mormyskat

Muistaakseni siima koukun ympäri pari kierrosta ja sit yläkautta reiän kautta toiselle morrille tai sit toisinpäin,tai jopa minäkin muistan väärin,mikä onkin aika todennäköistä

ihmettelen vain että mix niitä täytyy laittaa monta samaan siimaan peräikkäin???ainakin pilkintä ym. vaikeutuu huomattavasti..?

Vaikka moisessa onnistuisitkin, niin tajuatko sen, että silloin sinulla pitää olla kalastaessa kalastukunnan lupa. Se on enemmän kun laki sallii pilkkimiseltä

Mormy on mielivieheeni ja saaliin varmistus. Onhan noita tullut viriteltyä. Syvältä pilkitessä panen ensin isomman painoksi ja alle pienen ottipelin 15-20 sentin tapsiin. Ylempi sidotaan normaalisti ja alemman siima ensin ylemmän koukunvarteen kiinni ja taas varsinainen pyydys normaalimormyn tapaan. Jos lakikiemurat vaivaa, voi jättää ylemmän ilman syöttiä. Tarpeeksi iso pippo auttaa myös.

Piikkilangallako meinaat kalastaa kalastaja?
Tee sivu tapsi, johon sitten sen morrin sidot.

Siimasi on sitten aina sotkussa, mutta se ei ole minun päänsärkyni.

Olen mormuskamiesten kerettiläinen, en usko hemputuksiin, keinutuksiin, sahauksiin, kolmen sentin sivusiirtoihin jne. Mainittakoon tässä kuitenkin se, että pilkin Satakunnan matalissa vesissä. Yli viiden metrin veteen on toiset vehkeet.
Kilpailuja kiertävillä on vehkeet joka lähtöön, on kaivuuvehkeet niitä päiviä varten joina voitetaan 120:lla kymmenen gramman ahvenella. Hengettömällä morrilla ja 0,06 siimalla joutuu toki hemputtelemaankin. Pyrkimys on kuitenkin aina onkia mahdollisimman painavalla mormulla. Mormulla kalastamiseen pätee ihan sama sääntö kuin muuhunkin pilkkimiseen, 95 % hommasta on kävelemistä ja kairaamista. Uuden alueen ensimmäinen reikä ronkitaan pohjasta alkaen. Mormu pohjaan,tasaista väristystä ylös. Sen verran pitää itseensä ja vehkeisiinsä luottaa,ettei tyhjällä reiällä tuhraudu kahta minuuttia kauemmin. Kun kala ottaa vaikkapa kolmen metrin vedessä puoli metriä pohjan yläpuolelta, niin seuraavaa ei haeta enää pohjasta. Petokala käy saaliiseen aina alhaaltapäin, ahvenparvi ei siedä liikettä sen alapuolella, siksi parvea pilkitään sen yläpuolelta ja se tapahtuu mormuskalla värisyttämällä ylhäältä alaspäin. On järviä kuten Puruvesi, jossa parvi ei nouse dynamiitillakaan mutta yleensä nousee kun nostattaa. Välivedessä liikkuva kala syö aina. Parven nostaminen ei ole vaikeaa, mormuskalla sen voi nostaa ihan jään alle. Tässä kohtaa tulee pulma, irtipäässeet ja leuoilleen saaneet eivät painu pohjaan vaan uivat vinosti ulospäin, mitä syvempi vesi, sen pitemmälle ne menevät. Parvea pitääkin osata myös laskea, ylös/alas liikkeessä oleva parvi syö, kunhan sitä pilkkii aina parven päältä tai sisältä. Tärkein asia ahvenen putkeen vetämisessä on mahdollisimman nopea kalan irroitus,parvea ei saa päästää pysähtymään. Juuri tässä kohtaa mormuskalitka on epäkäytännöllisimmillään, ylimääräiset koukut takertelevat, pahin mahdollinen tapaus on saada kaksi kalaa kerralla. Avantoon satuttaminen teettää töitä,irroitus vie kaksinkertaisen ajan, käytännössä parvi karkaa.

Kilpamielessä pilkittäessä mormuskallakaan ei ronkita reiän viimeisiä kaloja puoliväkisin, kun syönti laantuu niin vaihdetaan suosiolla reikää. Mormuskaa sanotaan hitaaksi pilkkiä, asia on suhteellinen. Olen saanut 42 minuuttiin 184 ahventa mormuskalla enkä pidä itseäni edes kovin nopeana käsistä. Tuollaisen mormuskalitkan voisin laatia itselleni jos pilkkisin siten kuin ihmiset pilkkimisen kuvittelevat: Yleisen käsityksen mukaanhan pilkkiminen on sitä, että ajetaan autolla jäälle, kairataan reikä,laitetaan vehkeet likoamaan ja aletaan juomaan viinaa. Siinä tuollainen litka voisi olla paikallaan. Tällä vanhalla konventionaalisella tavalla pilkittäessä pilkkiminen on pääasiassa kävelemistä ja kairaamista, siinä mormuskalitka on turha kapistus.