Ystävyys käsitteenä

Palstaystäviäkö?

Asenteesi pitää muuttua. Sinun pitää oppia muuttumaan itseäsi ei ystävääsi.

Ei taida täällä olla, mutta löytyy elävästä elämästä paljonkin.

"Aina en ole pystynyt omaksumaan ystävyytenne asenteita."

Tuo viheltää minulla yli pollan.
Ei kai täällä tarvi omaksua keltään mitään, pitää omastaan vain kiinni.
Minulla on muutama tosi hyvä ystävä, jo nuorena aikuisena saatuja.

Minulle ystävä on luotettava ihminen, jolle voi kertoa melkein kaikki. Ei unohda, vaikka tulisi pitkiäkin taukoa tapaamisiin.

HUOMIO HUOMIO !

ennen oli nais-ystäviä ( naisia porukoissa kavereita ) ja miehillä mies-ystäviä siis kavereita, ( mies porukoita )

nytkö naisytävät onki lespoja ja miehet ystävineen homoja, heh heh hee

jo on käsitykset muuttuneet sitten entisaikojen,

Rekatut voivat tutustua ja ystävystyä, se ystävyys voi näkyä palstakäyttäytymisessäkin. Eihän siinä mitään moitittavaa ole jos kirjoittajat pitävät toisistaan ja ystävystyvät.

Aloittajalle:
siis mitä oikein ajat takaa? Mikä tarkoitus on aloituksellasi? Ystävyys käsitteenä pitäisi olla jo tässä iässä aika selvä jokaiselle. Mitä asiassa oli sinulle epäselvää? Mistä ystävyyteen liittyvästä asiasta haluaisit keskustella?
Sorry, en ole tajunnut aloituksesi ideaa.

Huomaan muutamia mies/naisystäviä,jotka tavallaan ovat kun toisilleen luodut,mutta elämäntilanne ei suo siihen mahdollisuutta.

Myös sitoutumista on tapahtunut.

Ei ole palstaystäviä. Helposti lähestyttäviä/luettavia kyllä.

Olen huomannut täällä ison rähisevän lauman haahkoja. Vanhuuttaan verettömät ja ohuet huulet tiukkana viivana, katse pahansuopa riidanhaluinen. Pari hiuksetonta vanhuuden viriliteettivaivoissaan akkojen vanhuudesta vihtuilevaa varesta myös.

Mikähän sinua ystävyydessä epäilyttää, palstaystävyydessäkin?

Tarviiko sitten aina niin omaksua mitä muut tekee? Ei kukaan ole täydellinen, ja kun ymmärtää sen, ja antaa toisillekin tilaa ja ymmärrystä mokille ja ylilyönneille, saa tavallansa myös itse itselleen tilaa. Siis että kun ymmärtää että ihminen ei ole täydellinen, ei tartte itsekään niin hirveen perfetto olla.

Puhuit myös ketjussa miehen ja naisen välisestä ystävyydestä. Se onkin kinkkisempi (kinkkuisempi näin joulun alla) juttu. Vaikka sillä miehellä ja naisella olisikin omat tunteet kartalla ja tietävät minkälaista ystävyyttä heillä on, tulee silti aina ulkopuolisia tölläämään, että mitä te oikein teette. Laittavat sinne sellaisia hormooneja mitä oikeasti ei ole olemassa. Mitä olen nähnyt (myös täällä), mies ja nainen joutuvat muita useammin todistamaan muille mitä se ystävyys on heidän kesken.. vaikkei se meille muille kuulukaan.

Kaikki eivät osaa ystävystyä.
Kaikki eivät osaa olla edes kavereita.
Siksi on niin surullista huomata heitä.
Liian usein paistaa heistä pakon-omainen halu epäillä ystävyyksiä, jotka eivät
kosketa heitä itseään.
Vaikka he niin lohduttomina kaivaten haluaisivat.

H.

Tämä lienee taas joku sellainen elonkorjuuketju. Kuulen puimakoneitten kaukaista jyskytystä.

Tottakai täällä palstallakin tunteet vallitsevat.
Joihinkin tykästyy enemmän, toisia voi vaikka inhota.
Tosiin voi jopa ihastua, siis omiin kuvitelmiinsa.
Elämää, ei sen enempää, onkin kaikki tää.
Se vaatii vain pysyvän nicin.

Ok. oletan nyt, vaikka en ole saanut selvää vastausta kysymykseeni, että aloittaja tarkoittaa palstaystävyyttä tai nettiystävyyttä.

Ei kai se ole mikään monoliittinen käsite: jokainen ymmärtää sen omalla tavallaan ja käyttäytyy sen mukaan.

Esimerkikisi otan oman itseni: mun ystäväksi suomi24 yhteisöön pääsee jos toivoo sitä ja siihen ei ole edellytyksenä edes samanlaiset mielipiteet, poliittinen katsomus, ajatusmaailman yhtenäisyys tai samanlaiset harrastukset, ainoastaa rehellisyys, avoimuus ja molemminpuolinen kunnioitus.
Nyrkkisääntönä on että hyväksyn ystäväksi kenen tahansa palstalaisen jolla on rekattu nikki ja jonka voisin kuvitella tapaavani livessäkin. Ei nettiystävyys ole mikään #sisäpiiri# tai salaseura. Siitä voi myös poistua, kuten jotkut ovatkin tehneet, erinäisistä syistä.

On totta että tiettyjen kirjoittajien kanssa tuntee samanhenkisyyttä ja jotkut ovat huomattavasti helpompia lähestyä. Toisten kirjoittajien aihepiirit ovat taas niin kaukana omistani että en osaa niihin ottaa mitään kantaa, joskus suoraan sanottuna evvvk. Jos aloitukset ovat useamman päivän aikana sellaisia mihin en voi tai halua ottaa kantaa, teen itse aloituksen tai parin. Silloin huomaa aina ketkä ovat kiinnostuneita samantyyppisistä asioista ja vuosien varrella tällaisesta vuorovaikutuksesta tulee jonkintyyppistä palstakaveruutta, joka ainakin minun näkökohdastani tuntuu kehittävältä ja silmiä avaavalta. Opin toki uutta koko ajan, muiltakin kirjoittajilta.

Nettiystävistä yleensäkin (palstanulkopuolelta): ihmisiä hekin ovat ja olen ystävystynyt livessäkin ihmisten kanssa joiden kanssa olen ollut vain nettikontaktissa aikaisemmin (foorumeilla, chateissa jne.) Minulla on tuttuja, puolituttuja ja todella läheisiäikin ystäviä jotka on tälla tavalla tulleet elämääni.

Asenteeni nettiystäviin ovat periaatteessa samat kuin livessäkin. Samat säännöt, samat velvollisuudet, Ei se sen ihmeellisempää ole.