Olen lähihoitajan näyttötutkinto koulutuksessa on lyhyempi koulutus. Näyttötutkinnon kriteerit eivät kunnossa ja niitä ei osata tulkita. Lisäksi monissa paikoissa yritetään palautteessa muuttaa ihmisen luonnettakin. Alan koulutuksessa todella vaativat kriteerit mihin/millainen hoitajan täytyisi olla ja kuitenkin palkkakin on huono. Kiinnostus alan joihinkin töihin on suuri mutta joihinkin ei esim.kolmivuorotyöhön jossa ei viikossa edes kahta peräkkäistä vapaapäivää. Lisäksi liian vähän henkilökuntaa ja hoidon laatu kärsii ja päättäjät eivät auta. Työharjoittelupaikoissa kaupungin paikoissa aika ahdistavaakin ajatella hoidon laatua ja esim.ihmisen kuntoutumisen tukemista. Kuntoutuuko? On paikkoja joissa ei ihminen välttämättä moniin viikkoihin ole käynyt edes ulkona! Kuitenkin päättänyt käydä kyseisen tutkinnon ja halukas jotakin työtä alalla tekemään. Ehkä tulevaisuudessa vaihtaa kuitenkin alaa!
Lähihoitaja
Lähihoitaja
31317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samaa mieltä kriteereistä. Miksi luonnekin otettu kriteereihin, samoin esim. semmoinen miten hoitaa mielenterveyttään ja tukee työtovereitaan ym.paskaa... Mitenkähän nuo asiat ovat esim. muurarin näyttötutkinnoissa. Epäilen ettei tuollaista paskaa heillä ole. Niinkuin hoitajan pitäisi olla jokin ihmeellinen yli-ihminen.
Ketään em. kriteerien mukaista hoitajaa en vielä ole työelämässä tavannut, vaikka monessa erilaisessa hoitoalan paikassa olen ollutkin. Pikemminkin näitä jotka tutkintokriteerien mukaan saisivat hylätyn.
Olen kanssasi samaa mieltä. Valmistuin lähihoitajaksi viime kesänä. Ihmettelin itsekin opintojen aikana älyttömiä ammattitaitokriteerejä. Sain valmistavasta koulutuksesta ja näytöistä kiitettävät paperit rankan opiskelun tuloksena. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että lähihoitajan täytyy olla joka paikan höylä ja kaiken osaaja, kun työ on kumminkin enimmäkseen asiakkaan syöttämistä, pesemistä, siivousta ja vastaavia perustöitä, joihin riittäisi vallan mainiosti noin kuuden kuukauden kurssi. Kävin itse vanhustyön koulutusohjelman, jossa painotettiin esimerkiksi vanhuksen toimintakyvyn ylläpitämistä kuntouttavalla viriketoiminnalla. Opinnot hienoine teorioineen oli hukkaan heitettyä energiaa, koska viriketoimintaan ei ole vanhusyksiköissä yksinkertaisesti aikaa. Kaikki perustyöt joutuu tekemään juosten. Hyvästä hoitotyön laadusta ei voi puhua.
Tarkoitukseni oli muuten opiskelun aikana tehdä virallinen "nootti" opetushallitukselle lähihoitajien koulutuksesta. Voimavarat ja mielenkiinto mielipiteen viralliseen esittämiseen loppuivat valitettavasti kesken. Minusta ei ollutkaan "maailman parantajaksi".
Olen aikuisopiskelija, ja koko luokka ollaan ihmetelty niitä kriteereitä.. Ja muutenkin oppimispaikat ovat eritasoisia.. Näytön vastaanottaja ja ohjaaja sekä opiskelija saattavat työkennellä samassa yksikössä, ja kumpikin ohjata ja lisäksi heillä voi olla keskenään eri näkemykset, jne..
Esim, kasvun tukeminen ja ohjaus, osiossa tämä näkyi.
Kun lastentarhaopettajat ovat sekä ohjaajia, että näytön vastaanottajia, niin he ajattelevat asioista eri tavalla . vaikka kuinka olisi neuvonut miten tulkita niitä Kriteereitä..
Lastentarhaopettajilla on yliopistokoulutus takana ja sitä työtä mitä he tekevät osaa lähihoitajakin tehdä ja ihan yhtä hyvin! Toimintatuokioita oppii vetämään ja muutenkin suunnittelemaan, ajan kanssa jne...
Nootin antaisin siitä, että jos pitää tehdä essee vaikkapa parityönä ja se sitten esittää muille.. Niin numero tulee myös siitä esiintymisestä, mutta ei erikseen ( mielestäni pitäisi arvioida erikseen) vaan numero koostuu kokonaisuudesta.
Tätä periaatetta jos käyttää niin vielähän siihen voi pumpata äidinkielenkin, niin ei tarvitsesi tätäkään erikseen opettaa, siis kaikki vaan samaan..
Ei hyvä!!