Täytyy vain muuttaa ajattelutapaa. Se muuttuu ajanmyötä, joten myös ikä voi tehdä sinusta viisamman. Olisi kiva kuulla, miten teistä tuli suvaitsevaisia? Ennen vihasin kaikkea vähänkin tyttömäistä ja homoa. Nykyään asia on toisin, koska oikeastaan katson ennen vihaamaani sarjaa.
Homofoobikosta suvaitsevaiseksi
Raippari
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen aina hyväksynyt erilaisuuden, koska minut on kasvatettu siihen ja olen luonteeltanikin erittäin hyväksyvä ja salliva. Olen myös aina kokenut itseni erilaiseksi, ja tiennyt kuinka ikävältä tuntuu kun siitä pilkataan, joten ymmärrän muita jotka tavalla tai toisella ovat "erilaisia" enkä nää heissä mitään väärää.
Sitä paitsi, jos en olisi suvaitsevainen, en hyväksyisi itseäni, ja siinä ei taas olisi mitään järkeä.
Minua ei kasvatettu. Vanhempani ovat homofoobisia, mutta minusta ei tullut. On minua hyvin kasvatettu, mutta olen päättänyt asioistani itse. Joskus halusin olla samanlainen ,kuin muut. Halusin olla se "cool", koska minua ei sellaisena osattu nähdä. Nykyään haluan olla erilainen. Oikeastaan uskoisin 20% maailman kansasta kuuluvan tähän "erilaiseen" tai ylikin.
Se on ikävää, ettei sinua siihen ole kasvatettu. Mutta koska olet itse suvaitsevaksi opetellut, nään sinut vieläkin paremmassa valossa, vaikka aiemminkin olen pitänyt sinua ehkä mukavimpana täälä. Ja en nyt tarkoita, etten muista pidä, kaikki ovat olleet mukavia tai ainakin persoonallisia.
En muista koskaan vihanneeni homoja. Muistan, kun näin kahden miehen ja kahden naisen suutelevan Crashin "Sugared" -biisissä joskus ihan pienenä ja minusta se oli tosi kaunista. Salkkareissa Kalle oli homo. Ismo ei tykännyt, mutta sitten muut sitten tais olla ihan fine sen asian kanssa, ainakin alkujärkytyksen jälkeen. Kotona homoudesta taas ei oikeestaan puhuttu suuntaan tai toiseen. Ehkä joku joskus hihitteli jollekkin naismaiselle homolle jossain sketsisarjassa.
Ehkä mäkin sitten joskus 9-vuotiaana ajattelin vähän aikaa, että homous on hassua. Saatoin härnätä jotain tyyppiä kysymällä, että onko se homo. Mutta samalle me saatettiin tehä sit Sims-hahmoista homoja (muistuupa tässä muuten mieleen miten me ei silloin koskaan HALUTTU tehdä Sims-hahmoista tummaihoisia ja kukaan ei halunnut tummaihoista Baby Born-vauvaa... Mutta ei se varmaan rasismia ollut, me vaan suosittiin "omaa tuttua rotua" ja haluttiin oma vauva eikä mitään adoptoitua kersaa (:--------------D mulattihan oli tuntematon käsite)
Sit vaikka mulle oli homous ihan täysin normaalia ja hyväksyttävää joskus ylä-asteella 14-vuotiaana, kerran kuitenkin suutuin ystävälleni ja kutsuin sitä "vitun homoksi" koska tiesin sen satuttavan sitä - vaikka eihän sillä minulla ollut mitään väliä. Ehkä seksuaalisuus oli silloin vähän arka ja uusi aihe (siis sen herääminen yms) ja etenkin jos poikkesi valtavirrasta.
Mutta jos nykyään nyt vanhempana haukkusi jotain homoa "vitun homoksi" niin mitä sitten :D "Vitun vaaleetukkanen!" No en voi tietää.
Homona tietysti olen suvaitsevainen.Homona olen syntynyt ja homona pysyn.
Sullakin on toi ennakkoasenne,homot ovat jotenkin tyttömäisiä.
Tämä on tullut ihan jostain tv sarjoista tai vastaavista.
Itse homona tiedän,etten ole sen erilaisempi miehisyydessä,kuin muutkaan.Ihan samat asiat kiinnostaa,kuin mun hetero kavereillakin.
Eikä minua kiinnosta naismaiset homot.
Homona haluan tietysti miehekästä seuraa,siinähän se juju on,haluun poikia en tyttöjä.