eivät ihmiset sen takia kirkosta eronneet, että eduskunta hyväksyi kansalaisaloitteen. Vaan sen takia, että arkkipiispa lausui, että on hyvä juttu. Hyvähän se on kääntää eduskunnan syyksi.,
Itse en missään nimessä hyväksy että samaa sukupuolta olevat saavat mennä avioliittoon
Itse en missään nimessä hyväksy että samaa sukupuolta olevat saavat mennä avioliittoon
Vastaukset 137
Vanhimmat
Mää vähän luulen että ihmiset eroavat kirkosta koska on tiukat ajat, halutaan säästää nekin roposet omaan käyttöön. Lisäksi kirkolla ei ole paljon tarjottavaa enää kansalaisille. Jos ei aio kirkossa naimisiin, ja lapsetkin on jo kastettu, perheterapian tarpeet meni jo... mitä jää?
Mitä jää ? (hmp.f) Omavoimaiselle ihmiselle ei välttämättä paljon mitään.
Toinen kirjoittaja toi esille ihmisen tarpeen kuulua johonkin yhteisöön. Kirkko voi tarjota mahdollisuuden tähän,
joko vapaamuotoisen yhdessäolon tai jonkin tavoitteellisen
toiminnan muodossa.
Tuo oli hyvä pointti. Se voisi olla yksi syy jäädä kirkon kirjoille. Ja voihan se olla yksi syy maksaa kirkon veroja, että joku toinen voisi saada sen avun. Tai vaihtoehtoisesti maksaa enemmän veroja valtiolle, jonka hoidettavaksi kuitenkin päätyy kaikki hoitamattomat ongelmat.
Kyllä kirkkoon voi mennä sinne kuulumatonkin ja kolehtihaaviin roposensa heittää. Takuulla nekin kirkolle kelpaavat.
Eikä tarvitse olla edes kirkon kirjoilla. Jäsenkirjaa ei tarvitse esittää, kuka tahansa kelpaa...(hmp.f)
Hesarin toimittaja, Suvi Ahola, teki aika hyvän jutun tuosta pari vuotta sitten. Meni mukaan seurakunnan vapaaehtoistyöhön, ihan vain tavatakseen erilaisia ihmisiä, toimiakseen heidän kanssaan. Tuota matalaa kynnystä ei ehkä moni ole huomannut, ennakkoasenteet ovat turhan vahvoja...
Täti vihreä ja Demeter, kiitos teille noistakin tiedoista. Toisaalta mielellään maksan saduista palveluista, aattelen että se vähän takaa myös jatkuvuutta.
Tuota sanomaa kirkko voisi laajemminkin levittää. Juuri eilen keskustelin yhden ihanan sukulaisen kanssa siitä, että voisi ylipuhua äitiä ottamaan vastaan jonkun seurakunnasta käymään siellä edes silloin tällöin... Että sinänsä teidän viestit upposivat otolliseen maaperään :) täytyy laittaa se mietintämyssyyn. Ainakin on hyvä kulkea kun on joku kortti takataskussa, se luo turvaa elämään.
Roposet kelpaavat, täti vihreä, mutta heittopakkoa ei ole...
Ei ole, siksi kirjoitinkin että voi heittää. Jakainen tuntojensa mukaan.
Rauhallista ensimmäistä adventtia tytöt@
Olisin mennyt kirkkoon jos olisin ollut eilen ihmisten ajoissa nukkumassa. En siis mennyt vaan avasin TV:n josta seurasin Rovaniemen kirkosta lähetettyä ensimmäisen adventttisunnuntain jumalanpalvelua. Lapset olivat pääroolissa joten tilaisuus oli lämmin. Virret orkesterilla säestettynä kaunista kuunneltavaa.
Ihminen ei kehity jos ei uskalla luopua asenteistaan ja olla avoin muutoksille.
Esimerkiksi eilen illalla ravintolassa meitä palveli tarjoilijaharjoittelija, joka oli ulkoisesti moottoripyöräjengiläisen näköinen, mutta ihanan kohtelias ja keskustelutaitoinen. Naapuripöydän naisporukkakin oli myyty tälle sievästi kiiltävällä koristelipsillä solmitulle risuparralle.
Eipä olisi ollut mahdollista heittäytyä ulkoisesti erikoisen näköiseksi silloin aikanani kun olin ravintolassa työssä tai silloin kun opetin tarjoilijoita.
Kuopuksen pipo aiheutti aluksi minulle päävaivaa, ajattelin mitä työnantajat siitä mahtavat ajatella, mutta ongelmahan oli minun aivoissa ei nykyaikaisissa työyhteisöissä.
Punkkitukkainen tyttö asiakaspalvelijana oli vielä pari vuotta sitten taivasteluni kohde. Ei ole enää. Eletään ja uusiudutaan. Mitä se hyövejjää taistella kehitystä vastaan.
Aika monet mielenterveyskuntoutujat ovat löytäneet uskosta itselleen jonkinlaisen turvasataman, mutta voi käydä toisinkin, ahdistus ja hämmennys vain lisääntyvät. (hmp.f).
Siksi monet sairaalat ovat kieltäneet uskovien vierailut juuri tuolla perusteella tai ainakin tahtovat valvoa, millaista väkeä on asialla...
Ravintolamiljööhön mielestäni moni-ilmeisyys sopiikin, mutta ei esim. hoitoyhteisöön. Lävistykset ovat varsinaisia bakteerinpesiä, kuten myös pitkät kynnet ja muukin koristautuminen. (korppis).
Minä kirjoitin asennemuutoksesta en hygieniapassista.
Minä taas olin kirjoittavinani asenteiden taustoista, mitä esteitä asennemuutoksen takana voi olla. (korppis).
Eikä ravintolassa työskentelevältä vaadita hygieniapassia ?
Turhaan minäkin sitten sellaisen hankin - vapaaehtoistyötäni varten...))
"korpikirjailija"
60 ihmisen tehtävänä ei ole enää muuttaa maailmaa.
Ei niiteillä, eikä nahkaansa nimikoimalla.
Hänen ei myöskään pidä heittäytyä lapsena lapsien leikkeihin.
Uusilla lääkäri-leikeillä.
Demeter on siis tässä paljon oikeammassa kuin sinä.
60 pitää muistuttaa lapsia siitä, että joskus koittaa aika vanhuuden.
Jolloin joutuu miettimään mitä tuli tehdyksi ja mistä ylpeillä.
Siinä samalla voi vanhuskin kohdata omat häpeänsä.
Kyllä niitä on.
H.
En ole hakemassa oikeassa olemista kirjoituksilleni.
En ole muuttamassa maailmaa.
Kirjoitan itsestäni kuinka yritän muuttua.
Matka on pitkä ja mutkainen
Hurstuukeihin puetut naiset Korven kaamoksessa ärsyttävät.
Tumman tummat joutilaat merkkifarkkuiset mieshengailijat samoin.
"korpikirjailija"
"Minä kirjoitin asennemuutoksesta en hygieniapassista"
Olen havaitsevinani tuossa lujaa asennetta.?
Minäkin kirjoitan itsestäni.
Kuten jokainen muukin.
Mutta minä ymmärrän että turhaa on yrittää muuttua.
Tunnen paremmaksi kohdallani muuttaa toisia.
Ainut-laatuinen kun olen.
H.
Minä olen eronnut kirkosta jo aikaa sitten. Vain kerran on tullut tämä "pakanuus" esille. En päässyt kummiksi, olisi pitänyt kirkkoon kuulua. Ja onhan minut kastettu, olen käynyt rippikoulun ja mennyt kirkossa naimisiinkin. Vasta myöhemmin erosin kirkosta. Pääsin kuitenkin tämän lapsen (jonka kummiksi en päässyt) kastetilaisuuteen, ei minua kirkosta ulos heitetty!. 25 vuoden aikana tuli esiin vain yksi asia, joka ei onnistunut kirkkoon kuulumattomalta. Onkohan vielä noin, ettei kummi voi olla jos ei kuulu kirkkoon? En ole seurannut asiaa ollenkaan. Jos, niin kohta loppuu lapsilta kummit. No ainahan voi pyytää kummiksi näitä homoja ja lesboja, jos on tuttavapiirissä. Uskon, että he kuuluvat kirkkoon, miksi muuten olisi pitänyt alunperin tehdä moinen aloite. Minun tuttavapiirissä ei ole yhtään homoa eikä lesboa, mutta on ollut kyllä kirkkoon kuuluvaisia. Nyt en enää tiedä, ovat saattaneet erotakin kirkosta!
Silloin muuten kun erosin kirkosta, nuorin poikani oli alle 15 vuotias. Hän joutui eroamaan kirkosta myös minun mukanani. Hän ei olisi halunnut erota. Mutta sitten kun täytti 15 vuotta, ehdotin, että liittyisi kirkkoon ja kävisi rippikoulun. Vaan eipä enää halunnutkaan. Sitten kyllä armeijassa kävi rippikoulun, piti päästä naimisiin ja vaimon perhe oli sen verran uskonnollisia, että halusivat kirkkohäät.
Kirkko näköjään haluaa ihmiset pois kirkon piiristä, kun lapsi pitää äitin mukana erota kirkosta. Poika kuitenkin oli silloin jo sen ikäinen että oli oma tahto. Vaan eipä se auttanut.
Kyllä myös 60 ihminen saa tarkastella omia asenteitaan ja jos toteaa niissä olevan muuttamisen varaa, niin muuttaa niitä.
Sekä oma että muiden hyvinvointi lisääntyy ihan sillä yksinkertaisella keinolla, että opettelee näkemään toisen ihmisen - jokaisen ihmisen - ihmisenä, ilman sellaista muottia, mihin hänet pitäisi väkisin tunkea, ja sitten paheksua, kun ei mahdu. Sillä tavalla minä olen muuttanut maailmaa vielä tämänkin ikäisenä. Se on avannut minut näkemään, kuulemaan ja ymmärtämään uusia asioita, kun en kaivaudu omaan "näin sen kuuluu olla ja kaikki muu on väärin" -poterooni.
"Saa muuttaa maailmaa"
60 kuolee suht'koht pian.
70 nopeammin ja 80 huomenna.
Minä olen 64V.
Joten näen turhaksi alkaa muutella mitään siitä minkä olen nuoresta oppinut.
Saati alkaa näytellä jotain nuorekasta.
Minun puolestani kakarat saavat tunkea mihin muottiin uskovat mahtuvansa.
Minun muottiini he mahtuvat, niin että päänsä kolisevat laitoihin tyhjyyttään.
Kyllä lapset turpoavat aikanaan, kuten minäkin.
Nauravat omille kakaroilleen, kuten minäkin nauran omilleni.
H.
"Kyllä myös 60 ihminen saa tarkastella omia asenteitaan ja jos toteaa niissä olevan muuttamisen varaa, niin muuttaa niitä."
Mitä mieltä sellaisessa on? Kuka jaksaa tuollaiseen? Ei niitä omia asenteitaan pysty väkisin muuttamaan tai sitten se on teennäistä muuttumista. Kyllä ne asenteet muuttuvat (jos muuttuvat) itsestään olosuhteiden ja ympäristön vaikutuksesta itse sitä edes huomaamatta. Ei minulla ole pienintäkään halua muuttua, mutta muuttuu sitä kuitenkin jatkuvasti suuntaan tai toiseen. Elämä muuttaa vähitellen ja vähitellen.
Se itsensä väkisin muuttaminen on vähän niikuin verrattavissa kauneusleikkaukseen luonnollisen muuttumisen estämiseksi.
Täsmälleen samaa mieltä siivoojaparka. Minä ymmärrän, että ihminen puhuu muuttumisesta, kun/jos on jollakin tavoin tyytymätön itseensä, ei kelpaa itselleen ja on epävarma siitä, kelpaako muille.
Ja tähän perään totean että minä taas olen samaa mieltä "saa muuttaa maailmaa" nikin kanssa :)) Pidin siitä viestistä, ja siitä sanomasta. Lisäksi tuntuu vähän oudolta pysäyttää kasvua ja muuttumista, kun koko maailma kuitenkin muuttuu koko ajan.
Ja minä olen samaa mieltä sinun ja hänen kanssa, jonka kanssa sinä olet samaa mieltä. :)
Jatkuvasti tulee eteen uutta opittavaa, ei se tarkoita sitä, että vanhat ja hyväksi havaitut opit pitäisi unohtaa ja kääntää takkinsa kymmeneen kertaan.
Ellei ihminen pysty vanhanakaan oppimaan ja omaksumaan uutta, hän on valmis kuolemaan.
Muuttuminen ja muuttaminen on kaksi eri asiaa. Ihminen muuttuu jatkuvasti omia aikojaan. Sen huomaa lukiessaan vanhoja päiväkirjojaan. Mitä mieltä on alkaa itse muuttamaan itseään, ellei nyt sitten ihan paskaa tykkää itsestään sellaisena kuin on.
En minä tietenkään muuttumistani vastusta, mutta ajattelen kuten siivoojaparka, jos/kun muutun, se tapahtuu huomaamatta, ei siitä tarvi tehdä numeroa.
Siperia on opettanut tähän saakka ja uskon, että se opettaa vastakin.
Joskus voi olla tarpeen muutta itseään ja muumioituneita käsityksiään, kun huomaa että nehän ovat todella huonoja. Aktiivisuutta siihen tarvitaan, kaikki eivät viitsi vaan menevät vanhoilla. Sen huomaa täälläkin.
Joo, mutta kun minun (muumioituneet? pöh!!!) käsitykseni omasta mielestäni eivät ole huonoja, niin miksi minä niitä muuttaisin nykytrendin käsitysten mukaisiksi ja pelkästään ympäristön mieliksi. Pettäisin silloin itse itseäni ja siitä en tykkäisi.
No mitä siivooja, oletko sinä täydellinen? :) Mulla on hyviä puolia mistä olen ihan tyytyväinen, mutta vielä sellaisia jotka kaipaa hiontaa, jopa muutostakin. Sellaisia joista aktiivisesti yritän päästä eroon, tai joitakin juttuja mitä haluan lisätä mun elämääni. Oon ihan satavarma että kun kuolen tulen olemaan täydellinen ihminen ;))
Olen muutaman kerran, ehkä sata, kertonut miten olen voittanut masennuksen omin voimin. Se se vasta vaati omien asenteiden muuttamista, se oli pitkäkestoista harjoittelua. Samoin pimeän pelko on jo melkein voitettu kovalla työllä. Mitäs vielä.. ehkä jotkut jutut menee niin henkilökohtaisiksi etten kerrokaan. Mutta kun sanoit minulle, ei kovin pitkä aika sitten, että ei kannata jäädä ikävään rypemään, niin onhan sekin sellainen joka vaatii tahdonvoimaa, tahto haluta muuttua.
Liekö nää näitä tulkinnan varaisia sanoja, muuttuminen tai itsensä muuttaminen.
Miksi siitä edes pitäisi tehdä numeroa, mutta jos ja kun huomaa asenteidensa olevan auttamattomasti pielessä, voi itsekin tehdä jotakin asian hyväksi. Eikä vain jäädä odottamaan sitä huomaamatonta muutosta, jota ei ehkä koskaan tulekaan.
Asia painuu unhoon ja tavat ja käsitykset pysyvät vanhoissa uomissa.
Myös minä olen huomannut täällä niin aataminaikuisia ajatuksia ja jääräpäisiä käsityksiä ja kantoja, ettei joillekin muuttuminen ja itsensä vaikka ajatuksella tehty uudistaminen tekisi pahaa.
Kaikkihan eivät siihen kykene eivätkä edes halua muuttaa mitään itsessään.
Pakanoitako, siksi kirkko varmaan on syystäkin halunnut että ihmiset kastetaan kristinuskoon ennen kuin voivat siitä itse päättää ;) Jos se menisi toisinpäin, kirkolla tuskin olisi yhtä paljon jäseniä :))
Kummiksi pääsee nykyisin vain jos on päässyt ripille. Itse kuulun kirkkoon, käynyt aikuisena rippikoulun muttei konfirmoitu - enkä kelpaa sylikummiksi.
Erosin kirkosta heti kun pystyin, 18v. Tapasin miehen joka oli syvästi uskovainen, ja menin rippikouluun jotta hänen setänsä (pappi) pystyi vihkimään meidät. Kasvatin omat lapset kristinuskoon, ja kerroin vasta pari vuotta sitten heille että olenkin ateisti. Kuulun edelleen kirkkoon, eikä ole aikomustakaan erota. Kirkko tekee paljon hyvää, ja kristinusko on erittäin kaunis asia. Uskon samoihin arvoihin kuin kristilliset, sillä erolla vain että minulla ei ole jumalaa.
No kas. Sepä onkin yksi asia, missä olen itseeni tyytyväinen, että en jää rypemään mihinkään negatiivisiin tunteisiin pitkäaikaisesti, enkä ala ruokkimaan niitä. Niinkuin siihenkin olen tyytyväinen itsessäni, että minulla on tahdonvoimaa nousta ylös syvältäkin ilman pillereitä. Nepä ne asenteita onkin, enkä minä niitä halua muuttaa.
Olen hitsin itsetyytyväinen ihminen. Täydellisyydestä en mene varmaan takuuseen, kun en tiedä mitä sellainen sisältää. Omin silmin katsottuna olen täydellinen. Mitä toiset ovat minusta mieltä, niin se on heidän oma probleemansa. Aika impulsiivinen tosin olen ja joskus tulee sellaisiakin tilanteita, että haluaisi vetää itseään turpiin, mutta ei sekään kauan kestä. Sekin sisältyy täydellisyyteeni. Luultavasti olen lähes ainut, joka minua rakastaa.
Anceli, minustakin se muuttaminen/muuttuminen tarkoittaa että on avoin erilaisille asioille, ja että pysyy itsekriittisenä.
Mun mummi oli vielä 92 vuotiaana erittäin kiinnostunut maailman menosta, ja vanhuksista noin muuten poiketen, koska hän ei voivotellut sitä että mihin tämä maailma on menossa. Hän pyrki aktiivisesti ymmärtämään sitä, hakeutui nuorien seuraan ja vaihtoi mielipiteitä. Se oli mun mielestä hyvin paljon sitä niin paljon puhuttu ja parjattua nuorekkuutta.
"Liekö nää näitä tulkinnan varaisia sanoja, muuttuminen tai itsensä muuttaminen. " (hmp.f)
Uskon näin. Jospa siinä pätee sama idea kuin oppimisessa.
Useimmat haluavat oppia, mutta harva haluaa tulla opetetuksi, en minä ainakaan. En välitä opettaa edes itseäni, muista puhumattaan.
Eikä se tarkoita, että tuntisin olevani täydellinen, kaukana siitä. Olen mielestäni kuitenkin riittävän hyvä ihmiseksi kuten kaikki tuntemanikin ovat...
Siivooja, ei kai sun tarvikaan niitä hyviä puolia muuttaa. Ja jos nuo ovat tulleet sulle syntämälahjana, tai jos sulle on suotu sellainen elämä että olet hiljaa siihen saanut kasvaa, niin onhan se hienoa. Kiitä jumalia, kohtaloa, ja iloitse :)
Juuri noin hmp.f, avoin mieli pystyy muuttumaan ja uudistumaan, näkemään tilanteet ja asiat eri näkökulmilta. Ei pysy tiukasti niissä vanhoissa kerran omaksutuissa ja opituissa käsityksissä.
Itse taidan hyvinkin helposti ymmärtää erilaisuutta ja ihmisten erilaisia tuntemuksia ja tapoja ym.
Mutta en aina, en todellakaan aina.
Äitini taitaa olla samaa maata mummisi kanssa..
Tuo edellä oleva vois olla vastaus myös Ancelin viestiin muuttumisesta...
"Arkkipiispa väärässä"..olisko piispa sitten tutkiskellut sisintään ja huomannut, et nyt on aika "muuttua" ja muuttaa sitä Sanaa?..en tiedä ihan tarkkaan mitä piispan pyhä kirja sanoo, ja sitähän tulkitaan välillä aikamoisestikin, mut menikö hän sittenkin liian pitkälle lausunnossaan avioliittolaista...aika perustavaa laatua oli kyl hänen kannanottonsa...itse en ole kuulunut kirkkoon vuosikymmeniin, muuten vaan funtsin ihmisten eroamista, mut ehkä siellä vaan porukka vaihtuu nyt, who knows...
-muuten teoriassa ja tääl netissä kaikkinainen tuntuu paljon iisimmältä, kuin sit oikeassa elämässä, ei ole aina kovinkaan helppoa ottaa sitä uutta näkökulmaa, ja ehkä muuttaa omia näkemyksiään...pitäis muistaa antaa armoa muille ja itselle...uhh...ja amen.
Demeter, (ja siivooja) jos mun ajatusten vaihto voitiin tulkita opettamiseksi, niin kuin varmaan voikin, niin taisin epäonnistua keskustelussa.
Eihän siinä ole mitään järkeä että kaikki olisivat samaa mieltä asioista, kun me ollaan erilaisia ihmisiä, erilaisilla kokemuksilla. Tää oli sellainen paikka, että osasin samaistua Ancelin ja sen yhden nikin kanssa jonka nimeä en nyt jaksa muista saati skrollata esille, mutta sun ja siivoojan kanssa mielipiteet oli kaukana. Eihän se tarkoita sitä että olisitte väärässä. Ja taisin syyllistyä siihen että jäin ylipuhumaan teitä, enkä niinkään kuuntelemaan. Puolustuskannalle mentiin vissiin vähän puolin ja toisin.
Nöyryys ei ole mun vahvimpia puolia, osaan olla ihan saakelin ylpeä ja ihan helvetin paljon parempi kuin muut välillä >;) (irvistyshymiö)
En minä halua muuttaa niitäkään puolia, mitä toiset näkevät huonoina puolina minussa, sillä ne ovat osa täydellisyyttäni. Itse hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Niin olen aina tehnyt. Vaikka nyt kun katselee taaksepäin, niin öh. Ehkä sitten parinkymmenen vuoden päästä, kun on jatkanut muuttumistaan itse sitä muuttamatta, niin ajattelee nykyisestä itsestään eri tavalla. Se on sen ajan murhe.
Äijä, se viimeinen kappale teoriasta on kyllä niin totta, on niin paljon helpompaa puhua kuin toimia oikein. Vaikka onhan sekin jo suurvoitto jos edes tietää millainen on hyvä ja oikein, että pitää sen johtotähtensä suurena ja kirkkaana eikä anna sen himmentyä. Armo on hieno asia.
Suurmiesten kommentteihin vielä, tuo pressan ehdotus oli minusta parempi kuin kenenkään muun, arkkipiispankaan. Jos oltais muutettu aviolliitto-termiä parisuhteeksi, oltais ehkä vältytty eriarvoisuudesta lain edessä. Ja silti avioliitto olisi säilynyt pyhänä asiana. Taisi vaan tulla vähän myöhässä se keskustelu, båtski oli jo puoleksi koskessa.
Ei mitään hätää. Kyllä minua saa yrittää ylipuhua ja opettaa, mutta vain pitkäaikaisella, varovaisella ja huomaamattomalla tavalla se onnistuu. Esimerkkinä nämä kaikki homokeskustelujen löysät ja jatkuvasti toistetut argumentit minua suorastaan vain huvittaa. Ei ne saa minua muuttamaan asennoitumistani nykytrendin mukaiseksi.
Tuossa on hyvä pointti, ja jotain mitä ittekin olen joskus miettinyt, että ihminen ei voi olla täydellinen jos viat puuttuu :))
Varsinkin tuo hetkessä eläminen on hieno asia.
Pariliitto.
Keskustelu onkin minusta parhaimmillaan silloin, jos pystyy näkemään mistä toisen mielipiteet pohjautuu. Mutta eihän sitä aina itekään tiedä mistä mikäkin luonteenpiirre tulee, onko joku kokemus vai seitsemästoista geeni vai mikä :D
Mulla on joku tarve jalostaa itseäni monessa suhteessa, liekö jotain vähemmyyden tai riittämättömyyden tunne tuolla koillisessa aivolohkossa. Jotkut luonteenpiirteet määrittää meitä, jotkut ei. Tää on näitä vikoja mitä en välttämättä halua muuttaa, vaikka elämä helpompaa olisi toisin.
Jou, jeess, niin muuten olikin :) Kiitos korjauksesta.
En kokenut sinun hmp.fi enkä Ancelin opettavan mitään..
Jos opetitte, ei tainnut mennä jakeluun, ainakaan heti..))
Kirjoitukseni lähtökohta oli sen ajatuksen vieroksuminen, että tietyn iän jälkeen minun kuuluisi olla jotenkin kivettynyt asenteisiini ja käsityksiini. Vieroksun myös ajatusta, että maailman muuttaminen paremmaksi olisi jotenkin vaivalloista ja negatiivista ja että jollakin iällä olisi ansaittu oikeus vetäytyä sinne kivettyneeseen poteroon. Jokaisella on - ikään katsomatta - tietenkin oikeus olla suhtautumatta uusiin asioihin avoimesti. En vain sulata sitä, että minun pitäisi ikäni perusteella kuulua siihen joukkoon.
En liioin puhu mistään itsensä väkisin muuttamisesta: mitä väkisin tekemistä tai epävarmuutta on siinä, että tarkastelee omia asenteitaan ja on avoin uusille asioille? Sehän on ihan päinvastoin. Jos asenteet ovat kohdallaan, sen voi sillä tarkastelulla todeta ja ne pystyy perustelemaan. Jos näin ei ole, niitä voi tuulettaa. Epävarma ihminen mieluummin pönkittää omia asenteitaan mitä mielikuvituksellisimmilla selityksillä kuin suhtautuu avoimesti muutokseen. Valitettavasti useimmat ihmiset ovat lähtökohtaisesti puolustuskannalla, eivätkä edes oikeasti pysähdy kuulemaan ja näkemään toista ihmistä, kun tärkeintä on, etteivät ne omat käsitykset horju. Minun mielestäni maailma muuttuisi paljon paremmaksi, kun meistä jokainen pysähtyisi useammin oikeasti näkemään ja kuulemaan jokaisen kohtaamansa ihmisen.
En liioin naura lapsilleni. Toki hymyilen hieman ajatustensa äärimmäisyyksille, mutta kuulen ja näen paljon ajattelemisen aihettakin sen yltiöpäisyyden takana, ja olen oppinut heiltä paljon.
Minun äitini tosin sanoi minulle tämän tästä, kun olin nuori, että "kyllä sinä sitten ymmärrät, kun tulet vanhemmaksi". Kysyinkin häneltä viimeksi viime viikolla jutellessamme, paljonko vanhemmaksi minun pitäisi vielä tulla...
Eipä tulisi mieleenikään opettaa täällä kenellekään mitään, jokainen toimikoon oppimillaan ja hyväksi havaitsemillaan tavoilla.
Oman kantani voin kertoa ja sekin tuntuu useasti olevan muiden mielestä päin isoa mäntyä. Vaan ei haittaa eikä huolta aiheuta, tämä palsta ja kirjoittajat eivät juurikaan mielipiteisiini ole muutoshaluisesti vaikuttaneet. Kyllä ne isommat ajatustenvaihdokset tulevat muuta kautta, jos niitä yleensä tulee.
"lähtökohta oli sen ajatuksen vieroksuminen, että tietyn iän jälkeen minun kuuluisi olla jotenkin kivettynyt asenteisiini ja käsityksiini." kirjoittaa "saa muuttaa maailmaa"
Ei kai tuollaista kukaan vaadi, päinvastoin. Kyllähän meillä ihaillaan sellaista vanhusta, joka mahdollisimman vähän poikkeaa nuoremmista," seuraa aikaansa", niin kutsutusti.
Mietin vielä tuota muuttumista ja muuttamista ja niiden eroa.
Minusta itsensä muuttaminen on jotenkin ohjelmallista, ulkoa päin ohjautuvaa toimintaa - siis jonkin idean tai trendin seuraamista, tai sitten eräänlaista sosiaalista peliä, jonka tavoitteena on suhteitten säilyminen. Muuttuminen taas on sisäsyntyistä, omalakista ja hiljaista tapatumista.
Jos elää perheessä tai parisuhteessa, ihmisen on kai jossain määrin suostuttava muuttamisleikkiin, siis kompromisseihin, täyttämään toisten odotuksia ja toiveita. Yksin elävä voi olla täydellisemmin "oma itsensä".
Minulle taas tämän palstan kirjoittajat ovat antaneet paljon:
uusia näkökulmia, uutta ajateltavaa - muuttavatko ne minua, ajatuksiani tai asenteitani jää nähtäväksi.
(Anceli).
Demeter, niinhän se menee, jokainen kokee tavallaan eri asiat, ei ketään voi eikä tarvitse pakottaa muuttumaan eikä muuttamaan.
Elämä, siis se oikea elämä on vuorovaikutteista ja elävää kanssakäymistä, joskus haluaakin muuttua tai muuttaa itseään, kun huomaa että sille on tarvetta.
Ei sitä kannata väkisin tehdä eikä ketään miellyttääkseenkään.
Olen niin vähän palstalla ja osallistun niin vähän näihin fiksuihin arvo- ja ajatuskeskusteluihin, että en ehkä siksi ole omaksunut uusia näkökulmia enkä saanut uutta ajateltavaa.
Mutta tämä koskee vain palstaa, ei elämää. Sitä kautta tulee paljon enemmän uusia ajatuksia ja näkökulmia, korostan minulle, halukkaat saakoot virikkeensä vaikkapa täältä.
"Anceli"
Sekä,
Humps, demeter, cleaning lady, olikohan tuossa kaikki?
Eiks vois jo loppua?
Alkaa tulla liian tuskallisesti klisheitä jonoksi asti.
Tehän alatte jämähtää paikallenne.
Nuorekkaat ihmiset...
yst.
H.
demeter1
hunksz kirjoitti: "60 ihmisen tehtävänä ei ole enää muuttaa maailmaa".
Mistä sait päähäsi, että tavoite on poiketa mahdollisimman vähän nuoremmista? Olen aistivinani ivallisen sävyn kommenttisi viimeisessä lauseessa.
Kuten sanoin, jokaisella on ikään katsomatta oikeus olla suhtautumatta avoimesti uusiin asioihin. Jos tuntuu tarpeelliselta, voi tietenkin lisäksi pilkata niitä, jotka ovat valmiita aidosti kuuntelemaan erilaisia näkökantoja ja perusteita niiden takana - muutenkin kuin samalla keksien argumentteja niiden kumoamiseksi. Kukin tyylillään. Minä ajattelin 15-20 vuotta sitten enemmän samalla tavalla kuin sinä. Sen jälkeen olen todennut omalla kohdallani elämää rikastuttavaksi sen, etten vetäydykään sen maskin taakse, että "tiedän kaiken paremmin, koska olen vanhempi."
"Olen niin vähän palstalla ja osallistun niin vähän näihin fiksuihin arvo- ja ajatuskeskusteluihin, että en ehkä siksi ole omaksunut uusia näkökulmia enkä saanut uutta ajateltavaa".. (Anceli)
Niin. Poukkoilevaa kai se minunkin osallistumiseni on, mutta tällä hetkellä kun oma tilanteeni rajoittaa muuta osallistumista, arvostan tosi paljon tätä foorumia ja tietysti kiinnostus esillä oleviin asioihin vauhdittaa mukana oloa.
Kyllä minäkin tästä varmasti kohta hiljenen..))
Se täytyy vielä sanoa, kun joku kaipaili uusia kirjoittajia. että minusta heitä on tullut paljon viimeisenkin vuoden aikana ja he nimenomaan ovat keskustelevia, ei näitä yhden lauseen viljelijöitä, jotka ovat oma lajinsa.
Vastahan tässä on päästy vauhtiin, hunksi. Yritä kestää.
Minä tykkään tämmöisestä, mutta totta, ehkä pitäisi vaihtaa foorumia välillä...
H.
Kyllä se minulle passaa, lopetetaan ihmeessä, onhan tässä muutakin tekemistä kuin samoja juttuja täällä toistella.
Mutta toisaalta, mitä se sinulle kuuluu kuinka runsaasti klisheitä heittelemme.
Näitähän ei ole kenenkään pakko lukea, jos niin kovin häiritsevät.
"Saa muuttaa maailmaa"
Minä luin edellisen kommenttisi.
Huomasin sen heti täsmä-iskuksi nimmarilleni.
Niin tuttuna asialtaan kuin tyyliltäänkin.
En vastannut siihen.
Jäin odottamaan jännityksellä.
Tähän totean kuten demeter toisaalla:
On aina kiva kun tulee uusia kirjoittajia :)
H.
hunksz
:)
En ihan täsmäiskuksi nimmarillesi tarkoittanut, vaan ihan vain sille asialle, että ikämaininnallasi sisällytit meidät kaikki 60 joukkoon, johon en katsonut kuuluvani...
"Saa muuttaa maalimaa"
"60 tehtävänä...."
Eipä tuo sana-parini kiellä mitään.
Kerho-toiminta on edelleenkin sallittua.
Mutta se rajoittaa vanhojen ihmisten yletöntä innostusta.
"...johon en katsonut kuuluvani... "
Pyrkien muistuttamaan vanhojen ihmisten arvokkuuden tärkeästä esi-merkistä.
Pikkuinen taka-ajatus sillä oli myös siinä, että se ajoissa estäisi ketjun
tolkutonta venymistä sanojen ja lauseiden järjestyksiä muutellen.
Tuossa kommenttini epä-onnistui surkeasti.
H.
Niin, tässä on tainnut mennä puurot ja vellit ja jo vähän jauhotkin sekaisin, kun puhutaan muuttumisesta ja muuttamisesta ja asenteista ja ulkoisesta olemuksesta jne. Arvokkuudella viittaat kai lähinnä juuri tuohon ulkoiseen olemukseen. Sinänsä itse koen avoimuuden ja eri näkökulmien kuulumisen erityisen arvokkaaksi, ja että nimenomaan iän tuoma itsevarmuus mahdollistaa sen omien asenteiden kyseenalaistamisen enkä koe sen millään tavalla syövän arvokkuuttani vaan päinvastoin lisäävän sitä.
Jahhapp!
"Hiljaisuutta herra kaipaa, köyhälle hän armon suo..."
"saa muuttaa maailmaa"
viestissäsi oli aika paljon sellaista, mitä en sovittaisi itseeni,
mutta paras kai on sanoa kuin Kekkonen aikoinaan:
"Näin on, jos siltä näyttää".
Ja sitä paitsi, sinähän "annoit luvan" ivata, pilkata ja vasta-argumentoida...Kukin tyylillään..))
Kuule, joo! Mä viel mietin, että hautajaiset jää !
Siksi en ole osannut erosta päättää, hautaus ilman jäsenyyttä hyvin kallista.
"Eduskunnan säätämä uusi hautaustoimilaki edellyttää, että ensi vuoden alusta hautapaikka ja hautaamiseen liittyvät muut maksut ovat samat kaikille riippumatta siitä, onko vainaja kuulunut kirkkoon vai ei."
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2003-11-14/uut2
Jesse lähetti T-postin.
Hihitteli siinä että olisit eronnut vaan.
Minä kysäsin että miten niin?
Ois ollu kiva kattoo mihin sinä sitten eksyisit...
Kuittasin:
Mullapa onkin enemmän jumalia kun sulla...
Takaisin tuli: Vaan mulla on Enkeleitä enemmän.
Yritin vielä vaisusti:
Mutta ainahan sinä olet minut löytänyt?
Ne on ne Enkelit...
Tuo vastaus hiljensi minut lopullisesti.
Toistaiseksi.
Ja sen tuo saamarin pakana tietää ihan hyvin.
Tietää myös että jumalia saa aina, mutta Enkeleitä on vaikea löytää.
H.
Ehkä kirkkoon tulisi kuulua vain heidän jotka äänestivät kirkollisvaaleissa, heille kirkko on tärkeä.
Mitä ihmettä tässä asiassa on jauhamista jauhamisen jälkeen. Tavan ihmistä koko kirkko ei hetkauta sinne eikä tänne.
Arkkipiista on yksi meisä, jolla on oikeus sanoa mielipiteensä.
Minusta suurin osa tästä älämölöstä on tekopyhää höpinää, puhutaan kun ei ole muutakaan tekemistä.
Kirkkoon kuulun, vaikkei sitä varmasti minun roposeni maalta merelle kaada.
Jättäkää vaan saidat kerhomaksu maksamatta, sitä vähemmän vaikka työttömät saavat vaikeuksiinsa apua.
> .pirkko
miten veikkaat ropojemme jakautuvan kirkossa palkkojen - pytinkien ylläpidon - ja työttömien tukemisen kesken?
.pirkko, Musta tuntuu myös kuin olisin lukenut eräitten kommentit ja mielipiteet kymmeneen kertaan, toistavat itseään kuin papukaijat nämä tietyt nikit joita en mainitse mutta tuossa yllähän ovat kirjoittaneet. Mitään uutta ei tule esille vaan samoja monesti kirjoitettuja lauseita.
Siksihän tämä on kuin posetiivi, yhtä ja samaa. Ei ainakaan minulla ole tarvetta sanoa samaa aina ja aina uudestaan.
Oikein ja nurin, nurin ja oikein.
Täsmälliset prosenttiluvut löytyvät helposti netistä. Tähän en linkkiä laita.
Suurin käyttöaste on lasten ja nuorten kerhot ja leirit, mm. rippileirit 32%.
Mikä laittaa itseään toistamaan vaikka väliäkö tuolla, ei ole pakko lukea. Fiksuja kai ovat olevinaan.
Noinhan se menee, yhtä samaa & pirkko.
Vaan kun joskus tänne ilmestyy uusia keskustelijoita - tai ainakin heitä luulee sellaisiksi - ja niin sitä sitten intoutuu menemään mukaan, vaikka tietää toistavansa itseään.
Ja kun vielä valitetaan, ettei uusia kirjoittajia huomioida niin sitä suuremmalla syyllä vastailee...
Ainoa tapa välttää tämä olisi kai mennä puskiin, kääntää takkinsa tai lakata kirjoittamasta kokonaan.
Sinulla nyt siihen ei ole pienintäkään tarvetta, enempää kehumatta.
Eikä kellään muullakaan, tehköön kukin kuin tykkää, mielipiteitä saa olla kaikesta, kaikilla.
Minä tarkoitan useinmiten kai kirjoittajat, jotka samassa ketjussa vain vaihtavat jatkuvasti nikkiä, eli vääntelehtivät samassa asiassa, nauttien pelkästä saman jauhannastaan, uudestaan ja uudestaan.
Kuka huutaa välillä mantraansa, kuka mitenkin.
Senverran laiska olen, etten minä moista jaksa.
Jospa tarkoitukseni meni perille?
Minulle ainakin meni. Kiitos tarkennuksesta pirkko.
*prosentuaalisesti -
Yleensä yrityksessä isoin osa on henkilöstökuluja - sama toimintaperiaate seurakunnassa - rahaa on kuitenkin jäätävä kirkon ja niiden muiden tilojen ylläpitoon ns. kiinteisiin kuluihin ja kolehtihan menee kokonaan aina kulloiseenkin kohteeseen.
Seurakunnat jakavat ruoka-apua mm. työttömille. Sosiaaliturva työttömille menee normi verotuksen kautta.
Minä maksan molempia veroja ihan aiheellisesti ja saan monia etuja sijoituksesta.
Jos kirkkoon kuuluttaisiin vain vakaumuksesta uskoon, niin 75% kansalaisista ei kuuluisi kirkkoon.
Kirkkoa instituuttiona tarvitaanko kun siihen kuuluvat toiminnot voitaisiin hoitaa muutenkin ja tulisiko halvemmaksi.
Minun puolesta kirkko saa olla kun se ei haittaa. Tämä oli harmiton toteamus.
Gotlannissa on melkein sata kirkkoa, pienessä saaressa, vanhimmat lähes tuhat vuotta. Turhaanko tehtyjä, ei kai, ihmiset ovat ovat tarpeeseensa tehneet.
Huvittaa kun kirkon ovista vetää ulos ja sisään. Hyvähän se on kun tuulettuu.
Ihmiset ei tiedä ollako vai ei, roponsa on annettava jos meinaa jossain syntikuormaansa käydä keventämässä. Lohdutusta kaipaa ihminen.
Kantsii tutustua mitä oma seurakunta tarjoaa, täällä ainakin tosipaljon,
vai eikö kelpaa?
toimiiko nuo kaikki Gotlannin kirkot kirkollisveron turvin, tarvitseeko siellä yritystenkin maksaa veroa vaikka yrittäjä ei kuulu kirkkoon?
"kyselyikäinen"
Evankeliumi Markuksenmukaan 12 luku
Jeesus sanoi heille
"Antakaa keisarille mikä keisarin on ja Jumalalle mikä Jumalan on."
Mieti siitä vastaus itsellesi, mieleinen.
Aloitus kyseenalaistaa arkkipiispa Kari Mäkisen mielipiteenvapauden, joka on meillä perustuslaillinen oikeus, demokratiassa kun eletään. Vai onko hän, aloittajan mielestä, sellaisessa asemassa ettei voi ottaa julkisesti kantaa tämän kaltaiseen aiheeseen ja osallistua yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun.
Ilmeisesti nyt on niin, että sanoipa arkkipiispa tai Päivi Räsänen mitä vain aina lähtee joukkoa kirkosta. Eikö se kerro ihmisten epävarmuudesta, ikäänkuin haahuilusta jonkin julkisuudessa olevan mielipidevirran mukana, pohtimatta ollenkaan asian vakaumuksellista ja historiallisen taustamme tapakulttuuria, mihin me kuitenkin sukujemme kautta liitymme jättääksemme sen seuraaville sukupolville.
Näin pohtii tapa kristitty, ei uskovainen, tilannetta ............
Helevetin hyvä kommentti kawe ,,,asiaa
Mielestäni arkkipiispa jos kuka juuri on sellaisessa asemassa, että hänen on vedettävä kirkon julkista linjaa, eikä hourailtava omiaan. Tai jos hänen hourailunsa eivät ole kirkon julkista linjaa, niin silloin olisi paras etsiä muuta työtä.
Helevetin huono kommentti..
"Perustele tai olet väärässä". Fniss! Tuo oli erään toisen palstan gurun lempilause, missä kävin trollailemassa ja provoilemassa vuosia sitten.
Kawelle.
Mulle on jäänyt epäselväksi missä yhteydessä ja millä tavalla Mäkinen julkitoi mielipiteensä.
Oliko se liperit kaulassa vai villapaidassa? kertoiko sanovansa henkilökohtaisen mielipiteen vai puhuiko kirkon äänellä.
Noi pitäs ottaa huomioon ku sen sanoja punnitaan.
Ei kenraali voi sanoa et,nyt pojat lähretään vaik potuttaiskin naapurin touhut,ei poliisi,ei ministerit ja muut satraapit.
Kun ne tulee virkaasemassaan esille se tulkitaan viralliseksi kannaksi,nuukasti pitää korostaa missä asemassa juttujaan suoltaa.
Jos hän on sen sanonut niin, että se on tullut mediaan, niin ihan sama vaikka olisi sanonut sen nakuna. Hänen asemassaan pitäisi vetää kirkon yhtenäistä linjaa yksityishenkilönäkin. "Sitä venettä on soudettava, missä istuu."
Jopa meillä siivoojilla oli sääntönä, että mitään firmaa vahingoittavaa ei päästetty suustaan edes vapaa-ajalla (muuten kuin kuiskaten).
Eikö samalla voisi erota Jumalastakin, hänhän se teki kaikki ihmiset kaltaisikseen.
Joutuisi vielä Homojen kanssa samaan Taivaaseen.
On tämä samaa jankkinaa.
Kuinka kauan kestää?
Tyypillistä kirkon meininkiä. Aina kun joku kirkonmies jotakin sanoo, erimieliset perustavat saman tien uuden lahkon. Kyllä maailmaan noita kuppikuntia mahtuu, ja sitten innolla toistensa tukkaan.
Olen hetero ja en saa toteuttaa taipumustani, kun en ole avioliitossa. Jos on homo ja lesbo, niin heidät pitää hyväksyä tasavertaisina joukkoomme, mutta ei heillä ole Jumalan sanan mukaan oikeutta harrastaa seksiä ja puhumattakaan että kirkot lähtisivät heitä siihen siunaamaan.
Arkkipiispa on täysin Jumalan sanan vihollinen.
Oletko tosissasi siinä ettet voi ns harrastaa kun et ole avioliitossa?
Rikollista sinänsä, että meillä on valtion kirkko. Verotusoikeus on lähtökohtaisesti väärin. Kirkkoon kuuluvien tulee anekauppansa kustantaaa itse. Ortodoksit varmaan nettoo tästä liittyjiä.
Luterilainen kirkko instituutuiona hivenen heikkenee. Se tässä on positiivista ja riemukasta.
Mitä olen elämäni aikana kuunnellut kirkon korkeimpia virkamiehiä, olen
ollut vaikuttunut heidän tapaansa katsoa asioita, ja antaa lausuntoja.
Heitä kannattaisi kuulla enemmän. Olen luottavainen kirkon suhteen.
Kirkko on niin itsestäänselvä ettei monet enää nää sitä, se on niin vakaa.
Uudelle paikkakunnalle kun mennään, ensin näkyy kirkko, hienoa.
Hienosti nähty, viaton sivullinen. Ja kirkkoon mennään, kun jotakin todella isoa tapahtuu: Estonia, Tsunami Thaimaassa, Norjan joukkosurma...
Muistan lentoturman jälkiavun se tuli seurakunnalta ja se oli monelle tarpeen. Istuimme ringissä ja jokaisella oli kuuntelija takana. Oma avustajani oli entinen koulukaverini ja hän hieroi hartioitani kun kävimme läpi onnettomuutta.
Seurakunnalla on paljon hyvää toimintaa, kuten Saapas-toiminta nuorten parissa ei nuorisotöitä ja kriisiapua ole yksityisällä sektorilla tarjota ja jos olisi se maksaisi hunajaa. Luonnollisesi monet toiminnat ovat vapaaehtoisten turvin taattu, mutta taustalla on kirkko ja seurakkunta.
k/k, viaton sivullinen, demeter1
En ole nähnyt enkä kuullut, vain lukenut Kari Mäkisen kommentin. On totta, että hänen roolinsa on nyt profiloitunut toisin, kuin minä hänet näen,. Hän edustaa luterilaista kirkkoa, esimiehenä. Saatan hyvinkin pyörtää kirjoitukseni, mutta tunnen hänet väärän koivun kautta ja olen vakuuttunut, että pohtii kyllä mitä sanoo erittäin rauhallinen, myötäeläjä, huonompiosaisten puolestapuhuja.ym..
Kirkot ovat rauhoittavia rakennuksia, siellä on hyvä olla, niin huonoina kuin hyvinä hetkinä ja sijoitettiin näkyville paikoille, että kello kuuluu , ..
Sota-aikana niistä haettiin lohtua ja turvaa, kuten nytkin kun noita pahoja tapauksiavsattuu, eli kyllä yhteiskunta tarvitsee paikan jossa voi tuntea yhdessä, tietyillä säännöillä , ikäänkuin turvassa, syvää luopumisen surua ja tuskaa.
Verot ja kirkonkin verot menevät tämän yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitoon. Mutta nythän on maailma muuttunut sillä tavoin, että vallalla on asenne: "mulle heti tänne kaikki pian!". Muille ei anneta mitään, paitsi jos siitä saa jotain statusta kansan silmissä. Esim. kirkon verojen kautta muiden auttaminen menee anonyymisti, silloin ei kukaan pääse kehua retostelemaan, että kuinka hyvä hän onkaan kun auttoi jotakuta. No, eihän tuollainen vetele; kyllä pitää voida saada kunniaa avunannostaan.
Toisaalta, kuka hetero (arkkipiispaa lukuunottamatta) mielellään menisi hintti, homo tai lespobaariin (vai millä nimellä niitä oikein sanotaan)? Mutta kukapa sitten haluaisi mennä hintti, homo tai lesbokirkkoon? Ymmärrän kirkosta eroamisen syitä.
Nyt kun pieni osa 5,5 miljoonaisesta kansasta on saanut kansalaisaloitteeseen eduskunnan myönteisen kannanoton, niin loppujen yli 5 miljoonan kansalaisen on siihen sitten tyytyminen. Homokansa on puhunut.
Sitähän demokratia on: vähemmistö päättää mitä enemmistön pitää tehdä.
Ja kun nyt on annettu jollekkin taholle pikkusormi, niin nyt ollaan jo vaatimassa, että pitää hyväksyä lakiin säädös kolmannesta sukupuolesta (vihr. nuoret), kun kerta joistakin tuntuu, että ei oikein kuulu kumpaankaan biologiseen sukupuoleen.
Siis jos siltä tuntuu, niin lakiin on heti kirjattava säädös, että ei ole ihminen ollenkaan tai jos jostakin tuntuu, että hän onkin jumala, niin äkkiä lakiin vain säädös, että jumalaksi itsensä tuntevat ovat sitten jumalia.
Tasa-arvoonkin vedotaan. Se on sitten kuulemma tasa-arvoa, että on sukupuolineutraali = ei mitään sukupuolta! Lyhyt matka onkin sitten siihen, että kun joitakuita loukkaa se, että heitä ihan virallisesti nimitetään mieheksi tai naiseksi; voi kauhea sentään, eihän tuo ole tasa-arvoa, sillä eihän naisia ja miehiä edes ole olemassa, kamalaa!
Ja mitä tasa-arvoa se sitten on, että vaikka urheilukilpailuissa joku nimetään voittajaksi. Ei, se ei ole tasa-arvoa; kyllä kaikkia on kohdeltava tasapuolisesti.
Ja entäs sitten tulevissa vaaleissa; kaikkien pitää saada yhtä paljon ääniä. Siitä on tehtävä kiireen vilkkaa lakia!
Siis mihin kumman suuntaan tämä kehitys on siis menossa? Ennen kaikenlaiset hourupäät laitettiin johonkin laitokseen, jos katsottiin, että aiheuttavat haittaa muille ihmisille.
Nyt kun niitä kaikkia hourupäitä ei laitoksiin suljeta, niin saavat mellastaa täällä vapaana ja kaiketi ovat saaneet keskuudestaan valittua melkoisen porukan eduskuntaankin.
Ei voi sanoa muuta, että onneksi aikaa ei ole enää paljoa jäljellä, eli pääsee pois tästä hourulasta, jota hyväksi yhteiskunnaksi kutsutaan.
Mutta ennen sitä, pitäisi meidän kansalaisten katsoa, ketä sinne eduskuntaan oikein äänestetään; ei puolueen mukaan vaan henkilökohtaisen vakaumuksen mukaan.
Loistava kirjoitus," tasa-arvoa" Ei voi kuin nyökkäillä ja vähän naureskella kärjistyksille ja toisaalta ihmetellä, miten tähän on voitu tulla... Ja kaikki tehty hyvää tarkoittaen...
Todenäköisesti Arkkipiispa tulee saamaan potkut luterilaisesta kirkosta,
hän puhuu raamatun vastaisesti sanaa,
kirkon sanoma perustuu raamatun sanaan ja totuuteen
joten arkkipiispan puheitten pitäisi olla sen mukaisia,
eikä paholaisesta lähtöisin olevaa sanaa,
hehheh, totuuteen??? paholaisesta lähtöisin olevaan????
Lapsena meitä johdateltiin uskomaan hyvään Jumalaan "minne käykin maailmassa, sinä olet hoitamassa." "Onni täällä vaihtelee taivaan isä suojelee"
Lapsena emme tienneet olemmeko heteroita vai homoja, sen päätti joku muu kuin me itse.
Eikö Jumala olekaan kaikkien lasten ystävä, vaan ainoastaan heteroiksi kasvavien?
Veroeurot kyllä kelpaavat kirkolle kaikilta, vaikka kaikki maksajat itse eivät kelpaa kirkolle.
En halua enää olla syrjivän kirkon jäsen.
Jos kiistelyn vaihteeksi katsoisitte vaikka tätä.
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=38023
Oli hyvä keskustelu teillä täällä eilen henkilökohtaisesta kasvusta; vahinko että jäi minulta sivuun, koska otsikko viittasi kirkolliseen teemaan ja niihin en yleensäkään paljoa puutu. En edes tiedä mitä se arkkipiispa sano.
Taidan olla siivojaparan täydellinen vastakohta. Minulle elämä on vain prosessi; jokainen päivä, toivon ainakin niin, kyseenalaistaa mielipieitäni, arvojani, kannanottojani. Päämäärä ei ole että voisin sanoa että olen sataprosenttisesti tyytyväinen itseeni ja että virheeni ja heikkoutenikin ovat ylpeyden aihe minulle koska ne ovat osa omaa täydellisyyttäni. Päämäärä ei ole tärkeä; se mitä tapahtuu matkan varrella; prosessi, kehitys, henkinen kasvu on asian ydin.
Paloma olen kanssasi samaa mieltä.
Lisään, jos ihminen juuttuu paikoilleen ei löydä muuttuvasta ympäristöstään positiivista ja ryntää ensimmäisestä ovasta ulos joka on auki ja joka ei pidättele. Kakarana kiukutellessamme vanhemmat saattoivat pistää meidät makuuhuoneeseen sulkea ovan ja sanoa ole siellä sen aikaan kun rauhotut.
Lukiessani huomaan, että moni käyttäytyy kuin pieni lapsi kokeillessaan oman tahdon rajoja....Sanoit vastoin MINUN tahtoani, ei käy MINULLE. MINÄ en ala enää leikkimään kanssasi, MINÄ otan lapioni ja MINÄ siirryn LEIKKIMÄÄN eri hiekkalaatikolla.
Koko kommenttisi viestittää sinun olevan hyvinkin tyytyväinen itseesi.
En varmaan osannut selittää oikein selvästi, mitä tarkoitin muuttumisen ja muuttamisen erolla. Demeter1 sen näkyi ymmärtäneen. Sinä puhut siltikin nyt siitä muuttumisesta, henkisestä kasvusta, mihin vaikuttaa kaikki ulkopuoliset impulssit, etkä itsesi muuttamisesta. Sitä muuttumista ja kasvua (suuntaan tai toiseen) tapahtuu kaikissa ihmisissä koko elämän ajan itsensä sitä tiedostamatta, halusipa sitä tai ei.
Itsensä muuttaminen taas on itsensä väkinäistä ja tietoista muuttamista erilaiseksi kuin mitä on, että tuntisi olevansa itsensä ja ympäristön hyväksymä. Olisihan se karmeaa elämää kyseenalaistaa itsensä; arvonsa, mielipiteensä ja kannanottonsa joka päivä ja yrittää itse muuttaa niitä. En minä jaksaisi itseni (ja toisten) kanssa, jos en hyväksyisi itseäni sellaisena kuin olen. Hyväksy ensin itsesi, niin hyväksyt toisetkin. Minä olen OK johtaa siihen, että sinä olet OK.
Minusta täällä kukaan ei ole puhunut eikä tarkoittanut mitään väkinäistä itsensä muuttamista - en minä ainakaan.
Ei tässä liioin ole kyse siitä, ettei hyväksyisi itseään sellaisena kuin on, minä ainakin hyväksyn itseni vikoineni päivineni tällaisena kuin olen. Mutta ei se tarkoita, että en voisi joka päivä nähdä uusia asioita ja miettiä niiden syvempiä merkityksiä, kuunnella sellaisia ihmisiä, joiden käsitykset ensikuulemalta ovat minusta pöyristyttäviä jne. ja sen seurauksena ruveta ajattelemaan asioita uudella tavalla - tai vaihtoehtoisesti todeta, että tämänkin uuden tiedon valossa aikaisemmat asenteeni ovat ihan kohdallaan.
On nimenomaan rikkautta kyseenalaistaa omia asenteitaan aina, kun ne törmäävät johonkin. Vain siten pystyy aidosti keskustelemaan eri mieltä olevien ihmisten kanssa, koska vain silloin pystyy myös vilpittömästi kuuntelemaan heidän perustelunsa, ja aina silloin tällöin toteamaan, että siinä vastakkaisessa näkemyksessä onkin ihan varteenottetavia pointteja. Jos vain ajattelee, että nyt olen täydellinen täydellisine mielipiteineni tällaisenaan, keskustelu on sitä, että toisen näkemyksiä ei kuunnella kunnolla, etsitään vain kohtia, joita kumota, ettei tarvitsisi muuttaa omia käsityksiään. Silloin jää kuulematta ja näkemättä paljon.
Aikuisten oikeesti hei hei...., onko nyt armon ladyt siirtyneet keskustelemaan ylemille sfääreille, muuttaa, muuttuminen. Asia tuntuu menevän ohi hilseen, jonnee sinne mistä tavan talliainen äimäytyy tollottamaan tekstiä, jotta niin, että jooo...muuttaa paikkakuntaa tai muuttaa ruokatottumuksia tai sitten muuttua muunlaiseksi kuin on ja ihan itesseen ikäänkuin sielullisesti kasvaa aikuiseksi tai sitten muuttaa toimintamallia ympäristön muuttuessa tai eikun muuttua ympäristön muutoksen mukana. jooo..
Havaintosi on täysin pätevä, MINÄ koetaan normiksi ja muiden ajatukset jotenkin poikkeaviksi ja vääriksi . Kaikki ulkoapäin tuleva ohjaaminen tai neuvominen, informointi tai mikä tahansa kommunikaatiomuoto joka tähtää muuoksiin omassa attelutavassa, käyttäytymisessä, arvomaailmassa, koetaan omaa integriteettiä haavoittavana tai loukkaavana.
Olen sillä tavalla tyytyväinen itseeni että tällainen ajatusmalli joka perustuu dynamiikkaan sopii minulle ja toivon että aivoni pysyvät edelleenkin virkeinä omaksumaan uutta iän lisäntyessä ja vuosien kasaantuessa hartioilleni. Muutos ja muuttuminen ovat lähisukulasia; ei siinä ole mitään väärää että muutos saa aikaan muuttumista: osa prosessia, ei muuta.
En minäkään puhu mistään väkinäisestä itsensä muuttamisesta suuntaan tai toiseen. Olen kyllä avoi kaikelle uudelle ja valmis aina laittamaan asiat uuteen harkintaan jos joku esittää minulle sellaista todistusaineistoa ja mietittävää että katsin sen aiheelliseksi.
@Saa muuttaa maailmaa: Allekirjoitan edellisen kommenttisi melkein sanasta sanaan. Näin minäkin sen näen.
Ehkäpä, ehkäpä, ehkäpä sinut saakin vielä muuttamaan mielesi myös Ruotsin holtittoman maahanmuuton suhteen. Vaikutat olevan sopivan notkeaa muovailuvahaa.
En ole muovailuvahaa mutta en myöskään kattilaan jämähtänyttä kaurapuuroa.
Mielestäni maahanmuutto on suuri rikkaus maallemme, enkä näe sitä mitenkään "holtittomana". Kiintiöiden suuruudesta voi aina keskustella mutta mitään holtittomuutta en ole siinä nähnyt. Pikkukylämme 55 lapsiperhepaikkaa eivät ole eds täynnä.
Ehkä et ole vieläkään tarpeeksi avoin näkemään kaikkea? Näet vain ne pikkukyläsi 55 lapsiperhepaikkaa, jotka eivät ole edes täynnä. Minulla oli paljon sinun ajatusmallisi mukainen asennoituminen maahanmuuttoon vielä kahdeksan vuotta sitten täällä meidän pikkukylässä, mutta asennoitumiseni muuttui (en muuttanut sitä itse), kun avasin silmäni näkemään karmean todellisuuden.
En ala tässä ketjussa muovailemaan sinua, mutta luotan siihen, että aika muokkaa.
"attelutavassa" hihi...lue: ajattelutavassa.
Pikkasen tuohon vielä jatkoa:
minua ei häiritse pätkääkään että minua "opetetaan". Olen kiitollinen jokaisesta mahdollisuudesta oppia jotain uutta ja jos joku näkee niin paljon vaivaa että viitsii selittää minulle asioita juurta jaksaen ja siten että minäkin ne ymmärrän, niin olen aina valmis ottamaan vastaan uutta oppia.
"Mutta ei se tarkoita, että en voisi joka päivä nähdä uusia asioita ja miettiä niiden syvempiä merkityksiä, kuunnella sellaisia ihmisiä, joiden käsitykset ensikuulemalta ovat minusta pöyristyttäviä jne. ja sen seurauksena ruveta ajattelemaan asioita uudella tavalla - tai vaihtoehtoisesti todeta, että tämänkin uuden tiedon valossa aikaisemmat asenteeni ovat ihan kohdallaan." kirjoittaa "saa muuttaa maailmaa".
Ihan noin teen mielestäni itsekin, paitsi että minulle tuntuu useimmiten jäävän käteen tuo jälkimmäinen vaihtoehto,
se, etten tuon uudenkaan tiedon valossa juuri muuta asenteitani. Eikä se merkitse sitä, että asenteeni olisivat "ihan kohdallaan" yleisillä mittareilla mitaten, omillani ne ovat. Jos niihin tulee muutos, se tulee ilman että sitä tietoisesti tahdon.
En tiedä miten te muut mutta minä ainakinolenjoutunut tarkistamaan käsityksiäni asioista moneen kertaan elämäni aikana; esim. juuri siksi että uutta tietoa on tullut esiin joka saanut minut arvioimaan uudelleen että onko nyt sitten niinkään.
Yksi esimerkki on suhtautumiseni homoseksuaalisuuteen. Tää on ollut koko ajan kasvamista ja oppimista ja uuden hyväksymistä, kun sille on löytynyt tarpeeksi hyvät perustelut. Toinen esimerkki on suhtautumiseni kirkkoon ja uskontoon. Kolmas olisi (tämä ehkä kaikkein perusteellisin) on nää koti ,jumala ja isänmaa-konservatiisisten perusarvojen uutten asuun muokkaaminen, koska en voi enää allekirjoittaa että uskoisin ne laittamatta niitä kyseenalaisiksi. Listaa voi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Melkonen tuuliviiri.
Olen kommentoinut pyykinpesun lomassa, nyt viimeiset vaatteet on ripustettu kuivumaan. Päivän siinä hurahti, mutta oli pestävääkin kahden huushollin pyykit. Kuopuksen kanssa on hyvä yhteistyön meininki. Asumme samassa kerrostalossa eri kerroksissa ja jaamme elämisen kustannuksia.
Oppia täällä saa ihan oikeesti. Olen oppinut hyvin paljon asioita näiden kahdeksan nettivuoteni aikana.
Ensimmäinen opetus jonka opin ja tajusin hyväksi oli. -Älä selitä- .
Olen minäkin arvojani tarkistellut (Paloma), juuri tuon prosessin seurauksena, mitä "saa muuttaa maailmaa" kuvaa, vaikka en ole "joutunut" tekemään niin.
Homoseksuaalieihin olen aina suhtautunut hyväksyen, en vain pidä heidän julkisuuspelistään enkä heidän viimeaikaisista vaatimuksistaan.
Kirkko ja usko ovat pysyneet arvoinani, vaikka yhteinen taipaleemme on ollut mutkikas ja vaikea.
Koti ja isänmaa ovat käsitteinä muuttaneet sisältöään niin paljon, että pidän niiden rippeistä kiinni kynsin hampain...
Eli melkoinen konservatiivi olen. Mutta itseäni uskallan kyllä katsoa silmiin...
10 vuotta tulee kohta täyteen mulle, 18.12. Odotan ruusuja, skumppa, ilmapalloja.. :)
Olen oppinut todella paljon sinä aikana, ja käynyt läpi isoja muutoksia. Muuttunut introvertista extovertiksi. Kun aloitin olin alistunut, totinen ja ujo, en ole enää hirveästi mitään noista. Noh, totinen kyllä. En tiedä olisinko sitä extraperttipuolta löytänyt livessä, olen tällä puolen ruutua enemmän erakko. Olen käynyt myös läpi nuoruuden traumat täällä, se on vaatinut tahdonvoimaa päästä niiden yli. Siinäkin palstailu on auttanut, ja sinä myös Korppis, olen saanut kirjoittaa ja mua on kuunneltu. Olen saanut vertaistukea mitä en oikeassa elämässä olisi saanut.
Lisäksi olen törmännyt niin moneen elämäntarinaan täällä. Ne kiehtovat mua eniten, varsinkin kun aukee toisen ajatusmaailma, että miksi joku ajattelee ja tuntee niin kuin tekee. Ne vasta opettaa, jos on avoin laittamaan omat aivot narikkaan ja lainaamaan jonkun toisen välillä.
Netin kautta olen käynyt läpi tosi isoja muutoksia, sellaisia joihin olen aktiivisesti pyrkinyt. Siksi kai roikunkin täällä vuodesta toiseen.
Kyllä varmaankin meistä useimmat ovat joutuneet tarkistamaan arvojansa muuttuvassa yhteiskunnassa, näiden keskimäärin 60 vuoden aikana kun meillä on ollut jonkinlaista aivotoimintaa. Viisikymmentäluvulla kun meitä kasvatettiin pirtissä jumalansana ja koivuniemen herra olivat tärkeitä kasvatusmetodeja (ei tosin sinun tapauksessasi, Demeter1, muistaakseni), mutta moni muu tämän ikäluokan kasvatti on saanut tuta kovaa kuria ja kaksinaismoraalia ja meillä aikuisina oli kova kiire irroittautumaan kodin arvoista ja määrittelemään omat kuviomme maailmassa itsenäisesti.
Moni on palannut lapsuutensa turvalliseen "koivu ja tähti"-arvomaailmaan, jotkut meistä kamppailevat edelleen sateenkaariviidakossa ja aina kun polku johtaa rämeeseen niin uusi avautuu aluskasvillisuuden seasta. Radikaalin lapsen palaaminen hetkeksi mamman aamupuuron ääreen on muutanut keskustelujen luonnetta ja tuonut uusia ajatuksia ja virikkeitä.
Saattaa olla, että vanhakantaisina pidetyt arvoni juontavat noin kaukaa.(Paloma) Ei ole ollut tarvetta kovin isoon irtiottoon, arvojen päivitys on riittänyt eikä ole tarvinnut mennä merta edemmäs kalaan.
Toisaalta, perinneteisiä arvoja kannattavissa voi myös nähdä paljon turvallisuushakuisuutta. Tunnistan sen kyllä itsessänikin.
En siis missään tapauksessa ole tarjoamassa omia arvojani tai asenteitani muille, enempi sitä on saanut olla puolustuskannalla näiden modernien siskojen ja veljien seurassa, mutta sulassa sovussa asioista on voinut keskustella, ei ole tarvinnut viholliskuvia rakennella...
Eiköhän ne vanhanajan arvot ole kaikkein yleisimmät ainakin tässä joukossa, et ole mitenkään "poikkeava" ;)
En minäkään tarjoa omia arvojani mitenkään kenellekään; otinpahan vain ne esimerkkinä muuttumisesta.
Ihan totta, Paloma. Taidan edustaa enemmistöä täällä: koivu ja tähti-porukkaa..)) Ilmankos täällä niin hyvin viihdynkin, kotoista on...
Varmaan sitten minulla selkäsaunan puutetta, kun tee yhtään mieli kanssasi sinne sateenkaariviidakkoon ja rämeikköön etsimään uusia polkuja.
Oikeestaan mä tarvisin jonkun sun sorttisen machete kädessä avaamaan polkua. Taistelunhalustasi olisi varmaan iloa myös barrikaadeilla.
Olenhan minä sinulle joskus yrittänyt uusia polkuja avatakin koskien Ruotsin avosylisyyttä maahanmuuttoon. Se on kesken vielä.
Minähän siinä pidän ovea auki ja sinä yrität vängätä sitä kiinni.
Ei ole kesken. Ei ole vielä edes alkanut. ;)
Vielä sinä tulet muuttamaan asennoitumistasi siinäkin. Ei sitä pidä paikalleen jämähtää. Ajat muuttuu ja Sverigedemokraatit tekevät esiinmarssia yhtä kuuluvasti kuin homoliike. Pitää sitä pysyä ajassaan eikä muumioitua viime vuosikymmenille.
Kiitos ystäväni, olemme oppineet toisiltamme paljon minä sinulta ja sinäkin minulta, olemme oppineet kunnioittamaan toisiamme.
Kuitenkin toistensa kunnioittamista ei voi kaikkia kanssa oppia vaikka kuinka kauan yrittää sinun kanssasi se on olut helppoa, et ole puukottanut minua selkään. En minä sinua, enkä koskaan puukota.
-päämäärästä tuli mieleen..jos et tiedä mihin olet menossa, sinne vie mikä tahansa tie...-no, kukapa tietäisi varmasti mihinkä ollaan menossa elämässä tai sen jälkeen paremminkin...mut hymy naamaan vaan, haudas ehtii olla sit totisenakin...:)
-on muuten ulkona hämärää keskipäivälläkin, huomaan...no, otan nyt päämääräksi; ulos, keskustaan ja sinne....
Sinulla on kuin olisi sama päämäärä joka päivä kun lähdet kartsalle ....;)
Päämäärää ei minulla ole laisinkaan ja polku aukeaa sitä tallatessa....(Caminante no hay camino, se hace camino al andar...)
Sanotaan että haudassa on aikaa maata muta ei sekään aivan staattinen tila ole: populääriteorioiden mukaan energia ei koskaan katoa vaan muuttaa muotoaan vapautuessaan...
Mutta oikeessa olet, ei tällasia juttuja kantsi kauheen pitkään pohtia: hymy naamariin ja ulos kohtaamaan elämää: (oon parantumaton tapaus aina neuvomassa muita)
äijä, onko synttäripäivä vai mikä pitää olon kevyen reippaana....
Marraskuu on ohi ja kynttilät palaa, .............
Oksettaa koko sekoilu kirkossa kuten myös eduskunnassa,
oli ennenki homoja, mutta ne sai elää omaa elämäänsä sen kummemmin suurta ääntä nostamatta,
mikä piru nyt homoja vaivaa kun hauavat naimisiin vaikka enneenki ovat voineet asua yhdessä,
ja laki on mahdollistanu samat edut heille kuin heteroille,
lähinnä toivola on menny sekasi,
hän on kaiken sekasorron takana ,
ei avio- liitto sana hänen elämäänsä muuta miksikää paremmaksi,
eikä hän tule saamaan sen kummempaa kunioitusta kuin ennenkää,
päinvastoin ehkä on ehkä keränny nyt enemän vihamiehiä itselleen kuin ikinä ennen,
kai se on tullu hulluksi, muuten sen touhuja ei voi ymmärtää,
mitä ihmeen tasa-arvoa hän luulee saavansa enemmän kuin ennen, ?????
Löysit lopuksi syyllisen. Joo
Moni muukin asia oli toisin ennen vedenpaisumusta.
Ikävä esimerkki palstaajien äo:sta.
Kyllä juuri näin kuin ap. sen sanoo. Arkkipiispa kirkkoineen on luopion tiellä, sitä ei tarvitse suvaita.