Minulla on tälläkin hetkellä melkein kymmenen ideaa ja tarinaa päässäni, mutta kun avaan kirjoitusohjelman ja asetun kirjoittamaan, en pysty. Olen tyytymätön jokaiseen lauseeseen, minusta niistä puuttuu omaperäisyys, kuten kekseliäät vertauskuvat jne. Lopulta turhaudun ja lopetan. Tämä kaikki masentaa minua niin paljon, että olen jopa harkinnut itsemurhaa.
Eräässä kirjoittajaryhmässä huomasin, että on karkeasti jaoteltuna kahdenlaisia kirjoittajia: niitä, joilta luonnistuu metaforat, mutta ei tarinat, ja niitä, joilta luonnistuu tarinat, muttei metaforat.
Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. En tosin tiedä, onko tuossa jaossa laajemmin mitään perää...
Ehkä voisin laatia metaforatiedoston itselleni? Onko kukaan muu harkinnut sellaista? Tuottaisin ja etsisin kurinalaisesti vertauskuvia, lainailisinkin niitä muiden teksteistä ja tuunaisin hiukan...
"Hän riensi kierreportaita ylös alas ketterästi kuin tanssihiiri..."
"Pellavapöytäliina oli kermanvalkoinen, tahraton kuin nunnan sielu seitsemän avemarian jälkeen."
"Minä kosketin hänen kylmettynyttä ruumistaan kuin museoesinettä, pysähtynyttä rukinpyörää, jossa näkyi vielä haituvaa kaikesta kehrätystä langasta..."
Onko olemassa metaforan muotoja, joissa ei käytetä 'kuin'-sanaa?
Eräässä kirjoittajaryhmässä huomasin, että on karkeasti jaoteltuna kahdenlaisia kirjoittajia: niitä, joilta luonnistuu metaforat, mutta ei tarinat, ja niitä, joilta luonnistuu tarinat, muttei metaforat.
Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. En tosin tiedä, onko tuossa jaossa laajemmin mitään perää...
Ehkä voisin laatia metaforatiedoston itselleni? Onko kukaan muu harkinnut sellaista? Tuottaisin ja etsisin kurinalaisesti vertauskuvia, lainailisinkin niitä muiden teksteistä ja tuunaisin hiukan...
"Hän riensi kierreportaita ylös alas ketterästi kuin tanssihiiri..."
"Pellavapöytäliina oli kermanvalkoinen, tahraton kuin nunnan sielu seitsemän avemarian jälkeen."
"Minä kosketin hänen kylmettynyttä ruumistaan kuin museoesinettä, pysähtynyttä rukinpyörää, jossa näkyi vielä haituvaa kaikesta kehrätystä langasta..."
Onko olemassa metaforan muotoja, joissa ei käytetä 'kuin'-sanaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hmm. Miksi ylipäätään haluat käyttää metaforia. Ne eivät ole hyvässä tekstissä pakollisia, ja kuin-muotoa ei edes kannata viljellä kovin paljon.
Kirjoita vaan tarinoita, ja jos välttämäti haluat metaforia mukaan, väännä ne lopuksi - jos koelukijoiden mielestä edes tarttee...
Luin Wikipedia-artikkelin metaforasta. Selvisi, että metafora on nimenomaan kielikuva ilman 'kuin'-sanaa, esimerkki metaforasta on ilmaus "Hän on aurinkoni." tai "tuolinjalka".
http://fi.wikipedia.org/wiki/Metafora
Eivätkö siis aloituksessa antamani esimerkkilauseet ole metaforisia ilmauksia ollenkaan, koska niissä on tuo 'kuin'-sana?
Nimimerkille "Unoha ne.", minusta metaforat tai metaforan kaltaiset ilmaukset elävöittävät tekstiä. Minusta metaforaton kerronta on kuivaa, persoonatonta, liian asiallista ja tosikkomaista.
Haluan kirjoittaa sekä hyvän ja omaperäisen tarinan että kertoa sen elävällä, kauniilla kielellä, kielellä, jossa on "tekstuuria", väriä, sattumia, yllätyksiä...
En kuitenkaan halua käyttää liikaa kuvakieltä. Olen silloin tällöin lukenut kertomuksia, joissa joka toinen lause sisältää omaperäisen vertauskuvan, ja sellaisen lukeminen on mielestäni työlästä, varsinkin jos itse tarina on olematon, tavanomainen ja tylsä (kuten havaintoni mukaan runsaan metaforiset tarinat usein ovat).
Jos olet harkinnut tehdä kirjoittamisen takia itsemurhan, niin eiköhän olisi aika vaihtaa alaa. Toisaalta jos jatkat kirjoittamista, saat tekstin sujumaan, mutta huomaat ettei se kiinnosta ketään, niin rupeatko taas etsimään köyttä?
Samaa mieltä kuin unoha ne, ei metaforia ole pakko käyttää jos se on vaikeaa. Esimerkkisi olivat kyllä hirveitä, joten totta varmaan puhut. Olen kuullut kirjoitusohjeen jonka mukaan kannattaa vaan kirjoittaa ja myöhemmin sitten parannella kun on jotain jota parantaa. Mutta jos inhoat jo metaforiasi, niin kirjoita selkeeä kovaksikeitettyä fiktiota, joka ei turhia koristele.
Minä taas tykkäsin aloittajan esimerkeistä. :) Ne ovat nimenomaan omaperäisiä ja yllättäviä. Metaforan ei tarvitse olla "nätti" toimiakseen.
Parempi ilman metaforia, jos niiden kirjoittaminen ei luonnistu. Esimerkkimetaforat olivat kuin huonoja vitsejä. Huono metafora tekstissä pilaa koko tekstin.
Elävä teksti ei useinkaan kaipaa metaforia höysteeksi. Harjaantunut kirjoittaja osaa näyttää kykynsä lisäämällä tekstiinsä "nokkeluuksia", jotka tarkoittavat värikästä kieltä, vaihtuvia lauserakenteita, oivaltavaa kuvailua/pohdintaa ja mielenkiintoisia sanaparsia.
Sanankäänteet ovat se juttu, joka saa ainakin minut pauloihinsa.
Jos tekstissä ilmenee normaalia enemmän sanavalintoja, joita ei voi lukea hymyilemättä tai yllättymättä, luen varmasti tekstin loppuun asti. Vaikka tarina itsessään saattaisikin olla ammattilaisen silmissä ala-arvoinen.
Kiitos vastauksista. Oli piristävää lukea, että kaikki eivät pitäneet metaforiani huonoina ;-) Ehkä tämäkin on makuasia.
Tänään olen vähän iloisemmalla tuulella kuin eilen. Kaiken kaikkiaan minusta on parempi ominaisuus, että on lahjakkuutta ja luovuutta tarinoiden keksimisessä kuin että on lahjakkuutta metaforien keksimisessä. Tai no, riippuu siitä, millaista tekstiä haluaa kirjoittaa, runoja vai kertomuksia.
Vielä lisää tuosta tarinattomuudesta... Olen monesti törmännyt novelleihin, joissa ei ole mitään tarinaa, ja se on kyllä pahempi synti kuin metaforaton kerronta. Äskettäin luin netistä jonkun amatöörin novellin, jonka kerronta pullisteli mitä runollisimpia vertauskuvia, mutta jossa ei ollut tarinana päätä eikä häntää. Novellin tarina oli mitätön, tylsä ja kliseinen. Se kertoi kai yksinäisyydestä, miehestä, "jolle ei koskaan tapahdu mitään" :-D
Metaforat ovat yksi työkalu muiden joukossa. Hyvä kirjallinen ilmaisu vaatii paljon muutakin - laajan sanavaraston ja "rytmitajun" esimerkiksi. Ennen kaikkea kirjoittajan pitäisi tietää mitä tekee - millaista tyyliä ja tunnelmaa on hakemassa.
Kielenkäytön taitavuus on tärkeää korkeakirjallisessa tekstissä. Viihteellisessä tekstissä pääasia on tarinalla, jolloin teksti voi olla ja sen yleensä toivotaankin olevan yksinkertaisempaa. On paljon viihde/genre kirjailijoita joiden kirjoitustyyli on äärimmäisen yksinkertainen ja jotka eivät edes pyri kikkailemaan ja keksimään hienoja ilmaisuja. Itse kirjoitan genreä mutta pyrin löytämään kultaisen keskitien. En pidä liiallisesta kikkailusta ja äärimmäisen vaikeaselkoisesta tekstistä, mutta en myöskään kirjallisuudesta jonka tyyli on lähempänä elokuvakäsikirjoitusta.
Millaisia tekstejä kirjoitat?
Esimerkkimetaforasi ovat kyllä aika huonoja, ilmeisesti tarkoitettu humoristiseksi? Tuo "nunnan sielu" oli niistä huvittavin. Kahdessa muussa ei ole mitään järkeä. Mikä on tanssihiiri? Miten ruumis voi muistuttaa rukiinpyörää? Tärkeintä metaforissa on että ne ymmärtää. Lukijan pitäisi ne luettuaan ajatella että "aivan, X tosiaankin on kuin Y".
Jos metaforat ovat hankalia, olen samaa mieltä aiempien vastaajien kanssa että on parempi jättää ne pois tai pitäytyä tutuissa ja tunnetuissa. Itse käytän metaforia melko harvakseltaan ja pidän ne yleensä yksinkertaisina. Tekstiin saa väriä ja eloa mullakin kuvailulla. Jos pysty maalaaman vaikuttavasti kuvan hahmosta rientämässä kierreportaita, et tarvitse metaforaa.
"Mikä on tanssihiiri?"
Tanssihiiri on erityisen ketterä hiirilaji. Lapsuudessani joka toisella koulutoverillani oli tanssihiiriä lemmikkeinä. Tanssihiirien häkissä pidetään monen muotoisia tikkaita, koska ne tykkäävät vipeltää niitä pitkin.
"Miten ruumis voi muistuttaa rukiinpyörää?"
Tarkoitat varmaan rukinpyörää (rukki)? Metafora ei tässä tapauksessa koskenutkaan koskettamisen kohdetta, vaan koskettamisen tapaa; kosketan arasti, varovasti, kuin koskettaminen olisi kiellettyä, kuin koskettaisin museoesinettä. Lisäksi rukinpyörää ja sen kehräämää lankaa pidetään laajalti ihmiselämän metaforana; kun ihmiselämä päättyy, rukinpyörä pysähtyy.
Metarorien ymmärtäminenkään ei näemmä ole aina helppoa, vaan edellyttää lukijalta tietoa esim. sanojen merkityksistä.
Kirjoitan novelleja, jotka ovat täysin fiktiivisiä ja lajityypiltään ehkä... hmm... maagista realismia, kauhua, scifiä?
Lapsena tykkäsin katsella tv-sarjaa The Twilight Zone. Haaveilin, että aikuisena kirjoitan novelleja, jotka ovat kuin sarjan tarinat. Ja suurin piirtein sellaisia kirjoitankin.