Ikisinkun vauvakuume

Olen melkein 36 ikisinkku, jolla on kova vauvakuume. Asia on ajatuksissa melkein koko ajan kun vielä se biologinen kello on kohta sammumassa. Tiedostan kyllä että todennäköisesti en lasta ikinä tule saamaan, koska miestäkään ei ole. Olen tässä epätoivoisena miettinyt, että pitäisikö jotenkin hankkia “yhden yön seuraa”, mutta tiedän että en saisi sitä toteutettua käytännössä. Minusta kun ei ole iskemään ketään edes humalassa. Tuollainen ajattelu on myös omaa moraaliani ja omaatuntoani kohtaan väärin. Epätoivoisena sitä vain miettii kaikenlaista, sinkulla kun ei sattumoisin ole paljon vaihtoehtoja. Keinohedelmöitystäkään kun en voi edes harkita, sillä siihen minulla ei ole varaa, eikä adoptioon ole sinkulla mahdollisuutta. Oma vauvakuumeeni on kaiken lisäksi sen luonteinen, että sen tuntee fyysisenä “kaipauksena”. Lähipiirissä on pieniä, joiden seurassa tunteet ihan pakahtuvat. Tässä kohtaa moni varmaan sanoisi että nauti nyt niistä muiden lapsista, mutta se ei vaan ole sama juttu. Surettaa niin kun jään paitsi yhdestä elämän tärkeimmästä asiasta. Olisin varmasti ollut ihan hyvä äiti, olen kuullut tuon muidenkin suista. Rakkautta ainakin riittäisi. Mutta vielä tässä on muutama vuosi sulatella tätä asiaa. Kai sitä loppujen lopuksi tyytyy sitten osaansa.
3258
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Moikka ikisinkku! Kuulostaa todella yleiselle huolelle tänä päivänä. Laittele maili osoitteesi niin jutellaan lisää privana aiheesta? T:Tony

Äänestä

Moraali ja omatunto on ihmiselle kirous. Kukaan ei tule sinua palkitsemaan siitä, että yritit elää oikein. Muut ihmiset ajattelevat omaa hyvinvointiaan ja itsekkäitä tarpeitaan, ja siitä heidät palkitaan. Jos yrität elää moraalisesti, niin lopulta katkeroidut maailman epäreiluuteen, ja elit miten tahansa, aina joku löytää siitä arvosteltavaa.

Älä kuuntele muiden neuvoja. Tässä kuitenkin neuvo: mene klinikalle inseminaatioon heti. Ei se nyt niin paljon maksa, ja voit ottaa lainaa, jos rahat eivät muuten riitä. Klinikalla joudut ottamaan koko hoitohenkilöstön mukaan lisääntymiseesi, mikä on todella luonnotonta ja tunkeilevaa, mutta uskon kyllä sinua että et pysty yhdenillan juttuihin. ( HELPOINTA tietysti olisi mennä sänkyyn jonkun ravintolan miehen kanssa, joista varmasti suurin osa on ukkomiehiä joilla kotona pienet lapset. Se on varmasti yleisin tapa sinkkunaisten tulla raskaaksi, ja se ei tosiaan vaadi rahaa eikä vaivaa eikä psykologin arviota, ainoastaan kyvyn olla hetken aikaa holtiton. 36-vuotiaat lapsettomat sinkkumiehet ovat lapsettomia sinkkuja siksi, koska eivät käy ravintolassa iskemässä naisia. Pariin kertaan eronneet tai naimattomat yhteishuoltajaisät alkavat tajuta ehkäisyn käytön suunnilleen siinä toisen tai kolmannen lapsen elarien kohdalla, joten myöhästyit jo siitäkin.)

Liika ajattelu on ihmiselle paha juttu, sillä sillä välin kun ajattelet niin kaikki muut painavat pää kolmantena jalkana ohitse. Olisi sinunkin kannattanut mennä huonoon parisuhteeseen väkisin yrittämään pariksi vuodeksi, niin nyt sinulla olisi lapset ja puolikas omakotitaloa. Samoin jos lakkaisit välittämättä mitä töitä oikeasti osaat tehdä ja ryhtyisit pyrkyrinä etenemään urallasi seurauksista välittämättä ja huonoa työnjälkeä häpeämättä, niin olisit varmasti jo tienannut sen omakotitalon ja rahat mihin hyvänsä hoitoihin mitä ikinä mieleen juolahtaa.

Äänestä

Jos meinaat sinkkuna elää, niin lapsia et hanki. Oikeastaan tuossa iässä jos puolison löydät, niin 45 vuotiaana voi alkaa suunnitella lapsia.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


kellokäy kirjoitti:

Olen melkein 36 ikisinkku, jolla on kova vauvakuume. Asia on ajatuksissa melkein koko ajan kun vielä se biologinen kello on kohta sammumassa. Tiedostan kyllä että todennäköisesti en lasta ikinä tule saamaan, koska miestäkään ei ole. Olen tässä epätoivoisena miettinyt, että pitäisikö jotenkin hankkia “yhden yön seuraa”, mutta tiedän että en saisi sitä toteutettua käytännössä. Minusta kun ei ole iskemään ketään edes humalassa. Tuollainen ajattelu on myös omaa moraaliani ja omaatuntoani kohtaan väärin. Epätoivoisena sitä vain miettii kaikenlaista, sinkulla kun ei sattumoisin ole paljon vaihtoehtoja. Keinohedelmöitystäkään kun en voi edes harkita, sillä siihen minulla ei ole varaa, eikä adoptioon ole sinkulla mahdollisuutta. Oma vauvakuumeeni on kaiken lisäksi sen luonteinen, että sen tuntee fyysisenä “kaipauksena”. Lähipiirissä on pieniä, joiden seurassa tunteet ihan pakahtuvat. Tässä kohtaa moni varmaan sanoisi että nauti nyt niistä muiden lapsista, mutta se ei vaan ole sama juttu. Surettaa niin kun jään paitsi yhdestä elämän tärkeimmästä asiasta. Olisin varmasti ollut ihan hyvä äiti, olen kuullut tuon muidenkin suista. Rakkautta ainakin riittäisi. Mutta vielä tässä on muutama vuosi sulatella tätä asiaa. Kai sitä loppujen lopuksi tyytyy sitten osaansa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu