vanha englanin bulldogi

HISTORIAA HIEMAN

"Historian mukaan bulldoggien, joka oli 1800-luvulla suomeksi "sonnikoira", alkuperä on Brittein-saaret. Nimitys bulldog tulee tämän koiratyypin käytöstä härkien taltuttamiseen. Tarkkaa tietoa siitä koska koirien käyttö tähän tarkoitukseen alkoi ei ole tiedossa mutta kirjallisia mainintoja löytyy niinkin varhaiselta ajalta kuin vuodelta 1209.

Nykypäivänä härkätappelujen kaltaisia urheilulajeja ei ole mutta aikanaan ne loivat täysin omat vaatimukset käytettäville koirille. Koirien tuli käydä komennosta itseään moninkertaisesti isompien vastustajien kimppuun. Eikä varaa virheille ollut! Vain parhaimmat koirat selvisivät jalostuskäyttöön ja tuona aikoina luotiin perusta bulldoggeille. Ulkonäkö ei painanut vaakakupissa mitään ja tuloksena oli vähintäänkin omalaatuisen näköisiä koiria - ainakin monen muun koirarotuharrastajan mittapuun mukaan. Vuonna 1835 loppuivat härkätappelut ja samalla katosi bulldoggien härkätappelutarve. Englanninbulldoggin käyttötarkoitusta ei enää ollut. Tämän rodun harrastajat eivät kuitenkaan luovuttaneet vaan jatkoivat englanninbulldoggin jalostusta - muotojalostuksena. Lopputuloksena on nykyisin tuntemamme englanninbulldoggi.

Vaikka englanninbulldoggin alkuperä on syvällä bulldoggien pitkässä sukupuussa ei sen luonne ja fysiikka enää vastaa sitä alkuperäistä koiraa, joka on englanninbulldoggirodun esikuvana. Bulldoggiharrastajien mielissä virisi ajatus herättää henkiin tuo muinainen - ja alkuperäinen - englanninbulldoggi.
Ajatuksen mahdollisuutta ryhtyivät tutkimaan herrat Winston, Hremes ja Lewitt. Vuonna 1971 he aloittivat pitkäjänteisen risteytys- ja jalostustyön. Määränpäänä oli alkuperäinen bulldoggi, jonka nimeksi tuli vanhaenglanninbulldoggi.

Vanhaenglanninbulldoggi-koirarotu vastaa siis nyt juuri sellaista koiratyyppiä, josta aikoinaan jalostettiin nykyinen englanninbulldoggi.

Monien vuosien intensiivisen linjajalostuksen tuloksena oli vuonna 1992 julkistettu uusi työkoirarotu, vanhaenglanninbulldoggi (VEB). Rodun kehittäjät olivat tyytyväisiä tulokseen ja vakuuttuneita uusvanhan koirarodun hyvyydestä. David Leavitt perusti rodun tueksi järjestön, The Olde English Bulldogge Association eli OEBA ja siinä rekisteröidään niitä VEB-koiria, jotka polveutuvat vuoden 1992 kantarekisteristä polveutuviin koiriin.

YLEISTÄ

Uudelleen kehitetty vanhaenglanninbulldoggi rotu eli VEB on levittänyt suosiotaan tasaisen varmasti nyt kymmenen vuoden ajan. Suomen ensimmäinen vanhaenglanninbulldoggi, eli olde endglish bulldogge, saapui maahamme onnelliselle omistajalleen vuosituhannen vaihteessa alkuperämaastaan Yhdysvalloista.
SATHY:lle tämä koirarotu on luonnollinen lisä muiden perinteisten työkoirarotujen joukkoon.

Vanhaenglanninbulldoggin tulisi olla valpas koira, jolla on hyvät mittasuhteet omaava keho. Koiran rakenne tulee olla tanakka, mutta atleettinen. Vanhaenglanninbulldoggin pää on iso ja neliömäinen suhteessa kehoon. VEBit ovat rauhallisia, mutta suojeluvaistoisia ja pelottomia. Vanhaenglanninbulldoggi on hyvin päättäväinen ja rohkea. Ystävällinen VEB on perheen oiva lemmikki ja pistää kaikkensa peliin puolustaessaan omistajaansa ja perhettään.

Vanhaenglanninbulldoggi on erittäin ystävällinen ja lempeä perheen tuttavia kohtaan ja VEB on välitön ja lempeä luonteeltaan.
Erityistä huomioitavaa vanhaenglanninbulldoggissa on sen pitkäikäisyys, sillä VEB elää yleensä vähintään yksitoistavuotiaaksi.

Vanhaenglanninbulldoggin jalostuksessa on pidetty erityisen tärkeänä koiran terveyttä. Esimerkiksi perinnöllinen lonkkavika on onnistuttu karsimaan pois koko vanhaenglanninbulldoggikoirarodusta pakollisilla lonkkakuvauksilla ja tiukalla linjajalostuksella.

Vanhaenglanninbulldoggi sai alkunsa kun haluttiin luoda uusi rotu, joka vastaa mahdollisimman tarkkaan alkuperäistä terverakenteista ja reipasta englanninbulldoggia. Uuden rodun luominen onnistui erinomaisesti ja nyt meillä on vanhaenglanninbulldoggi, joka on oivallinen lemmikki, hyvä vahti ja ennen kaikkea terve työkoira.

Kysy lisää, jos jäi joku asia mietityttämään.

Elli kirjoitti:

HISTORIAA HIEMAN

"Historian mukaan bulldoggien, joka oli 1800-luvulla suomeksi "sonnikoira", alkuperä on Brittein-saaret. Nimitys bulldog tulee tämän koiratyypin käytöstä härkien taltuttamiseen. Tarkkaa tietoa siitä koska koirien käyttö tähän tarkoitukseen alkoi ei ole tiedossa mutta kirjallisia mainintoja löytyy niinkin varhaiselta ajalta kuin vuodelta 1209.

Nykypäivänä härkätappelujen kaltaisia urheilulajeja ei ole mutta aikanaan ne loivat täysin omat vaatimukset käytettäville koirille. Koirien tuli käydä komennosta itseään moninkertaisesti isompien vastustajien kimppuun. Eikä varaa virheille ollut! Vain parhaimmat koirat selvisivät jalostuskäyttöön ja tuona aikoina luotiin perusta bulldoggeille. Ulkonäkö ei painanut vaakakupissa mitään ja tuloksena oli vähintäänkin omalaatuisen näköisiä koiria - ainakin monen muun koirarotuharrastajan mittapuun mukaan. Vuonna 1835 loppuivat härkätappelut ja samalla katosi bulldoggien härkätappelutarve. Englanninbulldoggin käyttötarkoitusta ei enää ollut. Tämän rodun harrastajat eivät kuitenkaan luovuttaneet vaan jatkoivat englanninbulldoggin jalostusta - muotojalostuksena. Lopputuloksena on nykyisin tuntemamme englanninbulldoggi.

Vaikka englanninbulldoggin alkuperä on syvällä bulldoggien pitkässä sukupuussa ei sen luonne ja fysiikka enää vastaa sitä alkuperäistä koiraa, joka on englanninbulldoggirodun esikuvana. Bulldoggiharrastajien mielissä virisi ajatus herättää henkiin tuo muinainen - ja alkuperäinen - englanninbulldoggi.
Ajatuksen mahdollisuutta ryhtyivät tutkimaan herrat Winston, Hremes ja Lewitt. Vuonna 1971 he aloittivat pitkäjänteisen risteytys- ja jalostustyön. Määränpäänä oli alkuperäinen bulldoggi, jonka nimeksi tuli vanhaenglanninbulldoggi.

Vanhaenglanninbulldoggi-koirarotu vastaa siis nyt juuri sellaista koiratyyppiä, josta aikoinaan jalostettiin nykyinen englanninbulldoggi.

Monien vuosien intensiivisen linjajalostuksen tuloksena oli vuonna 1992 julkistettu uusi työkoirarotu, vanhaenglanninbulldoggi (VEB). Rodun kehittäjät olivat tyytyväisiä tulokseen ja vakuuttuneita uusvanhan koirarodun hyvyydestä. David Leavitt perusti rodun tueksi järjestön, The Olde English Bulldogge Association eli OEBA ja siinä rekisteröidään niitä VEB-koiria, jotka polveutuvat vuoden 1992 kantarekisteristä polveutuviin koiriin.

YLEISTÄ

Uudelleen kehitetty vanhaenglanninbulldoggi rotu eli VEB on levittänyt suosiotaan tasaisen varmasti nyt kymmenen vuoden ajan. Suomen ensimmäinen vanhaenglanninbulldoggi, eli olde endglish bulldogge, saapui maahamme onnelliselle omistajalleen vuosituhannen vaihteessa alkuperämaastaan Yhdysvalloista.
SATHY:lle tämä koirarotu on luonnollinen lisä muiden perinteisten työkoirarotujen joukkoon.

Vanhaenglanninbulldoggin tulisi olla valpas koira, jolla on hyvät mittasuhteet omaava keho. Koiran rakenne tulee olla tanakka, mutta atleettinen. Vanhaenglanninbulldoggin pää on iso ja neliömäinen suhteessa kehoon. VEBit ovat rauhallisia, mutta suojeluvaistoisia ja pelottomia. Vanhaenglanninbulldoggi on hyvin päättäväinen ja rohkea. Ystävällinen VEB on perheen oiva lemmikki ja pistää kaikkensa peliin puolustaessaan omistajaansa ja perhettään.

Vanhaenglanninbulldoggi on erittäin ystävällinen ja lempeä perheen tuttavia kohtaan ja VEB on välitön ja lempeä luonteeltaan.
Erityistä huomioitavaa vanhaenglanninbulldoggissa on sen pitkäikäisyys, sillä VEB elää yleensä vähintään yksitoistavuotiaaksi.

Vanhaenglanninbulldoggin jalostuksessa on pidetty erityisen tärkeänä koiran terveyttä. Esimerkiksi perinnöllinen lonkkavika on onnistuttu karsimaan pois koko vanhaenglanninbulldoggikoirarodusta pakollisilla lonkkakuvauksilla ja tiukalla linjajalostuksella.

Vanhaenglanninbulldoggi sai alkunsa kun haluttiin luoda uusi rotu, joka vastaa mahdollisimman tarkkaan alkuperäistä terverakenteista ja reipasta englanninbulldoggia. Uuden rodun luominen onnistui erinomaisesti ja nyt meillä on vanhaenglanninbulldoggi, joka on oivallinen lemmikki, hyvä vahti ja ennen kaikkea terve työkoira.

Kysy lisää, jos jäi joku asia mietityttämään.

Lue lisää

mistä olet hankkinut koirasi? kestääkö olla lenkillä talvella.helppo/vaikea kouluttaa,onko kova vahtimaan.missäpäin olet itse olen länsisuomesta.onko koirasi uros/narttu ,ikä säkä paino.jos voisi nähdä luonnossa ko koiran?

kiinnostunut kirjoitti:

mistä olet hankkinut koirasi? kestääkö olla lenkillä talvella.helppo/vaikea kouluttaa,onko kova vahtimaan.missäpäin olet itse olen länsisuomesta.onko koirasi uros/narttu ,ikä säkä paino.jos voisi nähdä luonnossa ko koiran?

Lue lisää

Eli rupesin etsimään aikanaan itselleni isoa bulldogia ja ajattelin lähinnä amerikan bulldogia silloin. Satuin sitten eksymään netissä sellaisille sivuille missä mainittiin olde english bulldog. Euroopassa sattuikin olemaan yksi kasvattaja, johon otin yhteyttä kun sain hänen yhteystiedot...hauskinta tässä on se, että hän on suomalainen ja asuu etelä-suomessa.

Vanhaenglannin bulldogia ei kuka tahansa saa, vaan pitää olla pitkä koiratausta takana. Olde on helppo kouluttaa, se hakee aktiivisesti kontaktia ja on todella mielyttämisen haluinen. Olde on ERITTÄIN kova vahtimaan ja ERITTÄIN kova suojelemaan. Korostan tietoisesti noita asioita, koska se on yllättänyt kaikki olden omistajat, vaikka niitä on korostettu. Olde ei mielestäni sovi kaupunki koiraksi,(oman kokemuksen kautta), eli itsekin olen etsimässä maalta asuntoa.

Kun sitten otin yhteyttä kasvattajaan ja ilmaisin kiinnostukseni kyseessä olevaan rotuun, niin järjestimme tapaamisen hänen luonaan. Tutustuimme rotuun ja kasvattaja kyseli meiltä paljon kaikesta ja vähän myös testasi meitä kuinka käyttäydytään koiran kanssa, kun se hyökkää päälle.(suojahihan kanssa). Kävimme lukuisissa SATHY:n tapahtumissa mukana tutustumassa rotuun. Jouduin sen odottamaan koiraani aika kauan, koska pentueita tulee todella harvoin. Pyrimme säilyttämään rodun terveenä ja sen takia emme tehtaile koiria, kuten muissa roduissa on tapana. Tälläkin hetkellä varauksia on puolen kymmentä ympäri eurooppaa. Itse teen yhteistyötä jonkin verran kasvattajan kanssa.

Koirani on siis narttu, syntyi toukokuunlopulla 2004 eli on nyt 6kuukautinen, säkä on tällä hetkellä 50cm ja paino reilut 35kg. Säkä ja paino vaihtelee suuresti rodun sisällä, koska jalostustyössämme on tärkeintä säilyttää terveys ja luonne, ei niinkään ulkonäölliset seikat. Esimerkiksi Uudessakylässä on Sisu-uros, 1v, paino n.75kg ja säkää en lähde edes arvailemaan.

Me itse käymme usein länsi-suomessa Säkylässä, olemme tulossa itsenäisyyspäivänä sinne päin, eli jos kiinnostaa nähdä koira, niin järjestetään tapaaminen.

Elli kirjoitti:

Eli rupesin etsimään aikanaan itselleni isoa bulldogia ja ajattelin lähinnä amerikan bulldogia silloin. Satuin sitten eksymään netissä sellaisille sivuille missä mainittiin olde english bulldog. Euroopassa sattuikin olemaan yksi kasvattaja, johon otin yhteyttä kun sain hänen yhteystiedot...hauskinta tässä on se, että hän on suomalainen ja asuu etelä-suomessa.

Vanhaenglannin bulldogia ei kuka tahansa saa, vaan pitää olla pitkä koiratausta takana. Olde on helppo kouluttaa, se hakee aktiivisesti kontaktia ja on todella mielyttämisen haluinen. Olde on ERITTÄIN kova vahtimaan ja ERITTÄIN kova suojelemaan. Korostan tietoisesti noita asioita, koska se on yllättänyt kaikki olden omistajat, vaikka niitä on korostettu. Olde ei mielestäni sovi kaupunki koiraksi,(oman kokemuksen kautta), eli itsekin olen etsimässä maalta asuntoa.

Kun sitten otin yhteyttä kasvattajaan ja ilmaisin kiinnostukseni kyseessä olevaan rotuun, niin järjestimme tapaamisen hänen luonaan. Tutustuimme rotuun ja kasvattaja kyseli meiltä paljon kaikesta ja vähän myös testasi meitä kuinka käyttäydytään koiran kanssa, kun se hyökkää päälle.(suojahihan kanssa). Kävimme lukuisissa SATHY:n tapahtumissa mukana tutustumassa rotuun. Jouduin sen odottamaan koiraani aika kauan, koska pentueita tulee todella harvoin. Pyrimme säilyttämään rodun terveenä ja sen takia emme tehtaile koiria, kuten muissa roduissa on tapana. Tälläkin hetkellä varauksia on puolen kymmentä ympäri eurooppaa. Itse teen yhteistyötä jonkin verran kasvattajan kanssa.

Koirani on siis narttu, syntyi toukokuunlopulla 2004 eli on nyt 6kuukautinen, säkä on tällä hetkellä 50cm ja paino reilut 35kg. Säkä ja paino vaihtelee suuresti rodun sisällä, koska jalostustyössämme on tärkeintä säilyttää terveys ja luonne, ei niinkään ulkonäölliset seikat. Esimerkiksi Uudessakylässä on Sisu-uros, 1v, paino n.75kg ja säkää en lähde edes arvailemaan.

Me itse käymme usein länsi-suomessa Säkylässä, olemme tulossa itsenäisyyspäivänä sinne päin, eli jos kiinnostaa nähdä koira, niin järjestetään tapaaminen.

Lue lisää

meillä on lapsia kuinka luulet sen onnistuvan,että kun meillä käy paljon lasten kavereita tuleeko koira toimeen lasten kanssa.onko koirasi ollut suojeleva ilman koulutusta?suvaitseeko muita koiria?onko ollut silmä tai muita ongelmia.muuten ko rotu taitaa olla mahtava.laita tietoa jos sulla on jotain sellasta mitä mä en osaa kysyä mutta on sun mielestä tärkeetä.

kiinnostunut kirjoitti:

meillä on lapsia kuinka luulet sen onnistuvan,että kun meillä käy paljon lasten kavereita tuleeko koira toimeen lasten kanssa.onko koirasi ollut suojeleva ilman koulutusta?suvaitseeko muita koiria?onko ollut silmä tai muita ongelmia.muuten ko rotu taitaa olla mahtava.laita tietoa jos sulla on jotain sellasta mitä mä en osaa kysyä mutta on sun mielestä tärkeetä.

Lue lisää

Koira on erittäin suojeleva ilman koulutustakin. Suvaitsee oman perheen lapsia hyvin, mutta muita lapsia kohtaan saattaa olla suojeleva. Mitään sairauksia ei ole, koko rodulla ei ole mitään perinnöllisiä sairauksia todettu koskaan. Muiden koirien kanssa tulee joten kuten toimeen, oman perheen koiran hyväksyy, mutta jos olisi vielä kolmas koira, niin saattaisi tulla ongelmia. Rotu on todella mahtava, jos vain on puitteet hyvät...

Korostan vielä, että tämä rotu on todella suojeleva. Meillekin kun se tuli 7 viikkoisena ja mietin kuinkahan se selviää meidän englannin bulldogin kanssa...no siinä kävikin niin päin, että mietimme kuinka meidän englannin bulldoggi selviää...tullessa tuojotti 2 sekunttia ja saman tien kiinni...nyt ne on parhaimmat ystävykset.

Elli kirjoitti:

Koira on erittäin suojeleva ilman koulutustakin. Suvaitsee oman perheen lapsia hyvin, mutta muita lapsia kohtaan saattaa olla suojeleva. Mitään sairauksia ei ole, koko rodulla ei ole mitään perinnöllisiä sairauksia todettu koskaan. Muiden koirien kanssa tulee joten kuten toimeen, oman perheen koiran hyväksyy, mutta jos olisi vielä kolmas koira, niin saattaisi tulla ongelmia. Rotu on todella mahtava, jos vain on puitteet hyvät...

Korostan vielä, että tämä rotu on todella suojeleva. Meillekin kun se tuli 7 viikkoisena ja mietin kuinkahan se selviää meidän englannin bulldogin kanssa...no siinä kävikin niin päin, että mietimme kuinka meidän englannin bulldoggi selviää...tullessa tuojotti 2 sekunttia ja saman tien kiinni...nyt ne on parhaimmat ystävykset.

Lue lisää

kiitos näistä tiedoista nyt olen toella kiinnostunut tästä rodusta.tuntuu että tälläistä koirimusta juuri olen etsinyt ja puitteet ko koirimukselle täälä on todella hyvät.

kiinn ostunut kirjoitti:

kiitos näistä tiedoista nyt olen toella kiinnostunut tästä rodusta.tuntuu että tälläistä koirimusta juuri olen etsinyt ja puitteet ko koirimukselle täälä on todella hyvät.

Lue lisää

ELi mistä päin sie olet? Kannattaa tutustua koiriin livenä useasti, tämä rotu yllättää todenteolla, ei voi verrata mihinkään olemassaolevaan rotuun.

Elli kirjoitti:

ELi mistä päin sie olet? Kannattaa tutustua koiriin livenä useasti, tämä rotu yllättää todenteolla, ei voi verrata mihinkään olemassaolevaan rotuun.

joo mulla oli kyselyä tuola toisessa jo paljo ennemmin.mä löysin netistä ton kyseisen kasvattajan kotisivut eli nyt pitää ottaa siihen ripeästi yhteyttä ja katsoa kuinka asiat edistyy.kiitos sulle kaikista tiedoista ja jos sulla on vielä jotain niin pistä ihmeessä vielä tähän palstalle.

kiinnostunu kirjoitti:

joo mulla oli kyselyä tuola toisessa jo paljo ennemmin.mä löysin netistä ton kyseisen kasvattajan kotisivut eli nyt pitää ottaa siihen ripeästi yhteyttä ja katsoa kuinka asiat edistyy.kiitos sulle kaikista tiedoista ja jos sulla on vielä jotain niin pistä ihmeessä vielä tähän palstalle.

Lue lisää

Lykkyä tykö koiran suhteen, eli varauksia on tällä hetkellä nelisen kymmentä ja pentuja ei tehtailla paljon...voit joutua odottamaan aika kauan...tai sit järjestetään sut jonojen ohi. Sen pystyy tekemään niin, että olet hyvin aktiivinen ja liityt esim. heti SATHY RY:n...ihan vain vihjeenä....

Elli kirjoitti:

Lykkyä tykö koiran suhteen, eli varauksia on tällä hetkellä nelisen kymmentä ja pentuja ei tehtailla paljon...voit joutua odottamaan aika kauan...tai sit järjestetään sut jonojen ohi. Sen pystyy tekemään niin, että olet hyvin aktiivinen ja liityt esim. heti SATHY RY:n...ihan vain vihjeenä....

Lue lisää

kiitti vinkistä pitääpä liittyä heti jäseneksi.onko todella tollaset jonot odottamassa näitä pentuja?vielä yks kysymys saako tästä koirasta lenkkeily/samoilu kaveria?siis onko kova liikkumaan.

kiinnostunut kirjoitti:

kiitti vinkistä pitääpä liittyä heti jäseneksi.onko todella tollaset jonot odottamassa näitä pentuja?vielä yks kysymys saako tästä koirasta lenkkeily/samoilu kaveria?siis onko kova liikkumaan.

Lue lisää

VEB on varmasti innokas samoilemaan ja lenkkeilemään, ennemmin ihminen väsähtää kuin olde....tule ihmeessä SATHY:n tapahtumiin mukaan, tammi-helmikuussa on seuraavat talvikinkerit.

Elli kirjoitti:

VEB on varmasti innokas samoilemaan ja lenkkeilemään, ennemmin ihminen väsähtää kuin olde....tule ihmeessä SATHY:n tapahtumiin mukaan, tammi-helmikuussa on seuraavat talvikinkerit.

Lue lisää

Vanha englannin bulldog on nykyisin uusi koirarotu-eli se on "uudelleenjalostettu".

Minulla on ollut yli 10 vuotta taistelukoiriksi luokiteltavia koiria ja olin itsekin kiinnostunut veb:eistä. Tutustuttuani rotuun tarkemmin minua rupesivat arveluttamaan seuraavat seikat:

-sairauksistahan ei vielä tiedetä, koska jalostushistoria on lyhyt. Samoin jalostuspohja on erittäin pieni.

-koiran suojeluominaisuudet asettavat isäntäväelle paljon lisävaatimuksia. Niitä ei ohiteta ihan noin vaan ja ne saattavat aiheuttaa todella pahoja tilanteita. Koira on todella voimakasrakenteinen, niin kuin sen toki kuuluukin, mikä osaltaan lisää koiran koulutus- ja hallintavaatimuksia.

-koira ei ole FCI:n (eikä siten myöskään Kennelliiton) hyväksymä koirarotu. Jos olet kiinnostunut näyttelyistä Suomessa, niihin ei ole mitään asiaa (itselleni ei tällä seikalla ollut tosin merkitystä). koira on siis periaatteessa "sekarotuinen"

- olen huomannut, että pentuja teetetään liian aikaisin ja liian usein verrattuna Kennelliiton suosituksiin. Suositus on se, että nartun tulisi olla väh 2 v eli riittävän aikuinen ja että peräkkäisistä juoksuista ei teetetä pentuja, jotta emokin toipuu kuntoon.

-pennun hinta on mielestäni -ottaen em. seikat huomioon- tähtitieteellinen, silloin etsiessäni tietoa 1.000 euroa.

- jos se ei suvaitse muita kuin oman perheen koiria, sen ulkoiluttaminen on aika yksinäistä ja vaativaa touhua mm. sen suhteen. missä pidät sitä vapaana.

- siitä, miten se suhtautuu lapsiin neuvosin keskustelemaan henkilön kanssa, jonka perheessä on lapsia ja käy MYÖS lapsivieraita. Taistelukoirarodut ovat kyllä yleensä hyvin suvaitsevaisia lasten suhteen.

Olen nähnyt niitä elävinä ja ne ovat todella upean näköisiä, mutta itse päädyin siihen, että rotu ei ole minulle oikea aiemmasta koirakokemuksestani huolimatta.

Ei muuta kuin onnea matkaan. Punnitse kuitenkin valintasi tarkoin. Kysymys on hyvällä tuurilla jopa 15 yhteisestä vuodesta, joten on tosi tärkeää, millaisen perheenjäsenen otat perheeseesi.

koirakas kirjoitti:

Vanha englannin bulldog on nykyisin uusi koirarotu-eli se on "uudelleenjalostettu".

Minulla on ollut yli 10 vuotta taistelukoiriksi luokiteltavia koiria ja olin itsekin kiinnostunut veb:eistä. Tutustuttuani rotuun tarkemmin minua rupesivat arveluttamaan seuraavat seikat:

-sairauksistahan ei vielä tiedetä, koska jalostushistoria on lyhyt. Samoin jalostuspohja on erittäin pieni.

-koiran suojeluominaisuudet asettavat isäntäväelle paljon lisävaatimuksia. Niitä ei ohiteta ihan noin vaan ja ne saattavat aiheuttaa todella pahoja tilanteita. Koira on todella voimakasrakenteinen, niin kuin sen toki kuuluukin, mikä osaltaan lisää koiran koulutus- ja hallintavaatimuksia.

-koira ei ole FCI:n (eikä siten myöskään Kennelliiton) hyväksymä koirarotu. Jos olet kiinnostunut näyttelyistä Suomessa, niihin ei ole mitään asiaa (itselleni ei tällä seikalla ollut tosin merkitystä). koira on siis periaatteessa "sekarotuinen"

- olen huomannut, että pentuja teetetään liian aikaisin ja liian usein verrattuna Kennelliiton suosituksiin. Suositus on se, että nartun tulisi olla väh 2 v eli riittävän aikuinen ja että peräkkäisistä juoksuista ei teetetä pentuja, jotta emokin toipuu kuntoon.

-pennun hinta on mielestäni -ottaen em. seikat huomioon- tähtitieteellinen, silloin etsiessäni tietoa 1.000 euroa.

- jos se ei suvaitse muita kuin oman perheen koiria, sen ulkoiluttaminen on aika yksinäistä ja vaativaa touhua mm. sen suhteen. missä pidät sitä vapaana.

- siitä, miten se suhtautuu lapsiin neuvosin keskustelemaan henkilön kanssa, jonka perheessä on lapsia ja käy MYÖS lapsivieraita. Taistelukoirarodut ovat kyllä yleensä hyvin suvaitsevaisia lasten suhteen.

Olen nähnyt niitä elävinä ja ne ovat todella upean näköisiä, mutta itse päädyin siihen, että rotu ei ole minulle oikea aiemmasta koirakokemuksestani huolimatta.

Ei muuta kuin onnea matkaan. Punnitse kuitenkin valintasi tarkoin. Kysymys on hyvällä tuurilla jopa 15 yhteisestä vuodesta, joten on tosi tärkeää, millaisen perheenjäsenen otat perheeseesi.

Lue lisää

Mitä taistelukoiriksi luokilteltavia koiria sinulla on sitten ollut?
Suomen kennelliiton ajatukset kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa..

koirakas kirjoitti:

Vanha englannin bulldog on nykyisin uusi koirarotu-eli se on "uudelleenjalostettu".

Minulla on ollut yli 10 vuotta taistelukoiriksi luokiteltavia koiria ja olin itsekin kiinnostunut veb:eistä. Tutustuttuani rotuun tarkemmin minua rupesivat arveluttamaan seuraavat seikat:

-sairauksistahan ei vielä tiedetä, koska jalostushistoria on lyhyt. Samoin jalostuspohja on erittäin pieni.

-koiran suojeluominaisuudet asettavat isäntäväelle paljon lisävaatimuksia. Niitä ei ohiteta ihan noin vaan ja ne saattavat aiheuttaa todella pahoja tilanteita. Koira on todella voimakasrakenteinen, niin kuin sen toki kuuluukin, mikä osaltaan lisää koiran koulutus- ja hallintavaatimuksia.

-koira ei ole FCI:n (eikä siten myöskään Kennelliiton) hyväksymä koirarotu. Jos olet kiinnostunut näyttelyistä Suomessa, niihin ei ole mitään asiaa (itselleni ei tällä seikalla ollut tosin merkitystä). koira on siis periaatteessa "sekarotuinen"

- olen huomannut, että pentuja teetetään liian aikaisin ja liian usein verrattuna Kennelliiton suosituksiin. Suositus on se, että nartun tulisi olla väh 2 v eli riittävän aikuinen ja että peräkkäisistä juoksuista ei teetetä pentuja, jotta emokin toipuu kuntoon.

-pennun hinta on mielestäni -ottaen em. seikat huomioon- tähtitieteellinen, silloin etsiessäni tietoa 1.000 euroa.

- jos se ei suvaitse muita kuin oman perheen koiria, sen ulkoiluttaminen on aika yksinäistä ja vaativaa touhua mm. sen suhteen. missä pidät sitä vapaana.

- siitä, miten se suhtautuu lapsiin neuvosin keskustelemaan henkilön kanssa, jonka perheessä on lapsia ja käy MYÖS lapsivieraita. Taistelukoirarodut ovat kyllä yleensä hyvin suvaitsevaisia lasten suhteen.

Olen nähnyt niitä elävinä ja ne ovat todella upean näköisiä, mutta itse päädyin siihen, että rotu ei ole minulle oikea aiemmasta koirakokemuksestani huolimatta.

Ei muuta kuin onnea matkaan. Punnitse kuitenkin valintasi tarkoin. Kysymys on hyvällä tuurilla jopa 15 yhteisestä vuodesta, joten on tosi tärkeää, millaisen perheenjäsenen otat perheeseesi.

Lue lisää

moi koirakas,hyviä ja kiinnostavia pointteja ja olet oikeassa pitää punnita kaikkia koiran ominaisuuksia.eli tuo suojelu muakin vähän jäi arveluttamaan noiden lasten ja kaikkien lukemattomien kavereiden käyminen meillä eli että se sujuisi jatkossakin turvallisesti

koirakas kirjoitti:

Vanha englannin bulldog on nykyisin uusi koirarotu-eli se on "uudelleenjalostettu".

Minulla on ollut yli 10 vuotta taistelukoiriksi luokiteltavia koiria ja olin itsekin kiinnostunut veb:eistä. Tutustuttuani rotuun tarkemmin minua rupesivat arveluttamaan seuraavat seikat:

-sairauksistahan ei vielä tiedetä, koska jalostushistoria on lyhyt. Samoin jalostuspohja on erittäin pieni.

-koiran suojeluominaisuudet asettavat isäntäväelle paljon lisävaatimuksia. Niitä ei ohiteta ihan noin vaan ja ne saattavat aiheuttaa todella pahoja tilanteita. Koira on todella voimakasrakenteinen, niin kuin sen toki kuuluukin, mikä osaltaan lisää koiran koulutus- ja hallintavaatimuksia.

-koira ei ole FCI:n (eikä siten myöskään Kennelliiton) hyväksymä koirarotu. Jos olet kiinnostunut näyttelyistä Suomessa, niihin ei ole mitään asiaa (itselleni ei tällä seikalla ollut tosin merkitystä). koira on siis periaatteessa "sekarotuinen"

- olen huomannut, että pentuja teetetään liian aikaisin ja liian usein verrattuna Kennelliiton suosituksiin. Suositus on se, että nartun tulisi olla väh 2 v eli riittävän aikuinen ja että peräkkäisistä juoksuista ei teetetä pentuja, jotta emokin toipuu kuntoon.

-pennun hinta on mielestäni -ottaen em. seikat huomioon- tähtitieteellinen, silloin etsiessäni tietoa 1.000 euroa.

- jos se ei suvaitse muita kuin oman perheen koiria, sen ulkoiluttaminen on aika yksinäistä ja vaativaa touhua mm. sen suhteen. missä pidät sitä vapaana.

- siitä, miten se suhtautuu lapsiin neuvosin keskustelemaan henkilön kanssa, jonka perheessä on lapsia ja käy MYÖS lapsivieraita. Taistelukoirarodut ovat kyllä yleensä hyvin suvaitsevaisia lasten suhteen.

Olen nähnyt niitä elävinä ja ne ovat todella upean näköisiä, mutta itse päädyin siihen, että rotu ei ole minulle oikea aiemmasta koirakokemuksestani huolimatta.

Ei muuta kuin onnea matkaan. Punnitse kuitenkin valintasi tarkoin. Kysymys on hyvällä tuurilla jopa 15 yhteisestä vuodesta, joten on tosi tärkeää, millaisen perheenjäsenen otat perheeseesi.

Lue lisää

Tota noin... täytyy sanoa, että jotain perää noissa pointeissa oli, mutta se viimeinen silaus kyllä uupui. Eli puhuit vait "mutu" tuntumalta. En nyt jaksa pidemmälti kirjoittaa koiran jalostuksesta, sen geeniperimistä, ja siitä miksi näillä tehdään niin aikaisin pentuja, mutta totean vain, että näin saadaan aikaan terveitä pentuja. Kannattaa pohtia asiaa pidemmältä kuin ihmisen näkökulmasta. Luonto ei ole sellainen kuin sitä aluksi ajattelee...

Mutta tämä suojeluvaisto on kova näillä koirilla, oman perheen lapsia se suojelee varmasti. Olde hyväksyy kaikki ihmiset luokseen, kun vain isäntä on ne hyväksynyt...silti koira on varuillaan, eli 100% luottamusta ei ole, mutta ei sitä ole millään koiralla.

Hinta on mielestäni suhtkoht kohdillaan, sitä ei voi kukaan hetken mielijohteesta ostaa, mutta silti se on kaikkien saatavilla.

Minullakin on ollut paljon koiria, ja olen kouluttanut todella monta koiraa ja luulin osaavani homman...no olden kanssa totean päivittäin, että kuinka erilainen se on muihin koiriin verrattuna.

Omn perheen koiria se suvaitsee, mutta pääasiassa vain yhden...mutta on perheitä, joissa olden lisäksi on monta muutakin koiraa. Se riippuu niin olden luonteesta, nämäkin on YKSILÖITÄ.

Lapsiin suhtautumisestas vielä...Olde on kiinnostunut leikkimään lapsien kanssa, mutta olen havainnut että äkkinäiset liikkeet ja äänet hieman ärsyttää. Mutta oldessa on se hyvä piirre, että se rauhoittuu yhtä salamannopeasti kuin se ärsyyntyikin, kun huomaa ettei vaaraa ole.

Olen sitä mieltä, että kannattaa tutustua mahdollisimman monenn Oldeen ennen kuin sellaisen ottaa, eli ei riitä pelkästään kasvattajan luona käynti ja SATHY tapahtumissa käynti. Itsekin tutustuin kotioloissa moneen VEB:iin...ja se kannatti.

Minulta saa edelleenkin kysyä mitä vain koirasta, jos en tiedä, niin otan selvää.

koirakas kirjoitti:

Vanha englannin bulldog on nykyisin uusi koirarotu-eli se on "uudelleenjalostettu".

Minulla on ollut yli 10 vuotta taistelukoiriksi luokiteltavia koiria ja olin itsekin kiinnostunut veb:eistä. Tutustuttuani rotuun tarkemmin minua rupesivat arveluttamaan seuraavat seikat:

-sairauksistahan ei vielä tiedetä, koska jalostushistoria on lyhyt. Samoin jalostuspohja on erittäin pieni.

-koiran suojeluominaisuudet asettavat isäntäväelle paljon lisävaatimuksia. Niitä ei ohiteta ihan noin vaan ja ne saattavat aiheuttaa todella pahoja tilanteita. Koira on todella voimakasrakenteinen, niin kuin sen toki kuuluukin, mikä osaltaan lisää koiran koulutus- ja hallintavaatimuksia.

-koira ei ole FCI:n (eikä siten myöskään Kennelliiton) hyväksymä koirarotu. Jos olet kiinnostunut näyttelyistä Suomessa, niihin ei ole mitään asiaa (itselleni ei tällä seikalla ollut tosin merkitystä). koira on siis periaatteessa "sekarotuinen"

- olen huomannut, että pentuja teetetään liian aikaisin ja liian usein verrattuna Kennelliiton suosituksiin. Suositus on se, että nartun tulisi olla väh 2 v eli riittävän aikuinen ja että peräkkäisistä juoksuista ei teetetä pentuja, jotta emokin toipuu kuntoon.

-pennun hinta on mielestäni -ottaen em. seikat huomioon- tähtitieteellinen, silloin etsiessäni tietoa 1.000 euroa.

- jos se ei suvaitse muita kuin oman perheen koiria, sen ulkoiluttaminen on aika yksinäistä ja vaativaa touhua mm. sen suhteen. missä pidät sitä vapaana.

- siitä, miten se suhtautuu lapsiin neuvosin keskustelemaan henkilön kanssa, jonka perheessä on lapsia ja käy MYÖS lapsivieraita. Taistelukoirarodut ovat kyllä yleensä hyvin suvaitsevaisia lasten suhteen.

Olen nähnyt niitä elävinä ja ne ovat todella upean näköisiä, mutta itse päädyin siihen, että rotu ei ole minulle oikea aiemmasta koirakokemuksestani huolimatta.

Ei muuta kuin onnea matkaan. Punnitse kuitenkin valintasi tarkoin. Kysymys on hyvällä tuurilla jopa 15 yhteisestä vuodesta, joten on tosi tärkeää, millaisen perheenjäsenen otat perheeseesi.

Lue lisää

Meidän vanhaeglanninbulldogg on lauhkea kuin lammas. Ei ole näkevinääkään kun tonen koira tulee vastaan ja haukkua räksytää . Ihmisistä tykkää ja hakee rapsutuksia ja häntä vispaa hyvä ettei irtoa. Istuu kaupan edessä ilman hihnaa ja odotaa. Kaiken kaikkiaan ihana ja helppo koira. Asumme kerrostalossa ja saa liikuntaa paljon . Käymme koirapuistossa ja se saa siellä harrastaa painia kavereiden kanssa. Ei ole koskaan tapellut tosten koirien kanssa .Eläinlääkärikin sanoi että on Rohkea.

sirkmarj kirjoitti:

Meidän vanhaeglanninbulldogg on lauhkea kuin lammas. Ei ole näkevinääkään kun tonen koira tulee vastaan ja haukkua räksytää . Ihmisistä tykkää ja hakee rapsutuksia ja häntä vispaa hyvä ettei irtoa. Istuu kaupan edessä ilman hihnaa ja odotaa. Kaiken kaikkiaan ihana ja helppo koira. Asumme kerrostalossa ja saa liikuntaa paljon . Käymme koirapuistossa ja se saa siellä harrastaa painia kavereiden kanssa. Ei ole koskaan tapellut tosten koirien kanssa .Eläinlääkärikin sanoi että on Rohkea.

Lue lisää

Kirjotan jälleen koska meidän niin rakas ja hyvä oldemme jouduttiin lopettamaan koska sen sydämestä löytyi 4cm:ä iso kasvi lääkärin mukaan harvinainen .Lääkkeet eikä mitkään auttaneet sen oloa,että se siitä terveydestä. Se olisi täyttänyt lokakuussa 2012 3 vuotta.

Janne kirjoitti:

Mitä taistelukoiriksi luokilteltavia koiria sinulla on sitten ollut?
Suomen kennelliiton ajatukset kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa..

"- olen huomannut, että pentuja teetetään liian aikaisin ja liian usein verrattuna Kennelliiton suosituksiin. Suositus on se, että nartun tulisi olla väh 2 v eli riittävän aikuinen ja että peräkkäisistä juoksuista ei teetetä pentuja, jotta emokin toipuu kuntoon."

-Tätä ajatusta ei kannata olla huomioimatta, vaikka muut kennelliiton esittämät ajatukset ovatkin suurimmilta osin aivan ahterista.

Minulla on ollut 2 jo edesmennyttä ja on tällä hetkellä yksi bullterrieri. Nekään eivät ole helpoimmasta päästä, mutta olen pärjännyt niiden kanssa oikei hyvin ja ne ovat ihania koiria (mikä ei todellakaan sulje pois sitä, että myös olde voi olla ihana koira)

Harkitsin oldea aika pitkään ja otin selvää siitä mm. parilta olden omistajalta.

Työkoira, jolla on korostuneet suojeluominaisuudet on minun mielestäni vaativa koulutettava ja sen on oltava oikeassa paikassa. En itse ottaisi sitä kerrostaloon, vaan se tarvitsee enemmän tilaa touhuilleen.

Joku aiemmin totesi, että mielipiteeni perustuvat "mutuun". Voi niinkin olla, mutta olen yrittänyt hankkia tietoa ja punnita asioita mahdollisimman objektiivisesti.

Minusta kaikkien koirien pitäsi olla perheelle sopivia, silloin ainakin voimakkaiden (ja voimakaspurentaisten) koirien maine pysyy sellaisena kuin se kuuluukin. Olette varmaan huomanneet, että useissa euroopan maissa on taistelukoiraroduille asetettu esim. kuonokoppapakkoja, ja tämä on ollut nimenomaan seurausta siitä, kun koiria on ollut väärissä käsissä ja ne ovat saaneet aikaan pahoja vahinkoja. Esim. englannissa, bullterrierin emämaassa monet pelkäävät bulleja, koska yhdistävät ne rikollisten koiriksi.

Toivon, ettei kukaan loukkaannu mielipiteistäni. Tarkoitus ei ole mitenkään mollata oldea, vaan objektiivisesti arvioida sen soveltuvutta eri oloihin.

Mitä tulee kennelliiton suosituksiin, mielestäni suositukset esim. pentujen teettämisen suhteen ovat järkeviä ja niillä pyritään koirien hyvinvointiin. Sama koskee terveystietoja: Olde on ollut käsittääkseni tällä erää rotu vasta vuodesta 1992, sen jalostuspohja ei ole laaja, joten rodulla olevia perinnöllisiä sairauksia tai niiden puutetta ei voi mielestäni luotettavasti näin pienellä aikavälillä arvioida.

Olden kasvattajia koko euroopassa ei ole kuin yksi. Niitä tällä hetkellä ei saa kasvattaa muut, ja tämä kasvattaja on pyytänyt minua jatkamaan kyseistä työtä. Eli olen opiskellut sitä varten paljon ja olen siis yhteistyössä tämän euroopan ainoan kasvattajan kanssa. Hinta on 1200€ jotta jokainen voi olden hankkia, mutta joutuu silti harkitsemaan sitä. Muualta tuotuna hinta nousee jopa kymmeniin tuhansiin. Eli edelleen minulta saa tietoa kyseisestä rodusta, sillä tiedän melko paljon rodusta.

Elli kirjoitti:

Olden kasvattajia koko euroopassa ei ole kuin yksi. Niitä tällä hetkellä ei saa kasvattaa muut, ja tämä kasvattaja on pyytänyt minua jatkamaan kyseistä työtä. Eli olen opiskellut sitä varten paljon ja olen siis yhteistyössä tämän euroopan ainoan kasvattajan kanssa. Hinta on 1200€ jotta jokainen voi olden hankkia, mutta joutuu silti harkitsemaan sitä. Muualta tuotuna hinta nousee jopa kymmeniin tuhansiin. Eli edelleen minulta saa tietoa kyseisestä rodusta, sillä tiedän melko paljon rodusta.

Lue lisää

miksi kukaan muu ei saa kasvattaa ko.koiria?kuinka kylmäherkkä koira on vai samanlainen kuin muutkin lyhytkarvaiset.

kiinnostunut kirjoitti:

miksi kukaan muu ei saa kasvattaa ko.koiria?kuinka kylmäherkkä koira on vai samanlainen kuin muutkin lyhytkarvaiset.

Ihmettelen, mihin perustuu sääntö "vain yksi saa kasvattaa ". Minusta se kuullostaa varsin erikoiselta, etenkin kun rodun jalostuspohja on niin pieni kuin se on.

koirakas kirjoitti:

Ihmettelen, mihin perustuu sääntö "vain yksi saa kasvattaa ". Minusta se kuullostaa varsin erikoiselta, etenkin kun rodun jalostuspohja on niin pieni kuin se on.

Se on kirjoittamaton sääntö, sen takia asia on niin, että jalostuskanta pysyy samanlaisena. Toki kuka tahansa voi teettää pentuja, mutta se onkin sitten eri juttu saako niille olden papereita. Eli silloin ne ovat sekarotuisia. Linjajalostus vaatii pitkäjänteistä työtä, eikä ketä tahansa päästetä sotkemaan sitä. Näin on käynyt monien koirien kohdalla ja on pilattu hyvä koira. Näin pystytään tarkemmin määrittelemään kuka tekee pennut ja kenen kanssa, ei tule sitten yllätyksiä.

Kyseinen kasvattaja on valittu euroopassa kasvattamaan rotua, hänelle itselleen tuli tiedustelu yhdysvalloista, että haluaako hän siihen hommaan. "Kasvattajia" on tullut muualle eurooppaan muutamia, mutta se on eri asia onko heidän koirat ARF:n ja OEBA:n koiria...

Eli yksinkertainen vastaus, tulee juuri sellaisia koiria kuin Oldejen kuuluukin olla ja kanta pysyy terveenä.

koirakas kirjoitti:

Ihmettelen, mihin perustuu sääntö "vain yksi saa kasvattaa ". Minusta se kuullostaa varsin erikoiselta, etenkin kun rodun jalostuspohja on niin pieni kuin se on.

Lue hieman linjajalostuksesta niin tiedät miksi jalostuspohja on pieni. Siitä löytyy tietoa SATHY ryn sivuilta.

Elli kirjoitti:

Lue hieman linjajalostuksesta niin tiedät miksi jalostuspohja on pieni. Siitä löytyy tietoa SATHY ryn sivuilta.

Kiitos viestistä!

Olen toki lukenut aika paljonkin linjajalostuksesta. Olisi hyvä, jos selittäisit muillekin, millä tavoin linjajalostus poikkeaa sukusiitoksesta.

olde kirjoitti:

Kiitos viestistä!

Olen toki lukenut aika paljonkin linjajalostuksesta. Olisi hyvä, jos selittäisit muillekin, millä tavoin linjajalostus poikkeaa sukusiitoksesta.

Lue lisää

Jalostuksella on oltava päämäärä, tavoite, ilman tavoitetta koiraa ei voi jalostaa. Tavoitteita voi olla monenlaisia, nopeampi koira, pienempi tai isompi koira, tai sitten voidaan jalostaa jokin perinnöllinen sairaus pois. Tavoitteena voi olla myös yksinkertaisesti rodun ominaisuuksien säilyttäminen.

Tavoitteena ei voi olla mitkään rotumääritelmät, koska ne muuttuvat ajan saatossa. Rotumääritelmät ovat muutenkin hyvin usein ominaisuuksia joilla ei ole merkitystä jalostuksen kannalta.

No mikä ero sukusiitoksella ja linjajalostuksella on? Joku miettii voi sanoa, että samaahan ne tarkoittaa. Lyhyellä säteellä niinhän onkin. Linjajalostus onkin pitkäaikainen prosessi, joka vaatii sitoutumista jalostamiseen. Se ei ole hetken mielijohde, että "miepä päätän pyöräyttää pennut ton koiran kanssa jne...". Vaan se on tarkkaan harkittua, se on kuin suunnistamista, kohde tiedetään, sitä ei vielä välttämättä näy, mutta joskus pitkänajan päästä sinne päästään. On siis valittava tietty päämäärä linjajalostuksessa. Kuka tahansa voi harrastaa sukusiitosta, parittaa koiransa koiran läheisellä sukulaisella ilman minkäänlaista päämäärää ja hajua mitä on tekemässä. Linjajalostuksessa valitaan tarkkaan kuka jatkaa sukua ja kenen kanssa, tällä tavoin päästään haluttuun tavoitteeseen ja pyritään minimoimaan kaikki riskit. Jos on olemassa pienikin riski, niin silloin koiria ei päästetä lisääntymään keskenään. Vain täydellisyyttä hipovat yksilöt pääsevät jatkamaan sukua.

Lähihistoriassa on paljon esimerkkejä epäonnistuneista yrityksistä sukusiittämällä jalostaa koiria. On risteytetty huonoja koiria keskenään ja saatu tietty perinnöllinen sairaus vallitsevaksi ominaisuudeksi.

Linjajalostus on ainoa tapa mielestäni jalostaa koiria. Kun sukua jatketaan omien vanhempien tai esivanhempien kanssa tapahtuu yksinkertaisesti se, että todennäköisyys saman perimän muodostumiselle kasvaa. Kun uusi alkio muodostetaan perimän puolikkaista on mahdollisuus saada sama puolisko sekä isän, että emän puolelta suurempi. Kun sisäsiitosaste kasvaa vähenevät piilevät perintötekijät samassa suhteessa. Kun linjajalostusta jatketaan muuttuvat pentueet yhä tasalaatuisemmiksi. Tämä on suoraa seurausta sille, että todennäköisyys piileville ominaisuuksille vähenee. Jos siis saamme linjajalostuksen tuloksena tervelonkkaisen nopeasti juoksevan koiran, voimme olla varmoja myös siitä, että myös sen sisarukset ovat tervelonkkaisia ja nopeasti juoksevia. Lisäksi voimme olla varmoja, että nämä ominaisuudet periytyvät myös tuleville polville. Tämä vaatii siis linjajalostuksen jatkamista. Sama toimii myös päinvastoin, jos linjajalostamme kaksi lonkkavikaista, niin tuloksena on tasalaatuisesti lonkkavikaisia pentuja, eli kaikilla on lonkkavika. (Syytä on varmaan mainita, että risteytys eli ei-linjajalostus ei pelasta tilannetta, lonkkavika olisi periytynyt mutta ehkä piilevänä.

Vieläkin saattaa joku ajatella, että mitä eroa sukusiitoksella on linjajalostuksen kanssa... linjajalostus ei ole sitä, että emän ja isän sukupuussa on sama yksilö, vaan se linjajalostus on määrätietoista ja sisäsiitosta jatketaan enemmän kuin yhden sukupolven ajan.

Linjajalostusta ei ole myöskään sitä, että sisarukset astutetaan keskenään, ei edes koirien puutteen takia. Vaikka kanta olisi kuinka pieni, kuten täällä joku ihmetteli. Sisaruksien välisiä astutuksen tuloksia kun ei voi ennakoida, tosin jos sukua vain halutaan jatkaa, niin silloin heitä voidaan käyttää jalostukseen....mutta silloin ollaan tultu askel takapakkia...

Teoriassa kuulostaa siltä, että linjajalostamalla saadaan esille harvinaisia ominaisuuksia, saadaan rikastettua jotain rotua jne...mutta ei linjajalostus tuota aina haluttua tulosta.

No mitä haittaa on linjajalostuksesta? Pahin haitta on ihmisille tullut tabu sukurutsaamisesta, sisäsiitoksesta....kaikki tällainen paheksunta on pahin haitta. Haittana saattaa olla myös liian kapeakatseinen kanta jalostaa jotain tiettyä ominaisuutta...silloin saattaa sivussa tulla jokin huono-ominaisuus, ja sekin on kehittynyt sitä mukaan kuin hyväkin. Linjajalostus vaatii siis myös avarakatseisuutta.

"sukurutsaus" on ihmeellinen tabu nykyajan ihmisille, kaikki uskomukset ja väitteet on kehittynyt uskomuksista ja mutu tiedoista. Nämä tabut on saaneet jotkin tutkijat jopa etsimään haittoja tästä...ja totta kai kaikesta löytyy huonoja puolia, se on totta, mutta suurimmalle osalle väitteistä ei ole edes olemassa faktaa.

Joku voi väittää että sukurutsaaminen aiheuttaa perinnöllisiä sairauksia. Tämähän ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Kuten jo edelle kirjoitinkin hieman, että kun sisäsiitosta nostetaan niin tulevat piilevät ominaisuudet esille. Kun perinnöllinen vika on tullut linjajalostuksella, niin se on helppo kitkeä pois. Korkean sisäsiittosuus asteen omaava koira, jolla ei ole jotain perinnöllistä sairautta, niin sillä tuskin on sitä piilenevänäkään.

Jossain on väitetty, että sisäsiittoisuus laskee syntyvyyden määrää. Tämäkin on täyttä bullshittiä....mikään tutkimus ei ole osoittanut sen aiheuttaneen muutosta pentueiden kokoon.

On myös väärin sanoa, että rodun perinnöllisyys perustuu liian pieneen kantaan kun käytetään sisäsiitosta. On olemassa useita koirarotuja ja eläinlajeja joiden kanta on ollut jossakin vaiheessa hyvinkin pieni. Esimerkiksi kaikki Suomen 25000 valkohäntäpeuraa polveutuvat vuonna 1932 tuotuun yhteen urokseen ja neljään naaraaseen. Kaikki maailman kesyhamsterit, siis myös kaikki eri versiot, polveutuvat yhteen kultahamsteripariskuntaan. Yhdessä elävässä yksilössä on niin suuri määrä perintötekijöitä, että siitä riittäisi tarvittaessa loputtomaan määrään tulevia sukupolvia, eri versioita jne...

Vaikka sanoinkin linjajalostuksen olevan ainoa oikea tapa jalostaa, niin on muissakin tavoissa hyviä puolia. Normaalissa risteytyksessä parhaana etuna on sen vaivattomuus linjajalostukseen verrattuna. Valittavana on kaikki maailman koirat eikä tarvitse pähkäillä ja miettiä ja laskea matemaattisilla kaavoilla kaikkia mahdollisuuksia, eikä tarvitse pähkäillä paljoa sukutaulujen kanssa. Ja risteyttämällä saadaan perinnölliset viat siroteltua tasaisemmin tuleville sukupolville, mutta toisaalta niistä ei ole päästy eroon.

En tiedä saiko kukaan näistä nyt mitään tolkkua tai tietoa, mutta sen sanon, että juuri tämän linjajalostukseen sitoutumisen takia kuka tahansa ei "saa" kasvattaa oldeja. Jos haluja on, resurssit antavat myöten, ja on valmis uhraamaan kymmeniä vuosia koirille, niin silloin saa kasvattaa.Itse opiskelen kyseistä hommaa tosissaan, silti pohdin onko minusta jatkossa siihen. En ole valmis siihen hommaan vielä kymmeneen vuoteen. Mutta muistakaa koiristanne olkoon se mikä tahansa:

KOIRAN TÄRKEIN OMINAISUUS KAUTTA AIKOJEN ON OLLUT SEN PYYTEETÖN YSTÄVYYS OMISTAJAANSA KOHTAAN. PUHDASVERISTEN TYÖKOIRIENKIN TÄRKEIMPIÄ OMINAISUUKSIA ON KOIRAN OLO LEMMIKKINÄ. OMAN LEMMIKKIKOIRAN ITSEISARVO EI MÄÄRÄYDY SEN JALOSTUSTAUSTAN MUKAAN VAAN KYSE ON PALJON SUUREMMASTA ASIASTA - IHMISEN PARHAASTA YSTÄVÄSTÄ!

Koiran erityisasema ihmisen lemmikkinä johtaa siihen, että yksilönä kaikki koirat ovat saman arvoisia, rodusta, sukupuusta tai jalostustavasta riippumatta. Eli sen jälkeen kun koira on jo perheeseen hankittu, ei koiraa voi enää arvostella sen sukupuun mukaan. Nämä asiat on selvitettävä itselleen ennen koiran hankkimista.

Sen sijaan koiran sukupuu, linjajalostusaste ja suvun meriitti on erittäin tärkeä jos kyseistä koirayksilöä aiotaan käyttää suvun jatkamiseen. Tässä vaiheessa EI koirarodulle omistautunut kasvattaja voi tehdä kompromisseja tai katsoa sormien lomasta oman koiransa puutteita, vaan ylpeän kasvattajan ainoa tarkoitus on taata tulevalle koiran omistajalle paras mahdollinen koirarodun terve edustaja.

Lähde: Dunkel,P. 2001. Koirajalostuksen perustiedot 1.2

Elli kirjoitti:

Jalostuksella on oltava päämäärä, tavoite, ilman tavoitetta koiraa ei voi jalostaa. Tavoitteita voi olla monenlaisia, nopeampi koira, pienempi tai isompi koira, tai sitten voidaan jalostaa jokin perinnöllinen sairaus pois. Tavoitteena voi olla myös yksinkertaisesti rodun ominaisuuksien säilyttäminen.

Tavoitteena ei voi olla mitkään rotumääritelmät, koska ne muuttuvat ajan saatossa. Rotumääritelmät ovat muutenkin hyvin usein ominaisuuksia joilla ei ole merkitystä jalostuksen kannalta.

No mikä ero sukusiitoksella ja linjajalostuksella on? Joku miettii voi sanoa, että samaahan ne tarkoittaa. Lyhyellä säteellä niinhän onkin. Linjajalostus onkin pitkäaikainen prosessi, joka vaatii sitoutumista jalostamiseen. Se ei ole hetken mielijohde, että "miepä päätän pyöräyttää pennut ton koiran kanssa jne...". Vaan se on tarkkaan harkittua, se on kuin suunnistamista, kohde tiedetään, sitä ei vielä välttämättä näy, mutta joskus pitkänajan päästä sinne päästään. On siis valittava tietty päämäärä linjajalostuksessa. Kuka tahansa voi harrastaa sukusiitosta, parittaa koiransa koiran läheisellä sukulaisella ilman minkäänlaista päämäärää ja hajua mitä on tekemässä. Linjajalostuksessa valitaan tarkkaan kuka jatkaa sukua ja kenen kanssa, tällä tavoin päästään haluttuun tavoitteeseen ja pyritään minimoimaan kaikki riskit. Jos on olemassa pienikin riski, niin silloin koiria ei päästetä lisääntymään keskenään. Vain täydellisyyttä hipovat yksilöt pääsevät jatkamaan sukua.

Lähihistoriassa on paljon esimerkkejä epäonnistuneista yrityksistä sukusiittämällä jalostaa koiria. On risteytetty huonoja koiria keskenään ja saatu tietty perinnöllinen sairaus vallitsevaksi ominaisuudeksi.

Linjajalostus on ainoa tapa mielestäni jalostaa koiria. Kun sukua jatketaan omien vanhempien tai esivanhempien kanssa tapahtuu yksinkertaisesti se, että todennäköisyys saman perimän muodostumiselle kasvaa. Kun uusi alkio muodostetaan perimän puolikkaista on mahdollisuus saada sama puolisko sekä isän, että emän puolelta suurempi. Kun sisäsiitosaste kasvaa vähenevät piilevät perintötekijät samassa suhteessa. Kun linjajalostusta jatketaan muuttuvat pentueet yhä tasalaatuisemmiksi. Tämä on suoraa seurausta sille, että todennäköisyys piileville ominaisuuksille vähenee. Jos siis saamme linjajalostuksen tuloksena tervelonkkaisen nopeasti juoksevan koiran, voimme olla varmoja myös siitä, että myös sen sisarukset ovat tervelonkkaisia ja nopeasti juoksevia. Lisäksi voimme olla varmoja, että nämä ominaisuudet periytyvät myös tuleville polville. Tämä vaatii siis linjajalostuksen jatkamista. Sama toimii myös päinvastoin, jos linjajalostamme kaksi lonkkavikaista, niin tuloksena on tasalaatuisesti lonkkavikaisia pentuja, eli kaikilla on lonkkavika. (Syytä on varmaan mainita, että risteytys eli ei-linjajalostus ei pelasta tilannetta, lonkkavika olisi periytynyt mutta ehkä piilevänä.

Vieläkin saattaa joku ajatella, että mitä eroa sukusiitoksella on linjajalostuksen kanssa... linjajalostus ei ole sitä, että emän ja isän sukupuussa on sama yksilö, vaan se linjajalostus on määrätietoista ja sisäsiitosta jatketaan enemmän kuin yhden sukupolven ajan.

Linjajalostusta ei ole myöskään sitä, että sisarukset astutetaan keskenään, ei edes koirien puutteen takia. Vaikka kanta olisi kuinka pieni, kuten täällä joku ihmetteli. Sisaruksien välisiä astutuksen tuloksia kun ei voi ennakoida, tosin jos sukua vain halutaan jatkaa, niin silloin heitä voidaan käyttää jalostukseen....mutta silloin ollaan tultu askel takapakkia...

Teoriassa kuulostaa siltä, että linjajalostamalla saadaan esille harvinaisia ominaisuuksia, saadaan rikastettua jotain rotua jne...mutta ei linjajalostus tuota aina haluttua tulosta.

No mitä haittaa on linjajalostuksesta? Pahin haitta on ihmisille tullut tabu sukurutsaamisesta, sisäsiitoksesta....kaikki tällainen paheksunta on pahin haitta. Haittana saattaa olla myös liian kapeakatseinen kanta jalostaa jotain tiettyä ominaisuutta...silloin saattaa sivussa tulla jokin huono-ominaisuus, ja sekin on kehittynyt sitä mukaan kuin hyväkin. Linjajalostus vaatii siis myös avarakatseisuutta.

"sukurutsaus" on ihmeellinen tabu nykyajan ihmisille, kaikki uskomukset ja väitteet on kehittynyt uskomuksista ja mutu tiedoista. Nämä tabut on saaneet jotkin tutkijat jopa etsimään haittoja tästä...ja totta kai kaikesta löytyy huonoja puolia, se on totta, mutta suurimmalle osalle väitteistä ei ole edes olemassa faktaa.

Joku voi väittää että sukurutsaaminen aiheuttaa perinnöllisiä sairauksia. Tämähän ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Kuten jo edelle kirjoitinkin hieman, että kun sisäsiitosta nostetaan niin tulevat piilevät ominaisuudet esille. Kun perinnöllinen vika on tullut linjajalostuksella, niin se on helppo kitkeä pois. Korkean sisäsiittosuus asteen omaava koira, jolla ei ole jotain perinnöllistä sairautta, niin sillä tuskin on sitä piilenevänäkään.

Jossain on väitetty, että sisäsiittoisuus laskee syntyvyyden määrää. Tämäkin on täyttä bullshittiä....mikään tutkimus ei ole osoittanut sen aiheuttaneen muutosta pentueiden kokoon.

On myös väärin sanoa, että rodun perinnöllisyys perustuu liian pieneen kantaan kun käytetään sisäsiitosta. On olemassa useita koirarotuja ja eläinlajeja joiden kanta on ollut jossakin vaiheessa hyvinkin pieni. Esimerkiksi kaikki Suomen 25000 valkohäntäpeuraa polveutuvat vuonna 1932 tuotuun yhteen urokseen ja neljään naaraaseen. Kaikki maailman kesyhamsterit, siis myös kaikki eri versiot, polveutuvat yhteen kultahamsteripariskuntaan. Yhdessä elävässä yksilössä on niin suuri määrä perintötekijöitä, että siitä riittäisi tarvittaessa loputtomaan määrään tulevia sukupolvia, eri versioita jne...

Vaikka sanoinkin linjajalostuksen olevan ainoa oikea tapa jalostaa, niin on muissakin tavoissa hyviä puolia. Normaalissa risteytyksessä parhaana etuna on sen vaivattomuus linjajalostukseen verrattuna. Valittavana on kaikki maailman koirat eikä tarvitse pähkäillä ja miettiä ja laskea matemaattisilla kaavoilla kaikkia mahdollisuuksia, eikä tarvitse pähkäillä paljoa sukutaulujen kanssa. Ja risteyttämällä saadaan perinnölliset viat siroteltua tasaisemmin tuleville sukupolville, mutta toisaalta niistä ei ole päästy eroon.

En tiedä saiko kukaan näistä nyt mitään tolkkua tai tietoa, mutta sen sanon, että juuri tämän linjajalostukseen sitoutumisen takia kuka tahansa ei "saa" kasvattaa oldeja. Jos haluja on, resurssit antavat myöten, ja on valmis uhraamaan kymmeniä vuosia koirille, niin silloin saa kasvattaa.Itse opiskelen kyseistä hommaa tosissaan, silti pohdin onko minusta jatkossa siihen. En ole valmis siihen hommaan vielä kymmeneen vuoteen. Mutta muistakaa koiristanne olkoon se mikä tahansa:

KOIRAN TÄRKEIN OMINAISUUS KAUTTA AIKOJEN ON OLLUT SEN PYYTEETÖN YSTÄVYYS OMISTAJAANSA KOHTAAN. PUHDASVERISTEN TYÖKOIRIENKIN TÄRKEIMPIÄ OMINAISUUKSIA ON KOIRAN OLO LEMMIKKINÄ. OMAN LEMMIKKIKOIRAN ITSEISARVO EI MÄÄRÄYDY SEN JALOSTUSTAUSTAN MUKAAN VAAN KYSE ON PALJON SUUREMMASTA ASIASTA - IHMISEN PARHAASTA YSTÄVÄSTÄ!

Koiran erityisasema ihmisen lemmikkinä johtaa siihen, että yksilönä kaikki koirat ovat saman arvoisia, rodusta, sukupuusta tai jalostustavasta riippumatta. Eli sen jälkeen kun koira on jo perheeseen hankittu, ei koiraa voi enää arvostella sen sukupuun mukaan. Nämä asiat on selvitettävä itselleen ennen koiran hankkimista.

Sen sijaan koiran sukupuu, linjajalostusaste ja suvun meriitti on erittäin tärkeä jos kyseistä koirayksilöä aiotaan käyttää suvun jatkamiseen. Tässä vaiheessa EI koirarodulle omistautunut kasvattaja voi tehdä kompromisseja tai katsoa sormien lomasta oman koiransa puutteita, vaan ylpeän kasvattajan ainoa tarkoitus on taata tulevalle koiran omistajalle paras mahdollinen koirarodun terve edustaja.

Lähde: Dunkel,P. 2001. Koirajalostuksen perustiedot 1.2

Lue lisää

elli oli hyvähomma toi sun kirjoitus siitä selvisi paljon asiaa tosta linjajalostuksesta.just sellasta mitä ei tiedä eikä osaa ajatellakkaan.mutta toi on totta että koira ku koira niin se on perheenjäsen ja ystävä,sekä suojelija jos niin haluaa.

Elli kirjoitti:

Olden kasvattajia koko euroopassa ei ole kuin yksi. Niitä tällä hetkellä ei saa kasvattaa muut, ja tämä kasvattaja on pyytänyt minua jatkamaan kyseistä työtä. Eli olen opiskellut sitä varten paljon ja olen siis yhteistyössä tämän euroopan ainoan kasvattajan kanssa. Hinta on 1200€ jotta jokainen voi olden hankkia, mutta joutuu silti harkitsemaan sitä. Muualta tuotuna hinta nousee jopa kymmeniin tuhansiin. Eli edelleen minulta saa tietoa kyseisestä rodusta, sillä tiedän melko paljon rodusta.

Lue lisää

mistä mä saisn tietää missä olisi mua lähinnä oleva veb,että pystyisi ottamaa yhteyttä ja kysymään jos koiraa voisi käydä katsomassa.

kiinnostunut kirjoitti:

mistä mä saisn tietää missä olisi mua lähinnä oleva veb,että pystyisi ottamaa yhteyttä ja kysymään jos koiraa voisi käydä katsomassa.

Missä asut? Uudenmaan ja hämeen alueella on melkein kaikki Suomen Oldet, muutama pohjoisemmassa, Limingassa ja Mikkelissä. Muistelen että asut länsi-suomessa, eli jos kinnostaa nähdä olde, niin olemme tulossa 5-7 päivä joulukuuta länsi-suomeen.

Elli kirjoitti:

Missä asut? Uudenmaan ja hämeen alueella on melkein kaikki Suomen Oldet, muutama pohjoisemmassa, Limingassa ja Mikkelissä. Muistelen että asut länsi-suomessa, eli jos kinnostaa nähdä olde, niin olemme tulossa 5-7 päivä joulukuuta länsi-suomeen.

Lue lisää

mä asun vähän kokkolasta pohjoiseen.olitteko tulossa johonkin porin lähistölle?

kiinnostu nut kirjoitti:

mä asun vähän kokkolasta pohjoiseen.olitteko tulossa johonkin porin lähistölle?

Joo, oltiin tulossa Porin lähelle. Sua lähimpänä taitaa olla Liminka, mut sun ois käytävä kasvattajankin luona vierailulla, eli matka etelä-suomeen tulee sulle melkeinpä pakolliseksi. Me voidaan järjestää kyllä tapaaminen itsenäisyyspäivänä, jos sinä vain jaksat ajella...

Elli kirjoitti:

Joo, oltiin tulossa Porin lähelle. Sua lähimpänä taitaa olla Liminka, mut sun ois käytävä kasvattajankin luona vierailulla, eli matka etelä-suomeen tulee sulle melkeinpä pakolliseksi. Me voidaan järjestää kyllä tapaaminen itsenäisyyspäivänä, jos sinä vain jaksat ajella...

Lue lisää

mä otan yhteyttä ensin tohon kasvattajaan.tuo itsenäisyyspäivä ei oikeen käy koska mulla on noita velvollisuuksia silloin.

kiinnostunut kirjoitti:

mä otan yhteyttä ensin tohon kasvattajaan.tuo itsenäisyyspäivä ei oikeen käy koska mulla on noita velvollisuuksia silloin.

Juu, ota ihmeessä yhteyttä Raimoon. Mä luulen, että se Limingan VEB taitaa olla sua lähinnä....ja ehkä Raimo tietää, jos olis vieläkin lähempänä.

luki häiriö... kerroin väärästä rodusta...hups... sathyn sivuilta saa kyll tietoja oldeistakin...

Vielä paremmat tiedot saa osoitteesta www.olderanch.com.

Elli kirjoitti:

Vielä paremmat tiedot saa osoitteesta www.olderanch.com.

mikähän on veb:ien tilanne tällä hetkellä paljonko suomessa,onko tullut lisää kasvattajia, onko oulunläänissä??????? olisi kiinnostusta nähdä livenä.