Onko niin, että ihminen on aina ihastunut? Että aina on joku erityinen mielessä?
Voiko ihminen elää normaalisti ilman että hän haaveilisi jostakusta? Onko moinen yksinäinen tila normaalia tälle lajille? vai onko ihmisellä aina joku hellittävänä, vaikka vain mielikuvissa?
"Rakkaus on ikuista, kohde vain muuuttuu"??
Voiko ihminen elää normaalisti ilman että hän haaveilisi jostakusta? Onko moinen yksinäinen tila normaalia tälle lajille? vai onko ihmisellä aina joku hellittävänä, vaikka vain mielikuvissa?
"Rakkaus on ikuista, kohde vain muuuttuu"??
Vastaukset 4
Vanhimmat
nuorille käy sitä..
yritän kyllä olla ihastumatta/olematta ihastuneena.
Periaatteessa kyllä. Rakkaus on ehkä vahva sana tähän, mutta ehkä innostus. Nuorena sitä kohdetta voi vaihtaa tytöstä/pojasta toiseen, mutta jossain vaiheessa se alkaa toivon mukaan kyllästyttää. Sit valitaan yks henkilö johon ensin rakastutaan, ja sitten häntä aletaan rakastaa (kaksi täysin eri asiaa). Ja sen jälkeen innostutaan/rakastutaan/ihastutaan sisustukseen, vauvaan, autoon, laihdutukseen, työhön, opiskeluun, matkusteluun, kaveriin... =)
Rakastuminen toiseen ihmiseen, sellaisena kun me sen tunnemme (kutina mahanpohjassa yms.), on kemiallinen tila aivoissa. Aivot eivät pysty ylläpitämään tätä tilaa yli kahta vuotta yhtä soittoa. Siinä mielessä aina ei voi olla rakastunut.
Tieteellisesti ehkä.
Mutta en haluaisi uskoa kylmiin faktoihin. Haluan unelmoida rakkaudesta joka muuttaa kaiken.
Äänestä jota kuuntelisin vaikken kuulisi enää mitään.
Lämpimästä sylistä joka sulkisi muun maailman ulkopuolelleen. Silmistä joihin hukkuisin aina uudestaan. Ihmisestä jonka kanssa eläisin elämäni loppuun asti.
En tarvitsisi kukkakimppuja saati Kanarian lomia, ainoastaan hänet. Ja hän haluaisi ainoastaan minut.
En usko että olet ihastunut keneenkään. Olet vain ihastunut ihastumiseen. Siihen tunteeseen.