Liikun Tamppere - Helsinki väliä (vähän niinkun Simo). Missä on nyt järkevää taiteellista koettavaa. Ei kukka- eikä kakkataidetta!
Tre-Hki mihin näyttelyyn kannattaa mennä
Missä hyvää
8351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tampereella löytyy hieno näyttely Sara Hildenin taidemuseosta, jossa aiheena on maisema erilaisina teemoina; ei siis kukka -eikä kakkataidetta vaan hienoja maalauksia ja veistoksia, linkki:
http://www.tampere.fi/hilden/
Matkan varrella Tampereelta Helsinkiin käy ehdottomasti katsomassa Riihimäen taidemuseon "Kolme taidemaalaria" -näyttely, tässä linkki:
http://kunta.riihimaki.fi/taidemuseo/
Tämä näyttely on erinomainen, suosittelen!
Helsingissä ehkä loppuvuoden suosituin taidenäyttely on Albert Edelfeltin suurnäyttely Ateneumin taidemuseossa. Mutta pienemmissäkin taidemuseoissa kannattaa käydä. Itse suosittelen Didrichsenin taidemuseon näyttelyä Helsingin Kuusisaaressa:
http://www.didrichsenmuseum.fi/mainpage_frame.htm
Kävin katsomassa kahden viikon sisällä nuo kaikki näyttelyt, yhtäkään niistä ei kannata jättää katsomatta.
Kirjoittaja "Taiteilija" vei sanat suustani Sara-Hildenin ja Ateneumin osalta. Tunnelma ja näkökulma noissa näyttelyissä on toki puoli vuosisataa vanhaa, silti molemmat kannattaa katsoa vaikka edes kontrastiksi nykyajalle.
Paljon olen taidemuseoita kiertänyt mutta Didrichsenin taidemuseossa en ole käynyt. Seuraavalla Otaniemen matkalla käyn. Riihimäen kohdalla kaasujalkani on yleensä pohjassa. "Kolme taitemaalaria" näkyy olevan auki 5.12 saakka. Josko kerran pääsen matkaan ajoissa niin siellä pysähdyn.
Lisään yhden kannattaa käydä "ei kukka eikä kakkataidenäyttelyn". Se on Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämön lämpiössä oleva "Impressioita". Ei, ei tässä ole virhettä, se on todellakin teatterissa ei taidemuseossa! Näyttelyssä on suuria valokuvien ja öljymaalausten välimaastoon asettuvia Timo-Olavi Jalkasen töitä. Näyttelykäyntiä hankaloittaa se, että saliin on pääsy vain teatterinäytösten aikana. Käynti kannattaa silti, vaikka kelloa joutuu kyttäämään. Näyttelyteema jatkuu pienessä kävelymatkan päässä olevassa Taideliike Kuvassa, jossa on pienempiä teoksia pitemmältä ajalta - kannattaa käydä myös.
Vaikka et tunne kyseisen "kolmannen vuosituhannen romantikon" taidetta mene silti. Nimittäin en tuntenut minäkään. Nyt suosittelen. jalkasen hiljaiset teokset ovat häkellyttävän voimakkaita. Löysin webistä näyttelyn hyvin esittelevän sivun:
http://www.databooks.com/jalkanen-exhibitions/2004-10-timo-olavi_jalkanen_in_tampere.html
Menin Sara Hildenille suuria sanojanne tarkistamaan, vaikka ajattelin jättää näyttelyn väliin. Mutta se toimi oikeasti aika hyvin, vaikka lienee kerättykin vain omista kokelmista. Kokonaisuus oli monimuotoisempi kuin odotin. Näyttelyn nimi "Vallan maisema" johti mielestäni hieman harhaan ja jopa alunperin vähensi kiinnostustani. Näyttelyssä varsinkin Bård Breivikin "konstruktioveistokset" puhuttelevat minua aina. Esillä olevat Kimmo Kaivannon maalaukset ovat ehkä parhaita jotka häneltä tunnnen (kun vertaan esim. Helsingin Taidehallissa muutama vuosi sitten esilläolleeseen, mielestäni turhan sotkuiseen kokonaisuuteen). Lyhyestä virsi kaunis. Kysymys on valinnoista, ei määrästä. En kai niin paljon innostu Kaivannon veistoksista enkä kantaaottavista silkkipainojutuista, muutta juuri nuo Hildenin (luultavasti omistamat) maalaukset sykähdyttävään yhä uudelleen. Edellisen kommenttiin viitaten: Erik Enroth edusti kai tuota "tunnelma ja näkökulma puoli vuosisataa vanhaa", mutta Kain Tapper, George Segal ja Paul Delvaux toivat mielestäni jokainen oman positiivisen mielenvälähdyksen näyttelykäyntiini. Kannattaa käydä. Aikaa on 6. helmikuuta saakka.
Timo-Olavi Jalkasen Tampereen Teatterin näyttely oli minullekin positiivinen yllätys. Varsinkin pelkistetyimmät, harmaasävyiset teokset lähes häkellyttävät herkkyydellään. Itse näen ilolla modernissa valokuvataiteessa jotakin muutakin kuin narsistista tuskaa, hälinää tai kuvaajan omia pimpsoja ja pippeleitä. Mielestäni Jalkanen on uudistanut maisemakuvauksen suorastaan omaksi moderninromanttiseksi genrekseen. Hieman negatiivisinena piirteenä pidän paikkaa. Vaikka teatterilämpiön puitteet ovat periaatteessa OK, olisi näyttely saanut olla esillä mieluummin normaalissa taidemuseossa. Omaa käyntiäni häiritsi kohtalaisesti teatteriesityksen alkua odottanut "pikkujoulustripteasefiiliksissä" ollut firman sihteeriporukka. Tiedoksi muuten että siinä pikkugalleriassa johon näyttely jakautui ei ole jäljellä kuin yksi seinä Jalkasen teoksia. Pääosa on jo purettu.
Tennispalatsin Kaikessa hiljaisuudessa -näyttelyssä on kovia suomalaisia tekijöitä ja samassa paikassa tietysti Jeff Koonsin retrospektiivi. Must kaikille taiteesta tietäville.
Itse olen kovin pettynyt näiden kahden Tennispalatsin taidenäyttelyn mitäänsanomattomuuteen. Sori vaan sulle ja sun "suurille" taiteilijoillesi hyvä Artisti. En suosittele.
Kyse on nykytaiteesta. Sun tyyppisen pitäisi pitää käpälänsä Aku Ankan ympärillä ja jättää taide muille.
Taitaa tuo Koons'in näyttely olla lähinpänä mainitsemaasi Aku Ankkaa. Ko. Disney-world -maailma ei minuakaan sykähdytä, ei pornokuvillakaan höystettynä. Kotimaan osuus yllätti suuresti - negatiivisesti. Luulin että piirrokset olivat samassa yhteydessä toimivassa lasten sunnuntaityöpajasta. Mutta ei, kyseessä olikin Alice Kairan omakuvia ja Maarit Nevanperän piirroksia. Kun ei toimi, niin ei toimi. Näkemäni videot tai Laitisen kaivamat pikkukivet eivät myöskään saaneet aivojani muuta kuin lisää turtumaan.
Esillä ollut runkkaillen -tripyykki olisi nimensä puolesta sopinut myös näyttelyn nimeksi. Koko näyttely oli kuin murrosikäisten runkkailua, hyvästä seksistä tai tunteesta ei tietoakaan. Ystävyydellä, ei voi mitään hyvä Friidu...
Sain alussa asiallisia - asiantuntevia - kommentteja alkuperäiseen kysymykseeni ja kävin noissa näyttelyissä. Eikö voisi palata samalle linjalle hyvät riitelijät. Kertokaa edelleen missä hyvää, ei kukka- eikä kakkataidetta.