Tuntuu siltä että aika moni noin 20 -vuotias bisse tahi lesbonainen etsii "äidinikäistä".
Ovatkos kerrankin nuoret tajunneet että nainen on kuin viini ja paranee vanhetessaan vai mikä toi juttu on? Ehdottomasti hyvä valinta ja haluan onnitella nuoria asian oikean laidan tajuamisesta.
Itse olin tuollaisessa suhteessa. Hän oli 20 ja minä olin 35. Se olisi toiminut hyvin ellei hänellä olisi ollut anoreksiaa.
Ongelmia oli paljon myös muiden suhtautumisessa meihin tai etenkin minuun, sitä ei katsottu hyvällä. Olkoonkin että elämänhistoriallinen roska oli taannuttanut minun kehitystäni,kypsymistäni ja kalkkeutumistani ja hän puolestaan oli hyvin kypsä ikäisekseen.
Ja hän oli SENTÄÄN 20 ja minä olin VASTA 35. Ikäero voi olla suurempikin.
Onko muilla ajatuksia tästä?
Ovatkos kerrankin nuoret tajunneet että nainen on kuin viini ja paranee vanhetessaan vai mikä toi juttu on? Ehdottomasti hyvä valinta ja haluan onnitella nuoria asian oikean laidan tajuamisesta.
Itse olin tuollaisessa suhteessa. Hän oli 20 ja minä olin 35. Se olisi toiminut hyvin ellei hänellä olisi ollut anoreksiaa.
Ongelmia oli paljon myös muiden suhtautumisessa meihin tai etenkin minuun, sitä ei katsottu hyvällä. Olkoonkin että elämänhistoriallinen roska oli taannuttanut minun kehitystäni,kypsymistäni ja kalkkeutumistani ja hän puolestaan oli hyvin kypsä ikäisekseen.
Ja hän oli SENTÄÄN 20 ja minä olin VASTA 35. Ikäero voi olla suurempikin.
Onko muilla ajatuksia tästä?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Mä olen ainakin aivan täysillä rakastunut erääseen 35 naiseen, enkä tiedä miksi! Olen itse siis 18-vuotias ja kyseinen nainen on ensimmäinen naisrakkauteni. Se vaan on niin kamalan ihana. Mutta ei me seurustella, ei edes tunneta, yksin riudun rakkaudessa...harmi =(
"Mä olen ainakin aivan täysillä rakastunut erääseen 35 naiseen, enkä tiedä miksi! Olen itse siis 18-vuotias ja kyseinen nainen on ensimmäinen naisrakkauteni. Se vaan on niin kamalan ihana. Mutta ei me seurustella, ei edes tunneta, yksin riudun rakkaudessa...harmi =("
Surullista, etenkin kun varsin todennäköisesti saisit pakit jos te siis edes koskaan tapaisitte.
Tän ikäisiä (n. 35) on kahdenlaisia, kuten Walter de Camp taisi sanoa, ne jotka ovat ikäistään nuorempia ja ne jotka ovat ikäistään vanhempia :)
Keskity niihin jotka ovat ikäistään nuorempia.
Minäpä kerron, pahamaineiset pienet ikäluokat, Sukupolvi X, ovat tottuneet siihen, että aina on joko meitä vanhempia tai sitten meitä nuorempia, koskaan ei ole mitään just meidän ikäisillemme. Siksi jotkut ovat aina juosseet nuorempien riennoissa ja jotkut vanhempien.
Minä nyt henkilökohtaisesti satun ajattelemaan kuin minua paljoin nuoremmat. (On oltu Kuokkavierasjuhlissa joo ja aktivisti kauemmin kuin mitä suurin osa nuoresta jengistä siellä on elänyt). Mutta saattaa olla mun ikäinen joka sitten kuuntelee jotain Katri Helenaa ja harrastaa sauvakävelyä ja avantouintia.
"Mutta saattaa olla mun ikäinen joka sitten kuuntelee jotain Katri Helenaa ja harrastaa sauvakävelyä ja avantouintia."
No Katri Helena ja sauvakävely on vähän pelottavaa mutta mitä vikaa on avantouinnissa???? :)
"mitä vikaa on avantouinnissa???? :) "
Tosi tarina, lasten suusta:
Metron ikkunasta talvella näkyi kun ihmiset kävivät uimassa avannossa Rastilassa.
Yks, ehkä noin kuusivuotias poika sanoi: Kato, noi uivat tuolla!!
Samanikäinen tyttö sanoi siihen: Höh, vesi on tietysti LÄMMITETTY!
:P
lapsille nokkelasta huomiosta ;)
Itse harrastan sauvakävelyä ja käyn avannossa vaikka olen 25. Sauvakävelykin on nykyään aika nuorekas laji, tai sanotaanko, että sitä harrastavat kaikenikäiset. Katri Helenaa en kyllä kuuntele...
Ei noissa kyllä missään ole mitään pelottavaa!
Pöh:-)
Minä kuuntelen Katria, harrastan sauvakävelyä ja yritän tänä talvena uskaltautua avantoon taas.
Toisaalta kuuntelen myös Rammsteinia, 50centiä ja kaikenlaista muuta kivaa.
Ikä on aivoissa. Ystävien ikähaitari on 23-70.
näin se pitääkin mennä=) Eikai Katri ikää katso;)saati keppikävely! *hih*
naiset vaan paranee vanhetessaan ;) Oon aina ihastunut itseäni vahempiin, syitä on varmaan yhtä monia kuin ihastuksiakin mutta muutaman yleisen huomion oon onnistunut tekemään:
- vähemmän fucked up kuin omanikäiset
- elämänkokemus opettanut näkemään harmaatakin valkoisen ja mustan välillä
- käsitys itsestä ja elämänsuunnasta on jo kohdallaan
- rypyt lisää seksikkyyttä ;)
Toisaalta pelkästään toisen ihmisen iästä on paha päätellä mitään, kypsyys yms jutut ei aina seuraa ikää..minkä toivois niiden vanhempien naisten naisten muistavan välillä..nuorissakin on helmiä ;)
"- vähemmän fucked up kuin omanikäiset"
Toisaalta sitten napapaitamimmit ovat enemmän fucked up kuin mun ikäiseni. ANOREKSIA tulee ensimmäisenä mieleen ja nyt olen oppinut että anoreksiaan liittyy läheisesti myös NYMFOMANIA. Voi että minua ei suinkaan häiritse se joskin kolme viikkoa kestäneen rakastelusession (syötiin, juotiin, nukuttiin, peseydyttiin ja sitten loppuaika rakasteltiin) jälkeen täytyi myöntää että jopa EX-PROSTITUOIDULLEKIN se oli hieman rankka kokemus :) Tyttö vaati sellaisen repertuaarin ettei kukaan mun vanhoista asiakkaistakaan ollut sellaista keksinyt. MUTTA kun sen nymfomanian jälkeen tulee monta vuotta kestävä SELIBAATTI, niin se alkoi hieman käymään rasittavaksi.
"- käsitys itsestä ja elämänsuunnasta on jo kohdallaan"
Nuorille olen sanonut ettei vanhemmiten ongelmat vähene nuoruudesta mutta niitä oppii käsittelemään paremmin. Winston Churchill taas sanoi että "jos nuori ei ole radikaali hänellä ei ole sydäntä ja jos vanha ei ole konservatiivi, hänellä ei ole järkeä" niin nyt sitten alkaa tässä iässä olemaan konservatiivisesti radikaali.
"- rypyt lisää seksikkyyttä ;) "
Lainaan reippasti yli satavuotiasta mummoa ja ne voisivat olla minun sanani kanssa: "Minulla on vain yksi ryppy ja minä istun sen päällä". :)
"Toisaalta pelkästään toisen ihmisen iästä on paha päätellä mitään, kypsyys yms jutut ei aina seuraa ikää..minkä toivois niiden vanhempien naisten naisten muistavan välillä..nuorissakin on helmiä ;) "
Totta kai on! Anorektikkoa tosin en ota toiste. :)
"Toisaalta sitten napapaitamimmit ovat enemmän fucked up kuin mun ikäiseni."
Sitähän mä just tarkoitin ;)
"Winston Churchill taas sanoi että "jos nuori ei ole radikaali hänellä ei ole sydäntä ja jos vanha ei ole konservatiivi, hänellä ei ole järkeä" niin nyt sitten alkaa tässä iässä olemaan konservatiivisesti radikaali."
Heh toi täytyy muistaa, alkaa toi oma liberaalius jo luistamaan käsistä
"Totta kai on! Anorektikkoa tosin en ota toiste. :)"
Nääkkö: käsitys siitä mitä haluaa ja tarvii tiedossa jo...sä alat olla mun lyhyttä listaa kuvaava valioyksilö ;) Tosin niiden ryppyjen puute on pieni miinus ;)
Nyt keksin! Nuoret osaa vaihtaa SIM-kortin kännykkästä toiseen ilman teippirullaa ja linkkuveistä. Se on kyllä etu meihin vanhempiin nähden. Mutta minua vanhempia kutsutaan kyllä 00:00:00 -sukupolveksi heidän videonsa ajastinnäytön takia. :)
""Toisaalta sitten napapaitamimmit ovat enemmän fucked up kuin mun ikäiseni."
Sitähän mä just tarkoitin ;) "
Niinpä, eli mitähän me saisimme?
Joudumme vielä ottamaan valkotakin roolin, antamaan huumausaine (* -, päihde ja ties mitä neuvontaa ja tapaamaan ystäviänne joista kukaan ei osaa mitään päiväntasaajan tällä puolen puhuttavaa kieltä. Sitten te lähette interrailille ja päätätte jäädä vegaanikommuuniin Pyreneille. :)
*) tötsy on täysin ylimainostettu juttu jonka suuri "tenho" perustuu pääasiassa siihen että se on kielletty. Muut aineet taas tekevät lähinnä sairaaksi ja loput niistä on korvattavissa puhtailla lääkeaineilla.
"sä alat olla mun lyhyttä listaa kuvaava valioyksilö ;) "
Pistäs vaan rohkeesti postia.
Tietysti mä olen IRC-galleriassa missä vain harva mun ikäiseni viitsii olla ja mun nikkini on Empidonax. :)
"Niinpä, eli mitähän me saisimme?
Joudumme vielä ottamaan valkotakin roolin, antamaan huumausaine (* -, päihde ja ties mitä neuvontaa ja tapaamaan ystäviänne joista kukaan ei osaa mitään päiväntasaajan tällä puolen puhuttavaa kieltä. Sitten te lähette interrailille ja päätätte jäädä vegaanikommuuniin Pyreneille. :)"
sulla on kyllä äärimmäisen laadukas huumorintaju :) Henk.koht en tosin vois jäädä vegaanikommuuniin vaikka Pyreneet vaakakupissa painaiskin, lihansyönti on kuitenkin houkuttelevampaa.. *menee paistaan pihviä lounaaksi*
Hehe, 00:00:00 -sukupolvi. Jäin miettimään, miten ko. sukupolven muut yksilöt näkevät ne lapsilta kielletyt, nehän alkavat silloin kun me kypsät (well done) ollaan sängyissä? Etsivä löytää (tämä nollanolla kokeilemalla, manuaali oli väärässä). Mihin teippi-linkkariyhdistelmää tarvitaan SIM-hommassa? Rikotaan kuoret ja teipataan kasaan?
"Mihin teippi-linkkariyhdistelmää tarvitaan SIM-hommassa? Rikotaan kuoret ja teipataan kasaan? "
Just niin (eli siis tiedät)
Minulla on Nokian perusmalli (missään ei lue sen mallin nimeä), jonka takakannen saa auki vain tiputtamalla koko vehje lattialle.
Vanhemmassa mallissa piti avata takakansi linkkarilla ja teippiä tarvittiin SIM-kortin pitämiseen paikoillaan, kun sitä paikallaan pitävä naurettava muoviluukku lähti irti.
"lihansyönti on kuitenkin houkuttelevampaa.. *menee paistaan pihviä lounaaksi*"
Olenkin puhunut veganismista kyllästyksiin asti. Kasvikset nimittäin lihottivat ja sairastuttivat minut ollessani vegaani kun taas liharuoka pitää minut terveenä ja hoikistaa.
En edes luontoihmisenä pidä kasvissyöntiä mitenkään eläinystävällisenä.
Mutta puhuin tästä todellakin kyllästyksiin asti oman ex-kultani kanssa, on kiva että jollekin menee tämä asia perille ilman vänkäämistä.
Mutta kyllä mä meinasin pyörtyä kun rakkaani osti Coca Colaa sillä sehän on boikotissa.
Mä tykkään kans vanhemmista. Ihastun aina n. 10-12 vuotta vanhempiin naisiin. Mielestäni nainen on n. 35 parhaassa vedossa! Tälläkin hetkellä olen salaisessa suhteessa 10 vuotta vanhempaan naiseen. Voi luoja miten hän onkin ihana;kokonaisvaltaisesti! Nainen, kenen kanssa meillä oli suurin ikäero, oli mua 25 vuotta vanhempi. Hän opetti minulle seksin alkeita naisen kanssa olemisesta! Hyvässä opissa olinkin. Iät ovat pelkkiä numeroita! En ymmärrä miksi en ikinä ole ollut kiinnostunut ikäisistäni. Mistähän se johtuu?
Vanhemman naisen edut:
Ei petä..ainakaan useimmiten.
Hyvä sängyssä, ei tartte alkaa opettaan;)
Talous kunnossa, ja itse saa aika pitkälle vapaat kädet olla ja tehdä mitä haluaa kaikki tuntuu menevän läpi:)
Voisko jotain muuta ees viä toivoo:D
"Talous kunnossa"
Ehkä opiskelijaan verrattuna, mutta pienet ikäluokat ovat ensimmäinen ikäluokka joka on edeltäjäänsä köyhempi. Se sanottuna, suuret ikäluokat ovatkin varakkaampia. ja molemmilla on enemmän rahaa kuin opiskelijoilla.
"ja itse saa aika pitkälle vapaat kädet olla ja tehdä mitä haluaa kaikki tuntuu menevän läpi:) "
Itse asiassa koen sen olevan juuri päin vastoin. Tässä iässä ihmiset odottaa aikuistumista (=kalkkeutumista) ja se tarkoittaa talebanintarkkojen sääntöjen noudattamista. Ei saa esimerkiksi olla punkkari tai aktivisti. Eikä saa seukata itseään paljon nuoremman kanssa. Pitäis hankkia lapsi, pitäis hankkia oma asunto, pitäis olla auto, vakituinen työpaikka jne jne jne.
Tämä vähän päälle kolmekymppinen ei kyllä himoa yhtään reilusti nuorempia naisia. Kokeiltu on ja havaittu, ettei toimi. Nuoret naiset eivät myöskään herätä erityisemmin kiinnostusta, ei persoonakohtaista eikä fyysistä.
Johtunee pääasiassa siitä, että (oman kokemuksen pohjalta) monet naiset löytävät minänsä vasta hitusen elämää elettyään, muuttuvat rennommiksi, välittävät vähemmän yleisistä trendi/käyttäytymis/pintapuolisista asioista ja ennen muuta - uskaltavat nauraa, tuntea, olla mieltä ja nauttia piittaamatta muiden sanomisista, siis muuallakin kuin baaritiskillä. Tämä hohkaa ulospäin sekä fyysisesti että henkisesti. Elämänmaku se on, joka vanhemmassa naisessa vetää kintut alta. Ainakin minulta. ;)!
Mutta en mene tuomitsemaan niitäkään, jotka toisin valitsevat. Eiköhän se ole tärkeintä, että löytää semmoisen hyvän balanssin kahden ihmisen välillä.
Olen itse tuntenut erään pariskunnan, jonka ikäero oli 15 vuotta. Homma toimi niin pitkään, kun vanhempi osapuoli oli alle 40. Sen jälkeen tarpeet ja toiveet alkoivat muuttua niin radikaalisti eri suuntiin, että loppujen lopuksi suhde katkesi pelkästään tämän vuoksi. Näitäkään puolia ei voi olankohautuksella ohittaa. Jos taas kyse on pelkästä seksistä, tällä ei liene mitään väliä.
Kuinkahan moni nuorempi nainen sisimmässään etsii opettajaa, rauhottajaa, turvallista syliä, sitä joka sanoo missä mennään siitä vanhemmasta naisesta? Minä en ainakaan jaksaisi leikkiä varaemoa kenellekään.
Suhteellistahan se on tuo "äidinikäistä". Mulle äidinnikäistä olis päälle kasikymppinen.
Se on "tyttöset" (sori) näin: homma etenee siten, että kun 40 on lasissa niin siitä eteenpäin alkaa kolmekymppinenkin jo tuntua kakaramaiselta.
Jotenkin sitä itse alkaa rauhottua ja mielenkiinnon kohteetkin vaihtuu, bilettäminen ei ole enää viikonlopun pääteemoja. Koti alkaa kiinnostaa enempi. Perinteet, suku, juuret,lanttuloora ja mämmi valtaa mielen useemmin kuin iskupaikat.
Sitäpaitsi iltasin pitää päästä nukkakumaan just silloin kun alkaa väsyttää.
Sitä hämmästelee miten on jaksanut ja varsinkin viitsinyt juosta turhien asioiden perässä ja takia koko vapaa-aikansa kun olisi voinut omistautua myös itselleen.
Alkaa pitää itsensäikäisistä. Ymmärtää niitä. Ja katsoa vähän ylhäältäpäin niitä itsensäikäisiä jotka yrittää epätoivoisesti pysyä kakskymppisen näköisinä. Miettii, että kun yrittäisivät edes pysyä kolmi- tai nelikymppisen näköisinä niin ei vaikuttais niin naurettavan epätoivoiselta.
:-))) Kaikenikäiset naiset on kauniita ja fiksuja omalla tavallaan.
"Koti alkaa kiinnostaa enempi. Perinteet, suku, juuret,lanttuloora ja mämmi valtaa mielen useemmin kuin iskupaikat."
Joo. Minusta on tärkeä tietää omat juurensa suvun osalta (Karjalan Salmista toiselta puolen ja toiselta puolen Valkeakoskelta) ja sitten pitää mielessä mistä itse henkilökohtaisesti on tullut. Siksi minulla on iso kuva seinällä katuprostituoidusta. Exän mukaan minä olen masokisti kun muistutan itseäni siitä :)
Mä tein sellaisen radikaalin tempauksen että nyt minulla on erikseen käsi, kasvo ja vieraspyyhkeet.
Ikinä ennen en ole juurikaan välittänyt asiasta.
"Sitäpaitsi iltasin pitää päästä nukkakumaan just silloin kun alkaa väsyttää."
Meikäläistä väsyttää klo 21.00.
"Sitä hämmästelee miten on jaksanut ja varsinkin viitsinyt juosta turhien asioiden perässä ja takia koko vapaa-aikansa kun olisi voinut omistautua myös itselleen."
Emmä tiä onks muijan hankkiminen tonne sängyn pohjalle niinkään turha asia. Itse asiassa arvostan sitä paljon. Mutta kun baarien vuorokausirytmi on päinvastainen kuin itsellä eikä dösä kulje aamuyöstä oli sitten lakkoa tahi ei.
Itse en voisi seurustella nuoren naisen kanssa, enkä ole seurustellut. Muutama vuosi nuorempaan tai vanhempaan suuntaan toimii parhaiten. En vain voisi olla parikymppisen tytön/naisen kanssa.
Tuntisin itseni namutädiksi. ;) Jotenkin se vain tuntuisi sopimattomalta, ja jo täällä mainitut elämänkokemuserotkin vaikuttavat paljon.
Tunnen oloni kotoisaksi vain suunnilleen samanikäisten kanssa, eli kolmevitosesta muutama vuosi suuntaan tai toiseen.
En voisi kuvitella ihastuvani alle kolmekymppiseen. Ja vielä vähemmän, että joku alle kolmikymppinen ihastuisi minuun - ei kyllä ole tullut mieleenkään.
Taidan olla vanhimmasta päästä, ketkä tänne kirjoittavat, mutta en tunnista itsessäni noita "keski-ikäisen" kriteerejä.
En kuuntele Katri-Helenaa enkä edes Suomi-poppia yhtä bändiä lukuunnottamatta. Muutamat ihan nuoret suomalaiset on kyllä hyviä, mutta niitä ei juuri esim. radiossa kuule ja levytkin on omaskustanteita ;) Vaatteitani voisi käyttää kuka tahansa 20-100 vuotias (matalat farkut, mutta takavako ja stringit ei sentään näy!) Välillä täytyy miettiä tarkkaan, ettei osta mitään naurettavan nuorekasta vaatetta vaikka se mukavalta tuntuisi ja päälle sopisikin. Nukkumaan menen yleensä ennen kahta lähinnä muun porukan painostuksesta ja bilettäminenkin kyllä sujuu, vaikka viime aikoina on tullut harvemmin käytyä missään. Pidän kyllä nuorista ihmisistä. Enkä sauvakävele.
Suhde hyvin nuoreen ihmiseen (olettaen että olisin vapaa) tuntuu kyllä aika mahdottomalta. Ainakin näin äkkiä ajatellen. Minullahan on "hän"... Mutta eihän tässä elämässä voi olla mistään täysin varma.
.. aika pitkälle sanelee nämäkin kuviot. Suurinpiirtein saman ikäiset ihmiset ovat samat polut jo kertaalleen kompuroineet ja elämänkokemusta tarttunut kaupan päällisiks.
Huomaahan sen täälläkin jo pelkästään kirjoitustavasta saati ajatuksenjuoksusta, että meikäläisen ikäiset, hiukkaa alta 40 vee, näkevät ja kokevat erilailla kuin parkymppiset.
Se on ihan ok - luojan kiitos se ero on olemassa. Olisi karseeta, jos kakskymppiset olisivat meidän kaltaisia joka asiassa.
Mutta nyt itse asiaan! Väitän, että isompi ikäero tuo suhteeseen paljon negatiivisiakin sävyjä, jos sitten niitä hyviäkin vivahteita. Paljon itseäni nuorempi kumppani on "erilainen nuori" - korostan siis, että kuuluu ollakin, mutta noin samanikäinen on turvallinen valinta - turvallisempi ja tutumpi.
Oltiinhan mekin aikoinaan nuoria, tosin ollaanhan sitä vieläkin, mutta kun miettii omia ajatuksiaan vielä kymmenenkin vuotta taaksepäin, niin ajat ovat muuttuneet ja minä niiden mukana... niin niin kymmenen vuoden päästä en voisi kuvitellakaan seukkaavani nelikymppisen kanssa! Nehän on niin naurettavan tietävinään joka asiasta. Ehkä kymmenen vuoden päästä minulle kelpaa jopa seiskakymppinen - tiedä häntä ;D
Pääasia, että joku joskus on samalla aaltopituudella tällä samalla planeetalla!
Olen 25v. ja seurustelen 40v. naisen kanssa. Se on parasta, mitä minulle on koskan tapahtunut!
Tässä omat tuntemukseni: Vanhempi nainen on lempeämpi ja ymmärtäväisempi nuorempiin verrattuna, vaikkei yleistää saisikaan.
Olen ollut kaksi vuotta suhteessa itseäni 13 vuotta vanhempaan naiseen (hän nyt 42v.). Ikinä en ole tullut näin hyvin ymmärretyksi! Ei tarvitse varoa jokaista sanaansa ja toinen jopa kannustaa kokemaan erilaisia asioita (ei tarkoita tällä seksiä muiden kanssa tietenkään, muttei vaadi elämään ainoastaan itseäänkään varten, antaa siis minulle tilaa hengittää).
ASIAAN ;) YHTÄÄN TOSIN HENKISTÄ PUOLTA VÄHÄTTELEMÄTTÄ..
Hän on aivan mahtava sängyssä!!!!! Vartalo parempi, pehmeämpi, kiihoittavampi ja naisellisempi, kuin yhdelläkään aiemmista, nuoremmista kumppaneistani. Se aistillinen hellyys ja intohimo mikä hänessä on, on jotain aivan uutta minulle edelleen. Hän rauhoittaa, silittää, hyväilee sen lisäksi, että on TODELLA KIIHKEÄ!
Tässä siis oma kokemukseni vanhemmasta naisesta, hmmmmm, olen erittäin tyytyväinen / tyydytetty..;))
Kiva kuulla toisten onnesta, sattuispa minullekin sen toisen kerran....
Omassa elämässä on tapahtunut aika rankkoja asioita, jotka ovat minulla pysäyttäneet kehityksen nuoren naisen asteelle, mutta toisaalta elämänkokemus on myös jalostanut. Siksi koen liikkuvani samalla tasolla itseäni 15-vuotta nuorempien kanssa ja sitten toisaalta itseäni 30-vuotta vanhempien. Samanikäiset eivät oikein sytytä, kaikella kunnioituksella :)
Taidan minäkin lukeutua tuohon äidinikäistä etsivien joukkoon. Olen aina ihastunut vähän vanhempiin naisiin, sen olen itsestäni tiedostanut mutten koskaan asiaa ole sen enempää käsitellyt.
En osaa sanoa mitä olen ja mitä haluan tai etsin, mutta tiedän mistä tykkään.
Lohdullista lukea että en ole ihan ainoa,sillä aloin jo pitämään itseäni vähän häiriintyneenä. Myöskin sopivan seuran löytäminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä.
"Lohdullista lukea että en ole ihan ainoa,sillä aloin jo pitämään itseäni vähän häiriintyneenä."
Et suinkaan ole! Minulla itselläni oli tietty yksi nuori rakkaana ja meillä oli kivaa sen ajan kuin oli kivaa. Minä olen henkilökohtaisesti ylpeä kunniasta olla hänen ensimmäinen joskaan en viimeinen lesbokokemuksensa.
Myös ystävälläni on ollut nuoria naisia, mutta en ole kysellyt niistä sen enempää, ehkä meillä on hieman mustasukkaisuutta tai jotain.
"Myöskin sopivan seuran löytäminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä."
Sanopa muuta. Nuoriin on vaikea tutustua kun ei halua olla savuisissa baareissa valvomassa myöhään. Minulle henkilökohtaisesti kyllä voi lähettää sähköpostia, tapasin tän viime rakkaani nettikeskustelujen kautta.
Nuorissa kai se kiehtoo että sillä tavalla saa elää sitä lesbiaanista nuoruutta itse mitä ei koskaan oikeasti saanut elää.
Kiitos lohdutuksesta. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni alkanut ottaa tätä 'piirrettä' itsestäni tietoisesti esiin ja käsittelemään sitä. Tähän asti olen tiedostanut asian, mutta siirtänyt sen nopeasti syrjään, ajatellen etten voisi koskaan löytää elämässäni sellaista mitä todella haluan.
Tiedostaminen on numero 1. Seuraava on potentiaalisen seuran löytäminen. Sitä en minäkään usko savuisista baareista löytäväni ja he, joita olen elämässäni kohdannut, heistä uskallan vain haaveilla. En välitä mitä ihminen minusta hakee, enkä pysty vastaamaan mitä minä heistä; pääasia että tarpeet kohtaavat.
..miksei ehkä nuorempikin..
Elämäni kuitenkin muuttui sinä päivänä, kun tapasin ja rakastuin 10 vuotta vanhempaan naiseen (nyt 33-v. ja 43-v.) ja se muuttui todella paljon parempaan suuntaan!
Seksissä minuun vetoavat samat seikat, kuin mitkä hänessä muutenkin ovat olemassa; tunteellisuus, herkkyys ja kärsivällisyys yhdistettynä kiihkeyteen.
Olen ns. "pannut" tarpeekseni nuorempien kanssa, HALUAN RAKASTELLA HITAASTI JA KIIHKEÄSTI!
Nykyinen kumppanini ei koskaan kysy esim., että huvittaako minua rakastella, hän näkee erittäin tarkkaan olotilani, ei tarvitse erikseen kysellä. Se kiihottaa minua suunnattomasti, että hänen kanssaan ei tarvitse olla mitään, hän saa minut tuntemaan olevani kotona lämpimässä. Kiihotun äärimmilleni siitä, kun hän joskus näkee levottomuuteni ja painaa itseään vasten ja sanoo shhh...
Kaipa se on niin että noi nuoret on jo käyneet omat kaverit ja kaverin kaverit läpi ja nyt ne sitten etsii aikuista seuraa.On se nyt ihme että haetaan seuraa iän perusteella, siis että oo mun äidin ikäinen jooko.
Mua se ei haittaa ja harvoin ihan samanikäiset tuleekaan toimeen keskenään.Mut että jollain 20 vee ja 40 veellä on oikeesti jotain yhteistä muuta kuin se että toinen saa kypsää ja toinen nuorta niin voiko siinä olla muuta?
Ja varmaan voi taas sanoa että on nuorekkaita ja kypsiä ikään katsomatta mut en mä nyt sitä vaan sitä että kyllähän se aikakausi jonka on kypsytty ja kasvettu jättää merkkinsä ja arvonsa ja 20 vuotta on piiitkä aika.
Poikkeuksia löytyy aina en kinaakkaan koko asiasta mutta kyllä mä väitän että jos ikäero on enempi kuin 10 vuotta niin ei se suhde kestä.
Mun mielestä rakkaus ei yksin riitä, pitää olla samat halut samat toiveet samat mahdollisuudet ja voiko ne olla jos ikäeroa on paljon?
Mä väitän että ei.
Sinun teoriasi ei ainakaan minun kohdalla pidä aivan paikkaansa.
Olen ikäni ihastunut itseäni vanhempiin naisiin. Enkä tosiaan hae seuraa sillä kriteerillä että 'oo äitini ikäinen', sillä tähän asti en ole naisista hakenut seuraa! Olen aina vain viihtynyt ja nauttunut itseäni vanhempien seurasta ja sitä myötä ihastunut heihin. Ja myönnettäköön että viihtyvyys on ollut molemmin puoleista vaikkei olekaan johtanut mihinkään.. En osaa sanoa mitä etsin, mutta onko sitä tarpeellista liikaa miettiä? Onko tärkeää mitä ihmisistä hakee ja mitä löytää, vai se että jos molemmilla on hyvä olla?
Suhteiden kestävyydestä en tiedä kun ei ole kokemusta. Sen tiedän ettei suhteet itseni ikäisten miesten kanssa ole ikuisuuksia kestänyt, vaikka pitkiä suhteita olivatkin mutta päättyivät kuitenkin. Joten ei tässä paljon huonommin voisi käydä.
siis niinkin että viihtyy vanhempien ihmisten seurassa. En mä ole sanomassa ettei niin saa olla tai että se on sula mahdottomuus. Mutta toi että sanot ettet edes tiedä mitä haet voi edesauttaa sitä että viihdyt ihmisten seurassa jotka tietää mitä haluavat elämältä ja sinusta.
Mun puolesta onnea kaikkiin suhteisiin, itse olen epäileväinen suurin ikäeroihin.
"Mut että jollain 20 vee ja 40 veellä on oikeesti jotain yhteistä muuta kuin se että toinen saa kypsää ja toinen nuorta niin voiko siinä olla muuta?"
Asenteet ja kasvatus ovat muuttuneet.
Minun nuoruudessani ja minun ympyröissäni ei tullut kuuloonkaan että olisi tullut ulos kaapista tai edes myöntänyt itselleen että olisi lesbo. Täälläkin on kyselty että eikö lesbiaanista turvaseksivalistusta voisi ottaa koulun seksivalistukseen. Minun aikanani EI OLLUT mitään seksivalistusta, muuten kuin että seksi on kiellettyä. se kuvaa ehkä ajan (ja paikan) luonnetta.
Näin ollen meitä on aika paljon joilla iskee elämätön nuoruus tuossa kolmenkympin kynnyksellä ja silloin tehdään ne kaikki hölmöydet ja viisaudet mihin ei nuorena kerinnyt.
Nykyajan homoseksuaaliset nuoret taas monesti kasvavat hyvin varhain aikuisiksi niin kuin heteronuoretkin. Tästä johtuu että 35-vuotias ja 20-vuotias ovat todellakin samassa elämäntilanteessa (pahin nuoruus mennyt juuri ohi).
"kyllähän se aikakausi jonka on kypsytty ja kasvettu jättää merkkinsä ja arvonsa ja 20 vuotta on piiitkä aika."
Se kyllä on totta. On tavallaan hassua joskus ajatella että minä olin teini jo silloin kun ex-armaani paskoi vaippoihinsa (Mutta ei se suhde kariutunut siihen että ikäero olisi ollut liian iso) ja että mitä minä olen sillä ekstralla 15 vuodella tehnyt enemmän kuin hän ja miten minä olen viisastunut häntä enemmän ja lopputulos on että ei niin mitenkään ja sitten muuttuu katkeraksi, siis että on niin kuin pidetty omaa itseä jossain syväjäädytyksessä 15 vuotta.
"jos ikäero on enempi kuin 10 vuotta niin ei se suhde kestä."
Entä sitten? Se oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti. Ai niin, minä muuten kuulunkin siihen Sukupolvi X:ään jonka aikana mikään hyvä ei ole kestänyt. Mä sanoinkin tälle kullalleni että pelkästään tätä suhdetta varten kannatti elää ne 35 vuotta.
Jaa-a, mikähän se syy olisi tuohon äidinikäisen hakuun...Minäkin tykkään kovasti aikuisista naisista (olen itse 20), mut en osaa ihan nimetä sitä, mikä vanhemmissa naisissa kiinnostaa. Hmm..ehkä siinä on sitäkin, et tunnen itseni vielä aika kakaraksi ja kaipaisin jotain äidillistä huolenpitoa...
Itsekin muistan aikanaan jonain 20-vuotiaana, että olisin mieluusti kelpuuttanut tyttöystäväkseni yli puoletkin vanhemmankin naisen.
Nyt on vaan asiat kääntyneet vähän päälaelleen, kun tuntuu, että sellaista 10 vuotta nuorempaa kyllä on tyrkyllä, mutta kun ne sen ikäluokan TYTÖT ovat vähän eri elämäntilanteessa.
Toisaalta en kyllä tod.näk kiinnostuisi naisesta joka on minua 10 vuotta vanhempi...Hänen olisi pitänyt nappaa minut tosiaan silloin kun olin 20v. :)
Nykyään minulla on sellainen tuntuma et suurin piirtein oman ikäinen olisi se natsaavin.
Vähän harmittaa kun usein tietynikäiset ihmiset "niputetaan" yhteen... Itse "kaksvitosiin" kuuluvana haluaisin oman mielipiteeni sanoa.
Olen tainnut koko pienen ikäni viihtyä paremmin hieman varttuneemman väen parissa. Ystäväpiirinikin keski-ikä taitaa olla 35-40.
Ensinnäkin tuntuu vähän hassulta tuo määritelmä "äidinikäistä etsimässä". Olen nuorempana seurustellut oman ikäiseni tytön kanssa. Suhde alkoi kaveruudesta ja syveni sitten seurustelusuhteeksi. Muutamassa vuodessa suhde kuitenkin kariutui, liian erilaisiin intresseihin kai?
Huomasin sitten jälkeenpäin kuinka erilaisia samanikäisiä olimmekaan. Tunsin koko ajan olevani tyttöystävääni "vanhempi" ja jotenkin myös hoivaavani häntä sekä kantavani myös vastuuta hänen "toilailuistaan"...ja niitähän riitti. Ei sillä, etteikö minusta olisi mukava pitää toisesta huolta ja osoittaa myös teoin välittämistäni. Tehdä pieniä asioita toisen eteen.
En olekaan tuon suhteen jälkeen seurustellut oman ikäluokkani naisten kanssa, tyttöystäväni ovat olleetkin minua n. 10 vuotta vanhempia. Tosin, sama huolehtiminen ja vastuunkanto toistui myös yhdessä näistä suhteista. Olosuhteiden pakosta (mutta myös kumppanini saamattomuudesta) minä olin myös se, joka toi ns. leivän kotiin. Jälkeenpäin katsottuna minulla taisi olla äidillinen rooli tuolle 30 naiselle. En ollutkaan pitkään aikaan ennen suhteen päättymistä tuntenut eläväni niin vapautuneesti itselleni. Olin monta vuotta elänyt niin, että olin unohtanut "hoivata" myös itseäni. Ymmärrän kyllä, että itse myös annoin tilanteen mennä tuollaiseksi.
Olen huomannut, että aina kun näen kiinnostavan naisen, on hän 30, silmiänikään eivät hivele nuoremmat naiset. Kyllä vanhemmissa naisissa on sitä jotakin :) kypsyyttä ja elettyä elämää. Sitä kai se sitten on. Seuraavassa (?) suhteessani haluaisin elää elämääni aikuisen ihmisen kanssa, joka seisoisi omilla jaloillaan ja tulisi toimeen omillaan.
hyvä tietää et viel vanhakin kelpais;)