Otsikko sinällään kertoo paljon, ei kaikea, avaan pikkasen.
Noo, ajat muuttuneet sotien jälkeisistä. Ihmisillä elämä kulkee ihan eri tavalla kuin aikaoinaan Kehitystähän ja muuttumistahan se on.
Mua jotenkin aina ihminyt se, aikaisemmin vanhemmat ja ympäristö pytkivät tekemään jäkikasvuleen paremman elämän, kuin itellään ollut. Niin siis tottakai. Mutta ihmetelyt tätä urheilubuustia. Vanhemmat käyttävät aivan järjettömästi aikaa ja rahaa kakaroittensa urheiluharrastuksiin. Miksi ne ei käytä aikaa ja rahaa kakaroitten kavattamiseen itse?
Se olikin niinkuin peruskysymys.
Tunnen itse aivan älyttömästi ihmisiä, jotka aittaneet kaiken mahdollisen taloudellisen panoksen siihen, että kakarat kulkee jossain treeneissä Siis jobkin pisnestä tekevävä urheukujengin hyväksi, kaiken maalilman jäsenmaksuoneen, välineisiin sijoitettujen rahojen muodossa. Etenkin autoissa ja pensarahoissa harkoissa kulkjettamisen vuoksi, unohtamatta hotellimajoituksia, erikoisruokavalioita jne.
Siis ihmisillä palaa rahaa ivan älyttömästi sen takia, että olemassa erittäin pien teoreettinen mahdollisuus, että kakara pääsee huipulle, rahapiireihin ja alkaa tienaamaan rutkasti rhaa. Hitto, jos niilläkin rahoilla olisi ostanut lottokuponkeja ja kakaroille oppikirjoja, lopputulos olisi ollut paljon varmempi ja taloudelliset riskit pienemmät.
Mutta, kai se on tärkeintä että raha liikkuu.
Noin niinkuin kommenttien tueksi yks kiintoisa linkki:
http://yle.fi/uutiset/nelja_kiekkonuorta_lahti_urahaaveiden_perassa_kuopioon__vanhemmat_pyorittavat_arkea_vuorotellen_vieraassa_kaupungissa/7661262
Jotkut maksaa satumaahaaveesta taivassa, toiset äkkirikatumisen harhakuvitelmissaan lastensa urheiluharrastuksista, Mistä teitsi maksaa?
Vastauksena, meitsi maksaa omata itsemääräämisoikeudestaan ja omasta rauhastaan paljon, todella paljon. Mutta meitsi saa kaiken aina suoraan käteen, en elättele mitään ilmapallomielikuvia pitkälle kuolemani jälkeiseen aikaan. Mutta miksi itse rahoitat(olet rahoittanut muita ihmisä harrastuksissaan tai haavekuvitelmissaan, muuten kuin laittamalla roposen kolehtihaaviin, siis aidosti tuhlaamalla rahaa tapeettomaan arpomiseen. mistä todennäköisesti käteen jää ainoastaan maksumiehen paikka.
Kun urheilu todella suuri pisnes jossa pyörii ällistyttäv't summat. Ja raha tulee tavallisten tollukoiden lompakosta. Ken ne forrmulamiljonäärin tai epäonnionnisen mäkihyppääjän sponsori oikeati tahdot olla ja kuvitteletko, että lapdsesi/lapsenlapsesi aidosti joskus asuu Monacossa miljonäärinä ja lähettelee köyhille itseään sponssaileille sukulaisilleen vihreitä marmorikuulia joululahjoiksi?
=DW=
Noo, ajat muuttuneet sotien jälkeisistä. Ihmisillä elämä kulkee ihan eri tavalla kuin aikaoinaan Kehitystähän ja muuttumistahan se on.
Mua jotenkin aina ihminyt se, aikaisemmin vanhemmat ja ympäristö pytkivät tekemään jäkikasvuleen paremman elämän, kuin itellään ollut. Niin siis tottakai. Mutta ihmetelyt tätä urheilubuustia. Vanhemmat käyttävät aivan järjettömästi aikaa ja rahaa kakaroittensa urheiluharrastuksiin. Miksi ne ei käytä aikaa ja rahaa kakaroitten kavattamiseen itse?
Se olikin niinkuin peruskysymys.
Tunnen itse aivan älyttömästi ihmisiä, jotka aittaneet kaiken mahdollisen taloudellisen panoksen siihen, että kakarat kulkee jossain treeneissä Siis jobkin pisnestä tekevävä urheukujengin hyväksi, kaiken maalilman jäsenmaksuoneen, välineisiin sijoitettujen rahojen muodossa. Etenkin autoissa ja pensarahoissa harkoissa kulkjettamisen vuoksi, unohtamatta hotellimajoituksia, erikoisruokavalioita jne.
Siis ihmisillä palaa rahaa ivan älyttömästi sen takia, että olemassa erittäin pien teoreettinen mahdollisuus, että kakara pääsee huipulle, rahapiireihin ja alkaa tienaamaan rutkasti rhaa. Hitto, jos niilläkin rahoilla olisi ostanut lottokuponkeja ja kakaroille oppikirjoja, lopputulos olisi ollut paljon varmempi ja taloudelliset riskit pienemmät.
Mutta, kai se on tärkeintä että raha liikkuu.
Noin niinkuin kommenttien tueksi yks kiintoisa linkki:
http://yle.fi/uutiset/nelja_kiekkonuorta_lahti_urahaaveiden_perassa_kuopioon__vanhemmat_pyorittavat_arkea_vuorotellen_vieraassa_kaupungissa/7661262
Jotkut maksaa satumaahaaveesta taivassa, toiset äkkirikatumisen harhakuvitelmissaan lastensa urheiluharrastuksista, Mistä teitsi maksaa?
Vastauksena, meitsi maksaa omata itsemääräämisoikeudestaan ja omasta rauhastaan paljon, todella paljon. Mutta meitsi saa kaiken aina suoraan käteen, en elättele mitään ilmapallomielikuvia pitkälle kuolemani jälkeiseen aikaan. Mutta miksi itse rahoitat(olet rahoittanut muita ihmisä harrastuksissaan tai haavekuvitelmissaan, muuten kuin laittamalla roposen kolehtihaaviin, siis aidosti tuhlaamalla rahaa tapeettomaan arpomiseen. mistä todennäköisesti käteen jää ainoastaan maksumiehen paikka.
Kun urheilu todella suuri pisnes jossa pyörii ällistyttäv't summat. Ja raha tulee tavallisten tollukoiden lompakosta. Ken ne forrmulamiljonäärin tai epäonnionnisen mäkihyppääjän sponsori oikeati tahdot olla ja kuvitteletko, että lapdsesi/lapsenlapsesi aidosti joskus asuu Monacossa miljonäärinä ja lähettelee köyhille itseään sponssaileille sukulaisilleen vihreitä marmorikuulia joululahjoiksi?
=DW=
Vastaukset 43
Vanhimmat
En ossaa vastata kun ei ole ollut kokemusta.
Olisinko jättäny lapseni omanonnensa nojaan, kun välittää lapsesta niin toimii tapauskohtaisesti. Eikä tuo vaadi pitkää jaarittelu vastausta.
Kai kaikilla on jokin tapaus tiedossa, että lapsia buustataan uralle lapsesta asti, jollain tapaata. Urheilu nyt varmasti yleisin, mutta tätä tapahtuu paljon muutenkin. Toiseksi yleisin lie musapisnes. Kuka kuvittelee, että joku Robin, tai Isaac Eliot on vaan yksinkertaisesti niin lahjakkaisys ja varhaiskypsiä, että siksi ovat ennen murrosikää musiikkimaailmassa listojen kärjessä ja stadionkeikoilla?
Laitan hyvän klipin aiheesta. Erittäinkin tunnettu kotimainen Sturm und Stramg perustettiin, kun kundit oli noin 13 vuotiaita, net ei edes osanneet soittaa mitään. Parissa vuodessa levyt myi kultaa ja platinaa, kiertueita eurooppaan ja japaniin. Ihan vaan juu onnistui sen takia, että kundit oli niin pirun lahjakkaita ja innokkaita-
Elokuva yhtyeestä ja just sen alkuajoista eteenpäin. Kandee kattoa, kertoo erittäin paljon. On toki viihdyttäväkin, mutta mitä ihmettä viistoistavuotiaat pikkukundit tekee reperbahnilla keskellä yötä keikan jälkeen, tavallisesti siinä iässä ollaan kotona odottelemassa aamulla olevia kokeita, joihin luettu ilta... Kandee katsoa, avaa vilmiä asiaan, mistä kirjoitan. Lisäksi hyvää realismia kukkahattutädeille nykypisneksestä.
http://areena.yle.fi/tv/2257197
=DW=
Kuten itekkin kirjoitit ,sä olet runsas sanainen ,sitä väsyy lukemiseen ja asian ydin hukkuu.
Käytin aikoinaan huiman summan likan terveyden kohentamiseen,ponssasin oikein isän kädestä.
Ei mennyt kohilleen ne toiveet ,tuli sellanen joka sanoi et tää arpa ei voita.
En oikein tajunnut asian ydintä,olitko vastaan vai puolesta siinä että omaa lasta ei kannata avittaa?
On luonnollista avittaa lasta sehän kuuluu kasvatukseen.
Mitä aloittaja oikein hakee jäi mullekkin auki, jos ei välitä lapsestaan niin sillo on syytä huolestua.
Yks rouva teki iltatähden ja hurahti. Kuskaa sitä lasta sinfoniaa kuuntelemaan. Laittanut jos mihinkin. Hienoo pitää olla. Jotenkin säälittää kun poika joutuu elämään äitinsä unelmaa.
Huvittaa ja ei huvita kun todellisuus karkaa
Onhan näitä tapauksia joissa todellaki todellaki lasten pitöö toetttaa vanhemoiensa toetutumatta jääneitä unelmia, surullista jos harrastetaan veren maku sussa. Kyllä harrastuksesaa kuitenkin kuuluu olla se lapsen ja nuorenkin oma halu harrastaa ja siinä säilyä sellainen positiivinen vire.
On niitä varmaan sellaisiakin vanhempia. En usko suurimmalla osalla vanhempia olevan mitään sellaisia taka-ajatuksia lasten harrastusten suhteen. Ei minulla ainakaan ollut, mutta annoin vahvan tukeni heidän harrastuksilleen vaikkakaan mihinkään en yllyttänyt tai pakottanut. Monenlaista ne kokeilivat. Kaikki urheiluun liittyvä; käsipallo, suunnistus... jäi jo hyvin alkutaipaleella pois. Kuoro, piano, nokkahuilu (vähän vinossa suupielessä), lasten vapaatanssi, sittemmin baletti ja lasten teatteri olivat pitempiaikaisia harrastuksia. Vaikka heille ei muuta niistä jäänyt, niin ainakin mukavia muistoja ja sellaisia kavereita, joita tuskin olisivat tavanneet muuten.
Mä en usko että sitä buustaamista tehdään pelkästään rahan kiilto silmissä. Se on tuo urheilujärjestelmä ruokkinut itsensä tuollaiseksi. Sun pitää olla hyvä ja täysillä mukana, tai sitten olet paska.
Poika pelasi futista, aloitti n. 9 vuotiaana, mikä oli jo melko vanha. Muut olivat aloittaneet ainakin 2 vuotta aiemmin, ja olivat pelissä kehittyneimpiä. Kahdessa vuodessa oppii paljon, lapsi varsinkin. Kolmet treenit viikossa, ensin puolitoista tuntia, sitten ne venyi 2 tunniksi. Joka toinen viikonloppu joku ottelu, joskus kumpanakin päivänä useampi ottelu, jos oli joku turnaus. Aika paljon aikaa ja rahaa se vie. Meidän pentu putosi pois, sai fyysisiä esteitä, eikä ollut lajiin sitä intohimoa ja paloa jotta olisi jaksanut tuota vauhtia.
Mä vastustelin, että miksi se pitää olla niin ammattimaista, niin tosissaan. Mutta ei se muille lapsille ollut ongelma, heillä oli sitä intoa, he olisivat halunneet pelata vaikka enemmänkin. Turnaukset ja liigaottelut motivoi heitä harjoittelemaan. Noin jatkaa vain ne lapset, jotka sitä tosissaan haluavat. Muunlaisia palloseuroja ei ole.
Mulla on Nääsvillessä ystävä jonka poika pelasi sekä futista että kiekkoa, ja oli kummassakin loistava. Niin että kerro tuo ylläoleva treeniohjelma kahdella keväisin ja syksyisin, ja siinä oli sen perheen elämä. Äiti sanoi että siitä tulee elämäntapa, siihen intoutuu yhtä paljon kuin muksukin kun näkee miten hyvin se pärjää, ja miten hän nautttii. Se oli siis perheen lahja rakkaudesta, jos niin vois sanoa. Ei väkisin buustausta.
Muuten, pakko tokaista näin lopuksi yhden sukulaisen viisaus: Kun ei ole lapsia, on sata teoriaa. Kun saat lapsia ei ole yhtään teoriaa.
Peruskysymyksesi oli:
"Vanhemmat käyttävät aivan järjettömästi aikaa ja rahaa kakaroittensa urheiluharrastuksiin. Miksi ne ei käytä aikaa ja rahaa kakaroitten kavattamiseen itse?"
Minun tuntemieni tapausten mukaan vanhemmat ovat täysillä lastensa urheiluharrastuksessa koska:
a. heistä urheilu on ehkä aina kuulunut omaankin elämään aktiivisesti
b. urheilu on monille perheille yhteinen harrastus ja elämäntapa
c. vanhempien mielestä urheiluseuraan kuuluminen kasvattaa sosiaalisuutta ja terveitä elämäntapoja
c. kaveripiiri todennäköisesti vie muualle kuin ostariin notkumaan kaljakassien kanssa ja muutoinkin pois kaikesta tihutyöstä
Onkos aloittajalla sellainen ihme harhakäsitys että kakaransa pääsee kasvattamaan itse? Kyll siine kuules heti kun äidin helmoista kodin ulkopuolelle lähtevät löytyy heti kanssakasvattajiaja minusta urheiluseurat eivät ole ne huonoin vaihtoehto.
Ai kaksi ceetä, noh dee se piti olla toi neljäs kuitenkin.
Ei haittaa,:)
Kiitos :). Mua vähä haittasi, kirotusvirheisiin jo tottunu, ei osaa kirjoittaa ei.
Niin,nykypenskathan ei osaa leikkiä ulkona,mennä metsiin,tehdä jousipyssyjä ja ritsoja,hiihtää tavallisilla suksilla,vain muutamia asioita mainitakseni.
Muutama vuosi sitten olin parin tenavan lapsenvahtina koulustatulon jälkeen,vanhemmat tuli kotiin töistä,äkkiä kamat kassiin ja menoksi jonnekkin salille,tänään sinne,huomenna tonne ja sitä rataa.
Oli luisteleva tyttö,vanhempien (äidin)rahat meni kuulemma siihen,matkat -treenikuteet-luistinten teroituskin maksoi maltaita,kaikki.Vapaata ei ollut ja perhe puolikuollut kaikesta menosta ja hösellyksestä.
Miksei lasten kanssa itse leikitä,anneta heidän olla lapsia,pitää olla sun tuhat ohjelmaa lakkarissa varmuuden varalle ettei pysähdytä hetkeksikään.
Jotenkin tuntui että se oli vanhempien kunnia ja toivo kysymyksessä että penskoista tulisi jotain suurta kuin vain tavallisia lapsia.
Mene ja tiedä,mutta heistäkään ei tullut.
Minä näen asian sillain et suurimmasta osasta näistä urheiluseuroihin kuuluvista lapsista ei tule mitään sen kummemmin suurta vaan ihan tavisperheiden lapsia, joilla on urheiluharrastus. Kaikki eivät lajeissaan ole niitä parhaita ja ykkösiä vaan tärkeintä on se että osallistuu ja kuuluu porukkaan. Onhan se laillansa jotain syrjäytymisen estoakin.
Lienee arvovalinta, mihin rahansa ja aikanasa käyttää. Pitää ymmrtää myös hellittää jos käy rankaksi. Ja kokemukseni mukaan kyllä lapset vartuttuaan alkavat itse laittaa kapuloita rattaisiin kun alkaa muut asiat kiinnostaa.
Vielä lisään et missä on mummolat, joissa pappa vie metsiin, tekee jousipyssyjä ja pajupillejä sun muita ritsoja, tai tervaa suksenpohjat saunantakana tulenloimussa? Ajat ja tavat muuttuu ja riippunee myös siitä, asutkos jossain maalla tai suurkaupungissa. Kaupungissa alat heilua jousipyssyn kanssa niin poliisisetä tulee ja vie :).
Tabletin kosketus näytöllä tulloo virheitä, mitä se haittaa kun asia selviää,
En juuri pöytäkonetta käytä kun sohvalla pitkäkseen on mukavampi, jaa pitäskö lähtee ulos vaa huomenna saattaa aurinko pilkahella jos sitten kamera mukana luontoon.
No näinpä. Minä kirjoitan pää-asiassa pöytäkoneella ja tässä on jotenkin matalat nuo näppikset. Kun muka koitan kirjoittaa nopeasti olemattomalla kymmensormijärjestelmällä tulee virheitä. No siinäkään ei vielä mittää mut kun vois tietty kahtoa sitten ennen kuin painaa enteriä. Eipä silti ei mullole tablettia ollenkaa vaan puhelimessa on nettiyhteys ja sehän riittää mun käyttötarpeisiin mulle.
Juu, raitille täs pitäsi kohta lähteä. Ulkona vielä pimeä, aattelin happihypyllä käväistä ennen kuin taas ahtaudun sisätiloihin ja heikohkoon sisäilmanlaatuun illaksi.
Valokuvaaminen on kivaa, varsinkin jos saa valittua kuvaan sopivan kohteen.Nykyajan puhelimissakin on ihan laadukkaista kameroita, joskin joku sanoii et ärsyttää kun puhelimia myydään nykyisin niillä kriteereillä et missä on paras kamera, puhelu ja tekstariominausuudet ovat sivuseikka.
Ainakin täällä on semmonen mummola, vaikka nämä pappa ja mummo itse nuorena harrastivatkin kilpaurheilua ja viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa treenaten ja kilpaillen.
Oi ihana, teidän lapsenlapsenne ovat onnekkaita. Niin minunkin lapseni olivat ja ovat edelleen, vaikka aikuisia jo ovat.
Joo kyllä liikunta on itellä ja lapsella on ollu omatoimista tuo liikunta ja on siirtyny lapsenlapseenkin. Joskus miettiny miten tietokoneet vaikuttaa liikkumiseen kun aikusenkin teekee laiskemmaksi, moni juttu johon vaadittiin jalkoja hoituu netissä.
Minäkin harrastin aikoinaan yleisurheilua kotipaikkakunnan urheluseurassa ja muistelen et se taisi olla ilmaista, en ainakaan muista rahaa vaihdetun? Ite sinne hankkiuduin, ei äiteellä ollu aikaa eikä varoja sillain kannustaa. Mutta sitten kiinnostus lopahti jossain ripari-ikäisenä ja ei auttanut mitään vaikka valmentaja kävi kotoa asti houkuttelemassa kilpailuihin ja harkkoihin.
Omat kakarat vein kummankin vuorollaan harrastusten pariin, mutta heitä se ei kiinnostanut, sillain ovat molemmat olleet aina oman tien kulkijoita et sellaiset joukkuelajit eivät ole heidän juttunsa. Vanhempi on löytänyt harrastuksensa yksilölajista, nuoremi vielä on niin vaiheessa että muut asdiat on tärkeämmässä roolissa elämässä.
Tieokone vie kyllä aikaa, kuitenkin se antaa ja otaa ja lienee nykypäivää. Näin kun on vielä työelämässä, siihen ei niin juutu tosin tietotekniikkaa käytät työssäsikin, oli ala mikä hyvänsä. Lasten, etenkin pienten kohdalla vanhemmat voi rajoittaa netissä oloa. Meilä kun kakarat oli murkkuiässä laitettiin semmonen katkaisija joka sammutti pääsyn nettiin sovitn kellonajan jälkeen, muu ei attanut.
Varo €ero ettei kasva juuret selkään :))
Joo sohva ja sänky muita huonekaluja en kaipaile, ehkä 90% vuorokauvesta männöö turvallisesti vaaka asennossa, hätäseen syömässä ja kusella ei muuta kui kiireesti makkoomaan. Mukavuuen halut kasvaa jääkaappi pitäs raahata sängyn viereen, tv on tuossa hollilla, pöytätietokone langattomat lisälaitteet käen ulottuvilla ja tabletti mahan piällä.
Tässä näin kun menisi talvi jotenkuten nii kevväällä sitten virkistelen ja häivyn muaseuvulle voi voi.
Siilimuorille.
Ei ole kovinkaan monta vuotta siitä, kun julkaistiin Suomessa tehty yliopistotasoinen tutkimus urheilijanuorten suhteesta alkoholiin. Todettiin urheilijanuorten ryyppäävän reilusti enemmän kuin urheilemettomien. Urheilumatkat ovat pääasiassa ryyppyreissuja, ohjaajat ja valmentajat oikein tosissaan "irrottelevat". Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Saahan sitä loukkaantua ja väittää vastaan, mutta näin ne asiat nyt vain silti menevät.
No voihan, ei ole terveellistä tuommonen yletön makkailu, pitäsi käyvvä lenkillä muuten syvänki tekee pian lakon, kolome kerttoo viikkoon tunnin lenkki ja jiäp siinä silti vielä aikkoo muatakkii. :)
Kyllä muutaman tunnin päivässä olen liikkeellä, kävellen kaupassa ja vähän lenkillä jos lunta tulee ni hiihtämisestä tykkään ettei tässä halvautuneessa tilassa. Kai sinäkin liikut,,, olettaisin.
Isäni veli oli Suomen mestari pitkien matkojen hiihdossa. Juopoksi oppi oli mummin tuohtunut kommentti poikansa urheilusaavutuksista.
sitroen.
Ei minulla ole aihetta loukkaantua :). Toivottavasti kuitenkaan alaikäiset eivät noilla reissuilla ryyppää, valmentajat ovat siitä vastuussa. Täysikäiset tekvät kuten lystäävät. Pää-asiassa kuitenkin lienee harkat muuta kuin ryyppäämistä.
Näytti menevän moni useilta.
Puhun tästä lapsi-idols kuviosta. Otetaan kakara, laitetaan se koneistoon pyörimään, syydetään aikaa ja rahaa hommaan. Minkähän takia, tuskin lapsen parasta ajatellen.
Kiinittänyt nimittäin huomiota tämä lapsitähtien metsästys ja vanhemmat, jotka koittaa kasvattaa itselleen lapsitähtiä. Onhan sitä aina ollut, aikanaan pikkutyttö laitettiin pianotunneille ja poika pioneereihin. Harvasta tytöstä tui ammattimuusikko, tai harvasa pojasta ammattisotilas. Mutta nyt on selkeästi tarkoitushakuisempaa, vanhemmat nimenomaan nimenomaan sijoittavat rahojaan lapsiinsa, ikäänkuin ravihevoseen, suuren voiton takia.
Mulla on tasan yksi kaveri, jolla se onnistui. Satsasi pojan uraan alle kouluikäisestä asti. Se meni putkeen, kundi kai jokin olympiavoittaja, ennen irheilu-uran loppumista, nykyisin opettelee ajamaan junaa, koska on työtön jarvii rahaa jatkossakin. Harvemmasta tulee formulamaailmanmestari, joka sitten ehtii urallaan tienatakin jo jotain. Noita Ö-sarjan tähtiä jokapaikka täynnä kylläkin.
Urheilu ja viihde, niihin satsataan, niissä kilpailu kovinta, mutta tienaamismahdollisuudet myös. Mun mielestä monessa tapauksessa lapsen vertaaminen ravihevoseen on erittäinkin sopiva. Kyllä "lasten harrastuksiin" satsataan ihan ammattimaisesti, jo nuoresta lähtien. Ilman koti- tao sponsorirahaa montaakaan usrheilu- tai viihdelajia ei voi tehdä täysillä alakouluikäisestä.
Mä siis suosittelen jokaista kattomaan ton kommentissani mainitun YLE-areenan linkin Sturm und Strung yhtyeestä. Siinä tuleepi aika lailla selkeäksi, miten nykyaikana saadaan aikaiseksi nuoria nuorisoidolleja, millä rahoilla ja mikä honta niistä tulee itse artisteille. Eikä kannata tosiaankaan olla huomaamatta vanhempien osuutta asiaan. Dokkarissa esillä vain yhden kakaran faija, pitää muistaa, pändissä monta lundia, joilla kaikilla vanhemmat. Ilman vanhempien suostumusta ei hankala alkaa mammattimuusikoksi 13 vuotiaana.
Laitan linkin uudestaa, ehkä joku vaivautuu kattomaan sen. Se kyllä muutenkin kiintoisa, mutta lähestyn nyt asiaa tästä näkölulmasta, että mitäkä ne vanhemmat oikein aattelee, kun laittaa kakarat raviradalle.
http://areena.yle.fi/tv/2257197
=DW=
Meidän kakarat ovat harrasteneet urheilua ja muutakin.
Urheilu tuli siitä kun koulussa pärjäsivät kilpailuissa. Pärjäsivät sitten valtakunnan tasollakin. Kuskattiin ympäri Suomea kilpailuissa. Ostettiin urheiluvälineitä.
Epäurabuustattiin kylläkin me vanhemmat. Sitten yo-tutkinnon jälkeen urheilu ja muut nuoruuden harrastusten kautta saadut taidot muuttuivat harrastuksiksi ja ammatin saaminen ja työ ja parisuhde tulivat ykköseksi.
Kaupungissa on hyvä, että lapsilla on tekemistä. Varsinkin fyysistä. Urheilussa lapsi oppii tuntemaan rajojaan ja saa kokea pettymyksiä, ei aina eikä jokainen voi voittaa. Vanhempana sain oppia tuntemaan lastani. Kavereita tuli harrastuksen myötä sekä lapsille että vanhemmille. Lapsemme voi kauas työn vuoksi muutettuaan mennä paikkakunnan harrastuksiin mukaan, koska osaa.
Hölmöjä ihmisiä on lasten vanhemmissakin varmasti mutta valtaosa aivan normaaleita :D Aina ja kaikkialla on hölmöjä ihmisiä, hihhuleita.
Eivät kaikki vanhemmat ole urabuustareita.
Parempi kai se että lapset pelaa jääkiekkoa kuin potkivat mummoja, - taijja kaikilla olla sen kummempaa urapuustamista (taas uusi käsitekö), kunhan pelaavat ja harjoittelevat, tervehenkisempiä nuoria heistä kehittyy kuin laiskojen vanhempien jälkeläisistä.
Niin, ja sitäpaitsi, kai se perhe tietää mihin varansa käyttää...tarvi kenenkään lupaa.
Varojen käytöstä
Mä tarkoitan just sitä, paljonko satsataan ja kenellä vara satsata. Joku jääkiekon pelaamien kuulostaa kivalta jutulta. Mutta kun laskee varusteisiin menevät raha, kiekkoseurojen jäsenmaksut, harkoituksiin kuluvat polttoaineet autoihin jne, kakarasta asti, se on ällistyttävän kallista, mitä maksaa kaikkinensa ala-asteikäisen kakaran harrastaminen, joka ehkä tuo tulosta, yleensä kyllä hukkaanheitettyä rahaa monella tapaa. Ja summat on suuria perrhe tasolla, mitä hiton miljardeja siinä liikutellaan valtakunnan tasolla, sitä voi vain arvailla.
Ja just se, mikä nyt on harrastusta, mikä ei.
Tokikin pallon potkiminen on mukavampaa hommaa, kuin mummon potkiminen. Mutta potkimisestahan kummassakin pohjimmiltaan on kyse. Ikinä en ole kuullut muuten kenenkään sponsoroivan kakaroita mummojen potkimiseen. Mutta pallon potkiminen siis sama asia, siihen tarvitaan rahaa, mummoja voi potkia ilmaiseksi. se niinkuin tiedoksi vähäväraisille, jos olisitte rikkaampia, kakaranne potkisivat palloja kentällä, ei mummoja ostarilla.
Mun mielestä tässä ois filosofisemmankin keskustelun juurta, jahka joku vois tarttua aiheeseen kiinni ja jätettäis tämä änkytysosasto edes joskus vähemmälle, jookosta?
Ja edelleen, kato se Areenan linkki, tajuat paremmin, mitä tarkoitan.
=DW=
DW ee, kyllä mie ymmärsin ihan tasan tarkkaan mitä tarkoitit , mutta ei ollut aikaa pitkiin loruihin.
Yksi lapsenlapsemme ampuu kilpaa, käy kerran viikossa treeneissä, vanhemmat ostaa aina taitojen kehityttyä paremman aseen, tämä viimeisin maksoi 1500 euroa, mutta yhtään ei tiedä tuleeko silti huippu lajinsa harrastajaa, mutta jos meinaa pärjätä varusteet pitää olla asialliset. No pianoa eivät ole hankkineet vaikka samainen tyttö käy pianotunneillakin.
Näköjään nuo harrastukset vaan tarttuu lapsiin, ei kai heitä kukaan sen paremmin ole sinne usuttanut, puustanut, mutta tämä nyt oli vain pieni otos kaikista lapsista ja nuorista..joten jne.
Harrastukset vähän eri asia, kuin uraputki.
Kyllä ampuminenkin tulee kalliiksi, kun alkaa kulkemaan valtakunnalllisissa ja kansainvälisissä kisoissa, se teettämään mittatilauksena aseensa ja patruunansa.
Siinä ero harrastusampumieen ja kilpaampumiseen. Eka kallista, toinen todella kallista.
=DW=
Noo, sponsoreita etsimään, jos niin pitkälle pääsisi..
Karseesti on aloituksessa klisheitä klisheiden perään.
Eipä ole enää niin ajan-kohtaisia lapsia että jaksaisin tuota dokumenttia
katsastaa.
Luin siitä mainoksen eilen kylläkin.
Minun synnytykseni menivät vituralleen.
Tuli vain tyttöjä.
Jos olisi tullut poikia, olisivat he nyt isälleen kiitokset velkaa.
He Rikkaat NHL-veteraanit missi-vaimoineen.
Ja olisi faijallakin silmän-ruokaa.
Faijalla, entisellä kiakkoilijalla...
Peehana, olis faijalla oma punainen tupa ja Peruna-maakin.
Ollut.
Tän ikäisenä se olisi tietenkin jo viisaasti myyty hyvällä hinnalla.
Poikien nimmarit ulko-ovessa.
H.
Aloitukseen
Olisikohan miljonääreiksi päässeillä esikuvilla mitään osuutta asiaan? Tai edes hyviin tienesteihin, joihin a.o. lapsi tuskin koskaan tulisi pääsemään muuta kautta.
Kaikilla ei ole lukupäätä, mutta he voivat olla luonnonlahjakkuuksia jossain muussa, ja tokihan varhain aloitettu sinnikäs 'harrastaminen' aina joskus tuottaa tuloksia vaikka ei erityisen lahjakas olisikaan alun perin.
Lasta voi kannustaa kohti päämäärää mikä hänellä on haaveena. Useimmiten se ei ole urheilusaavutukset tai laulukipailun voitto. On lapsia, joilla on jo pienenä halu valmistua johonkin ammattiin. Uran johdonmukainen taustakannustus on välttämätöntä.
Esim.
"Äiti mulle tarjottiin osaa dokkariin, mitä mieltä olet?" Ilman muuta otat tarjouksen vastaan, esiintymiskokemuksesi kasvaa ja auttaa sinua eteenpäin valitsemallasi uralla".
Harrastuksena urheilu on kivaa. Itse urheilin, mutta mieluinen oli myös tiistai-iltaisin kristillisen tyttökerhon toiminta.
Aloittajalle
Tota noin, oikeastaan pistän nämä buustaajat samaan kategoriaan kuin tyrkkyjulkut. En arvosta, pois Se minusta. Kyllä tuen lapsenlapsieni harrastusta jos/kun halu johonkin tulee, mutta kaiken täytyy olla vapaaehtoista. (Sorry kun viiveilen vastauksissa.)
Tota.
Ongelma tuleekin siinä, nykyisin ei pääse etiäpäin ilman rankkaa rahalista buustia. Pelikkä lahjoilla se on mahdotonta. Siis puhun yleisellä tasolla, poikkeuksia aian löytyy- Mutta vaikka ois kuinka lahjakas pallon potkija, ei siitä tule vv-rahatähteä, jos kakarasti asit ei ole rahoitus kunnossa. JA tarkoittaa noin lähtökohtaisesti kotoa saatua rahallista tukea uran alkuvuosissa. Helpolla kymmenen vuotta ja satoja tuhansia euroja.
Sama siis muussakin, kuin urheilussa.
Tämä on un mielestä ihan samantyyppinen asia, kun joskus aikanaan kysymys siitä, kuka pääsi yhteiskouluun ja kuka talikon varteen pashan uojaksi. ei silloinkaan paljoa ihmisen kykyihin kateltu, se meni vaan niin, että ne menestyi, joilla oli himasta pakupit kohdillaan. Niin nykyisinkin. Opiskelu jne paljon tasa-arvoisempaa kuin aikonaan, muta monessa muussa asiassa tpahtmista yksittäisen uhn¨hmisen kohalla paljon määrää, paljonki mutsilla ja faijalla on fyrkkaa takataskussa.
Edelleen sitä mieltä, kaikkien kandee kattoa laittamani linkkin Sturm und Drang. orkeste¨rin kehuityksestä faijan ideasta palrinalevyjä myyneeksi ja maailmankiertueita tehneeksi "rock"pändiksi.
=DW=
Urheilu kilpailumielessä on kannustavaa nuoret nauttii ja siinä valikoituu jyvät akanoista, myöhemin ties mihin.