Se ikävä kasvaa joka päivä suuremmaksi, tahdon upota syvälle silmiisi, koskettaa kättäsi, painautua ihollesi, syliisi.
Ikävä sua.
mieletönnnnn
291100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ja sinä yöllä tulet uniini.
Varastat ajatukseni kun lepään rakastelusta raukeana toisen vierellä.
Sinä ihoni alla. Salaisuutena, säilössä.
Jättämättä rauhaan.
Muistot mahdottomasta, repivästä.
Ei koskaan enää.
Ja silti se salattu toive. Voi kunpa.
Kerro hänelle.
En voi. Kyllä hän tietää. Ainakin sisimmässään. Ihme täytyisi tapahtua, että mikään olisi mahdollista. Nyt revin itseäni irti. Mutta ei hän minusta lähde.
Tiedän tuon tunteen. Ihana työtoveri, nyt kuitenkin ollaan eri hommissa. Olimme todella läheisiä töissä ja nytkin olemme silloin tällöin nähneet töiden jälkeenkin ja tunnelmat ovat hyvin lämpimät. Olemme toisillemme soulmates, niin olemme puhuneet. Mutta kuitenkin tämä ihana nainen on kuitenkin kiinnostunut miehistä ja tapailee nyt yhtä. Hän pitää minua ystävänään, itse taas koen niin monia tunteita. En ole uskaltaltanut sanoa mitä tunnen oikeasti. Sydämeeni sattui kun hän eilen kertoi tapaavansa tänään tuon kundin kotonaan ekaa kertaa. Kertoi nimittäin, että se on vakavaa, jos hän kotiin kutsuu. Tiedän ja järki sanoo, ettei voida olla yhdessä eikä tapailla, kun olen varattu. Mutta silti se sattuu. En voi tälle tunteelle mitään.
No kuule lepää rauhassa !
Mä en tykkää susta . Oot perverssi .
Ihmeita tapahtuu, joten kerro se hänelle itselleen. Kerro.
Jos hän tykkää susta,mitä hän voi tehdä tai sano sulle kun et kerro hänelle. Miksi et?
Ei hän ole etäinen haikailun kohde. Vaan rakkaani, jonka menetin. Tähdet eivät olleet meille suotuisat, jumalat käänsivät selkänsä. Elämä näytti meille sen nurjan puolen, ettei aika ollut oikea ja oma sielu riittävän ehjä onnistumisellemme. Mahdotonta, julmaa, riipivää. Rakkautta, epätoivoista rakkautta.
En ole varattu, mutta en uskaltaisi kertoa sinulle. Arvaat ehkä kuitenkin. Jos kertoisin pelkään että jotain särkyisi väliltämme.. ehkä joskus kerronkin. Siihen saakka tyydyn unelmoimaan.
Aina ei kaikki säry. Joskus kertominen vain lähentää. Ajattelepa sitä ja mieti vielä kerran, kertoisitko sittenkin. Ainakin jos itse olisin kohde, haluaisin tietysti tietää ja keskustella ko. asiasta.
Mistä sen voisi arvata? Siitä söpöstä punastelusta ja hämmennyksestäkö? :)
Kerroin ja ei särkynyt. Tietysti se on rankkaa nähdä häntä ja ihastua häneen päivä päivältä lisää, ja tietää että hän ei ajattele samoin. Mutta parempi näin kuin että elättelisin toivoa ja jonain päivänä kaikki hajoaisi käsiin. Ihanaa, että sain pitää hänet ystävänä, ja koenkin että kertominen lähensi meitä ystävinä.
Minäkin menetin rakkaani. Tämä on hänelle, naiselle, jonka kanssa luulin vielä meneväni naimisiin.
Rakastan sinua enemmän kuin mitään.
Teimme toisemme hulluiksi, sanoit. En tiennyt hulluudesta mitään.
Viimeinen puhelu. Sanoit, anna mun kerrankin pysyä tässä päätöksessä. Ja sitten, viimein, kaikki oli jo sanottu.
En haluaisi antaa olla, odotan soittoasin vieläkin. Haluan soittaa. Mutta rakastan niin paljon, että on pakko antaa olla. Sun takia.
Mulla on niin kamalan kylmä ilman sua.
Poistin viestisi puhelimesta. Itkin. Poistin kuvat sinusta. Itkin.
Olen vereslihalla. Kärsin.
En halua unohtaa miten paljon sua rakastan.
Näin juuri. Tuskani on yhtäläinen.
Ja vaikka itsekin tiedän, että kaikesta rakkaudesta huolimatta ei elämämme olleet yhteen sovitettavissa, lankeaisin siihen samaan vanhaan. Jos vain soittaisit.
Koetan uskotella, että näin on hyvä.
Itkulle ei vaan tuu loppua.
Haluan tietää mitä sulle kuuluu.
Rakastan sua niin.
you light the spark in my bonfire heart. mäkin itken täällä. ja tiedät et rakastan sinuu. soita mulle.
Etkö voi soittaa hänelle :)
Ikävä häntä niin paljon...
Lässyn lässyn lässyn lää, pulputi pulpun pulpun puu, traagista traagista kirjoittaa käsi ja jauhaa suu.
Lässyn lässyn, lössyti löö, mäkätiti mäkämäkä ja höpöhöpö hössön höö.
Länkyti länkyn, lirputi lirpun.
Lesboromantiikkaa lee-lee-lee-lee, ja-ja-jaskanpauhantaa ja jaskanpauhantaa.
Jaariti jaariti jaarin jaa.
Ei mitään lisättävää.
Soita hänelle... Niin
Tunteet menee vuoristorataa pakahduttavasta onnentunteesta epätoivon syövereihin. Kun vaan saisin sut tähän juuri nyt, ottaisin sua kiinni kädestä, kertoisin sulle miten kaunis olet ja painautuisimme toistemme lämpimiä ihoja vasten. Mutta se kaikki tapahtuu vain unelmissani.
Oikeesti, kertoisitko? Ottaisitko kädestä?
Mä olin ennen päiväuneksija, mutta olen kasvanut. Mä olen alkanut ymmärtää, että hetket menee ohi ja mä tuhlaan elämääni, jos en ota tilaisuuksia vastaan. En enää kuluta itseäni ajatuksiin, mitä hän ajattelee tai mitäköhän hän haluaisi. Seison tukevasti omien tunteitteni takana. Teen ja sanon, miltä musta tuntuu enkä mukaile toisen tunteita. Ottaa tai jättää. Mä otan ja jätän: kädestä ja käden hänen käteen.
No ni. Tervetuloa aikuiseksi.
Kannattaa kertoa hänelle!
Olit ensirakkauteni. Otin yhteyttä vuosien jälkeen, oletkin naimisissa miehen kanssa. Sanoit ettet edes muista. Odotan sinulta vielä viestiä, itse en enempää häiritse... minä muistan sinut
Voi luoja et ahdistaa kun on niin kova ikävä. Itken ja itken. Enkä tiedä millä voisin sammuttaa nämä ajatukset...
No jos on ikävä niin tee treffit ja jutelkaa . Ei tartte sitten enää miettiä ja pääset eteenpäin .