teoreettinen
kunnianhimoni
keskustelee kanssasi
pukee sanoiksi
avaimia
intohimoa, joka
näyttää valloittavan
vastaavalla tavalla
kuin jokaisessa
syntymässä voi
nähdä lopun
olenko
ruumiillistanut
seikkailun olemuksen
uskollisen kumppanin
hajottamalla
jumalasta olevan
totuuden
ymmärtää ennen kuin
se tuomitsee,
lopettaa ennen kuin
alku saavuttaa
tulevaisuutensa
olethan minulle
hetken lumous,
aidattu alue
hetken äärettömyys,
jossa ihminen
on ihmisen valta
usko kohtaloon
supistelee,
kun emme näe
sieluun,
vaikka kuinka
tirkistelisimme
onko se
järjen vastaisuutta
uskoa
piinaavaan kaipuuseen
olen säälinyt
elämääni,
vietellyt kohtaloa
kirkkaansinen yli
pilkahduksen
häivähdykset
keskustelustamme
liimautui
näköalalliseen
tunteiluun
en ymmärtänyt,
koska minulla ei
ollut sanottavaa
ja silti halusin
takertua jokaiseen
lauseeseen
niissä ei
elänyt kompromisseja ja
muuta messiaallista
odotusta
mikä on
tämä uskonnollinen
hurmos,
taivaallinen mieli
tai romanssi,
joka ei
pyydä anteeksi,
ei mieti
oraakkelin kohtaloa
missä ovat
turhat sanat,
tunteet joita
ei todellisuuskaan
tunne
jos sanat
eivät sytytä,
verbaaliset lauseet
roihuta himon
kuvaa
mikä on
silloin esteettisen
kiihtymyksen
leimaavat taso,
kuohuvan ja ahmivan
hengen kuva
ehtiä
ennen alkua,
johonkin joka
muuttaa jotakin
olisin tunnelman
vallassa,
toisessa elämässä
sinun elämässäsi
ja astuisin ovesta
tietämättä ja
valittava
sisään vai ulos
ulos sisään
mikä on
kaiken määräävä osa
teko, joka
läpinäkyvyydessään
laskeutuu hitaaseen
hämärään
olet liikkumaton
enkeli,
vartioin sinua
elämääsi,
jonka tähtien
runsaus ja
sokaiseva galaksi
haluan olla
tahtoni on
hiipinyt jo
intohimosi esiasteeseen
todenmukaisuus nuoli
jo epäuskottavien
käänteiden
kaunopuheisuutta
maalaillen
tuonpuoleista onnea,
ikuisuutta, jonka
portit avataan
yhdellä vaivaisella
suudelmalla
toivoen tehtävänsä
täyttymystä,
pyhän toimituksen
moraalista kauneutta
uskomatonta kuinka
tuo vieras tuttu
nuolee nälkäistä
kutsuaan
raottaa pintaa,
salaisia tuntemuksiaan
ja ne sanat
vihkivät,
tekevät luottamuksen
ahmaisten sisäänsä
toisen toiseen
oikullisen rakkauden
piiriin,
arvojärjestyksemme
pinnan alla
mikä on
kaiken arvo
sukellus miellyttävämpään
maailmaan, jossa
sokeus on
haluamme lopettaa
näkemästä ihmisyyttä
virheitäni,
ihmettä kasvoista,
jotka olisivat
elämää isompi
merkitys
runolliset totuudet
ja lauseittesi
älylliset oivallukset
oli heitetty
romukoppaan
olin minuudessasi
kiinni,
lumous, joka asui
ruumissasi ja
loi tyhjöä
rakastumisen tunteen
kiinnittyä
ollen kohde
aistiharhalleni
viettelyn alue,
tie jossa hymy,
eleet ja sanat
yhtyvät
kuten kauneus
on rakkauden
sisar
halun veli
viattomuudelle,
kuinka se vetää
vainoharhansa
maton altaan
unen ja
todellisuuden
saadessa toisensa
ennen kuin
alku löysi loppunsa,
nautinto nautintonsa
ja silti
ja siitäkin
huolimatta
on liian myöhästä
tulevaisuus ehti edellesi
https://www.youtube.com/watch?v=ZSM3w1v-A_Y
kunnianhimoni
keskustelee kanssasi
pukee sanoiksi
avaimia
intohimoa, joka
näyttää valloittavan
vastaavalla tavalla
kuin jokaisessa
syntymässä voi
nähdä lopun
olenko
ruumiillistanut
seikkailun olemuksen
uskollisen kumppanin
hajottamalla
jumalasta olevan
totuuden
ymmärtää ennen kuin
se tuomitsee,
lopettaa ennen kuin
alku saavuttaa
tulevaisuutensa
olethan minulle
hetken lumous,
aidattu alue
hetken äärettömyys,
jossa ihminen
on ihmisen valta
usko kohtaloon
supistelee,
kun emme näe
sieluun,
vaikka kuinka
tirkistelisimme
onko se
järjen vastaisuutta
uskoa
piinaavaan kaipuuseen
olen säälinyt
elämääni,
vietellyt kohtaloa
kirkkaansinen yli
pilkahduksen
häivähdykset
keskustelustamme
liimautui
näköalalliseen
tunteiluun
en ymmärtänyt,
koska minulla ei
ollut sanottavaa
ja silti halusin
takertua jokaiseen
lauseeseen
niissä ei
elänyt kompromisseja ja
muuta messiaallista
odotusta
mikä on
tämä uskonnollinen
hurmos,
taivaallinen mieli
tai romanssi,
joka ei
pyydä anteeksi,
ei mieti
oraakkelin kohtaloa
missä ovat
turhat sanat,
tunteet joita
ei todellisuuskaan
tunne
jos sanat
eivät sytytä,
verbaaliset lauseet
roihuta himon
kuvaa
mikä on
silloin esteettisen
kiihtymyksen
leimaavat taso,
kuohuvan ja ahmivan
hengen kuva
ehtiä
ennen alkua,
johonkin joka
muuttaa jotakin
olisin tunnelman
vallassa,
toisessa elämässä
sinun elämässäsi
ja astuisin ovesta
tietämättä ja
valittava
sisään vai ulos
ulos sisään
mikä on
kaiken määräävä osa
teko, joka
läpinäkyvyydessään
laskeutuu hitaaseen
hämärään
olet liikkumaton
enkeli,
vartioin sinua
elämääsi,
jonka tähtien
runsaus ja
sokaiseva galaksi
haluan olla
tahtoni on
hiipinyt jo
intohimosi esiasteeseen
todenmukaisuus nuoli
jo epäuskottavien
käänteiden
kaunopuheisuutta
maalaillen
tuonpuoleista onnea,
ikuisuutta, jonka
portit avataan
yhdellä vaivaisella
suudelmalla
toivoen tehtävänsä
täyttymystä,
pyhän toimituksen
moraalista kauneutta
uskomatonta kuinka
tuo vieras tuttu
nuolee nälkäistä
kutsuaan
raottaa pintaa,
salaisia tuntemuksiaan
ja ne sanat
vihkivät,
tekevät luottamuksen
ahmaisten sisäänsä
toisen toiseen
oikullisen rakkauden
piiriin,
arvojärjestyksemme
pinnan alla
mikä on
kaiken arvo
sukellus miellyttävämpään
maailmaan, jossa
sokeus on
haluamme lopettaa
näkemästä ihmisyyttä
virheitäni,
ihmettä kasvoista,
jotka olisivat
elämää isompi
merkitys
runolliset totuudet
ja lauseittesi
älylliset oivallukset
oli heitetty
romukoppaan
olin minuudessasi
kiinni,
lumous, joka asui
ruumissasi ja
loi tyhjöä
rakastumisen tunteen
kiinnittyä
ollen kohde
aistiharhalleni
viettelyn alue,
tie jossa hymy,
eleet ja sanat
yhtyvät
kuten kauneus
on rakkauden
sisar
halun veli
viattomuudelle,
kuinka se vetää
vainoharhansa
maton altaan
unen ja
todellisuuden
saadessa toisensa
ennen kuin
alku löysi loppunsa,
nautinto nautintonsa
ja silti
ja siitäkin
huolimatta
on liian myöhästä
tulevaisuus ehti edellesi
https://www.youtube.com/watch?v=ZSM3w1v-A_Y
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.