Kävin tänä syksynä aikuisrippikoulun ja olen tyytyväinen, että vihdoinkin pääsin kasteelle ja konfirmaatioon. Onkos täällä muita, jotka ovat aikuisena kastettu ja/tai konfirmoitu?
Aikuisrippikoulu
patajan
53493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
voisitko hieman kertoa aikuisrippikoulusta? Minkälainen konfirmaatiotapahtuma oli? Itse aloitin tänään aikuisrippikoulun ja olisi ihan kiva kuulla kokemuksia.
Mun aikuisripari oli sellainen, että vietin yhden viikonlopun (la-su 6h) kirkolla muiden kirkkoon liittyjien sekä kirkon työntekijöiden kanssa. Tutustuttiin hieman toisiimme kertomalla keitä olemme, jne. Papit ja kanttori kertoivat kirkomme historiasta, kirkkomusiikin historiasta ja pääkohtia Jeesuksen elämästä. Plus kaikkea muuta yleistä. Seuraavana viikonloppuna osa meistä kastettiin ja kaikki konfirmoitiin. Sen jälkeen oli jumalanpalvelus (päivä oli sunnuntai) jossa nautimme ensimmäisen ehtoollisemme. Se oli ihan mukava kokemus. En kadu! :)
Tää on varmaan aika tyhmä kysymys mutta mitä siinä konfirmaatiossa tarkalleen ottaen tapahtuu ja mitä se tarkoittaa?
Se on rippikoulun päätteeksi jumalanpalveluksen yhteydessä (tai erikseen) ja tarkoittaa vahvistusta. Siinä rippikoulun käyneet tunnustaa uskonsa, saavat siunauksen ja seurakunta rukoilee heidän puolestaan.
http://www.evl.fi/toimitus/konfir.html
Meikä kävi 44-vuotisena rippikoulun.Tämä tapahtui sen seurauksena,että olin sairaalassa pitkän ajanjakson ja olin niin karvan varassa menehtyä sillä reisulla,että olin luvannut käydä rippikoulun,jos selviän siitä hommasta hengissä.
Selvisin hengissä ja kävin rippikoulun.Ja jopa kasteellakin kävin samassa hötäkässä.
Minun täytyy sanoa,että aikuisrippikoulu on ihan hyvä juttu.Sen jälkeen olen käynyt vakituiseen vähän reilut kaksi vuotta eräässä avoimessa raamattupiirissä.Voin suositella kaikille täysin varauksettomasti aikuisrippikoulua.Olen vakaasti sitä mieltä,että vaikka mahdollisuuteni selvitä niistä komplikaatioista olivat olemattomat,niin se oli Krkeimman käsi,joka piteli ja ohjasi sitä skalpellia siinä jälkimmäisessä operaatiossa.Minun piti alun perin olla 6 viikkoa sairaalassa.Mutta olin 5,5 kk.
Sairaalan pastori oli periaatteessa jo siunannut minut viimeiselle matkalle.Mutta sitten tehtiin se jälkimmäinen operaatio kahden erikoislääkärin toimesta.Siitä alkoi paranemiseni.Kotiuduin pyörätuolissa ja nyt kävelen toista jalkaani laahaten.Mutta kävelen joka tapauksessa.
Minulla meni elämän perusarvot kertaheitolla remonttiin.
Kyllä niihin ihmeisiin oppii uskomaan,kun semmoinenosuu omalle kohdalle...Se vaan vie aikansa.Siunausta Teille kaikille.Jokaiselle erikseen ja kaikille yhdessä...