Alan olla epätoivoinen. Tuntuu etten millään saa kontaktia vauvaani. Tuntuu ettei vauvaa kiinnosta läsnäolo ollenkaan. On nyt neljän kuukauden.
Sanotaan aina, että vauvan mieluisinta puuhaa on tutkia äidin kasvoja. Joka paikassa kuulutetaan, että vauva tarvitsee hellyyttä ja läheisyyttä. Minun vauvani ei viihdy sylissä. Saattaa olla lattialla ihan tyytyväisenä, mutta kun menen ja otan syliin alkaa kitinä. Harvoin on sylissä pitkää aikaa, että itku alkaa.
Alusta asti yritin etsiä katsekontaktia imettäessä. Pidin paljon sylissä ja juttelin. Ei. Alkuaikoina en millään keinolla saanut katsekontaktia, ja nykyäänkin vauva välttelee sitä. En ymmärrä mikä voi olla. Mikä minussa on vikana?? Tuntuu sillon tällöin, ettei vauva tosiaankaan tykkää minusta.
Olen miettunyt olisinko mahdollisesti ollut arka, epävarma ja vauva vaistonnut sen, mutta en mielestäni ole. Vauvanhoito sujui alusta asti hyvin. Myöskään en tunne olleeni stressaantunut, paitsi nyt.
Vauva on kyllä muuten tyytyväinen. Ei turhia itkeskele ja nukkuu jo yönsäkin. Hymyilee hän kyllä hassuille ilmeille ja äänille. Mutta ei koskaan vastaa normaaliin hymyyn tai katso silmiin.
Vauva oli suunniteltu, toivottu. Ja on meille maailmassa kaikkein tärkeintä ja on vaikea uskoa, ettei tuntisi saavansa rakkautta.
Tämä on kamala tilanne. Osaako kukaan sanoa tähän mitään?
Sanotaan aina, että vauvan mieluisinta puuhaa on tutkia äidin kasvoja. Joka paikassa kuulutetaan, että vauva tarvitsee hellyyttä ja läheisyyttä. Minun vauvani ei viihdy sylissä. Saattaa olla lattialla ihan tyytyväisenä, mutta kun menen ja otan syliin alkaa kitinä. Harvoin on sylissä pitkää aikaa, että itku alkaa.
Alusta asti yritin etsiä katsekontaktia imettäessä. Pidin paljon sylissä ja juttelin. Ei. Alkuaikoina en millään keinolla saanut katsekontaktia, ja nykyäänkin vauva välttelee sitä. En ymmärrä mikä voi olla. Mikä minussa on vikana?? Tuntuu sillon tällöin, ettei vauva tosiaankaan tykkää minusta.
Olen miettunyt olisinko mahdollisesti ollut arka, epävarma ja vauva vaistonnut sen, mutta en mielestäni ole. Vauvanhoito sujui alusta asti hyvin. Myöskään en tunne olleeni stressaantunut, paitsi nyt.
Vauva on kyllä muuten tyytyväinen. Ei turhia itkeskele ja nukkuu jo yönsäkin. Hymyilee hän kyllä hassuille ilmeille ja äänille. Mutta ei koskaan vastaa normaaliin hymyyn tai katso silmiin.
Vauva oli suunniteltu, toivottu. Ja on meille maailmassa kaikkein tärkeintä ja on vaikea uskoa, ettei tuntisi saavansa rakkautta.
Tämä on kamala tilanne. Osaako kukaan sanoa tähän mitään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voihan tosiaan kyseessä olla omaa rauhaa kaipaava lapsi. Toinen, mikä tulee mieleen, on autismi. Autistisiin piirteisiin kuuluu juuri katsekontaktin välttely, omassa maailmassa eläminen.
neuvolassa ko. asiasta. Tosin 4kk on vielä aika pieni joten asiaan voi tulla muutos lähiaikoina itsestäänkin. Neuvolassa varmasti osaavat vauvaasi seuraamalla kertoa ainakin sen mitä voisi asian eteen tehdä. Tuskin kyseessä on epävarmuudestasi johtuva ongelma, jokainen äiti 'joutuu' tutustumaan uuteen ihmiseen olkoonkin niitä lapsia ennestään vaikka kuinka monta - jonkin asteista epävarmuutta se tuottaa kaikille. Myöskään kyseessä tuskin on se ettei vauvasi sinusta pidä - tai että sinussa olisi jotain vikaa..
Oletko varma ettei vauvallasi ole silmissä jotain ongelmaa - karsastusta, huono näkö tms. Entä kuinka vauvasi käyttäytyy muiden kanssa?? Isän, isovanhempien ym.
tuli ekana mieleen,että lapsella ois joku paikka vaikkapa kosketusarka tai jotain?En usko ainakaan siihen että tuon ikäinen osaa vielä arvioida sinun vikojasi,kymmenen vuotta lisää niin sitten tulee nämä ongelmat.Seuraappa tosiaan noita edellä mainittuja juttuja ja onko väliä mistä kohti otat vauvaa kiinni ja eihän vaipat tai vaatteeet hankaa tai purista yms...todennäköisesti se on hänen tapansa vain ilmaista itseään tässä vaiheessa....
Tuttavani vauva oli ihan samanlainen, ja puolivuotiaana neuvolassa lääkäri sanoi että autistisia piirteitä. Asiasta haluttiin toinenkin mielipde ja vauva vietiin kiropraktikolle. Hän sanoi että vauvalla oli muutama nikama paikoiltaan synnytyksen jäljiltä ja laittoi ne kuntoon. Nyt muutama kuukausi sen jälkeen vauva on alkanut kehittyä kuten normaalit lapset!!!!!! älä siis sorru epätoivoon, äläkä pidä perinteisen lääkärin mielipidettä aina autenttisena!