Haluaisin vain mielipiteitä miten muilla sujuu yhteishuoltajuus ja lasten tapaamiset? Ja etäisiltä tiedustelisin miten teillä vaikutti uusi kumppani lapsiin ja teidän välilöihin?
Itse erosin kolmisen kk sitten, isän kanssa yhteishuoltajuus.Asumme samalla paikkakunnalla. Ensimmäinen kk meni ihan ok, mut sit exäni löysi uuden ja tällä 5kk ikäinen vauva. Nyt meillä tahtoo olla ongelmia lapsen katsomisen suhteen. Isä suostuu ottamaan lapsensa vain joka toinen vkloppu ja nyt tahtois käydä tekemäs sopimuksen, ettei tartteis muulloin ottaa. Lapsi kaipailee isäänsä ja kokee, että isillä on se täti ja vauva ja hän jää siitä ulkopuolelle. Täs muutm viikko sit isäl ol vapaata töistä ja ei ollu lasta nähny kuin vilaukselt kolmeen viikkoon, mut ei ottanu lasta vaan vietti aikaa uuden perheen kanssa. En tiedä olenko jotenkin liian tunteellinen, kun kärsin tästä tilanteesta ja siksi haluaisin tietää miten teillä toisilla homma toimii? On ikävää seurata lasta vierestä, kun hää kärsii ja ikävöi isäänsä...
Itse erosin kolmisen kk sitten, isän kanssa yhteishuoltajuus.Asumme samalla paikkakunnalla. Ensimmäinen kk meni ihan ok, mut sit exäni löysi uuden ja tällä 5kk ikäinen vauva. Nyt meillä tahtoo olla ongelmia lapsen katsomisen suhteen. Isä suostuu ottamaan lapsensa vain joka toinen vkloppu ja nyt tahtois käydä tekemäs sopimuksen, ettei tartteis muulloin ottaa. Lapsi kaipailee isäänsä ja kokee, että isillä on se täti ja vauva ja hän jää siitä ulkopuolelle. Täs muutm viikko sit isäl ol vapaata töistä ja ei ollu lasta nähny kuin vilaukselt kolmeen viikkoon, mut ei ottanu lasta vaan vietti aikaa uuden perheen kanssa. En tiedä olenko jotenkin liian tunteellinen, kun kärsin tästä tilanteesta ja siksi haluaisin tietää miten teillä toisilla homma toimii? On ikävää seurata lasta vierestä, kun hää kärsii ja ikävöi isäänsä...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yhteishuolto ei sinänsä liity tapaamisiin - vaan yhteishuolto tarkoittaa että lasta koskevia päätöksiä tehdään yhdessä.
Teillä on vielä ero suht tuore ja isällä uusi suhde - ajan kanssa sitten näkee miten homma lähtee sujumaan. Minkäikäinen lapsi teillä on? Ehkä isä voi sopia tapaamiskuviot lapsen kanssa suoraan sitten kun lapsi on tarpeeksi vanha?
Lapsemme on 5 vuotta. Ja minunko täytyy vain odottaa josko isä joskus antaa aikaa lapselleen. Ja meillä kun ei suju noista lapsen asioistakaan keskustelu. Minä vaan kuulemma häiriköin isän yksityiselämää. Mun mielestä myös isälle kuuluu vastuu asioista ja niiden toimivuudesta. Ja kaiken huippu oli, kun isä vetosi siihen, että hänhän maksaa minulle lapsen hoidosta!!
Teillä on ero vielä sen verran tuore että kannattaa varmaan nyt odotella että tunteet tasaantuvat. Et voi kuitenkaan pahemmin vaikuttaa noihin tapaamisasioihin muuta kuin edistää tapaamisia silloin kun isä haluaa. Ajan kanssa voi olla että isä pääsee surusta yli (varmaan suree myös lapsensa menettämistä) ja jaksaa taas kohdata lapsensa.
Exälläsi on nyt uusi elämä ja uusi perhe. Teidän yhteinen lapsi on hänelle ehkä vain muisto sinusta ja epäonnistuneesta ihmissuhteesta. Hän ei tässä tilanteessa kaipaa sitä muistoa ja lasta. Lopeta lapsen tyrkyttäminen ja anna exäsi elää onnellisena omassa uudessa perheessään.
Sillä lapsi tarvitsee isäänsä. Koittakaa molemmat ajatella lapsen parasta, mitä teettekin.
YH-isä
Hetkinen! Noinko sinä tekisit? Miltähän lapsesta tuntuu, jos isälle on tärkeempä vieras lapsi kuin oma?
Minusta aivan kuvottava ajatus. Siinä tapauksessa jos noin on, itse äitinä en ikinä enää antaisi lapsen miettiä ja kuvitella että hänellä on isä. Aivan loukkaava ajatus sinulta mies!
Eikö miehet erota lasta ja ex-kumppaniaan toisista. Oma lapsi on AINA oma ja siitä tulee kantaa vastuu elämänkumppanin vaihduttuakin: tämä on vastuullisuutta ja vanhemmuutta!!! Muistot ja epäonnistunut ihmissuhde pitää aikuisen kestää ja pahaa mieltä ei saa purkaa lapseen, niin että jättää tapaamiset!!! Käsittämättömän järkyttävää, jos todella ajattelet noin! Jos toimit ajatustesi mukaan, niin voi lapsi parkaasi...tai ehkä kuitenkin onni, jos ei joudu sinun ajatuksillesi alttiiksi!
En puhunut itsestäni sillä olen lapseton, ja lapsettomana haluan myös pysyä. Tunnen työni ja harrastusteni parista monia kavereita joilla on lapsi ja jotka ajattelevat kirjoittamallani tavalla. Ehkäpä meille miehille se lapsi ei kuitenkaan ole niin "oma" kuin äidille joka tämän on kantanut ja synnyttänyt. Olen huomannut, että tämä vieroksuva vaihe kuitenkin on, vaikka nämä miehet eivät sitä ensin edes myönnä. Muutaman tuopillisen jälkeen yksi jos toinenkin on purkanut syvimpiä tuntojaan ja kertoneet miten kokevat lapsensa kuuluvan menneisyyteen ja nyt on uusi lehti käännetty. Valitettavaa toki mutta ymmärrän täysin heitä... Lapsihan se kärsii se on totta mutta ketään ei voi isäksi pakottaa. Eli jos mies ei halua enää lastaan tavata ei lasta pidä silloin tyrkyttää vaan hyväksyä tilanne sellaisena kuin se sillä hetkellä on, voihan se muuttua myöhemmin, tai sitten ei.
Oletko koskaan kysynyt tuttaviltasi, miksi he ovat alunperin sitten halunneet tulla isiksi? Surullista, mutta voinet olla havaintoinesi oikeassa joidenkin miesten osalta:( Niin se vain on, vaikka tuntuukin niin julmalta ja typerältä ja järjettömältä käytökseltä näiltä miehiltä - mutta ihminen osaa olla myös julmakin...
Itse vaikutat ainakin realistiselta.. ja ainakin vastuulliselta ihmiseltä siltäosin, että tiedät ettet halua lapsia, etkä niitä silloin tee. Se on tosiaankin jokaisen oma ja hyväksyttävä asia:)
Mutta ihmiset, jotka tekee lapsia, eivätkä sitten hoida heitä, rakasta, kanna vastuuta...saavat sanattomiksi tänäkin sateisena päivänä.
Alunperin tietenkin rakkaus ja onni on kukoistanut ja lapsen hankinta tuntunut luonnolliselta. Sitten tilanne on muuttunut.
Eräskin sanoi, että vaikka lapsi on osa häntä itseään, se on myös osa entistä puolisoa jota nyt syvästi inhoaa ja sen vuoksi ei kykene enää tuntemaan lasta kohtaan mitään eikä halua pitää yhteyttä. Mitäpä tuohon sanomaan... tunteet ovat tunteita eikä niitä järjellä aina selitetä.
Niinpä niin...Sellaista se vain sitten joillain on. Ja onhan se niinkin, että parempi ilman isää tai äitiä kuin huono sellainen; vrt pedofiili, väkivaltainen, vaikeasti päihderiippuvainen, tunteettomuus tai viha lasta kohtaan jne.
Tunteet tosiaan kulkee usein omia polkujaan, mutta tietty moraali ja etiikka niitäkin ohjaa, ihmisen omat sisäiset ja sisäistyneet normit. Kertoo paljon ihmisen sisäisestä maailmasta ja elämän arvoista, keskeneräisyydestä ja niin paljon muustakin ko miesten toiminta. Mutta, luultavasti lapset tosiaan pääsevät kuitenkin helpommalla ja vähemmillä vaurioilla, kun tällaiset isät jättävätkin heidät rauhaan.
Käsittämätöntä käytöstä vaan näin oman tunne-elämäni arvoista katsottuna. Mutta sellaista se elämä vaan on, vaikkei sen tarvitsisi ollakaan.
ihmisen täytyy olla sairas, jos näkee lapsessaan vaan exiä, jota vihaa yli kaiken. Kannattasi ehkä tehdä itsensä kanssa hiukan enemmän töitä ja kasvaa. Totta kuitenkin se, että lapsen on parempi ilman tunnevammaista vanhempaa, oli se isä taikka äiti. Ja jotkut on vaan yksinkertaisesti luusereita, hankkii lapsia mutta ei huolehdi.
Hei!Minun tarinani on tälläinen.Kun minä ja exä erottiin exäni kohdisti tavallaan vihansa lapseen ja hankaloiti tapaamisiaan lapsensa kanssa.Koska hän kuitenkin rakasti vielä minua.Alussa hänellä oli jos jonkunlaisia naisia.Mutta kun aikaa kului kaikki taas muuttui helpommaksi.Meillä on myös yhteishuoltajuus vaikka minä olenkin käytännössä yksinhuoltaja.Tilanne muuttui tossa pari vuotta sitten.Exä löysi uuden ja uusi lapsikin tuli.Kaikki muuttui taas.Uusi nainen saneli uudet ohjeet ja koska exäni tapaa lastaan.Minä pidin pintani ja taistelin uutta naista vastaan:)Onhan minun ja exänikin lapsella oikeus isäänsä.Meillä toimii tapaamiset tälläi...Joka toinen vloppu isällään ja joulut puoliks,uusivuosi vuorotellen ja kesällä muutama viikko isällään.Eihän se tosiaankaan ole paljon mutta tyhjää parempi.Tämänkin sain vain minä aikaan kun lampsin lastenvalvojal ja laadimme kirjallisen sopimuksen.Mut sen mä sanon sulle että tää kaikki vie aikaa ja kärsivällisyyttä.Kyllä se sun Exäs välittää ja rakastaa lastanne mutta se on vielä sekaisin teidän erosta.Kaikki muuttuu vielä.Voimia sulle ja sun lapselle...
Hei! meillä on yhteishuoltajuus ollut alusta asti. Erosta 3 vuotta. Hyvin toiminut koko ajan, lapset isällään joka toinen viikonloppu, sekä kesällä 2 viikkoa. Pyhät minulla mutta niistäkin juteltu että voivat olla vaikkapa joulun isän luona. Alussa mentiin keskustelematta lastenvalvojalla sovittujen aikojen mukaan. Sitten tilanne alkoi helpottua ja saatiin keskusteluyhteys.
Ex asuu nykyisin uuden kumppanin kanssa jolla pari lasta. Meidän lapset vuuhtyvät siellä, viikonloppuja saatetaan välillä vaihtaa mutta tosi harvoin, koska mukanahan on nämä meidän 4 sekä minun uuden kumppanin 4 (emme asu yhtessä) ja siellä hänen ex:n 2. Esim. Minä ja kumppanini olemme ilmoittaneet muille että pidämme mielellämme kaikki lapset luonamme uutenavuotena, vappuna ja juhannuksena koska lapsemme viihtyvät yhdessä. Joulun olemme lapsinemme omissa kodeissa. Mutta jos ex:t haluavat viettää vaikka juhannuksen lasten kanssa, saavat toki.
Yritä sopia säännölliset joka toinenviikonloppu lastenvalvojan kautta. Silloin on säännöt selvät ja saat omasikin menosi järjestää vapaille viikonlopuilla (tai vaikka suursiivota, laiskotella mitä vain) =) Myös lapsi oppii etukäteen tietämään milloin on isällään ja milloin kotona, jäsentää ja helpottaa hänenkin arkea ja elämää.
Omat lapseni katsovat seinäkalenterista milloin in isällä ja milloin kotona, jopa heidän kaverit tietävät milloin lapset eivät ole kotona. Ensivuosikin on jo kokonaan tiedossa ja kaikki voivat esim. kesän matkoja miettiä tapaamisrytmin mukaan.
Tarkennus: "...meidän 4 sekä minun uuden kumppanin 4 (emme asu yhtessä) ja hänen ex:n uuden kump. 2." Eli kuviossa 7 aikuista jotka ovat rakentaneet tapaamiskuviot 12 :sta lapselle ( 1 uuden suhteen yhteinen lapsi). Osalla yksinhuoltajuus tiukoilla sopimuksilla (kellonajat viedessä ja hakiessa), sekä joillakin (mm. minulla) yhteishuoltajuus, jossa sopimuksessa mainittu vain joka toinen viikonloppu, eli joustava sopimus.
Hyvä yhteishuoltajuus toimiin rajatuilla joustoilla. Tarvitaan joustoa, mutta kuitenkin ajat ja rajat mistä molemmat pitää kiinni. Siksi on parempi että tehdään lastenvalvojalla tapaamissopimus. Suullisesti sovittuna toinen voi ilman faktaa kääntää asiat helposti omalle silloiselle elämäntilanteelle sopivammaksi.