Meillä on yhteishuoltajuus ja erimielisyyksiä milloin mistäkin lapseen liittyvästä. Nyt toinen osapuoli on ajanut erään lääkehoidon aloittamista lapselle, joka ei ole välttämätön ja jota ilman mielestäni pärjättäisiin (ja on pärjätty) ihan hyvin. Mitä mieltä olette, saako toinen vanhempi päättää tällaisista asioista ominpäin vaikka meillä on yhteishuoltajuus ja lapsi molempien luona tasaisesti? Itse siis vastustan "turhien" lääkkeiden antamista lapselle. Muutenkaan en voi luottaa, että vastapuoli ajattelee pelkästään lapsen etua ja kasvatuksellisia erimielisyyksiä on vähän väliä. Mikä neuvoksi? Pelkään, että toinen vanhempi alkaa käännyttää lasta minua vastaan.
Lapsen lääkehoidosta päättäminen?
PikkuMyy2014
143873
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tantat ja äidit käännyttää lapset isää vastaan; valehdellessaan lapsen olosuhteet
ja lausunnot tuomioistuimessa.. mikä neuvoksi, ei ainakaan sossuun..ne kun
pistävät koko pakan aivan sekaisin ja aiheuttavat vain riitaisuuksia vanhempien
välille joka ei ole lapsen parhaaksi..sopiika vaikka mitkä lapsen sairaudet kuulu
vat isälle ja mitkä äidille tai sopikaa yhdessä uusi lääkäri lapselle ja toimitte ku
ten lääkäri määrää ilman että otatte itse asiaan kantaa ..
Vaikea vastata kun ei tiedä onko lääke turha oikeasti vai ei? Mistä sairaudesta ja mistä lääkkeestä on kyse? Oireileeko lapsi mikäli hän ei käytä tätä lääkitystä?
Ahvenanmaalla oli vähän vastaava juttu juuri oikeudessa, siinä äiti (lähivanhempi) vastustaa kaikkia rokotuksia eikä ole sallinut antaa rokottaa lasta. Isä vei asian oikeuteen ja käräjäoikeus päätti, että isä saa päättää rokotuksista. Eli jos ette asiasta yhteisymmärrykseen pääse, oikeus voi päättää. Tosin en suosittelisi sitä vaihtoehtoa.
Ei kai näistä asioista voi kumpikaan päättää yksin.. Tyttö on siinä iässä, että tuli ajankohtaiseksi päättää varsinaiseen rokotusohjelmaan kuulumattomasta rokotuksesta. Ilmoituslomakkeen mukana tuli muistutus, että MOLEMPIEN lapsen huoltajen tulee miettiä asiaa ja päättää sen mukaan, annetaanko rokote vai ei. Onneksi meillä ei exän kanssa ole riitaa lapsen asioihin liittyen, vaan olemme samalla kannalla tässäkin asiassa.
Koska teillä on yhteishuoltajuus, teidän täytyy pystyä keskustelemaan ja myös KUUNTELEMAAN toisianne tässäkin asiassa. Lääkehoidon suhteen päätökset tehdään yhdessä. (Jos on kyseessä flunssalääke silloin kun lapsi on toisen luona, niin sen tasoisen päätöksen voi tehdä yksin se aikuinen, jonka luona lapsi on. Vaikka olisi mummolassa hoidossa. Mutta pidempiaikainen lääkitys päätetään vanhempien kesken YHDESSÄ.)
Mikäli ette millään pysty kumpikaan joustamaan, (mikä ei kerro teistä kovin hyvää...), niin tarvittaessa käräjäoikeus päättää. Se on kallista ja aikaa vievää, ja tuskin lapsen etu.
Kasvatukselliset erimielisyydet pitäkää sitten aina vain aikuisten tiedossa! Älkää koskaan sanoko lapselle, ettei toista vanhempaa pidä totella, älkääkä koskaan lapsen kuullen puhuko asioista, joista olette eri mieltä! Lapsi oppii pelaamaan teidän välillä, takuulla. Ei silloin kummankaan vanhemman tarvitse enää erikseen lasta ruveta käännyttämään, vaan lapsi oppii pelaajaksi ihan itse...
Kasvatuksen suhteen voi sääntönä tarvittaessa olla sekin, että isän luona totellaan isän sääntöjä ja äidin luona äidin sääntöjä. Sanotte niin myös lapselle. Tuette toisianne, vaikka tapanne olisivat erilaiset. Kaikki säännöt eri kodeissa ei edes voi olla samanlaisia...
Esim. minulla lapsen suhteen lapsen isän kanssa yhteishuoltajuus toimii hienosti, mutta jotkut asiat hoidetaa eri tavalla. Se on ihan ok.
Siir riitelettekö lapsen lääkehoidostakin, jo siksi että olette eronneet????????????????????????
Huomaappa jo, että kaikki riita ja seuraukset kodistuu aina siihen lapseen... siis tää ei voi olla totta.
viranomaiset sen tajuis eikä ruokkis riittaa ja lapsen oikeuksien polkemista..
Itse kyllä en jättäisi lääkehoitoa väliin, ehkä se lääkäri olisi tässä asiassa se päättäväelin!
Jos ette pysty päättämään onko lapselle kyseinen lääkehoito tarpeen, antakaa asia hoitavan lääkärin päätettäväksi.
En ole ikinä saanut lääkettä niin, että reseptiä kirjoittaessaan lääkäri sanoisi, että et tarvitse tätä lääkettä, mutta kirjoitan sinulle kuitenkin ihan omaksi huvikseni tämän lääkemääräyksen. Joskus toki reseptissä lukee "tarvittaessa", mutta tuolloin ei ole kyse jatkuvasti käytettävästä lääkkeestä eli "lääkehoidon aloittamisesta".
Minä muuten olen saanut lääkettä siten, että reseptiä kirjoittaessaan lääkäri oli sitä mieltä, ettei minun kannattaisi lääkettä syödä. Olin pitkittyneen flunssan takia lääkärissä ja tutkimuksen jälkeen lääkäri alkoi kirjoittaa antibioottireseptiä kertoen samalla, että löydöksiä ei ollut, mutta hän nyt kuitenkin kirjoittaa sen reseptin. Kysyin, että miksi minun pitäisi syödä antibiootit, jos kerran ei ole löydöksiäkään ja hän sanoi, että ei minun tarvitsekaan ja jos hän olisi minä, niin hän ei missään tapauksessa söisi. Hän kuitenkin antoi minulle reseptin ja sanoi, että tee mitä haluat. Revin reseptin ja paranin omia aikojaan. Eli kyllä lääkäreiden lääkemääräyksiä kannattaa kyseenalaistaa.
Tässä tapauksessa tuskin kyse on kuitenkaan antibiootista tai muusta lyhytaikaisesta kuurista, vaan "lääkehoidon aloittaminen" tarkoittanee juurikin jotain ADHD -lääkitystä. Ja tällaisissa tapauksissa ei tosiaankaan ole välttämättä sitä yhtä ja ainoaa oikeaa ratkaisua. Itselläni on ADHD ja siihen lääkitys, jota en käytä, koska koen siitä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Jotkut potilaat kokevat siitä olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Ja on myös ihmisiä, joiden mielestä minun pitäisi käyttää sitä lääkettä, koska heidän mielestään minun kokemani haittavaikutukset eivät ole merkittäviä hyötyyn nähden. Kysymys on aika henkilökohtaisesta asiasta ja vanhempien voi olla vaikeaa arvioida sitä, onko tämän lapsen kohdalla lääkityksestä enemmän haittaa vai hyötyä.
Meillä vastaava tilanne ex vastustaa lapsen lääkehoitoa vaikka sen pois jättäminen olisi kohtalokasta.
En itse usko hetkeäkään että lääkärit määrisivät lapselle turhaa lääkitystä ja kuka vanhempi edes haluaisi lapselleen ylimääräisiä lääkkeitä?
Veikkaisin (voin mennä metsäänkin) mutta yleisimpiä lääkkeitä joista tulee vääntöä tarpeellisuudesta on mm adhd:n hoito ja muut vastaavat. Oletko itse ollut arjessa seuraamassa miten lapsesi pärjää muualla kuin kanssasi? Jos lapsi on koulussa ota ja soita opettajalle ja kysy miten siellä menee ovatko he huomanneet lääkkeen aloituksen jälkeen muutoksia.
Suosittelisin ottamaan yhteyttä lääkkeen määränneeseen lääkäriin ja keskustelemaan hoidon perusteista hänen kanssaan.
Saisit varmasti paljon enemmän aikaan kuin tappelemalla siittä entisesi kanssa joka ei ole voinut mitenkään turhaa lääkettä lapselle saada tai lääkäri on tehnyt virkavirheen.
naiset makkariin..
Kiitos vastauksista! Ei ole kyse ADHD-lääkkeestä vaan yökasteluun tarkoitetusta hormoonista. Edistystä vaivaan on saatu muilla keinoin, joten haluaisin katsoa ensin tämän tien loppuun ennen kuin aloitetaan mitään lääkityksiä.. Ongelmahan vain on, että toinen osapuoli tietää aina, mikä on lapselle parhaaksi ja kaikki mitä teen on väärin ja ajattelen vain omaa etuani. Hän on hankkinut lääkekuurin selkäni takana enkä usko, että lääkäri on sitä mennyt omatoimisesti suosittelemaan... Koita nyt tässä sitten ajaa lapsen etua!
Ja mitä nyt noihin muista asioista sopimiseen tulee, itse koitan säilyttää välit ja keskustella asiallisesti, mutta toinen osapuoli ilmeisesti koittaa kostaa omaa pahaa oloaan ja tehdä asiat mahdollisimman hankalaksi, enkä ymmärrä mitä tällä voidaan saavuttaa..
Lastenlääkäri päättää.