Me päälle parikymppisiä ja yksi parivuotias lapsi. Kirjoittelen lisää jos teitä löytyy...
Täällä suomi-vietnam perheitä?
nguoi tinh mua dong
313006
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
joo täältä löytyy.ite olen 20ja rapiat päälle ja mies kolkyt ja risat.yhdessä ollaan oltu seitsemisen vuotta ja kaiken näköistä koettu ja nähty.meillä on yksi lapsi 5-vuotias.
Me ollaan täältä Järvenpäästä jos tiedät paikan. Mistäs te? Minä 24 ja mies 25 sekä poikamme 1v 10kk.
Olisi kiva kuulostella lisää ja kertoillakkin. Jos kiinnostaa, niin otappa yhteyttä [email protected]
hei,
olen asunut hong kongin puolella kolmisen vuotta, mies on vanhempiensa puolelta sekä kiinalainen että vietnamilainen, ja nykyisin tietysti myös hong kongin kiinalainen. vietnamia mies puhuu äitinsä kanssa, ja kotona lähinnä kissalle. muita kotikieliä mandariinikiina, englanti, suomi ja kantoninkiina. yksi lapsi ja toinenkin tuloillaan...
Teillä osataankin sitten monia kieliä =)
Minkäikäinen lapsenne on ja miten hänen kielitaitonsa? Puhutko lapselle suomea ja mies kiinaa ja käytättekö englantia yhteiskielenä vielä?
lähinnä mandariinikiinaa kotikielenä. Minä puhun pojalle suomea, vaikka joskus lipsuu kiinan puolelle ja pojan suomi on viime aikoina aika hakusessa. ikävä kyllä en osaa sitten yhtään vietnamia, tunnistan kyllä kisujen hellittelynimet, onneksi isovanhemmat puhuvat vielä jonkinverran mandariinikiinaa, ja ymmärrän hiukan kantonia. harvoin meillä englantia puhutaan, minä osaan hyvin, mies ei niin kovin hyvin vaikka asui kanadassa pari vuotta, pojalla taitaa olla työtä jo aiemmissa kielissä joten ajattelen että otetaan se kouluenglanti sitten siinä tahdissa kun sitä koulussa opetetaan.
poju on yhdeksän vuotta ja toinen on tilauksessa ;-)
Kauanko olette asuneet kiinassa? Kuinka kauan kesti oppia kiinan kieli?Ja jos saan udella niin miten olette tavanneet miehesi kanssa?
seitsemisen vuotta yhteensä. yritän pitää suomen kieltä yllä vaikkapa täällä keskustelupalstalla ja pojan kanssa jutskatessa. mitähän tuohon kielen oppimiseen sanoisi: alle puolen vuoden paikan päällä oleilun jälkeen aloin puhumaan suuremmitta estoitta, kun en onneksi itse yleensä ymmärrä missä vaiheessa lausuminen menee metsään ja porukat ei kohteliaisuudesta hymyile kuin hiukan. tykkään puhua kiinaa, mutta aina on petraamisen varaa ja paljon - ikuisuusprojekti se tämän kielen oppiminen. enhän minä mikään dashan ole, korkeintaan xiaoshan :-) mandaariinin oppimisen jälkeen tuntuu ihan mahdottomalta oppia kantonia, kun ovat tavallaan liian samanlaiset ja tavallaan erilaiset kielet, menee ´senat sakasin´.
uuden miehen kanssa tavattiin ihan perinteisesti netissä kun olin jo hong kongin puolella töissä.
ajattelin, että jos et ole vielä käynyt www.vauva-lehti.fi sivuilla niin käypäs siellä katsomassa siellä on aikas hyvä keskustelu palasta myös ulkomailla asuville perheellisille jne...
hei!Täällä yksi suomi-vietnam perhe helsingistä... parikymppisiä ollaan
ja meillä 3v poika.
Miten arki sujuu vietnamilaisen miesten kanssa?
Omasta ja ystävien kokemuksesta tiedän että se voi olla välillä aika vaikeeta...
olisi kiva kuulla muiden naisten kokemuksia...
Aika lähellä asutaan jos olette Helsingistä. Ai teillä kolmevuotias poika =) Meidän poika täyttää nyt joulukuussa kaksi. Jos haluaisit kirjoitella enemmän niin laita mailia osoitteeseen [email protected]
joo välillä arki käy kyllä hankalaksi.olen 24v ja mies vanhempi.meillä on yksi lapsi. helsingissä mekin asustellaan. jotenkin taas alkaa tuntua siltä että nyt taas vähäksi aikaa riittäisi pelaamiset ja muut " bisnekset". onko sinun miehellä paljon bisneksiä?
minäkin olen päälle parikymppinen tyttö,seurustelen vietnamilaisen miehen kanssa.kolmisen vuotta ollaan oltu ja asuttu yhdessä.meillä ei ole lapsia.
minun mies ei paljoa pelaile.viihtyy hyvin kotona,näkee kavereitansa todella harvoin,ei oikeastaan koskaan,hänen sukulaistensa luona tosin käymme usein.
en ole koskaan tavannut yhtä kilttiä ja rauhallista miestä! emme käy baareissa tms,eikä mieheni haluakaan.häntä ei kuulemma kiinnosta.miten te muut,kertokaa tekin arjestanne ym enemmän..olis ihana kuulla =)
kuullostaa tutulta!niitä riittää vietnamilaisten keskuudessa.... nykyisellä miehellä ei ole,mutta entisellä oli senkin edestä! ja pelaaminen... tuntuu tarttuneen jo 3v pojallekkin!silmät kiiltää pelikoneen nähdessä... mites lapsen kasvatus?
ootteko käyneet vietnamissa?miten matka meni?
molemmilla kerroilla oltiin 2kk hanoissa uutena vuotena.eka kerta pelotti,kun lapsi oli vasta päälle vuoden ikäinen.nyt voisin lähteä vaikka heti uudestaan!ihana ja halpa maa... toisella kerralla oli aika vaikeeta 2,5v lapsen kanssa,kun lapsi ei ollut tottunut varomaan jokapuolella ajavia mopoja.itseäkin pelotti tiellä käveleminen... molemmat matkat mennyt hyvin...
Hei! Minä olen 33-vuotias mies, suomalainen ja saksalainen kansalaisuus (isä suomalainen, äiti saksalainen) ja vaimo vietnamilainen (31). Meillä on kaksi tyttöä, kohta 4-vuotias ja 2-vuotias.
Itse vartuin Suomessa, lähdin Saksaan opiskelemaan ja siellä tapasin vaimoni, joka oli samoihin aikoihin tullut Saksaan.
Opiskelun lomassa kävin töissä rahaa tienatakseni ja siellä tutustuin tulevaan vaimooni. Kun sitten rupesimme olemaan enemmän yhdessä, oli alussa esim. puhelimitse välillä vaikea kommunikoida kun tulevan vaimon kielitaito oli vielä hieman huonompi, mutta se koheni äkkiä...
Opiskelun jälkeen olin Suomessa töissä jonkin aikaa (vaimo oli vielä saksassa) eli sukkuloimme aika lailla maiden välillä mutta sitten kun oli ensimmäinen lapsi syntynyt, lopetimme sukkuloinnin ja minä lähdin Saksaan takaisin. Olin pari vuotta täällä töissä ja nyt olen ollut kotona hieman yli vuoden lasten parissa. Pian tulen taas töihin Suomeen ja vaimo sitten vähän myöhemmin perässä (lähtee käymään lasten kanssa Vietnamissa, minä en ehdi mukaan työn vuoksi).
Eli meidät löytää sitten ensi vuoden puolella Tampereen seudulta.
Kävimme koko suurperheen kanssa viime vuonna Vietnamissa ja olimme melkein kaksi kuukautta siellä ja se oli kyllä hieno kokemus. Minunkin vanhempani Suomesta tulivat mukaan, vaimon vanhemmat ja veli myös...
Kotikielinä meillä on suomi, saksa ja vietnami. Minä puhun lasten kanssa suomea, vaimo vietnamia ja minä vaimon kanssa saksaa. Lapset osaavat hyvin kääntää vietnamista suomeksi ja päinvastoin ja ymmärtävät kaiken myös saksaksi, vaikka sitä eivät niin hyvin puhukaan. Nyt isompi tyttö käy saksalaisessa lastentarhassa ja toivomme että oppii kunnolla kieltä ennenkuin lähdemme Suomeen (vaimo siis tulee hieman myöhemmin perässäni).
Hyviä jouluja kaikille!
joilla on tavallaan omaperäiset järjestelyt, kumma kun itsestä se tuntuu ihan luontevalta.
ongelmiakin löytyy meidänkin poppoolta, mutta ei ainakaan toistaiseksi asuinmaa/kielikysymysten tiimoilta vaan ongelmat ehkä sitten niitä ihan tavallisia.
Hyvää uutta vuotta!
ei meilläkään asuinmaasta/kielestä ongelmia.vaan elämäntavasta ,vietnamilaisilla(varmaan muillakin,en vaan ole nihin perehtynyt)on aika paljon "salattavia" asioita. joutuu sitten omalle perheelle/kavereille valehtelemaan miehen tekemisistä.tosin moni vietnamilaisen vaimo ei edes tiedä vielä 5v seurustelun jälkeen miehensä todellisia tekemisiä... rankkaa kun ei parhaalle kaverille pysty kertomaan mitä hänen miehensä tekee kodin ulkopuolella..
haha ... tuostako se johtuu, ajattelin että luonteenpiirre, ja sitten kiinakielessä on usein tapana sanoa että ¨on asioilla¨. tausta kun on vain osin vietnamilainen, ja itsellä ei ole muita vietnamin tuttuja, joten tämä juttu ei käynyt mielessä.
mies on tosiaankin päivät pitkät ¨asioita hoitamassa¨ siinä missä minä tykkään selittää kaikki pikkumenonikin ihan vain ettei jäisi kysymyksiä ilmaan. kuulemma siitä ei ole erityistä hyötyä että tietäisin tarkemmin, eikä hän viitsi luetella ja kuulemma en varmasti jaksaisi aina kuunnella (mielelläni kuuntelisin toisinaan, vaikka ei sitä joka päivä mitään logia tarvitse tehdä), ja yleensäkin on vähemmän puheliasta tyyppiä. käsittääkseni usein on tosiaan vanhempien virka-asioita hoidettavana, työnteoksi kutsuttavaa toimintaa ja sitten sitä kavereiden kanssa kahvittelua josta en aina niin kovin pidä (siis jos ei ole esitelty, ja erityisesti jos ovat nuoria naisia joita ei ole vaimokkeelle esitelty).
asia, jonka olen ajatellut johtuvan vietnamilaisuudesta on äitinsä vetäytyvyys, hiljaisuus, mielipiteettömyys ja kotiäitiys. en oikeastaan usko, että mies oikeasti haluaisi itselleen vastaavaa vaimoa, mutta joskus se tuntuu rassaavan kun vaimolla on sekä menneisyys, että mielipiteitä (eikä sapuskatkaan ole samoja kun äityli tekee - vaikka minusta molempien sapuskojen taso on yhtä vaihteleva ;-). mies tuntuu toisinaan tykkäävän räväkämmästä ja kotona avoimesti hellyyttä ososittavasta luonteestani, toisaalta ilmeisesti joskus tämä on todella miehelle ongelma.
ihan kun olisin itse kirjoittanut äsköisen!kuullosti niin tutulta.onko kaikki vietnamilaiset miehet äidin poikia?välillä menee "anopin" käskyt vähän liian pitkälle!mies 25v,ja äiti kohtelee kun 10v!ja päivittin miehen pitää olla hänen kanssa,tai tulee kunnon perhe riita,miehelä itselläkin menee hermot,mutta äidin sana on laki!
meillä kyllä miehelle kelpaa suomalainenkin ruoka, mutta riisi menee hetkessä,ja perunaa syödään pitkin hampain....
itse osaan jotain vietnamilaisia ruokia, mutta suurimman osan teen omasta päästä. jotain hyviä ruoka vinkkejä?
jos mun mies olis "päivät pitkät asioita hoitamassa" niin jättäisin hänet heti!!!
ja jos hän kävis kahvilla naisten kanssa,jotka eivät olis sukulaisia,jättäisin hänet.olen tehnyt nämä säännöt hyvin selviksi miehelleni ja hänelle ne sopivat..outoa...outoa...tuollainen käyttäytyminen.tosin meillä on sopimus etten minäkään käy miespuolisten kanssa kahvittelemassa.
itselläni ei ole noin helppoa laittaa miestä vaihtoon. ehkä se on suomen kamaralla niin erilaista, vai olisko niin että, kun satun miehestä tykkäämään, niin koitan kestää ne hankalammatkin jutut - tietysti rajansa kaikella.
niin eli että en mä nyt ihan helposti luovuttais ja lopettais suhdetta.mutta joistain asioista pidän kiinni..että mitä voi tehdä ja mitä ei.oon lähtöisin tosi uskovaisesta perheestä joten ehkä johtuu siitä.äh.mitä mä nyt selitän..mutta siis ainakin mieheni tietää että ei voi käyttäytyä miten huvittaa,jos haluaa olla kanssani.sama pätee tietysti myös minuun.
meillä 1 lapsi lisää suunnitteilla ja ollaan oltu jo aika kauan yhdessä. Olemme myös käyneet vietnamissa joitakin kertoja. Itse osaan vietnamia ymmärrän todella hyvin mutta puhuminen onkin jo sitten hieman hankalampaa.
Meillä syödään vietnamilaista sekä suomalaista ruokaa, kuitenkin ehkä enemmän vietnamilaista sillä mieheni ei pidä monestakaan suomalaisesta ruoasta. Lapsikin tykkää ehkä enemmän vietnamilaisesta kuin suomalaisesta ruoasta. Netistä löytyykin aika paljon englannin kielisiä ruokaohjeita jos haluaa yllättää miehen jollain erikoisemmalla vietnamilaisella ruoalla.
Bisnekisä ja pelaamista on meilläkin ja välillä ihan liikaakin. Välillä kyllä suoraan sanottuna kyllästyttää koko touhu.
Kiva kuulla että täällä on muitakin suomi-vietnam perheitä.
no niin mun mies on tosi kova bisness tyyppi.tossa aiemmin joku kirjoitti ettei kehtaa kavereillekkaan kaikkea kertoa mitä mies hommailee.no näin meilläkin...en edes tiedä mistä aloittaisin.loppua jutulle ei varmaan tulisikaan. ja ongelmia olen myös huomannut siinä että minulla on usein eri mielipide monestakin asiasta kuin miehelläni ja tästä seuraakin usein riitaa.pitäisi olla valmis tekemään hänen vuokseen mitä tahansa.(hakkaamme kyllä päitämme usein yhteen.) meillä on 5v tyttö ja toinen tulossa. tyttäremme ei millään viitsisi puhua vietnamia.hän kyllä ymmärtää mitä isä puhuu mutta itse ei sitten puhukkaan muutamaa sanaa enempää.aikoinani luulin että kieln oppiminen kävisi tosta noin vain, mutta ei sitten kuitenkaan. no ehkä hän on perinyt minun kielelliset lahjakkuudet.olemme surustelleet 7v, enkä itse puhu yhtään vietnamia.ymmärrän kyllä jonkin verran, mutta eipä niillä taidoilla voi kehua. onko teidän muiden puolisoilla havaittavissa välillä sellaisia toisen alantamis piirteitä.esim.mieheni suusta pääsee aika usein: et osaa mitää, et koskaan opi mitään...ja sitä rataa.olen mitettinyt välillä kuuluuko tämä yleisesti vietnamilaiseen kulttuuriin vai onko tapauskohtaista. no hyvää uutta vuotta kaikille.
Helposti jaksaa huomauttaa eri tavalla tehdyistä asioista virheinä. Ja kun on todella irrationaalinen suuttuessaan, niin huorittelua on ilmennyt, koska minulla on takana avioero ja jopa ex-poikaystäviä. Hänen taustansa on kyllä villimpi kun minulla, mutta miehellehän se sopii. Ja tietysti kaikki hänen ex-tyttöystävistään olivat neitsyitä (että miehet ovat tyhmiä), lukuunottamatta maksullisia kontakteja. Tosiaan, paikalliset naipuoliset ystäväni kertovat poikaystävilleen olevansa neitsyitä ihan taustasta riippumatta, tai sitten, että oli se yksi petollinen kihlattu aikaisemmin.
Hyvinä aikoina mies on tosi kultainen. En osaa suhtautua noihin vihanpurkauksiin, silloin ei auta puhe eikä itku. Ja itse otan erilaisuuden yleensä mielenkiinnolla, enkä kommentoi helposti virheinä. Nuorempana olisin heti luovuttanut, mutta nyt olemme kuitenkin aina palanneet yhteen myrskyjen jälkeen, ja mitättömät kummat kommentit jätän omaan arvoonsa.
Loppujen lopuksi, mies ei arvostaisi tuppisuuvaimoa, ja itse on vaimokkeensa valinnut.
mun mies ei hauku mua,mutta suuttuessaan mököttää.se on niin ärsyttävää..tuntuu että se mökötys vaan kestää ja kestää..
minäkään en puhu vietnamia,ihan joitain lyhyitä ja pieniä lauseita vaan osaan..
mulla on ollut aiemmin muutama poikaystävä,joista mieheni tietää.
mitä hyvää teidän miehissä sitten on???
minun miehessä on paljon hyvää.hän on tosi rauhallinen,kiltti minulle,tekee ihania yllätyksiä,osaa tehdä muutamia tosi hyviä ruokia,tekee kotitöitä,on älyttömän kärsivällinen,
on turvallinen ja hellä.mieheni on melko hiljainen,minulle sentään puhuu enemmän kuin muille.eräs vietnamilainen kaverini on sanonut minulle että mieheni on ihan erilainen kuin muut,uskoisin sen johtuvan hänen taustastaan..
joo meillä myös oli tosi syksyllä kun paljon riideltiin niin hän alkoi heti haukkua minua s.huoraksi. ja soitti vanhemmilleni ja toisti samanlitannian..jotenkin noistakin on aina selvitty.eipä niistä paljoa jälkeenpäin puhuta..nyt tilanne on onneksi rauhoittunut. niin minäkään en tuppisuuksi rupea. mieheni on omassa lajissaan eli bisnesten teossa taitava ja lahjakas.hän on usein yrittänyt "opettaa"minullekkin, mutta minä olen täysin erityyppinen ihminen.minulta ei sellainen onnistu. siksi olenkin usein tyhmä enkä koskaan opi mitään., mutta välillä ihmettelen että jos hän on niin tyytymätön minuun miksi hän kuitenkin haluaa olla kanssani. yhdessä vaiheessa hänellä oli tapana pitää matkalaukku pakattuna ja aina riidan tullen hän "muutti pois" yl.samana yönä hän jo rapisteli oven takana...on meilläkin hyviä hetkiä.välillä elämä hänen kanssaan tuntuu vain niin käsittämättömältä. esim.parisen viikkoa sitten aamuyöstä viid4en aikaan hän paasasi minulle suomen poliisista.silloin mietin että miten minä uskovaisen perheen tyttäö olen ajautunut tälläiseen tilanteeseen.jollain tapaa se oli kkyllä tosi hassua. en oikeastaan haluaisi vaihtaa mitään muuta tästä suhteesta kuin sen pienen luottamuksen puutteen joka minulla on häntä kohtaan.
tälleen äkkiseltään tulee mieleen, että hän on kyllä hyvä isä.vaikka olen paljosta joutunut luopumaan niin vapauden omille menoillekkin olen saanut. ei aina, mutta melkein jos minulla on tarvetta vapaa-ajalle hän hoitaa kyllä osuutensa.aina ei ollut edes näin. ja enkä ahkeruudeestakaan voi syyttää...vaikka hänen työnsä ei aina olekkaan minun mieleeni.
miehelläni on tavallaan persoonallisuusongelma, silloin kun kipunat lentelee ei mene mikään järkipuhe perille, ja tuntuu tulevan täysi katkos aivojen ja suun välille, mutta tilanne rauhoittuu yleensä päivässä parissa. ei tietenkään mikään ideaalitilanne, ja välillä on vaikeaa, mutta erossakaan emme ole osanneet olla (aikaisemmat poikaystävät jäivät kyllä sitten vaikka yhden periaateriidan tms jälkeen, mutta en sitten tiedä onko se ikä, realistisuus vai rakkaus, joka jäytää niin että olemme vain pysyneet yhdessä eroavaisuuksista huolimatta).
muun ajan on hellä, huomaavainen ja huolehtivainen. ei mikään bisnestyyppi, lähinnä minun pitää katsoa läpi kaikki sopimuspaperit, hän olisi liian mukava kaikille bisnespartnereille (tekee pientä kauppaa designtuotteella, joka on hänelle lähellä sydäntä). mutta toisaalta sitten opettanut minuakin arvostamaan elämän perusasioita, ihan yksinkertaisempia juttuja kuin mammonaa (tosi harvinaista hong kongissa). piti minusta hyvää huolta, kun olin sairaana ja olimme silloin sentään vain ystäviä, muut ystävät eivät olisi voineet ilmeisesti vähempää välittää, mutta hän oli tukena ja maksoi yllättäen jopa laskut (ei mikään rikas ole), vei sairaalaan ja toppuutteli töihin palaamisasiassa siihen asti, että olin kunnossa (ei tyypillistä täälläpäin, hammasta purren vain pitäisi jaksaa). ei painostanut seksisuhteeseen ystävyysaikoina. tykkää kokata, mutta toisaalta viihtyisin mielelläni itsekin enemmän keittiössä jos kerkeäisin. teemme yhdessä kotitöitä ja remonttia, lastenhoidossakin on apuna. miehekäs, tykkään ihan ulkonäönkin puolesta (johtuu tietysti siitä muusta tykkäämisestä enemmälti, koska on oikeastaa ihan tavallisen näköinen). seksielämä ja hellä haliminen tuntuu olevan sekä laadullisesti että määrällisesti molempien mieleen. kotiasuvalinta samaa mallia ;-). viihdymme molemmat sekä kaupungissa, että mökillä. molemmilla takana kokemusta monen maan kamaralta ja käytössä usempia kieliä ja normaalia mutkikkaampi tarina, ehkä sitä olisi hankala olla yhdessä jonkun kanssa, jolle vain tiilitaloidylli ja suunnitelmallinen eteneminen olisivat koko todellisuus.
ja vaikeahan sitä on selittää sitä tunnetta joka jonkun ihmisen kanssa on tai sitten ei ole, ei siihen liene pelkkiä järkisyitä. kun ei ole riitaa, on juuri tässä kainalossa hyvä ja turvallinen olla.
meillä mies haukkuu joskus jos suuttuu ihan tosissaan ja sanoo mitä sattuu. jälkeen päin kyllä pyytää anteeksi ja tietää sanoneensa väärin. Mököttää myös joskus ja silloin on vaan hiljaa vaikka mitä sanoisin. No nämä ovat harvinaisia jaksoja sillä useimmiten emme nykyisin kauheasti riitele tai jos riitelemme niin vain pikkasen mikä sovitaan nopeasti.
Se mikä on ärsyttävää, on se kuinka suuri vaikutus kavereilla on mielipiteisiin ja tekemisiin.
Hyviä puolia on se kuinka paljon välittää lapsestamme ja laittaa hänet etusijalle kaikessa. Auttaa kotitöissä ja keittiössä. hellä ja huomaavainen ja tiedän että voin ertoa hänelle mitä vain. Minun mieheni on myös aika hiljainen eikä mikään puhelias joskus kuitenkin sitäkin.
Ovatko teidän lapset enemmän tummia vai vaaleita? Meillä on lapsella tosi ruskeat silmät ja tummat hiukset. Eli on tullut väreissään isäänsä. Silmät ovat isot eikä kovinkaan aasialaisen näköiset.