Noniin, kaikki jotka osallistuvat tanssikurssille sekä itse vanhojenpäivään, kertokaa fiiliksiä/mietteitä kaikkeen tähän rumbaan liittyen! Löytyikö pari helposti? Miten aiot pukeutua vanhojenpäivänä? Luonnistuuko tanssiminen helposti vai meinaatko koko ajan talloa parin varpaita vahingossa? Myös ne, jotka eivät aio tanssia saavat kertoa syynsä olla tanssimatta.
Itselle parin hankkiminen poikana ei tuottanut hankaluuksia, koska lukiossani on todella paljon enemmän tyttöjä kuin poikia. Itse asiassa mua pyysi kolme tyttöä pariksi syksyn aikana, tosin kahdelle jouduin kieltäytymään. Saattaa kylläkin olla, että itse tanssipäivänä joudun tanssimaan kahden tytön kanssa juuri poikien vähyyden vuoksi. Suurin osa kavereistakin löysivät parin, vain muutama, hieman hikky kaveri ei löytänyt paria ennen kurssin alkua.
Itse joudun hankkimaan uuden puvun, rippipuku käynyt aika pieneksi.
Toisaalta en ole todellakaan mikään parkettien partaveitsi, tanssiminen on tuottanut vaikeuksia aina surkean, vähintään heikon rytmitajuni takia :D. Erityisesti nopeiden tanssien askelkuvioissa meinaan kokoajan mennä sekaisin. Noh, harjoitus tekee mestarin, toivottavasti. Lisäksi itseni ollessa vähän päälle 190cm jäbä, on tanssiminen 160-170 senttisten tyttöjen kanssa vähintään haastavaa;D Kun toisella on paljon pidemmät jalat kuin toisella, niin tanssikuvioissa pitää pyrkiä pitämään kuvioiden liikealat mahdollisimman pieninä, joka itselleni tuottaa vaikeuksia.
Itselle parin hankkiminen poikana ei tuottanut hankaluuksia, koska lukiossani on todella paljon enemmän tyttöjä kuin poikia. Itse asiassa mua pyysi kolme tyttöä pariksi syksyn aikana, tosin kahdelle jouduin kieltäytymään. Saattaa kylläkin olla, että itse tanssipäivänä joudun tanssimaan kahden tytön kanssa juuri poikien vähyyden vuoksi. Suurin osa kavereistakin löysivät parin, vain muutama, hieman hikky kaveri ei löytänyt paria ennen kurssin alkua.
Itse joudun hankkimaan uuden puvun, rippipuku käynyt aika pieneksi.
Toisaalta en ole todellakaan mikään parkettien partaveitsi, tanssiminen on tuottanut vaikeuksia aina surkean, vähintään heikon rytmitajuni takia :D. Erityisesti nopeiden tanssien askelkuvioissa meinaan kokoajan mennä sekaisin. Noh, harjoitus tekee mestarin, toivottavasti. Lisäksi itseni ollessa vähän päälle 190cm jäbä, on tanssiminen 160-170 senttisten tyttöjen kanssa vähintään haastavaa;D Kun toisella on paljon pidemmät jalat kuin toisella, niin tanssikuvioissa pitää pyrkiä pitämään kuvioiden liikealat mahdollisimman pieninä, joka itselleni tuottaa vaikeuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ymmärrä, mikä niissä wanhojen tansseissa on niin hienoa, enkä tanssi. Minä luen mieluummin läksyjä kuin harjoittelen tanssimista.
Mikäli ei koe wanhoja itse, ei varmasti ymmärräkään mikä niissä niin hienoa on. Itse rakastin sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta kun kaikki kakkoset pyörähtelimme tanssilattialla ja linnassa. (:
Olisin halunnut tanssia tämän vuoden wanhoissa, mutta neljä tyttöä kieltäytyi tanssikutsustani. Tämä johtuu varmaan pituudestani, kun olin tanssikurssin alkajaisina vain 165cm lyhyt. Harmittaa niin pirusti, kun olin ysiluokasta lähtien odottanut innolla tanssijaisia, ja nyt ne jäivät minun osalta tässä elämässä väliin.
En jotenkin ajatellut koko vanhojentassirumbaa ennen kuin toisen vuoden alkua, kun opo sanoi, että multa puuttui vanhojentanssikurssi kokonaan. En mitään ihmeellistä vieläkään ajatellut koko asiasta. Jokunen päivä vieressäni istuva tyttö, ei parhaan näköinen, muttei todellakaan mikään huonokaan, pyysi minua vanhojen tansseihin pariksi ja vastasin myöntyvästi. Tässä kohtaa ajattelin, että kun kerran lukiossa ollaan, niin kyllä se vanhojen tanssi on semmoinen "perinne", että kyllä se kunnialla pitää vetää.
Kurssin aikana tanssit oppi todella nopeasti. Paineita ei kannata ottaa, sillä kaikki ovat alussa yhtä huonoja tanssimaan. Tunneilla oli lukemattomia hauskoja hetkiä ja tanssiparista saa uuden ystävän, jos ei jo hänen ystävä ole.
Itse vanhojenpäivänä minulla oli smokki ja parin mekon värinen rusetti ja vyöliivi. Minulle tyypillinen jännityspäivä, että jännitys alkaa puolisen tuntia enne h-hetkeä ja itse tanssi-osuus hujahti hetkessä ohi. Samoin toinen näytös.
Vaikka päivän jälkeen olin aivan poikki, löysin jostain energiaa vanhojen jatkoille, jotka nekin olivat aivan mahtavat.
Kokonaisuudessa kokemus oli unohtumaton ja voin suosittelen sitä kaikille! En ymmärrä miksi kukaan ei haluaisi osallistua tapahtumaan, johon lähes kaikki osallistuvat. Yksi kaverini ei sitten millään halunnut tulla tanssimaan ja yllätys yllätys, hän katuu sitä päätöstä.
Hypätään vuosi eteenpäin Abi-vuoteeni, jolloin kävin kertauskursseja ja luin yo-kokeisiin. Tällöin yksi kakkos-vuotinen pyysi minua parikseen tanssimaan, koska ei ollut muualta saanut paria, eikä tunne ketään ykköstä, joka mahdollisesti voisi tulla. Vastasin heti, että totta h*lvetissä! Jouduin kuitenki muutaman päivän selvittelemään, miten kerkeän, sillä abi-risteily olisi samana iltana jne.. No onnistuihan se! Kävin muuten aivan normaalisti kertauskurssiani, mutta muutamana kertana menin vanhojentanssikurssille hieman kertailemaan, mutta tanssiliikkeet tulivat melkein vaistomaisesti vuodenkin tauon jälkeen. Oli kyllä hauska katsoa ja muistella, kuinka itsekin kompuroi samanlailla vuosi sitten.
Vanhojenpäivänä minulla oli jälleen sama smokki kuin viime vuonna, mutta nyt olin ostanut hienomman paidan ja pitäytynyt mustassa rusetissa ja vyöliivissä. En juurikaan jännittänyt tansseja, koska olin kerran ne jo kokenut. Pystyin olemaan paljon rennommin ja oikeasti nauttia tapahtumasta. Oli aivan huippua!
Hieman sekavaa tekstiä, sori. Tuli nyt vaan tämmönen avautumiskohtaus :D Suosittelen edelleenkin kaikille vanhojen tansseja..
Ja jos jotakin kiinnostaa, olen 176cm ja suht urheilullinen, mutta todella ujo, varsinkin tyttöjen kanssa.