Tästä aiheesta on varmasti keskusteltu jo kyllästymisiin asti..Seurustelin aikoinaan kauan erään ihanan naisen kanssa ja nykypäivänä ollaan hyvät ystävät.olen nyt alkonut miettimään että ehkä olimme yhdessä enemmän himon kun rakkauden takia.toki rakastin myös tätä naista ja itkin monet kerrat mutta nyt jälkeen päin tuntuu että se oli enemmän himoa toista kohtaan..vieläkin tuntuu vatsanpohjassa kun miettii sitä.Onko se sitten tosiaan niin että jos rakastelu toimii niin muu yhteiselo ei.En tiedä,olimme tosi hankala pari mutta rakastellessa me rakastelimme,emme harrastaneet seksiä.
Olisi mukava kuulla onko jollakin samanlaisia kokemuksia?Asia vaivaa itseäni todella.En ole puhunut siitä asiasta naisen kanssa koska pelkään että lähden taas samaan suhteeseen vaikka kuinka paljon himoitsen tätä naista,mutta valitettavasti vähemmän rakastan..enää en ollenkaan.
Olisi mukava kuulla onko jollakin samanlaisia kokemuksia?Asia vaivaa itseäni todella.En ole puhunut siitä asiasta naisen kanssa koska pelkään että lähden taas samaan suhteeseen vaikka kuinka paljon himoitsen tätä naista,mutta valitettavasti vähemmän rakastan..enää en ollenkaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Onko se sitten tosiaan niin että jos rakastelu toimii niin muu yhteiselo ei."
Minun mielestäni ei ole ollenkaan noin.
Tiedän kyllä täysin mitä tarkoitat ja miltä se tuntuu... Mut moon sitä mieltä omien kokemusten takia et joskus on vaan parempi unohtaa...
Aika auttaa unohtamaan ja ne tuntemuksetkin laimenee.
Itse en ole ihan tuollaista kokenut, olen niin tunneihminen etten osaa erottaa fyysistä puolta siitä. Eli pelkkää himoa tai edes pääasiallista himoa en oikein taida osata tuntea. ;) Vain suhteessa kokonaisuuden osana.
Ja exät sitten. Joopa joo, siinä on monimutkainen asia. Joskus voi olla kavereita, joskus on vain parasta antaa olla.
Joo no sen mä nyt jo tiedänkin että joskus on vaan parempi unohtaa..Näinhän mä yritän tehdä.Mut se että ei voi unohtaa täysin koska on kuitenkin asioita joista ei olla puhuttu ja en ole koskaan saanut niihin vastausta.Aina kun alettiin puhumaan meistä,menneestä niin päädyttiin sänkyyn,ja sitä mä en enää halua.Haluaisin vaan unohtaa tämän ja keskittyä muuhun olennaiseen.Joten,jos jatkan tätä unohtamista.
Hauskaa viikon alkua jokaiselle. :)
.. olisin sitä mieltä, että jos on asioita, jotka jäi selvittämättä, niin kaikkien kannalta olisi parempi sittenkin puhua niistä - vielä.
Selvä se, ettei puhuminen onnistu heti eron jälkeen, vaikeimmista asioista ei varmaan vielä vuodenkaan jälkeen. Mutta tosi asia on sekin, että ne puhumattomat asiat kulkevat messissä jossain mielensopukoissa ja ties kuinka paljon pahaa ne saavat aikaan uusissa suhteissa.
Tavallaan uuden kumppanin kanssa alkaa työstää edellisen suhteen kiemuraisia kuvioita huomaamatta sitä itsekään.
On helpottava kokemus, kun asiat voi puhua exänsä kanssa selväksi, sitten kun siihen on molemmat tarpeeksi kypsiä. Koska sitten aika on oikea? Siihen tuskin on mitään kaavaa, sillä liian helpolla päästäisiinkin. Onko se oikea aika silloin, kun toisen läheisyys muistuttaa enemmän vieraan ihmisen lähellä oloa ennemmin kuin sen ihmisen, jonka kainaloon oli niin helppo käpertyä ja unohtaa kaikki ikävät asiat?
Antaa ajan mennä.... ja puhukaa selvinpäin vaikka jossain yleisessä paikassa - ravintolan sivupöydässä, kahvilassa... Älkää päästäkö itseänne tilanteeseen, josta on helppo valita se tunteiden ohjaama tie.
Tiedän kokemuksesta, että se puhuminen helpottaa. On helpottavaa luvan kanssa huutaa, haukkua ja kirota, syyllistää pois se kaikki paska, mikä on kulkenut mukana. Sen jälkeen alkakoon rakentava ja toista kunnioittava ajatusten vaihto. On rauhoittavaa huomata, että jäljellä onkin vielä ne samat kaksi ihmistä, jotka aikoinaan näkivät toisissaan juuri tämän saman hyvän. Siitä voi oikea ystävyys alkaa ja tiedän, että se ystävyys on todella sen arvoista.