Ou, kohta kuuskymppiä mittarissa ja on funtsaamisen paikka! Katse tulevaisuuteen ja miettiminen, että mitä mä teen. Miten olen selvinnyt tähän asti?
Vielä vähän aikaa sitten ajattelin, etten jää eläkkeelle, mutta työelämän kiristyttyä ja oman kunnon huononnuttua mietin nyt tulevaisuuden kuvioita ja taloudellista tilannetta. Varmaan on mentävä leipäjonoon, että pärjää! En olis vielä vähän aikaa sitten uskonut. Työpaikka olis, mutta kunto ei kestä! Kaikenlaisia tilanteita sitä eteen tulee!!!
Vielä vähän aikaa sitten ajattelin, etten jää eläkkeelle, mutta työelämän kiristyttyä ja oman kunnon huononnuttua mietin nyt tulevaisuuden kuvioita ja taloudellista tilannetta. Varmaan on mentävä leipäjonoon, että pärjää! En olis vielä vähän aikaa sitten uskonut. Työpaikka olis, mutta kunto ei kestä! Kaikenlaisia tilanteita sitä eteen tulee!!!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olen aina ollut tirkistelijä.
Kimppa-sauna ei oikein ole kivaa tirkistelijälle.
Siellä kun näkyy kaikki kerralla.
On sitä sentään sen verran saunottu jo nuoresta pitäen.
Arvostelijakin olen, sen tunnustan.
Olenhan sen verta monta peiliä saunoissa kohdannut.
Että tiedän mitä katselen.
Niin nuorena, kuin näin vanhanakin.
Minä katselen mieluummin nuoria.
Kunhan niitä nyt joskus edes olisi.
Edes kimppa-saunoissa.
H.
Eläkkeellä olo on mielekästä jos on varaa tehdä haluamiaan asioita joihin työvuosina ei ollut aikaa. Kuitenkin eläkeläisten tuloilla ei välttämättä tehdä muuta kuin etsitään kaupoista edullisia ruokatarjouksia. Etenkin yksinäinen eläkeläinen on heikoilla.
Hyvin toimeen tulevana yrittäjänä elin täysillä, puutetta ei ollut mistään, mutta jotain unohdin, toimeentulon eläkkeellä ollessa. Saman seinään ajautumisen on moni pienyrittäjä kokenut huomatessaan maksaneensa itselleen liian alhaisia eläkemaksuja.
En voi kuitenkaan valittaa, yksinhuoltaja-yrittäjänä pystyin antamaan lapsilleni turvallisen ja puutteettoman lapsuuden ja nuoruuden.
Siirryin eläkkeelle, mietin miten pärjään, ei hyvältä näyttänyt. Elämä yllättää, tapasin miehen, jonka kanssa elän ns. LAT-suhteessa. Matkustelemme paljon ja elämme osan ajasta ulkomailla, meillä on paljon samansuuntaisia unelmia vieläkin toteutettaviksi. Kaksin aina kaunehimpi.
Ilmoittauduin eilen kansalaisopiston savityökurssille, joka alkaa tammikuussa. Saven muokkausta esineeksi en ole vielä kokeillutkaan, joten talven kaamoksen keskellä säännän saven taipumaan tahtooni.
Hyvin sinäkin pärjäät jos et jämähdän vartioimaan varojasi ; )
"korppis"
Ei saa kopioida kopioonkaan.
Eikä ainakaan vastata itselleen :)
H.
Aloitus on tehty kello 11.02. Olen odotellut mielenkiinnolla ketjun aloittajan kommenttia. Vastasin kohteliaasti koska tajusin villakoiran ytimen. Kerroin omista tuntemuksistani, enkä tyrmännyt aloitusta. Tämä aloitus on näitä ylläpidon tapoja pitää vanhukset pirteänä ja innokkaana opettamaan nuorenpia elämän suurien valintojen edessä. Aloitus antaa kommentoijalle itsetyytyväisyyttä tuovaa voimaa, näin minä.... minä selvisin. näin minä jne.
Tokihan ymmärssin sinun saunaviestisi olevan vihjaus minulle, vaikka aloittja tuskin saunomista edes ajatteli aloitustaan värkätessä.
Tein odotellesani salamipastaa ja menen nyt syömään. Odottelen kuopusta töistä, jotta saan auton ja pääsen ajelemaan kauppakeskukseen jouluvaloja tutkailemaan.
Pyysin saunakommenttisi poistoon se kun on massapostausta, mutta ole huoleti, minun poistopyynnöt ovat kuin tuuleen huutaisin.
"korppis"
Totta kirjoitat.
Leikilläni minäkin sinulle.
Milloinkahan tulee uusi aloitus:
Miten aiot selvitä kuolemasta?
Jo olis teeveetä ja muuta uskista jonossa :)
Uskomus-hoitoja, pakaste sei.., eiku siitettä.
Muuta muna-kokkelia ja luonnon-yrttejä.
Sauna-jutussani ei ollut mitään sinulle suoraan.
Kirjoitus koski ihan yleistä imago-leikkiä.
Miksi poisto-pyyntö?
Kuten vihjailin, kai massaan saa vastata massalla?
Kopioon kopiolla.
1,2 kg. Broilerin sisä-fileitä pitäs paistella.
Ne toimivat myös makkaranani.
H.
UUden syötön tuntua.
"Työ vuodet oli hyvää aikaa". Tässä voisi olla se seuraava, tosin heti otsikossa yhdyssanavirhe, mutta se virhe voi antaa uskottavuutta.
Kyllä muistella voi, mutta mutta....oli se erilaista entivanhaan..voi voi...oli todellakin...kunpa pääsis eläkkeelle..vaan kun en pääse.....annoin kasvoni ikärasismille sanoo 62-vuotia syrjään heitetty...oi ja voi kamalaa... jne.
Elän oikeastaan elämäni onnellisinta aikaa - kun vain tuosta työelämän orjuudesta pääsisi jo pois. Huh, huh - vielä viisi vuotta virallista eläkeikää. Ennen ei aina ollut minulle sitä sopivaa työtä paikkakunnalla, nyt on sairaita ja ikäihmisiä, joille ei löydy helposti hoitajaa. Viikolla kävin työhaastattelussa ja miettivät, ottavatko. Sopimus voi kompastua erilaisiin palkkaus- ja tukipykäliin ja kun työsopimus pitäisi tehdä vain neljäksi kuukaudeksi kerrallaan. Kannattavampaa itselle olisi hoitaa useampaa, mutta sekin on aika repaleista lappujen täyttöä ja juoksemista paikasta toiseen.
Kun vain pääsisi reilusti eläkkeelle. Siitä haaveilen.
Kyllähän terveen ihmisen tulisi leipänsä hankkia, mutta .... kun sitä hyödyllistä tekemistä riittäisi.
Minulle oli eläkkeelle jääminen myös pelottava paikka, kun en ollut ehtinyt asua ja työskennellä täällä Ruotsissa täyteen eläkkeeseen ja Suomesta en saa mitään, ainoastaan pikkuruisen summan USA:sta täydentämään eläkettäni. Kolumbiasta en ole edes hakenut eläkettä; en tule saamaan mitään koska en asunut riittävän kauaa sielläkään, mutta ne maksaa takaisin eläkerahastoon keräytyneet rahat jos niitä hakee mutta määrä on pieni ja prosessi vaivalloinen.
Kun muutimme yhteen Lutusen kanssa hän ehdottikin että sen sijaan että hakisin asumistukia ja sen sellaisia me yritettäisiin pärjätä että autetaan toinen toistamme ja hyvin on mennyt, tähän saakka ainakin. Lutunen on ollut vielä ajoittain työssä, kun ne siellä sen duunissa ei tahdo pärjää ilman hänen asiantuntevaa työpanostaan ja rahallisestikin se auttaa, mutta kyllä me tullaan toimeen meidän eläkkeillämmekin kun yhteen ne lasketaan: kaksin asuu ja elää halvemmalla.
Kieltämättä eläkkeelle jääminen on monelle (etenkin meille jotka emme ole tehneet 40 vuotta kokopäivätyötä samassa maassa) ajattelemaan laittava ajatus.
Kun jäin eläkkeelle hain eläkettä Englannista ja Ruotsista. Skotlannissa viettämäni aika ei riittänyt, mutta Ruotsista saan eläkettä. Se oli kiva yllätys koska kun muutin Ruotsiin eka kerran 1960-luvun lopulla Suomesta ei eläkettä tuolloin kertynyt vaikka oli tehnyt jo työtä jo Suomessakin.
Olit kuitenkin Kolumbiassa vuosia näin olen ymmärtänyt kantsisko yrittää?
Sisareni oli ottanut talteen syntymäkodistani postikortteja ja lähetti niitä minulle yhtenä jouluna. Sain äitini lähettämistä korteista postiosoitteet missä asuin ja ajat milloin joten oli sut helppoa täyttää eläkehakemus Ruotsiin. Lisäksi työskentelin kesäisin Ruotsin Kirunassa vielä iltaoppikoulussa ollessani.
Ihan kiva lisätulo jolla ostaa viikon eväät.
Mun tarvii kirjottaa munedesmenneen miehen veljelle jolla on joitakin dokumentteja hallussaan joita tarvin hakemuksen tekemiseen. Kuulemma sen voi tehdä netissäkin, mutta minulla ei ole kaikkia asiatietoja mukana.
Pitäisköhän laittaa joku osaavampi ihminen asialle? Esim. paikan päällä? (Kolumbiassa). Asuin siellä kaikenlkaikkiaan 12 vuotta, mutta en maksanut eläkekassaan kuin ehkä puolen ajasta (olimme myös yksityisyrittäjiä.)
Kyse on vain asioiden priorisoinnista!
Ihmisen todelliset tarpeet ovat hyvin vähäiset.
Suurin osa totunnaista kulutusta on vain keinotekoisten tarpeiden tai / ja nautinnonhalun täyttämistä.
Osalla jopa ulkoisten vertailukohtien ohjaamaa.
Loppujen elinvuosien laatu ja mahdollinen määräkin oli minun asteikossani hyvin ylhäällä.
27-työvuotta eivät kummoisesti kartuttaneet eläkettäni mutta 53v aloittamani ja 57v lopullisesti toteuttamani irtautuminen työelämästä tuntuu vielä nytkin, 71v hipovana oikealta ratkaisulta.
Mutta jokainen asettaa asiansa omaan järjestykseensä.
Tulot pienenee eläkkeelle jäädessä, mutta itselläni pieneni myös menotkin. (dieselmenot, ruokamenot ehtii suunnitella paremmin)
Kyllä se taloudellinen pärjääminen mietityttää.
Itse ostin sinikantisen vihon ja kirjasin kaikki tulot ja menot kahden vuoden ajan. Seurasin ja mietin, mitä ja minne kuluu ja mitä oikeasti tarvitsen.
Tähän ikään mennessä sitä käyttötavaraa on kertynyt, niin, ettei mitään isompia ostoksia tarvitse tehdä ainakaan usein.
Nyt en enää tarvitse sinikantista vihkoa ja eläkkeestäni jää ylikin. Tarvittaessa voin jeesata omaisiakin.
Kun itse auttaa itseään, kyllä se elämä kantaa, niin olen aina uskonut.
Uusi elämäntilanne aina vähän jännittää, ala vain miettiä ja suunnitella, minkä voit ja jaksat.
Apuakin kannattaa ottaa vastaan, jos tuntee tarvitsevansa ja sitä on saatavilla.
Tärkein unohtui. Kyllä kansakunta eläkeläisistään huolen pitää. Lajitellessamme postiamme sain riemastuttavan ilmoituksen eläkeyhtiöltäni.
Eläkkeeni nousee 0,39%!! olikohan se 01.02.
Kun on jäämässä eläkkeelle, kannattaa luopua turhasta, mitä ei enää tarvitse,
ehkä se koskee juuri omaisuutta. Mökit, autot, isot asunnot ym. kaikkea ei voi ylläpitää,
eläke on yleensä pienempi kun palkka. Luopumista on hyvä alkaa opettelemaan.
Autosta en luovu ja asunnon vaihdoin vain pienempään. Rakennuksia on jäänyt
perintönä vanhemmilta ja edesmenneeltä mieheltäni ne rasittaa kyllä taloutta
mutta ei niitä raaski myydä, ainakaan kotitaloa Kymijoen varrelta, se olisi vaikein.
Vaikeita asioita jättää vanhemmat lapsilleen, heittivät pallon meille.
Onhan meitä monta maksamassa, mut ei kauan ehkä.
Kyllä minä paljon kotitalossa kesäisin olen, eniten olen minä meistä sisaruksista.
Hienoa on juuri se tässä eläkkeellä olossa että voi olla missä milloinkin haluaa.
Kaikkea aineellista on myös riittävästi, olen mielestäni hyväosainen.
Alkuun oli outoa, ja on vieläkin joskus, kun ei ole pakollisia aamunaloituksia.
Mutta, eletään, kukin tavallaan.
Miehellä on vielä monen monta työvuotta, joten elämä kulkee kuitenkin kalenterin ja kellon mukaan.
Veriprosentti nousee, tulot vähenee, vaan hyvin tullaan toimeen.
Toistaiseksi hengissä.
Juice ei selvinnyt joten asenteesta se on kiinni.
Ihan vielä en ole selvinnyt koko elämästä, mutta voiton puolella tässä jo ollaan.
Leipäjonoon meneminen ei vielä ole edes käväissyt mielessä, suu säkkiä myöten eläminen kyllä. Mieluummin kuitenkin leipäjonoon kuin että nälässä olisin.
Neuvottele työnantajasi kanssa vaihtoehdoista.
Kyllä siinä selvimistä onkin,aamullakin kauhee ettiminen työvaatteista.
Ehtoolla kaipasivat miestä joka osais rautaa toisen kylkeen sulattaa, kun siin päivän pyörin nuorempien jaloissa tulin siihen tulokseen.
On se kotona kiva oleskella.
Kiitos kannustavista kommenteista! Eläkkeelle en vielä pääse ja sairasloman jatkuessa pienenee liksa jatkuvasti ja asuntolaina pitää maksaa! Kyllä se vähän miettimään pistää tota taloudellista puolta. Uudelleen sijoitusta odottelen, mutta on nykyisessä taloudellisessa tilanteessa hyvin hidasta, jos toteutuu ollenkaan.
Sellanen löysä hirttonaru se kaulassa roikkuu! Ei voi mitään! Vanhustyö on nykyisin niin tiukaksi mitoitettu, että kuntoni ei siihen riitä. Että töiden suhteen ei ole mitään neuvoteltavaa!
Kyllähän sitä jotenkin selviää! Leipäjonossa ainakin!
Ou, varmasti selviät kun noin huolellisesti funtsit tulevaisuuttasi, leipäjonot ja kaikki huomioit.
Sellaista työpaikkaa ei olekaan, jossa ei neuvottelemaan pystyisi. Tulos ei aina välttämättä ole mieluinen, mutta työnantajan on kuunneltava.
Miten niin sairausloman jatkuessa liksa pienenee jatkuvasti? Samalla tavalla kai sinun sairauslomapalkkasi/päivärahasi lasketaan kun kaikkien muidenkin, ja sairausloman takia irtisanominen taas ei voi tapahtua yksipuolisesti työnantajan toimesta vaan se on neuvottelun paikka.
Ja kaipa olet jättänyt pelivaraa asuntolainasi lyhennysaikaan ja määrään, tuskin pankkisikaan olisi suostunut muuhun, eli tarvittaessa neuvoteltavissa sekin?
Kyllä vain, toivonkin selviäväni! Kaikesta huolimatta!
Neuvoteltu on jo uudelleen sijoitus, mutta talouden tilanne tekee siitä vaikeaa. Tottakai sairaslomalla liksa pienenee, kuten muillakin, mutta miten käy talouden? Jos vielä kelan päivärahallekin joutuu! Ei auta, vaikka kuinka pelivaraa asuntolainaan jättäisi, kun lyhentää täytyy kuitenkin!
On tässä vaan taas niin selviämisen paikka! Kuten on monella muullakin ja jokainen selviää elämästä omilla eväillään, vaikka aina välillä koville, syystä tai toisesta, joutuukin!
Selviämme kaikki yhdessä ja kiitos tuesta ja hyvää joulunodotusta! Kaikesta huolimatta!
Ei tästä vielä ole selvitty, toivottavasti vielä piiiiiiiitkä tie tai ainakin polu edessä päin.
65 vielä töissä, mutta kroppa loppu, eläkkeelle ei varaa :(
veroja on maksettava ja loisia elätettävä ....
http://youtu.be/I9mQtH_SRmY
alotukseen:
elämä on menny elämän huumassa ja kovassa kiireessä, työtä työtä ja työtä
ensin perhe asuntovelkoineen ja pieninelapsineen rahaa aina liian vähän,
onneksi oli sukulaisia jotka jouluna antoi jouluraa jolla saimme maksettua laskuja ja runsaat lahjat pienokaisille,
sitten lapset lensi pesästä olimme jo varakkaampia,
matkusteltiin lomilla ulkomailla,
saimme hoita ihania lapsenlapsia, sitten tuli eläkeikä,
puoliso sairastui ja kuoli pois,
nyt toinen puolisko toivoo vain kuolevansa ku vanha on vain yhteiskunnan riesana , ainaki jossaki vaiheessa jos kauan elää,
vielä en ole saanu minkäänlaista yhteiskunnan apua vielä enkä ole hakenu,
mutta kunto huononee ja tulevaisuus pelottaa,
toivottavasti kuolen äkkiä kun en jaksa itse huolehtia enää itsestä,
Miten selvinnyt elämästä-- Tuurillahan ne laivatkin seilaa, tuuria on ollut minun elämässä toivon vain jatkuvan, eihän sitä koskaan tiedä mikä aika on edessäpäin.