Väärällä alalla?

Saat itsevarmuutta saadessasi enemmän tietoa koulun edetessä ja käydessäsi harjoitteluissa.

Kyllä alalla on paljon sellaisiakin paikkoja, jossa on vähemmän huolta siitä, että joutuisi olemaan jonkun hengestä vastuussa.

Moi!
Helpottavaa jotenkin kuulla että jollakin muillakin on samoja kokemuksia : )
Mä oon opiskellu sos.terv alalla nyt kolmatta vuotta ja oon tuntenut alusta lähtien että oonkohan oikealla alalla? no, siitä huolimatta olen nyt kolmannella vuodella menossa.
mä en saanu valinta kokeista läheskään täysiä, jotakin keskivertoa varmaan, en muista enää ees..
mulla on ollut koulussa harjoitus tunneilla aina "jännittynyt" olo vaikka toisaalta opettajathan seuraa niitä mitä tehdää jos laitetaan kanyylia, otetaan verikoetta jne. mutta silti olen niin arka. mutta kaikki menny iha ok. ja luulen että sinä olet vielä taitavampi ja nopeampi oppija kuin minä. no niin, ja sama harjoitteluissa, ei tosiaan aina onnistu, ja joskus menee päin pöpelikköö ja ne valittaa. no thats it. kyllä siitä selviää. vaikka ikävältähän se tuntuu, kun ei nyt kaikkea oo nänhny/osaa/muista... joskus harjoitteluissa odotetaan liikoja. kun ei koulussa oo mahdollista kaikkea opettaa , on niin erilaisia paikkoja missä ollaan harjoittelussa. välillä on tuntunut tosin että lopetan koko koulun, kun menee huonommin. lienee nyt sit käyn loppuu kuitekisn. =)
joo ja kyllä se rutiini ja varmuus tulee. vaikkapa joku verensokerin mittaus, kun sitä ottaa 20x niin alkaa muistua että mitä tehdään/miten tehdään. mutta jos on pitkä tauko ettei ole tehnyt, niin unohtuuhan se, on se niin normaalia, mutta sitä ei aina ymmärretä.. harjoitteluissa pitäisi saada enempi harjoitella ilman paineita kaikkia toimenpiteitä että varmuutta tulisi. minua ainakin jännittää aina uudet tilanteet kun on uusi ohjaaja ja tuntemattomat potilaat, niin hyvä että osaa painoa ees mitata.. olen kuitenkin yrittänyt oppia elämään sen asian kanssa ja teen niinkuin osaan. ei kukaan ole täydellinen ja siihen pyrkiminen on turhaa.
onhan niitä hoitovirheitä, mutta eipä niitä kannata miettiä etukäteen.. ei sitten ainakaan uskalla tehdä mittään.

hyvää jatkoa ja tsemppiä sinulle! kyllä sinä selviit! ei epäilystäkään.

toivottavasti tämä jotenki rohkaisi sinua : )

Varmasti alussa käy mielessä kaikenlaista. Mutta voit kyllä luottaa siihen, että koulussa opetetaan ja sinä opit riittävästi. Ei sieltä päästetä, ennen kuin on kelvollinen sairaanhoitaja.

Omalta kohdaltani vuosia sitten muistan, että viimeisellä lukukaudella ennen valmistumista iski paniikki. Nyt pitäisi pärjätä omillaan, olla ammattilainen jne. Koulu meni keskikertaisesti, ei huonosti mutta ei kiitettäviäkään juuri tullut.

Sen jälkeen olin hoitajana niin sairaalan teho-osastolla kuin avoterveydenhuollossa. Nykyisin löydän itseni terv. hoitoalan opena. En olisi osannut itseäni kuvitella tähän tehtävään.

Luota vain itseesi. Ei sinun tarvi kaikkea osata kun valmistut. Sittenhän se opetteku vasta alkaakin. Ja muist aaina löytyy joku jolta kysyä.

Alussa ja pitkin opiskeluaikaa aivan normaalia:) Voi olla pitkiäkin pätkiä jolloin ajattelen että eiiiii tästä tuu mitään, oisin voinut valita toisenlaisen alan, vaikka jotain toimistohommaa, tai jotain mikä ei ole niin fyysistä, tai jotain missä ei olla niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä tai ihan mitä vaan. Sitten kuitenkin aina kun pääsee harjoitteluun tai kesätöihin, niin huomaa että AINIIN tätä vartenhan mä tän alan valitsin!!! Onnistumisia tulee ja pienistäkin asioista huomaa sen että tuleva ammatti on oikeastaan aika mahtava enkä todellakaan kadehdi muiden alojen opiskelijoita.

Ja ymmärrän tuon perfektionistiasian, itelläkin se tuppasi välillä tulla mukaan kuvioihin, mutta harjoittelut ja kokemus karsivat sen aika hyvin pois; epäonnistumiset ja mokailu ovat todella opettavaisia kokemuksia ja onneksi näin opiskelijana vielä jopa sallittujakin;D Tietyissä rajoissa toki, mutta ymmärrät varmaan...Meillekin ohjaajat ja opettajat sanovat lähinnä sitä, kuinka epäilyttävää on jos opiskelija osaa ja tietää jo "kaiken" tullessaan harkkaan tai vaikka vain koulun harjoitustunneille. Kysymyksiä saa ja pitää esittää ja vähän tuntemattomampiakin asioita kokeilla, näin opiskellessa uusia juttuja saa vielä tehdä vähän sillain hakemalla ja yrityksen ja erehdyksen kautta.

Tuosta vielä kun sanoit että pelkäät mm. vaarantavasi potilaan harjoittelun aikana, se on asia mitä ei kannata jännittää. Harjoittelupaikassa sinusta on vastuussa nimetty ohjaajasi ja luultavasti sinua ei edes pistetä tilanteisiin joissa pystyisit potilaan terveyden vaarantamaan. Esim. vaikka kanylointia harjoitellessa sitä ei kukaan joudu/saa tehdä yksin, vaan kyllä siinä on aina se ohjaaja vieressä alkuvaiheessa, sitä ei tarvitse stressata:) Ja aina saa sanoa jos tuntuu ettei hallitse jotain asiaa, saat ihan hyvin kieltäytyä ja pyytää vaikka hoitajaa näyttämään mallia ja teet sitten vasta seuraavalla kerralla itse. Harjoitteluun mennään harjoittelemaan, kukaan ei oleta sinusta mitään vaan itse tiedostat ne omat tietosi ja taitosi ja alat niitä kehittämään jakson aikana.

Joten huimasti tsemppiä sulle, opiskelijakollega tästä kiittää ja kuittaa, koitetaan jaksaa vaikka välillä ottais opiskelu kuinka aivoon:D Se kuitenkin sitten valmistuttua palkitsee. Tai näin mulle on kerrottu. Heh.