Tangoparodiat

Joo, myönnetään, että vähän vaikeata on ymmärtää tuon Elsa kohtalonlapsen parodiaa, jos ei ole elänyt vielä silloin. Itse nauroin kippurassa, kun ensi kerran sen kuulin. Samoin varmaan puolet koko kansasta.
Mietin vähän aikaa, mihin nykyajan muusikkoon tai yksittäiseen esitykseen tuota vertaisi, mutta eipä tule mieleen juuri ketään vastaavaa. Huumori tai parodia eivät ylipäänsä oikein istu nykyaikaan ainakaan musiikissa.

Tuo aikakausi oli tangon kulta-aikaa. Tango soi joka puolella ja koko illan tansseissa saattoi joka toinen tanssi olla tangoa. Tangolla myytiin kaikenlaisia asioita.

Tähän huutoon Innanen vastasi tekemällä tangon, joka kaikessa komeudessaan ampuu ylitse kaikkine kliseineen. Innanen raahasi myös keikoilleen oikean pässin, jota ihmiset tulivat hämmästelemään.

muistaskseni Innasen levyn nimikin oli yliampuva "rakkauden ja ilon täysivaltainen suurlähettiläs" tai jotain sinne päin.

Kappaleessa lauletaan kohtalosta, joka on monen tangon juttu. Maalaismaisema menee överiksi, kun "Liina-Polle niityllä heiniä söi". Samoin kappaleen puheosuus ylitulkitaan kokonaan.

Esteri, tyttö sadepisarain on myös parodiaa samoin kuin Tango Pelargonia. Kumpikin upposi tässä tangohuumassa kansaan kuin veitsi voihin.

M. A. Numminen taisi tehdä myös discoparodian kappaleesta, Yes sir I can boogie. Hän myönsi silloin, että halusi testata meneekö ysäribuumissamikä tahansa läpi. Ja menihän se.

Parodia on vaikea laji, Taitaja Innanen sen oivalsi. Andy Suonsilämä ei ole parodiaa vaan pyrkimystä tekemään hilloa parodialla vuonna 2014-15.

Jos tässä alan ammattilaiset asialla, niin sääliksi käy.

Innanen teki myös parodiajenkan Urjalan taikayö. Koska jenkalle sallitaan humoristiset tai muuten reippaat sanoitukset, sen vitsikkyys kyllä ymmärrettiin heti.

Elsa, kohtalon lapsi -tango oli tosiaan niin ylitunteellinen ja kaikilla kliseillä varustettu, että senkin Suomen kansa osasi ottaa huumorilla.

Mutta Tango pelargonia tosiaan otettiin ihan vakavasti vastaan ja suurella suosiolla. Kyllä senkin sanat tajuttiin hiukan naurettaviksi, mutta ehkä se, että Kari Kuuva lauloi sen asiaankuuluvan hyvin ilman tahallisia liioiteltuja nyansseja ja muutenkin esityksessä oli kaikki ns. kohdallaan, teki siitä täysin salonkikelpoisen suomalaisen tangon. Ja siinähän on oikeasti kaunis melodia ja säestys ihan komea, niin kuin kuuluikin olla.

Kari Kuuva on kertonut myöhemmin, että oli ihan ihme, että esim. sellainen käsite kuin "tuonen käki" meni läpi. Vasta paljon myöhemin hän sattumalta oli törmännyt johonkin mytologiaan, missä todella kerrottiin tuonelan käestä. Joten eipä voi kuin todeta, että oikeaan osui siinäkin, minkäs sille mahtoi. Itse olin melkein vielä lapsi, kun tuo pelargonia tuli julkisuuteen, eikä minusta siinä ollut mitään ihmeellistä, päinvastoin siinähän oli kauniit herkät sanat ja tuonen käkikin tuntui ihan normaalilta. Sittemmin tanssilavoilla Tango pelargoniaa oli mahdottoman hyvä tanssia, siinä oli täydellinen suomalaisen tangon poljento ja vauhdikas, kohottava melodia.

Elsa -tangoa en muista paljon tansseissa soitetun, mutta sen muistan, ettei se tuntunut oikein miltään tanssia, kun ei siinä ollut yhtään romantiikkaa eikä se oikein tuntunut kunnon tangolta.