Meilläkin vedetään

Pyydä koiraasi hidastamaan tahtia. Esim: "hiljennä vähän", ystävällisellä äänellä. Tarvittaessa hiukan sormella nyppäset samanaikaisesti hihnasta että huomaa, ellei kolmannellakaan pyynnöllä vielä hidasta. Ja samalla hetkellä kun huomaat että veto vähenee, sanot koiralle "kiitos, juuri näin". Siitä voi vielä jatkaa että "huomaatkos että näin sinunkin on helpompi kulkea?".

Ohituksissa sama juttu, puhumalla ohi. Kerro kuka tulee vastaan, keksi nimi ellet tiedä sitä. Kehota vaan rohkeasti menemään eteenpäin. Voit myös ennakkoon pyytää koiraa odottamaan hetken niin että voitte ohittaa vastaantulijan yhdessä. Näin vältytte siltä että koira sitten yksinkertaisuuttaan meneekin vastaantulevan "suden suuhun". Jotkut kun eivät pidä siitä että ainakaan samaa sukupuolta oleva tulee hammasetäisyydelle. Koirasi on juuri nyt sen ikäinen että on menettämässä pentustatuksensa, joten sikäli saman sukupuolen kanssa kontaktia kannattaa välttää, erityisesti urosten kesken, ellei vastaantulevaa sitten tosiaan tiedä kiltiksi tai ellei ikäero ole huomattava.

Älä pysähdy toisia kohdatessa, sillä koirasi ja myös mahdollisesti se toinen koira ottaa kierroksia niissä tilanteissa, joka saattaa päättyä jomman kumman tai molempien rähjäämiseen. Parempi tosiaan, kun pyrit vain kävelemään ohi, äläkä välitä jos se mekkaloi, anna vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Älä jännitä, sillä koira aistii hermostuneisuutesi.

Yritä mennä talutin lyhyellä mutta löyhällä, mutta jos ohituksissa on pakko kiristää talutinta, niin sitten kiristät. Älä päästä koiraa edellesi, vaan yritä pitää vieressä, nosta talutinta keveästi suoraan ylöspäin äläkä roiku koirasi perässä vedettävänä. Koirasi on sen verran pieni, että se on helppo hallita fyysisestikin.

Yritä ohituksissa mennä vähän kaartaen pientareen kautta ohi, ja ohjaa omalla ruumiillasi koiraa poispäin toisesta. Kiskomiseen auttaa kun vaan jatkat pysähtymistä, älä kuitenkaan nypi hihnasta kun vaan pysähdyt ja odotat, että talutin löystyy ennen kuin matka jatkuu. Älä ota yhtä ainutta askelta eteenpäin jos talutin on kireällä. Peruuta vaikka muutamia askelia koiran kanssa, niin pian se huomaa että kiskomalla ei ainakaan pääse eteenpäin.

Ala tehdä jotain koirasi kanssa hihnalenkillä. Käske sen istua, mennä maahan ja muita temppuja mitä se osaa. Tee tämä "yllättämällä" koira yhtä-äkkiä (kävelette eteenpäin ja sanot yhtä-äkkiä "istu!"), ja palkitse aina suorituksesta, mutta tee tätä aluksi rauhallisessa paikassa, jossa ei ole muuta kiinnostavaa, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Koira alkaa kiinnittää sinuun enemmän huomiota, ja kuunnella olisiko sinulla jotain "tehtävää" suoritettavaksi sille. Nyt se todennäköisesti ei edes "muista" että sinäkin olet matkassa ja menee vain hajujen ja muun kiinnostavan perässä.

Kiitoksia asiallisista vastauksista!

Tarkoituksena olisi alkuvuodesta mennä johonkin koirakouluun tekemään hihna/ ohitusharjoituksia, jospa siihen asti pärjäämme.

Sellaista olen välillä tehnyt, että muutan suuntaa yhtäkkiä monta kertaa ja koira on sitten alkuhölmöstyksestä toipuessaan alkanut paremmin seuraamaan mitä minä teen. Muuten tosiaan koira ei varmaan edes muista että minäkin olen matkassa...

Pentukurssilla jo kyselin vinkkejä vetämättä kulkemiseen ja ohjaaja sanoi, ettei tiedä yhtään russelia joka EI vetäisi hihnassa.

Tuli mieleen, että koirallasi on paljon energiaa. Selkeästikään pelkkä kävely ei sille riitä, etkä pääse kehumaan sitä juurikaan rauhallisesta käyttäytymisestä, koska se ei malta. Pitäisi päästä osoittamaan sille että hidas kävely on HYVÄ.

On olemassa pikkukoiriakin, joille pitää olla oikeasti juoksua, leikkiä ja riehaa. Itselläni energisen isomman koiran kanssa pysähtely, nykiminen, kiellot ja ties mitä kaikkia ohjeita sainkaan... Ei auttaneet yhtään. Mutta se auttoi, että käveltiin ihan vaan vähän lämmittelyksi, juostiin 5 kilometriä ja sitten käveltiin: sitten toimi se pysähtelykin sen jälkeen ja sain kehua löysästä hihnasta jne. lopulta alkoi toimia se lähtökin. Eli sain sille ensin sen hitaan vauhdin, mistä kehua ja sen ymmärtämään mitä haluan. Ja tietenkään juostessa se ei vetänyt.

En usko namipuputtamiseen ihan hirveästi, koska koirien ohittaminen on normaali arkitilanne ja se pitää oppia ja osata ilman lahjontaakin. En lastakaan kehu joka kerran kun se on huutamatta tovereilleen, vaan odotan että hän osaa käyttäytyä ja opetan toki, mutta en anna karkkia jokaisesta täysin normaalista elämän tapahtumasta.
Minusta tuossa että ohittamisesta tehdään aina numero, osoitetaan koiralle, että KYLLÄ NYT ON IHME MENO ja varmasti osoitetaan että toise ohittaminen on erikoisnumero.
Lisäksi tuossa omistaja kerjää huomiota koiraltaan? Hieman väärä laumajärjestys.

Lisäksi ne rasittavat pysähtelijät aina jää lässyttämään ahtaisiinkin paikkoihin ja kyllä nyppii, jos oma koira pysähtyy: näiden namittajien takia se TOINEN joutuu menemään asiallisesti ohi, kun he itse lässyttävät jumissa tien reunassa ja ahdas kävelytie jää sitten pullonkaulaksi. Vaikka se toinenkin saattaisi haluta myös pysähdellä ja haistella, mutta koska nämä ihme venkulat tekee toisista koirista numeron, niin... Sitten pitää mennä vaan.

Joopa joo. Että EI ole hyvä.
Minusta parhaiten on toiminut se, kun aloin mennä vaan ohi. En reagoi omaan koiraani mitenkään ohituksessa, siis sanon sille että mennään tai jos on tai ei ole lupa mennä katsomaan. Se siitä. En pysähtyessä juttelmaankaan anna koskaan kenenkään tulla suoraan katsomaan enkä mene itse.
Yhtään ainuttaa kertaa mitään yllätyksiä ei tule: minun koiraani ei tule kukaan "tervehtimään" ilman lupaa, eikä se mene ilman lupaa. Tilanne on hallussa siis. En anna nameja, en tee numeroa, en ole itse jännittynyt vaikka se olisi lyhyemmässäkin hihnassa. Pidän vaan huolta siitä, että minulla on "Lupapassi" ja muut ajan kyllä tehokkaasti pois, jos tarvii.

Ja jos se joskus tekikin sitä että meinasi lähteä sivulle, ikäänkuin vein sen vaan eteenpäin. Sanoin vaan että "mennään ohi" ja niin mentiin. En kysellyt lupaa enkä lahjonut, kun minä sanon että mennään, niin mennään :)

Sitten se oppi aika nopeasti, että minä hallitsen tilannetta ja ilman minun lupaa kukaan ei tule meidän laumaan eikä toisinpäin. Sille ei syntynyt mitään syytä reagoida.
Tosin nyt on kyse isosta koirasta ja eri rodusta.
Mutta siis en hae huomiota koiralta, se hakee huomiota minulta. En pyydä koiraa ohittamaan vaan käsken.
Koira on sitä rauhallisempi, mitä rauhallisempi se pomo on. Jos sinä et hallitse tilannetta, se hallitsee ja jos sinä osoitat sille kerta toisensa jälkeen että sinulle pitää antaa tilaa/huomiota ja totella vain lahjuksilla, sinähän osoitat oikeastaan että se on pomo...

No, en tiedä noista pikkukoirista sitten enkä tuosta rodusta, mutta meillä toimi selkeä johtajuus ja kovempi liikunta :)
Minusta on hyvä kouluttaa ennemmin kehujen kautta, mutta on myös hyvä tunnistaa kuka on se pomo ja kuka käyttäytyy hyvin. Koira on aika tyytyväinen kun sillä on vahva ja selkeä johtaja, johon se luottaa niin ettei tartte rähinöidä.

En tiedä oliko tämä nyt yhtään selkeästi kirjoitettu, mutta siis ehkä tästä saisit jotain lisäajatuksia ja juttuja, tai toivottavasti.
Toivottavasti löydätte ratkaisun ja voithan aina vaikka soittaa jollekin ongelmakoirakouluttajalle! He ainakin osaavat auttaa nopeasti ja tehokkaasti :)

Meillä on 4-vuotias sekarotuinen kodinvaihtaja, joka ennen meille tuloaan ei ollut sen suuremmin kävellyt hihnassa, eikä varsinkaan oppinut kulkemaan vetämättä. Joskus hengitys vinkui kun kiskoi.

Kokeilin kaikkea mahdollista, hihnasta nyppimistä, kieltämistä, komentamista, joskus pidin koiran lyhyellä hihnalla vieressäni kävelemässä, kunnes käveli kauniisti, ja laskin sitten taas pidemmälle hihnalle. Yritin myös pysähtymistä ja odotin, kunnes hihna löystyy ja jatkoin sitten. Ja myös suunnan vaihtoa. Mikään ei toiminut.

Ennen koirakouluun menoa suurimman hyödyn sain, kun kesällä pidin namipussia mukana ja palkkasin koiran lähelläpysymisestä. Vetäminen ei täysin loppunut, mutta väheni.

Koirakoulussa opittiin sitten toimiva keino.

Kun koira vetää hihnan tiukalle, taluttaja pysähtyy. Odottelee, kunnes koira katsoo taluttajaa. Hihnan löystyminen ei siis riitä.

Kun koira edes vilkaisee taluttajaa, kehutaan, ja lähdetään peruuttamaan niin, että koira kävelee kohti. Kun koira on kohdalla, aletaan taas kävellä eteenpäin, ja kun koira on vierellä, annetaan nami. Tässä pitäisi pyrkiä myös palkkaamaan koira vähintään kahdesti, ettei se singahda taas hihna tiukalle. Eli kehuja ja nameja kun pysyy vieressä. Ja joka ikinen kerta kun hihna kiristyy, toistetaan edellä mainittu.

Mikäli koira ei kuitenkaan edes tiedosta että kukaan on siellä hihnan toisessa päässä, voidaan vähän avittaa ottamalla rauhallisesti askeleita taaksepäin, kunnes koira kääntyy.

Aluksi meillä jouduttiin ottamaan askeleita taakse, ennen kuin koira ymmärsi, että nyt pitää ottaa kontaktia ja tulla luokse. Mutta tämä siis toimii. Olen myös opettanut koiralle, että tietystä käskystä hiljennetään askeleita, eli mikäli näyttää siltä, että hihna kohta kiristyy, joko käytän käskyä, tai odotan kunnes hihna kiristyy ja pysähdyn.

Nykyään ei tarvitse toistaa edes joka päivä. Suurin osa lenkeistä menee niin, että hihnaa voi pitää yhdellä sormella, eikä koira singahda mihinkään.