Nyt sen todistaa tiedekin. Ihan hymyilytti, kun tajusin mistä kumpuaa tuo tarve olla kannustava ja rakastavakin.
Usein moni haluaa pysyä tuntemattomana, eikä suhtaudu kanssakirjoittajiin henkilökohtaisesti. Itse taas pidän ihmisistä, joihin voi tutustua, ymmärtää ajatuksiaan ja oppia pitämään heistä.
Liitän tuon artikkelin tähän, lämpimin terveisin!
http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/tiedekokki/ihmisen_kaipuu
Usein moni haluaa pysyä tuntemattomana, eikä suhtaudu kanssakirjoittajiin henkilökohtaisesti. Itse taas pidän ihmisistä, joihin voi tutustua, ymmärtää ajatuksiaan ja oppia pitämään heistä.
Liitän tuon artikkelin tähän, lämpimin terveisin!
http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/tiedekokki/ihmisen_kaipuu
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mua ilahuttaa naapurienkin valotuikut pihoillaan.On kai ne laitetu muillekin silimän iloksi.Syksy oliki niin raskas ja pimiä meillä kuoli koiravanhus lokakuusa.Sen tassujen rapinaa kuulen viel maatessain.Paras kaveri se oli vaimon mentyä, poika kun asuu niin kaukana mutta likka kyll käypi katsomassa.
Kun en lähe niin tulevat jouluna tänne ruokineen.Tosi se on tarvihtemme lähimmäisiä.
Että tutustua?
Voihan jokainen tutustua kehen haluaa mikäli vastapuoli sitä myös haluaa.
Nämä haluamiset on oltava molemminpuolisia, ei livenäkään kaikkien kanssa synkkaa, joten ei se täälläkään käy vain toisen toiveesta.
Tällaiset huomautukset ovat osana palstakadosta.
Onhan tämäkin yhteisö, kuin mikä tahansa missä ihmiset kohtaavat ajatuksineen. Monelle yksinäisille tärkeäkin kanava.
Se, miten kukin kokee on yksilöllistä, itse voin vain kiitollisena todeta sekä antaneeni, että löytäneeni iloa,lämpöä ja välittämistä kanssakirjoittajista.
Se, jos mikä on minusta parasta antia ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
Kyllähän me ihmiset toki jo biologian kannalta katsottuna olemme laumaeläimiä. Kuitenkin laumaan sitoutuneisuus on yksilöllistä.
Iän tuomat muutokset voivat saada kuitenkin jotkut ihmiset vähemmän seuralliseksi. Nyt itsellä suhteet omaisiin jäävät jonkun puhelun tai joulukorttien lähettelyn tasolle