ja siellä oli tarjolla sellaista vanhaa rytkyä ja romua sekä naarmuista lasia, että ihmettelen, kenen kannattaa tuollaista myydä ja kenen ostaa?
Itse heittäisin tuollaiset roskiin eli mitään ei tarttunut kotimatkalle käteen.
Itse en edes kehtaisi myydä tuollaista ja taso oli kautta linjan sama eli ala-arvoinen.
Itse heittäisin tuollaiset roskiin eli mitään ei tarttunut kotimatkalle käteen.
Itse en edes kehtaisi myydä tuollaista ja taso oli kautta linjan sama eli ala-arvoinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse en ole käynyt koskaan.
"Hullu ei ole se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa."
Itse myyn, kun myyn, niin uudehkoa ja -90%:n hintaan normaalihinnoista. Minä kyllästyn niin nopeasti tavaroihin ja haluan niistä eroon.
Kuka moisia hintoja maksaa?
"-90%:n hintaan normaalihinnoista"
Ai miten niin? Satasen tuote kympillä.
Nyt älysin.
En viitsi lähteä päiviksi istuksimaan kirpparin pöydän taa.
Kaapit on täynnä käyttämätöntä, vaan sielläpä hiljaa ovat.
Ei kai tämäkään mitään viisasta ole.
Minä olen ollut myymässä kirpparilla ainakin 20 vuotta, aina silloin kuin vain kiireiltäni ja työjutuiltani ehdin. Minusta on kivaa vatvoa vanhoja tavaroita, tavata ihmisiä. Hyvä tavara menee heti, mutta jos on tilaa niin kannattaa kaikkea mahdollista roinaakin pitää. Nykyään askarrellaan ja tehdään vanhasta uutta ja kyllä aika tavaran kaupitsee. Se on hyödyllistä kierrätystä.
Kävin keskiviikkona kirpputorilla. Löysin valmista ateriia täynnä olevan paellapannun, sellaisen pienen, joka sopi hyvin nukketaloni alakertaan rakentamani italialaisen ravintokan myyntipöydälle. Maksoi 0,50 e. Olen löytänyt kirppareilta kivoja pieniä tavaroita nukketalomaailmaani. Sellaisiakin, jotka eivät itseasiassa ole tarkoitettu nukkekoteihin, mutta jos saan idean muunnan löytöni sopiviksi sisustustuotteeksi.
Vuosi vai liekö kaksi vuotta sitten löysin matalan kynttiläjalan, jossa oli kuin kristalleja, kimaltelevia lasihelmiä. Ylös alas käännettynä siitä tuli nukkekodin olohuoneen katossa roikkuva kattokruunu.
Hollannissa on upeita kirpputorikauppoja. Suomessa pyydetään liikaa vanhoista vaatteistä. Suomessa kirpputorien yleinen hintataso on hollantilaisiin verraten korkea.
Mutta jos myyntitavara on retro ja kysytty se menee käsistä.
Kaksi "must" kohdetta. Kirpputorit ja kauppahallit.
Käyn aina katsomassa kaupunkikohteissamme. Kirppareille vaimo suostuu tulemaan seuraksi mutta kauppahalleista hän kieltäytyy koska tietää minun viihtyvän kala- äyriäisosastolla.
En osta mitään.
Kotimaassa olen tehnyt yhden kirppariostoksen. 50-luvun haarukka, veitsi aterimet.
Tukevaa ruostumatonta eikä mitään pellistä prässättyä.
Eikä käytön jälkiä!
Espanjan kylämme kauppahallissa käyn tekemässä satunnaisostoksia.
Aterimista
Juuri tässä päivänä muutamana litustelin käteeni sattuneella haarukalla uunissa kypsennettyjä possukuutioita ruisleivän päällysteeksi.
Liha oli tosi mureaa mutta silti haarukan kaula taipui ja taipui, haarukasta tuli ihan kuokan mallinen. Näitä haarukoita minulla on vain kaksi, kerran retkieväiden syöntiä varten reissun päällä ollessa ostettuja, jostain halpakaupan tapaisesta mutta eivät ne mitään erityisen halpoja olleet.
Rupesin vertailemaan käyttämääni suomalaiseen haarukkamalliin. Mitoissa, paksuus ja kaulan leveys ohuimmalta kohdalta, ei ollut silmin havaittavia eroja ja molemmat ruostumatonta terästä. Arvelen että joko pelkkä muotoilu (suomalaisessa hieman loivempi) tai sitten sekä muotoilu että seos selittävät suomalaisen haarukan paremmuuden tuossa hommassa. Sitä ei pelkillä käsivoimilla taivutella yhtään, ainakaan minä en.
Nuo kaksi erilaista haarukkaani taas ovat parempia perunoiden kypsyyden tsekkaamiseen, siksi ne tuossa pyörivätkin eivätkä ole retkeilyastioiden kanssa säilössä.
Meni vähän ohi aiheen, mutta ajattelin vähän suomalaista laatua kehua, itsenäisyyspäiväkin kun on.
Suomessa en juurikaan käy kirppiksillä, minustakin niissä on aivan liian paljon tavaraa jota en huolisi edes ilmaiseksi.
Kun puheeksi tuli, niin kovin täytyy olla tarkkana millaisella ruokalusikalla kauhoo pakastimesta otettua jäätelöä kipposeen. Yksi jos toinenkin lusikkani on kokenut urigellerit. Jäätelökauhaa en oppinut käyttämään koskaan.
En minäkään kirppareita kolua. En tarvitse mitään ja huonepölyallergia käännyttää jo ovella ja näppejäni hipellyttäisi vaikka mahongin kiilto.
Käyn kirpputoreilla säännöllisesti. Usein ei löydy mitään mielenkiintoista, mutta olen tehnyt mielestäni hyviä löytöjä mm. suomalaisesta lasista. Enimmäkseen ostan lehtiä, kirpputoreilla suht. uudet aikakauslehdet maksavat 50 sentistä pariin euroon kappaleelta, kun sama lehti kaupan hyllyssä maksaa 8 - 10 euroa. Myös kirjoja voi löytää edullisesti (2-5 euroa).
Eniten on tarjolla lasten vaatteita, mikä on ymmärrettävää, kun lapset kasvavat niin nopeasti, etteivät vaatteet ehdi kulua. Kierrättäminen on myös järkevää.
En ole kovin huonokuntoiseen tavaraan törmännyt, mutta se minua ärsyttää, jos tavaraa on lokerossa liikaa ja se on sekaisin. Usein en viitsikään ruveta kaivamaan vaatevuoren alta esimerkiksi kirjoja tai lehtiä..
Sivusta.
Kirjoitin alle aika pitkästi aiheesta. Se unohtui vaikka en paljoa enää kierräkkään kirppiksillä, tulee aika paljon ostettua kaikenlaista jostain huutopistenetistä. Itellä lähinnä hyviä kokemuksia, ikinä ollut kuin yks petosyritys. Ja mukana ollut kai melko alusta asti, toistakymmentä vuotta.
Mua kiehtoo se, ei tarvitse olla myyjän kanssa tekemisissä, kaikenlaista löytyy ja on helppo haeskella. Kun mulla siis on ikävä taipumus keräillä kaikenlaista. Netissä ei tule sellaissta paniikkireaktiota, että pakko saada, kun ei tiedä saako muuten ikinä mistään. Monet juu pyytää aika reiluja hintja ja lulutkin pitää huomioida, mutta omasta mielestä ihan onnistuneita kauppoja tullut tehtyä, kotisohvalta. Pystyy niinkuin harkitsemaan rauhassa. Verkkokauppojen suosio ei ihmetytä ollenkaan.Kaupoissa tympeä kulkea ja myyjät on mun mielestä lähinnä asiakaskarkotteita.
=DW=
Ei oikein uskalla.
Liikaa kamaa, pitäisi mieluummin myydä, kuin ostaa. Ei sen puoleen, myytykin aina joskus. Muuten kyllä pidän kirppareista. Pääasia, että itsepalvelu, ei kiinnosta tollon myyjän typerät myyntipuheet, enkä pidä tinkimisestä.
Ja toinen, minne ei tahdo uskaltaa sisään, divarit. Aivan liikaa kirjoja käytettävään tilaan nähden, kaikki ei mahdu hyllyihin, kasoissa lattialla jne. Kirjoissa se ongelma, en raaski myydä niitä. Ihan sama asia levyjen kanssa.
Tavallisen rojun, vaatteiden jne kanssa helpompaa, käytetään loööuun ja sitten roskiin. Hidasta puuhaa. Vaatekirppiksillä kayn joskus, tälle syksylle ulkovaatteita, hyvät takit kalliita, jostain UFF.ltä saataa löytää uudenveroisia vaatteita, usein kai kuolinpesistä. Ja just paremmat villakangastakit tai nahkatakit, ne on uutena kalliita.
Mä siis kyllä kannatan kierrätystä, olen vaan parempi ostamaan, kuin myymään.
Joku mainitsi kauppahallit, Liian harvoin tulee käytyä. Rahan meno arveluttaa. Se tympii, keksivät aikanaan jonkin direktiivin, enää ei saa kauppahallestakaan mahasylttyjä, suurta herkkua, mutta kun ei saa myydä, ei saa myydä. Syytä en tiedä, kai jotain kovia hygeeniamääräyksiä. Kauppahallit kuitenkin kivoja ja nimenomaan niistä saapi asiallisia elintarvikkeita. Aikanaan esteenä oli aukioloajat, hankala virka-aikaan töissä käyvän käydä hallissa, tai torilla. Nyt oikeastaan eniten haittaa toi rahan kulumisen pelko ja toisekseen, kauppahalleja ei ole lähiostarilla, pitäis varata aikaa ja suunnitella etukäteen.
Päätän läytettyjä tavaroita ja kauppahalleja käsittelevän kirjoitukseni tähän.
=DW=