Mikä siinä on niin äärettömän vaikeaa miehellä, ettei voi kiittää naista? Jos vaimo/kumppani kokkaa, siivoaa tai muuten vaan yrittää jollain tavoin miellyttää miestään, niin mitään kiitosta sanoin tai edes elein ei tältä mieheltä tipu eikä tipahda! Onko se jotenkin niin vaikeaa vai eikö miehet arvosta naisessa näitä taitoja millään tavoin?
Enkä tarkoita sitä, että miehen pitäisi joka ikisen asian jälkeen hokea: "Kiitos, rakas".
Enkä tarkoita sitä, että miehen pitäisi joka ikisen asian jälkeen hokea: "Kiitos, rakas".
Vastaukset 26
Vanhimmat
sitä pidetään päivänselvänä. On semmoinen niin kuin yleiskone. :)))
Jos jättäisin kiittämättä, olisin pari viikkoa ilman! Siinä oppii tälläinen sovinistikin nöyräksi.
Ja ei se kiittäminen niin vaikeaa sitten loppujen lopuksi ole. Senhän voisi nauhoittaa ja soitella rintataskusta noinniinku varmuuden varalta silloin tällöin muutoin vaan.
minunkaan mieheni ei osannut kiittää ja oli
tyytymätön aivan kaikkeen ja tarkoitan AIVAN KAIKKEEN. Hän sai olla ilman kaksi vuotta ja lopuksi heitin pihalle.
Nyt on varmaan sitten onnensa huipulla kun saa
sellaista ruokaa kuin haluaa, kun joutuu
itse kokkaamaan.
Kuuleman mukaan hänen huushollikin on kuin sikolätti, että onnea vaan kaikille suomen narisijauroksille jotka ovat tyytymättömiä kumppaneihinsa. Olette aivan oma lajinne.
Teillä varmasti taivas aukeaa siellä aidan
toisella puolella.
Te tarvitsette äitinne pitämään teistä huolta.
Pysytte aina saamattomina lökäpöksyinä.
Parempi kuitenkin sikolätissä Kuin noin kiukkuisen Emännän kanssa..
ja kun sain muijan pois sotkemasta, ovat paikatkin pysyneet järjestyksessä. Lapsikin tykkää olla isällään koska äidin jääkaapista ei löydy kuin kaljatölkkejä ja vanha juustonpala ja nurkissa on aikamoinen kaaos. Täällä tehdään yhdessä kunnon ruokaa.
Nythän oli kyse siis naisesta, joka tekee kotityöt ja miellyttää miestään muutenkin kaikin tavoin, eikä suinkaan epäkelvosta muijasta, joka ryyppää ja rellestää.
mutta luullut aina että se on joku Joulupukin kaltainen satuolento.
Kiitoksia niin paljon,että varmaan riittää,kele.On muuten kivaa kävellä kengät jalassa kotona,eikä kukaan marise vaikka vetäsee savutkin torpassaan,ja mikä sen kivampaa kuin oma hiekkalaatikko lattialla.
Kun lukee tulee mieleen "Pata Kattilaa jne."
Kyllähän se Kiitos hyvä tapa on.
jos vaimo on kiukkunen koko ajan-miehen pitää kyllä katsoa itseään peiliin.
Ei mies turhia kiittele, mutta eipä paljoa vaadikaan. Ehkä hän ajattelee, että ei ole pakko tehdä, tai että kotityöt ovat naiselle niin luontaista ja helppoa.
Ja että ei vain miestä soimattaisi, pitää mennä itseensäkin. Vastaavasti sitä joitakin asioita alkaa helposti pitää itsestäänselvyyksinä. Juuri nyt ei kyllä tule yhtään mieleen..
minäkin miettinyt.
Miksi nuo kaksi "maagista" sanaa, siis "kiitos" ja "anteeksi"
ovat niin vaikeita lausuttavia?
Noilla sanoilla kun saataisiin niin paljon hyvää
aikaiseksi, korjattaisiin monta ankeaa ja tukalaa
tilannetta.
Olen itse kasvanut ja saanut oppini toisenlaisessa kulttuurissa
ulkomailla ja nuo sanat olivat siellä yhtä tärkeitä kuin leipä ja vesi.
Myös toisten kunnioittaminen, kuului jokapäiväiseen elämään.
Aloittakaa huomen kiitoksella, se saa ihmeitä
aikaan!
Miksi ei voi pienellä sanomisella ilmaista, että on edes huomannut vaimon tehneen jotain. Ei siinä kiitosta tarvita, sanoo vaikka, että täällähän on mukavan puhdasta, kyllä tuoksuu pulla hyvältä, sinähän olet pessyt pyykkiä, kiva kun on puhdasta päälle, ei sen kummoista tarvitse olla, kunhan huomioi. Mutta huomioimmeko me naiset miehet, jos renkaat on autoon vaihdettu tai takkapuut tuotu sisään, huomioimmeko me sen.
mutta kyllä olen huomioinnut jos on sen paikka
ollut.
"kiitos" ja "anteeksi" ovat kuuluneet
jokapäiväiseen sanastooni.
No eihän sitä kiittelyä nyt pahemminkaan tule harrastettua. Mut huomaahan mä muutenkin jos on jutut ok. Tulee mieleen semmonen vitsi että jos kiittelee miestä/naista niin käy niinkun jossain vitsissä kerrotaan että toinen kysyy heti että jäkäti-jäk kukas se on, onks se se vaalee kenen kanssa sä sillon kerrankin jutelit...
Mä en sitäpaitsi ole mustis enkä kyttäile, noh
kaveri on mut kyllä se siitä...
Pitäis kummankin osata antaa omaa aikaa toiselle,
ainakin mä tartten sitä. Noh nykyään sitä on kun mies on töissä muualla viikot, se sopii mulle oikein hyvin.
Ei kantsi ottaa arkisia juttuja kovin tosissaan.
Ja eihän se kiittely tartte olla sanallista. Voihan vaikka tehdä sen lempparivoileivän tms..
Nyt on oikein Kysymys???
Ei kenenkään tietyn, vaan ihan yleinen pohdinta, kun kuuntelee nuita juttuja, jossa vaimot kertovat tällaisesta.
Oletko muistanut kiitellä miestä, kun se putsaa
viemärit, tekee remonttia, huoltaa auton,
tekee ylitöitä, jne...
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
kiiteltyä vaikka missä muodossa ja metsä on
vastannut nyrkiniskulla. Että sillä tavalla
suomi poika ottaa kiitokset vastaan.
Minä muistan aina kiittää miestäni, kuten hän myös minua. Ei tietenkään aina, mutta tarpeeksi usein puolin ja toisin.
Missähän mettässä miestes kanssa elelet. Tuu sieltä ihmisten ilmoille niin huomaat fiksusti käyttäytyviä miehiä. Toisaalta niin metsä vastaa....
*Jää miettimään kysymystäsi ihmeissään*
Mitäs siinä. Avoimin silmin ulos ja katselemaan ympäristöään. Saatat tulla huomaamaan kuinka kiehtova ja moni-ilmeinen se onkaan, kun sen oikein oivaltaa.
Akka pienellä kehulla
olet ihana pilkuton mies 50 .
Siinä tuli sinullekin vähän kehuja jotta
jaksaisit meitä naisia jatkossakin kannustaa.
Hieman lyhennettynä versiona tosin:
Mies saapui maataloon ja kysyi emännältä, missähän talon isäntä mahtaapi olla. Emäntä vastasi: "Se on tuolla sikalassa ja tunnistat sen siitä, että sillä on lakki päässä". (Tässä kohtaa kuuluu sitten nauraa, ok?) =)