Sormusten Herra on lajityyppinsä ainoa suurteos ja trilogian luoja herra Tolkien modernin fantasiakirjallisuuden grand old man. Ratkaisevan suuri osa kaikesta nykyisestä fantasiakirjallisuudesta seuraa suoraan niitä jalanjälkiä, jotka Mr. Tolkien jätti maailmankirjallisuuden kedoille.
Tolkienin teokset tulivat äärettömän suosituiksi ja ovat sitä vielä näinä päivinä. Sormusten Herran ratsastaessa menestyksen aallonharjalla sen vanaveteen ilmaantuivat jäljittelijät, nuo kulttuurin lapamadot. Kehittyi lisää samoista aiheista ammentavia kirjoja ja kirjasarjoja.
Voimme kiistellä siitä, missä määrin nykyiset fantasiakirjat pohjautuvat Sormusten Herraan ja olisiko niistä syntynyt nykyisen kaltaisia, olettaen että niitä olisi syntynyt ollenkaan. Mitä mieltä olette?
Nyt meillä on Salvatore, Eddings, Williams, Weiss, Hickman, Hobb, Holopainen, Hyvönen, Väyryset, Jordan ja lukemattomat muut kirjailijat, kirjailijan työtä yrittävät sekä täydet söhelöt. Tolkien-papan manttelia on sovitettu jo monen olkapäille, mutta ilmeisesti ne on koettu jormaollilamaisen kapeiksi tähän tarkoitukseen. Ovatko nämä "fantasiakirjailijoiksi" itseään kutsuvat tyypit Tolkienin elämäntyön arvoisia? Onko fantasiassa enää mitään tasoa?
Kuka kirjoittaa täyttä sillisalaattia, kuka pitää lippua korkealla? Minne on unohtunut joidenkin räpeltäjien itsesensuuri? Ehkä se myytiin samassa paketissa omanarvontunnon kanssa, kun alettiin tehdä kustannussopimuksia.
Onko osa kirjoista puhdasta laskelmoitua warhammer-tyylin bisnestä sillä lailla että
valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa, fantasiahattaraa suurelle maksavalle yleisölle ja puoli kuuta peipposesta?
Millaisia väristyksiä Eddingsin kyhäelmät saavatkaan aikaan tosi TSH-fanin selkäpiissä? Miten naurettavilta saattavatkaan tuntua jotkut Salvatoren populaariseikkailuista? Ja millaista salatut elämät-saippuaa koko Jordanin suomennettu tuotanto onkaan! Tässä oli vain joitakin provosoivia heittoja, ottakaa kantaa, antakaa mielipiteitä!
Tolkienin teokset tulivat äärettömän suosituiksi ja ovat sitä vielä näinä päivinä. Sormusten Herran ratsastaessa menestyksen aallonharjalla sen vanaveteen ilmaantuivat jäljittelijät, nuo kulttuurin lapamadot. Kehittyi lisää samoista aiheista ammentavia kirjoja ja kirjasarjoja.
Voimme kiistellä siitä, missä määrin nykyiset fantasiakirjat pohjautuvat Sormusten Herraan ja olisiko niistä syntynyt nykyisen kaltaisia, olettaen että niitä olisi syntynyt ollenkaan. Mitä mieltä olette?
Nyt meillä on Salvatore, Eddings, Williams, Weiss, Hickman, Hobb, Holopainen, Hyvönen, Väyryset, Jordan ja lukemattomat muut kirjailijat, kirjailijan työtä yrittävät sekä täydet söhelöt. Tolkien-papan manttelia on sovitettu jo monen olkapäille, mutta ilmeisesti ne on koettu jormaollilamaisen kapeiksi tähän tarkoitukseen. Ovatko nämä "fantasiakirjailijoiksi" itseään kutsuvat tyypit Tolkienin elämäntyön arvoisia? Onko fantasiassa enää mitään tasoa?
Kuka kirjoittaa täyttä sillisalaattia, kuka pitää lippua korkealla? Minne on unohtunut joidenkin räpeltäjien itsesensuuri? Ehkä se myytiin samassa paketissa omanarvontunnon kanssa, kun alettiin tehdä kustannussopimuksia.
Onko osa kirjoista puhdasta laskelmoitua warhammer-tyylin bisnestä sillä lailla että
valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa, fantasiahattaraa suurelle maksavalle yleisölle ja puoli kuuta peipposesta?
Millaisia väristyksiä Eddingsin kyhäelmät saavatkaan aikaan tosi TSH-fanin selkäpiissä? Miten naurettavilta saattavatkaan tuntua jotkut Salvatoren populaariseikkailuista? Ja millaista salatut elämät-saippuaa koko Jordanin suomennettu tuotanto onkaan! Tässä oli vain joitakin provosoivia heittoja, ottakaa kantaa, antakaa mielipiteitä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eka fantasiakirja jonka luin oli TSH. Sen jälkeen olen lukenut ainakin pari osaa tätä kyseistä Ajan pyörää(lopetin koska siinä ei päästy puusta pitkään),Hyvösen kirjat ja Shannara-sarjan ym. Niistä ei kyllä mikään vedä vertoja Tolkienille mutta kyllähän niitäkin tekemisenpuutteessa lukee. Nyt en kyllä jaksais enää alottaa mitään kirjasarjaa jotka ei näy ikinä loppuvan. Kannatta lukea tietty välillä jotain muutakin kuin fantasiaa.
että joidenkin kirjailijoiden ajatusmaailma on samanlainen kuin Tokienin ja muut luulevat sitä matkimiseksi (mutta en tiedä).
Luin TSH noin 30 v sitten 70 luvulla.
Olen lukenut edellä mainitujen kirjailijoiden suomennetut teokset ja monta muuta.
TSH on edelleen suosikkini.
Jordan on aivan liian venytettyä.
Edding toistaa itseään.
Salvatore ja Weis on ihan hyviä, mutta maailmoilla ei ole kunnollisia historioita tai ne on kovin köykäsiä.... vielä.