Ei osu kohdalle

Koska et ole niitä kokenut? Vaikea uskoa semmoseen mitä ei itse näe.
Tarja Halosella on perse. Uskotko siihen?

lammas-jr kirjoitti:

Koska et ole niitä kokenut? Vaikea uskoa semmoseen mitä ei itse näe.
Tarja Halosella on perse. Uskotko siihen?

Ehkä vähän huono esimerkki toi Harja Talonen :D

lammas-jr kirjoitti:

Koska et ole niitä kokenut? Vaikea uskoa semmoseen mitä ei itse näe.
Tarja Halosella on perse. Uskotko siihen?

"Tarja Halosella on perse."

Ei kyllä ole. Eikös viimeisimmässä Tieteen kuvalehdessä ollut tutkittua tietoa asiasta.

Tiedemiekkoset ovat tutkineet lähietäisyydeltä sen... siis asian.

Kiitos oikein hienoista ajatuksista. Seuraavassa muutamia kommentteja.

”Mikä on sellainen ilmiö, joka mielestäsi on yliluonnollinen? Minkälaisen ilmiön pitää olla siis?

Paranormaalia ilmiötä on yleensä yritetty määritellä kolmen osatekijän avulla. Paranormaali ilmiö on 1) aikaisemmin tuntematon, outo tai epätavallinen ilmiö, joka 2) ei ole selitettävissä arkijärjellä tai nykyisillä tieteellisillä teorioilla, ja jonka 3) selittämiseksi tarvitaan yliluonnollinen selitys. Toisaalta tässä on tiettyjä heikkouksia, jonka vuoksi on ehdotettu, että pitäisikin käyttää mieluummin termejä outo tai epätavallinen ilmiö.

(vast. huomio: voisiko käyttää termiä ylinormaali ilmiö ja toiseksi jos selittämiseksi tarvitaan yliluonnollinen selitys, sitä ei luonnosta tulla löytämään… tai sitten se ei enää ole paranormaali myöhemmin – eikö siis normaalin pinta- ja ymmärrystason para-tasot ole ylinormaaleja?)

Jokaisellahan on toisaalta outoja tai epätavallisia kokemuksia, jotka voivat jäädä ilman selitystä. On vain eri asia, pitääkö niitä kuitenkaan yliluonnollisena. Jotkut tapahtumat ovat vain vahvemmin "yliluonnollista komponenttia" omaavia, enemmän selittämättömiä ja enemmän vastoin luonnonlakeja, tietämystämme tms.

(vast. huom. millä voidaan tunnistaa ylinormaali ilmiö? onko se tavaran leijumista vai synkroniteettia, ylinormaalia yhteensattumaa eli todennäköisyyttä vastaan oleva ilmiö?)

Jos laajennetaan yliluonnollinen sisältämään laajemmin rajatiedon kenttää, kuten UFO:t, joissa ei omasta mielestäni ole mitään yliluonnollista, niin kaikilla ihmisillä on kokemuksia "tunnistamattomista lentävistä kohteista". Vai onko joku, joka varmuudella pystyy tunnistamaan kaikki pimeällä iltataivaalla näkemänsä valoilmiöt vaikkapa Finnairin lentokoneiksi? On itsestä kiinni, kiinnittääkö asiaan koskaan edes huomiota.

(vast. huom. ilmiöt yritetään monesti selittää pois aivojen anaxialla eli hapenpuutteella sekä hallusinaatioilla eli näköharhoilla, harhakuvalla. Myös deluusiota eli harhakuvitelmia, havaintoharhoja käytetään selityksenä lukuisissa selitysmalleissa. Jos ylipäätänsä ihminen – ihmiskunta – kohtaa jotakin uutta elämänpolullaan ja kehityksessään, jota aiemmin on pidetty ylinormaalina, voidaan tämä tulkita jo realiteettitestauksen mukaisesti ylinormaalin kriteerit omaaviksi. [vrt. mm. 1700-luvun ihmiselle selität magneettisuutta, sähkövirtaa, valosähköistä ilmiötä, sähkömagnetismia, radioaaltoja, mikroaaltoja, vastapainovoimaa, hypnoosia])

Itse yliluonnollinen tapahtuma on tullut yllättäen ja odottamatta; ei yliluonnollisia tapahtumia näe silloin kun itse haluaa, vaan se riippuu ilmiön "halukkuudesta näkyä". Useimmiten ei kummitustakaan edes nähdä, vaan sen läsnäolo koetaan. Tämä on ns. heikko yliluonnollinen kokemus, vahva siitä tulisi, jos näkisi myös ilmiön.

(vast. huom. miksei myös ihmisen tiedostamattomassa tasossa olevat sinne ohjatut ja talletetut odotukset sekä tietoiset odotukset ja usko ohjaisi ihmistä kokemaan haluttua asiaa?)

Jos taas on kyse yliluonnollisista kyvyistä (=selittämättömät, epätavalliset kyvyt) kuten telepatia, niin niistä on varmasti valtaosalla kokemusta. Tämä johtuu kentän laajasta kirjosta. Jokaisella on kokemusta vaikkapa siitä kun havaitaan, että kaveri ajattelee täsmälleen samalla hetkellä asiaa, joka ei liity mitenkään siihen ympäristöön, jossa he ovat. Tämä on niin arkipäiväistä, ettei useimmiten sitä pidetä yliluonnollisena. Tämä on myös heikko yliluonnollinen kokemus. Vahvan siitä tekisi se, että menisit testaamaan jotakuta, joka väittää kykenevänsä lukemaan ajatuksia, ja huomaisit että näin tapahtuu.

(vast. huom. Telepatia on ilmeisesti lajin oma ominaisuus, kuten äidin ja lapsen välillä oleva hienovarainen kommunikaatioyhteys, aavistus. Aavistus on eräällä tavalla luonnollinen asia ja täten tunteiden vaihdossa tapahtuvaa hienovaraista signaalien vaihtoa voidaan pitää jo telepatian esiasteena. Tämä ilmiö on helpompi ymmärtää, sillä sitä ilmenee jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa, vrt. tiedostamattoman tason vuorovaikutus.)

Yliluonnollinen tapahtuu useimmiten spontaanisti. Yliluonnolliset kyvyt tulevat yleensä spontaanisti ja häviävät spontaanisti. Tyypillisesti ne ovat ns. hyödyttömiä; henkilö huomaa pystyvänsä johonkin, josta ei käytännössä ole mitään hyötyä. Samoin kummitus ilmestyy silloin kun ilmestyy, ei siihen voi itse vaikuttaa.

(vast. huom. Eikö nimenomaan parantamisessa/hoitotyössä tapahtuva säännöllinen tiedostamattoman/ylinormaalin energian siirto, ohjelmointi tai säätely ole toistettavaa, jos hoidettavan ja hoitavan henkilön vuorovaikutus toimii?)

Mielestäni todellinen yliluonnollinen on anomalioita, tavanomaisuudesta selkeästi poikkeavia asioita. Näitä leimaa usein myös asoiden harvinaisuus, erityisesti vahvan yliluonnollisen kokemuksen tapahtuessa. Harva ihminen kertoo näkevänsä ja kokevansa jatkuvasti vahvoja yliluonnollisia ilmiöitä. "Herkistämällä" itsensä eli heräämällä huomaamaan outoja asioita on todennäköisyys kokea yliluonnollista suurempi, koska myös heikot tapahtumat huomioi paremmin. Ei se tarkoita, että jokainen risahdus, outo narahdus tms. olisi merkki yliluonnollisesta, mutta se herättää ainakin ajattelemaan eri vaihtoehtoja.”

(vast. huom. Mitkä ovat itsensä herkistämisen tai avaamisen/syventämisen vaarat? Eikö vastuunalaisuudet olisi tärkeää ottaa myös huomioon tämänkaltaisessa keskustelussa?)

Kiinnostunut kirjoitti:

Kiitos oikein hienoista ajatuksista. Seuraavassa muutamia kommentteja.

”Mikä on sellainen ilmiö, joka mielestäsi on yliluonnollinen? Minkälaisen ilmiön pitää olla siis?

Paranormaalia ilmiötä on yleensä yritetty määritellä kolmen osatekijän avulla. Paranormaali ilmiö on 1) aikaisemmin tuntematon, outo tai epätavallinen ilmiö, joka 2) ei ole selitettävissä arkijärjellä tai nykyisillä tieteellisillä teorioilla, ja jonka 3) selittämiseksi tarvitaan yliluonnollinen selitys. Toisaalta tässä on tiettyjä heikkouksia, jonka vuoksi on ehdotettu, että pitäisikin käyttää mieluummin termejä outo tai epätavallinen ilmiö.

(vast. huomio: voisiko käyttää termiä ylinormaali ilmiö ja toiseksi jos selittämiseksi tarvitaan yliluonnollinen selitys, sitä ei luonnosta tulla löytämään… tai sitten se ei enää ole paranormaali myöhemmin – eikö siis normaalin pinta- ja ymmärrystason para-tasot ole ylinormaaleja?)

Jokaisellahan on toisaalta outoja tai epätavallisia kokemuksia, jotka voivat jäädä ilman selitystä. On vain eri asia, pitääkö niitä kuitenkaan yliluonnollisena. Jotkut tapahtumat ovat vain vahvemmin "yliluonnollista komponenttia" omaavia, enemmän selittämättömiä ja enemmän vastoin luonnonlakeja, tietämystämme tms.

(vast. huom. millä voidaan tunnistaa ylinormaali ilmiö? onko se tavaran leijumista vai synkroniteettia, ylinormaalia yhteensattumaa eli todennäköisyyttä vastaan oleva ilmiö?)

Jos laajennetaan yliluonnollinen sisältämään laajemmin rajatiedon kenttää, kuten UFO:t, joissa ei omasta mielestäni ole mitään yliluonnollista, niin kaikilla ihmisillä on kokemuksia "tunnistamattomista lentävistä kohteista". Vai onko joku, joka varmuudella pystyy tunnistamaan kaikki pimeällä iltataivaalla näkemänsä valoilmiöt vaikkapa Finnairin lentokoneiksi? On itsestä kiinni, kiinnittääkö asiaan koskaan edes huomiota.

(vast. huom. ilmiöt yritetään monesti selittää pois aivojen anaxialla eli hapenpuutteella sekä hallusinaatioilla eli näköharhoilla, harhakuvalla. Myös deluusiota eli harhakuvitelmia, havaintoharhoja käytetään selityksenä lukuisissa selitysmalleissa. Jos ylipäätänsä ihminen – ihmiskunta – kohtaa jotakin uutta elämänpolullaan ja kehityksessään, jota aiemmin on pidetty ylinormaalina, voidaan tämä tulkita jo realiteettitestauksen mukaisesti ylinormaalin kriteerit omaaviksi. [vrt. mm. 1700-luvun ihmiselle selität magneettisuutta, sähkövirtaa, valosähköistä ilmiötä, sähkömagnetismia, radioaaltoja, mikroaaltoja, vastapainovoimaa, hypnoosia])

Itse yliluonnollinen tapahtuma on tullut yllättäen ja odottamatta; ei yliluonnollisia tapahtumia näe silloin kun itse haluaa, vaan se riippuu ilmiön "halukkuudesta näkyä". Useimmiten ei kummitustakaan edes nähdä, vaan sen läsnäolo koetaan. Tämä on ns. heikko yliluonnollinen kokemus, vahva siitä tulisi, jos näkisi myös ilmiön.

(vast. huom. miksei myös ihmisen tiedostamattomassa tasossa olevat sinne ohjatut ja talletetut odotukset sekä tietoiset odotukset ja usko ohjaisi ihmistä kokemaan haluttua asiaa?)

Jos taas on kyse yliluonnollisista kyvyistä (=selittämättömät, epätavalliset kyvyt) kuten telepatia, niin niistä on varmasti valtaosalla kokemusta. Tämä johtuu kentän laajasta kirjosta. Jokaisella on kokemusta vaikkapa siitä kun havaitaan, että kaveri ajattelee täsmälleen samalla hetkellä asiaa, joka ei liity mitenkään siihen ympäristöön, jossa he ovat. Tämä on niin arkipäiväistä, ettei useimmiten sitä pidetä yliluonnollisena. Tämä on myös heikko yliluonnollinen kokemus. Vahvan siitä tekisi se, että menisit testaamaan jotakuta, joka väittää kykenevänsä lukemaan ajatuksia, ja huomaisit että näin tapahtuu.

(vast. huom. Telepatia on ilmeisesti lajin oma ominaisuus, kuten äidin ja lapsen välillä oleva hienovarainen kommunikaatioyhteys, aavistus. Aavistus on eräällä tavalla luonnollinen asia ja täten tunteiden vaihdossa tapahtuvaa hienovaraista signaalien vaihtoa voidaan pitää jo telepatian esiasteena. Tämä ilmiö on helpompi ymmärtää, sillä sitä ilmenee jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa, vrt. tiedostamattoman tason vuorovaikutus.)

Yliluonnollinen tapahtuu useimmiten spontaanisti. Yliluonnolliset kyvyt tulevat yleensä spontaanisti ja häviävät spontaanisti. Tyypillisesti ne ovat ns. hyödyttömiä; henkilö huomaa pystyvänsä johonkin, josta ei käytännössä ole mitään hyötyä. Samoin kummitus ilmestyy silloin kun ilmestyy, ei siihen voi itse vaikuttaa.

(vast. huom. Eikö nimenomaan parantamisessa/hoitotyössä tapahtuva säännöllinen tiedostamattoman/ylinormaalin energian siirto, ohjelmointi tai säätely ole toistettavaa, jos hoidettavan ja hoitavan henkilön vuorovaikutus toimii?)

Mielestäni todellinen yliluonnollinen on anomalioita, tavanomaisuudesta selkeästi poikkeavia asioita. Näitä leimaa usein myös asoiden harvinaisuus, erityisesti vahvan yliluonnollisen kokemuksen tapahtuessa. Harva ihminen kertoo näkevänsä ja kokevansa jatkuvasti vahvoja yliluonnollisia ilmiöitä. "Herkistämällä" itsensä eli heräämällä huomaamaan outoja asioita on todennäköisyys kokea yliluonnollista suurempi, koska myös heikot tapahtumat huomioi paremmin. Ei se tarkoita, että jokainen risahdus, outo narahdus tms. olisi merkki yliluonnollisesta, mutta se herättää ainakin ajattelemaan eri vaihtoehtoja.”

(vast. huom. Mitkä ovat itsensä herkistämisen tai avaamisen/syventämisen vaarat? Eikö vastuunalaisuudet olisi tärkeää ottaa myös huomioon tämänkaltaisessa keskustelussa?)

Lue lisää

Ei kaikki se, mitä et ymmärrä ole paranormaalia tai jumalallista alkuperää.

Tulitikkuaski = tulen henki asuu laatikossa.

Kiinnostunut kirjoitti:

Kiitos oikein hienoista ajatuksista. Seuraavassa muutamia kommentteja.

”Mikä on sellainen ilmiö, joka mielestäsi on yliluonnollinen? Minkälaisen ilmiön pitää olla siis?

Paranormaalia ilmiötä on yleensä yritetty määritellä kolmen osatekijän avulla. Paranormaali ilmiö on 1) aikaisemmin tuntematon, outo tai epätavallinen ilmiö, joka 2) ei ole selitettävissä arkijärjellä tai nykyisillä tieteellisillä teorioilla, ja jonka 3) selittämiseksi tarvitaan yliluonnollinen selitys. Toisaalta tässä on tiettyjä heikkouksia, jonka vuoksi on ehdotettu, että pitäisikin käyttää mieluummin termejä outo tai epätavallinen ilmiö.

(vast. huomio: voisiko käyttää termiä ylinormaali ilmiö ja toiseksi jos selittämiseksi tarvitaan yliluonnollinen selitys, sitä ei luonnosta tulla löytämään… tai sitten se ei enää ole paranormaali myöhemmin – eikö siis normaalin pinta- ja ymmärrystason para-tasot ole ylinormaaleja?)

Jokaisellahan on toisaalta outoja tai epätavallisia kokemuksia, jotka voivat jäädä ilman selitystä. On vain eri asia, pitääkö niitä kuitenkaan yliluonnollisena. Jotkut tapahtumat ovat vain vahvemmin "yliluonnollista komponenttia" omaavia, enemmän selittämättömiä ja enemmän vastoin luonnonlakeja, tietämystämme tms.

(vast. huom. millä voidaan tunnistaa ylinormaali ilmiö? onko se tavaran leijumista vai synkroniteettia, ylinormaalia yhteensattumaa eli todennäköisyyttä vastaan oleva ilmiö?)

Jos laajennetaan yliluonnollinen sisältämään laajemmin rajatiedon kenttää, kuten UFO:t, joissa ei omasta mielestäni ole mitään yliluonnollista, niin kaikilla ihmisillä on kokemuksia "tunnistamattomista lentävistä kohteista". Vai onko joku, joka varmuudella pystyy tunnistamaan kaikki pimeällä iltataivaalla näkemänsä valoilmiöt vaikkapa Finnairin lentokoneiksi? On itsestä kiinni, kiinnittääkö asiaan koskaan edes huomiota.

(vast. huom. ilmiöt yritetään monesti selittää pois aivojen anaxialla eli hapenpuutteella sekä hallusinaatioilla eli näköharhoilla, harhakuvalla. Myös deluusiota eli harhakuvitelmia, havaintoharhoja käytetään selityksenä lukuisissa selitysmalleissa. Jos ylipäätänsä ihminen – ihmiskunta – kohtaa jotakin uutta elämänpolullaan ja kehityksessään, jota aiemmin on pidetty ylinormaalina, voidaan tämä tulkita jo realiteettitestauksen mukaisesti ylinormaalin kriteerit omaaviksi. [vrt. mm. 1700-luvun ihmiselle selität magneettisuutta, sähkövirtaa, valosähköistä ilmiötä, sähkömagnetismia, radioaaltoja, mikroaaltoja, vastapainovoimaa, hypnoosia])

Itse yliluonnollinen tapahtuma on tullut yllättäen ja odottamatta; ei yliluonnollisia tapahtumia näe silloin kun itse haluaa, vaan se riippuu ilmiön "halukkuudesta näkyä". Useimmiten ei kummitustakaan edes nähdä, vaan sen läsnäolo koetaan. Tämä on ns. heikko yliluonnollinen kokemus, vahva siitä tulisi, jos näkisi myös ilmiön.

(vast. huom. miksei myös ihmisen tiedostamattomassa tasossa olevat sinne ohjatut ja talletetut odotukset sekä tietoiset odotukset ja usko ohjaisi ihmistä kokemaan haluttua asiaa?)

Jos taas on kyse yliluonnollisista kyvyistä (=selittämättömät, epätavalliset kyvyt) kuten telepatia, niin niistä on varmasti valtaosalla kokemusta. Tämä johtuu kentän laajasta kirjosta. Jokaisella on kokemusta vaikkapa siitä kun havaitaan, että kaveri ajattelee täsmälleen samalla hetkellä asiaa, joka ei liity mitenkään siihen ympäristöön, jossa he ovat. Tämä on niin arkipäiväistä, ettei useimmiten sitä pidetä yliluonnollisena. Tämä on myös heikko yliluonnollinen kokemus. Vahvan siitä tekisi se, että menisit testaamaan jotakuta, joka väittää kykenevänsä lukemaan ajatuksia, ja huomaisit että näin tapahtuu.

(vast. huom. Telepatia on ilmeisesti lajin oma ominaisuus, kuten äidin ja lapsen välillä oleva hienovarainen kommunikaatioyhteys, aavistus. Aavistus on eräällä tavalla luonnollinen asia ja täten tunteiden vaihdossa tapahtuvaa hienovaraista signaalien vaihtoa voidaan pitää jo telepatian esiasteena. Tämä ilmiö on helpompi ymmärtää, sillä sitä ilmenee jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa, vrt. tiedostamattoman tason vuorovaikutus.)

Yliluonnollinen tapahtuu useimmiten spontaanisti. Yliluonnolliset kyvyt tulevat yleensä spontaanisti ja häviävät spontaanisti. Tyypillisesti ne ovat ns. hyödyttömiä; henkilö huomaa pystyvänsä johonkin, josta ei käytännössä ole mitään hyötyä. Samoin kummitus ilmestyy silloin kun ilmestyy, ei siihen voi itse vaikuttaa.

(vast. huom. Eikö nimenomaan parantamisessa/hoitotyössä tapahtuva säännöllinen tiedostamattoman/ylinormaalin energian siirto, ohjelmointi tai säätely ole toistettavaa, jos hoidettavan ja hoitavan henkilön vuorovaikutus toimii?)

Mielestäni todellinen yliluonnollinen on anomalioita, tavanomaisuudesta selkeästi poikkeavia asioita. Näitä leimaa usein myös asoiden harvinaisuus, erityisesti vahvan yliluonnollisen kokemuksen tapahtuessa. Harva ihminen kertoo näkevänsä ja kokevansa jatkuvasti vahvoja yliluonnollisia ilmiöitä. "Herkistämällä" itsensä eli heräämällä huomaamaan outoja asioita on todennäköisyys kokea yliluonnollista suurempi, koska myös heikot tapahtumat huomioi paremmin. Ei se tarkoita, että jokainen risahdus, outo narahdus tms. olisi merkki yliluonnollisesta, mutta se herättää ainakin ajattelemaan eri vaihtoehtoja.”

(vast. huom. Mitkä ovat itsensä herkistämisen tai avaamisen/syventämisen vaarat? Eikö vastuunalaisuudet olisi tärkeää ottaa myös huomioon tämänkaltaisessa keskustelussa?)

Lue lisää

Ensinnäkin täytyy sanoa, että esitit erittäin hyviä kommentteja. Olen useimmista pitkälle samaa mieltä. Joitakin lisäkommentteja kuitenkin asiaan ohessa.

>>>(vast. huomio: voisiko käyttää termiä ylinormaali ilmiö....

Englannista tuleva paranormal ja sen hajoittaminen osiin on jossain määrin vaarallista. Finglishinkielinen "normaali" omaa mielestäni tavallisen lisäksi merkityksen normatiivisuudesta. Jos ajatellaan vastakohtaa sanalle tavallinen, niin epätavallinen tarkoittaa tavallisuudesta poikkeavaa; kuten myös epätavanomainen. Sensijaan sanan normaali vastakohta epänormaali kuvaa edellisten lisäksi myös jotain, joka on hyväksyttyjen normien ulkopuolella, jotain "pahaa", sellaista jota ei saisi olla. Siinä mielessä itse käyttäisin ennemmin sanaa "paranormaali" kuin "ylinormaali"; se on enemmän hyväksytty alkuperäiskielen konnotaationa.

>>>(vast. huom. millä voidaan tunnistaa ylinormaali ilmiö? onko se tavaran leijumista vai synkroniteettia, ylinormaalia yhteensattumaa eli todennäköisyyttä vastaan oleva ilmiö?)

Tämä on juuri loistava esimerkki siitä, mitä puhuin heikosta tai vahvasta paranormaalista ilmiöstä. On ehkä todennäköisyyttä vastaan, että taivaalla korkealla lentävältä lokilta putoaa silakka tarkalleen sinun päähäsi, eikä johonkin viereesi, kun seisot yksin tyhjällä rannalla. On epätodennäköistä, että juuri sinä voitat lotossa pääpotin, koska olet täyttänyt vain yhden ruudun, mutta naapuri on täyttänyt koko kupongin. Naapurin todennäköisyys voittaa on näin paljon suurempi kuin sinun.

Myös yliluonnollisissa asioissa on heikkoja ilmiöitä, todennäköisyyttä vastaan olevia, kuten ystävän suorittama kompleksin lauseen jatkaminen, joka olisi tarkalleen samoin kuin itse olisit jatkanut. Mielestäni esimerkki vahvasta yliluonnollisesta ilmiöstä on se, että olohuoneessasi oleva sohva nousee itsekseen leijumaan.

>>>(vast. huom. miksei myös ihmisen tiedostamattomassa tasossa olevat sinne ohjatut ja talletetut odotukset sekä tietoiset odotukset ja usko ohjaisi ihmistä kokemaan haluttua asiaa?)

Onhan tämä toki mahdollista ja kuuluu itseasiassa eräiden uskontojärjestelmien sekä henkisen kasvun kirjallisuuden piiriin. Niissähän usein esitetään, että vaikkapa meditoimalla ja muilla keinoin "voit kehittää telepatiakykyjä" tai "kuudetta aistiasi" tai jotain vastaavaa. Fenomenologisessa paranormaalin kirjallisuudessa, esimerkiksi perinteisempi parapsykologian kirjallisuus, useimmiten viitataan juuri löydöksiin, ettei väitetty yliluonnollinen kyky ole syntynyt omasta valinnasta, ja että harvoin se on ns. käytännöllinen.

>>>(vast. huom. Eikö nimenomaan parantamisessa/hoitotyössä tapahtuva säännöllinen tiedostamattoman/ylinormaalin energian siirto, ohjelmointi tai säätely ole toistettavaa, jos hoidettavan ja hoitavan henkilön vuorovaikutus toimii?)

Jos viittaat tällä healingiin tms. niin kyse on mielestäni siitä, että USKOTAAN parantajan energian tai muun sellaisen siirtyvän autettavaan henkilöön parantajan käsistä. Kuitenkin pidän tätä riskialttiina, koska yhtälailla voi olla, että "parantava energia" onkin autettavan henkilön omaa, sisäistä energiaa, jonka laukaisee usko parantajan auttamisyritykseen. Koska toisaalta tieteellisestikin todistetusti lumelääkkeidenkin teho perustuu uskoon/illuusioon niiden parantavasta tehosta sekä sisäiseen parannusmekanismiin, pidän myös avoimena kysymyksen siitä, olisiko kyseessä edes paranormaali ilmiö muutenkaan.

>>>(vast. huom. Mitkä ovat itsensä herkistämisen tai avaamisen/syventämisen vaarat? Eikö vastuunalaisuudet olisi tärkeää ottaa myös huomioon tämänkaltaisessa keskustelussa?)

Allekirjoitan saman kysymyksen täysin. Ei ehkä ole mielenterveyden kannalta hyvä asia alkaa pitämään kaikkia risahduksia merkkinä paranormaalista toiminnasta. Toisaalta vastaavasti kaikkinainen systemaattinen kieltäminen on yhtä pahasta. Myös toisenlainen herkistäminen eli herkistäminen tuntemattomille voimille ja niiden vaikutukset ovat vastuukysymyksien ydintä. Uskovaiset huom: en tarkoita tässä mitään altistamista "saatanan voimille", vaan esimerkiksi voimakkaille sähkömagneettisille kentille ym., joita voisi esiintyä esimerkiksi tiettyjen parapsykologisten kykyjen ja ilmiöiden yhteydessä.

mrkala kirjoitti:

Ensinnäkin täytyy sanoa, että esitit erittäin hyviä kommentteja. Olen useimmista pitkälle samaa mieltä. Joitakin lisäkommentteja kuitenkin asiaan ohessa.

>>>(vast. huomio: voisiko käyttää termiä ylinormaali ilmiö....

Englannista tuleva paranormal ja sen hajoittaminen osiin on jossain määrin vaarallista. Finglishinkielinen "normaali" omaa mielestäni tavallisen lisäksi merkityksen normatiivisuudesta. Jos ajatellaan vastakohtaa sanalle tavallinen, niin epätavallinen tarkoittaa tavallisuudesta poikkeavaa; kuten myös epätavanomainen. Sensijaan sanan normaali vastakohta epänormaali kuvaa edellisten lisäksi myös jotain, joka on hyväksyttyjen normien ulkopuolella, jotain "pahaa", sellaista jota ei saisi olla. Siinä mielessä itse käyttäisin ennemmin sanaa "paranormaali" kuin "ylinormaali"; se on enemmän hyväksytty alkuperäiskielen konnotaationa.

>>>(vast. huom. millä voidaan tunnistaa ylinormaali ilmiö? onko se tavaran leijumista vai synkroniteettia, ylinormaalia yhteensattumaa eli todennäköisyyttä vastaan oleva ilmiö?)

Tämä on juuri loistava esimerkki siitä, mitä puhuin heikosta tai vahvasta paranormaalista ilmiöstä. On ehkä todennäköisyyttä vastaan, että taivaalla korkealla lentävältä lokilta putoaa silakka tarkalleen sinun päähäsi, eikä johonkin viereesi, kun seisot yksin tyhjällä rannalla. On epätodennäköistä, että juuri sinä voitat lotossa pääpotin, koska olet täyttänyt vain yhden ruudun, mutta naapuri on täyttänyt koko kupongin. Naapurin todennäköisyys voittaa on näin paljon suurempi kuin sinun.

Myös yliluonnollisissa asioissa on heikkoja ilmiöitä, todennäköisyyttä vastaan olevia, kuten ystävän suorittama kompleksin lauseen jatkaminen, joka olisi tarkalleen samoin kuin itse olisit jatkanut. Mielestäni esimerkki vahvasta yliluonnollisesta ilmiöstä on se, että olohuoneessasi oleva sohva nousee itsekseen leijumaan.

>>>(vast. huom. miksei myös ihmisen tiedostamattomassa tasossa olevat sinne ohjatut ja talletetut odotukset sekä tietoiset odotukset ja usko ohjaisi ihmistä kokemaan haluttua asiaa?)

Onhan tämä toki mahdollista ja kuuluu itseasiassa eräiden uskontojärjestelmien sekä henkisen kasvun kirjallisuuden piiriin. Niissähän usein esitetään, että vaikkapa meditoimalla ja muilla keinoin "voit kehittää telepatiakykyjä" tai "kuudetta aistiasi" tai jotain vastaavaa. Fenomenologisessa paranormaalin kirjallisuudessa, esimerkiksi perinteisempi parapsykologian kirjallisuus, useimmiten viitataan juuri löydöksiin, ettei väitetty yliluonnollinen kyky ole syntynyt omasta valinnasta, ja että harvoin se on ns. käytännöllinen.

>>>(vast. huom. Eikö nimenomaan parantamisessa/hoitotyössä tapahtuva säännöllinen tiedostamattoman/ylinormaalin energian siirto, ohjelmointi tai säätely ole toistettavaa, jos hoidettavan ja hoitavan henkilön vuorovaikutus toimii?)

Jos viittaat tällä healingiin tms. niin kyse on mielestäni siitä, että USKOTAAN parantajan energian tai muun sellaisen siirtyvän autettavaan henkilöön parantajan käsistä. Kuitenkin pidän tätä riskialttiina, koska yhtälailla voi olla, että "parantava energia" onkin autettavan henkilön omaa, sisäistä energiaa, jonka laukaisee usko parantajan auttamisyritykseen. Koska toisaalta tieteellisestikin todistetusti lumelääkkeidenkin teho perustuu uskoon/illuusioon niiden parantavasta tehosta sekä sisäiseen parannusmekanismiin, pidän myös avoimena kysymyksen siitä, olisiko kyseessä edes paranormaali ilmiö muutenkaan.

>>>(vast. huom. Mitkä ovat itsensä herkistämisen tai avaamisen/syventämisen vaarat? Eikö vastuunalaisuudet olisi tärkeää ottaa myös huomioon tämänkaltaisessa keskustelussa?)

Allekirjoitan saman kysymyksen täysin. Ei ehkä ole mielenterveyden kannalta hyvä asia alkaa pitämään kaikkia risahduksia merkkinä paranormaalista toiminnasta. Toisaalta vastaavasti kaikkinainen systemaattinen kieltäminen on yhtä pahasta. Myös toisenlainen herkistäminen eli herkistäminen tuntemattomille voimille ja niiden vaikutukset ovat vastuukysymyksien ydintä. Uskovaiset huom: en tarkoita tässä mitään altistamista "saatanan voimille", vaan esimerkiksi voimakkaille sähkömagneettisille kentille ym., joita voisi esiintyä esimerkiksi tiettyjen parapsykologisten kykyjen ja ilmiöiden yhteydessä.

Lue lisää

Kiitos hyvistä lisäkommenteistasi.

Ensinnäkin tahtoisin vielä mennä käsitteen ”paranormaali” etymologiaan. ”Para”-liite on ikivanha ja tarkoittaa ”rinnakkainen, joka on vieressä, lähellä tai muuntunut, poikkeava, SAIRAS. (ks. sivistyssanakirja). Para-liite ei ole alun perin englanninkielestä.

Normatiivinen taas tarkoittaa ”ohjeellinen, ohjeena tai MALLINA oleva”. Täten meillä on yhteisesti hyväksi koettuja ohjeellisia tajunnallisia ja fysikaalisia malleja. Nämä ohjeelliset mallit jollakin tavoin ylittävät tai poikkeavat ilmiöt/tajunnantilat voivat olla nähdäkseni hyvin kuvattuja käsitteellä ”ylinormaali = ohjeellisen mallin ylittävä, ohittava ilmiö/tajunnantila”.

Paranormaali ilmiö voi olla hyvä tai paha kvalititeetiltaan. ”Paranormaali” –käsite on tiedepiireissä lähes kirosana, vaikka tutkimuksen laatu, meta-analyysit ja tulokselliset näytöt ovat olleet hyvin useissa tutkimuksissa huippuluokkaa. Täten nähdäkseni on kutsumusta uusien käsitteiden luomiseen jo vanhahtaneille käsitteille. Yritettiinhän aiemmin jo lanseerata mm. psykotroniikan käsitettä kuvaamaan alan tiettyjä ilmiöitä. Paranormaali –käsitteen alkuperäiskielen konnotaationa oleminen ei ole riittävä argumentti korvaamaan jo leimaantunutta ja vanhaksi käyvää sanaa.

Onko naapurin todennäköisyys voittaa lotossa suurempi, jos olet esim. prekognition avulla saanut numerot lottoon ja vaikka naapuri olisi tehnyt sata riviä? Todennäköisyys on silloin omalla puolellasi!

Yhden tai kahden ihmisen spontaani ja toistamaton kokemus, jossa sohva leijuu ei ole millään tavoin vielä vahva tieteellinen evidenssi, jos kokemusta ei ole rekisteröinyt mitkään laitteet tai koe ei ole toistettavissa. Tällöin voidaan puhua eri aineiden vaikutuksesta tajunnan tilaan. Selitysmalliksi voidaan myös antaa transsitila, joka on syntynyt hyperventilatorisen hypokapnian ja alkaloosin avulla. Aivojen anaksiasta voidaan myös puhua tai deluusioiden mahdollisuudesta. Kokemus on voinut olla myös jälkihypnoottinen suggestio tai illuusiota. Tämäkö on vahvaa parapsykologista ilmiötä…?

No, teksti oli hieman karrikoitua, sillä mahdollisuus suuren esineen telekinesiasta on yhtä mahdollinen kuin eksistenssifilosofisesti ilmiön sallimme olevan olemassa. Tällaistakaan ilmiötä ei kuuluisi kokea ilman syventynyttä emotionaalista turvapohjaa suhteessa kokemuksen voimakkuuteen. Näin totean terapeuttisen asiantuntijuuteni pohjalta.

”Fenomenologisessa paranormaalin kirjallisuudessa, esimerkiksi perinteisempi parapsykologian kirjallisuus, useimmiten viitataan juuri löydöksiin, ettei väitetty yliluonnollinen kyky ole syntynyt omasta valinnasta, ja että harvoin se on ns. käytännöllinen”, kommentoit.

Voisitko antaa lähdeluettelon näin dikotomista näkökulmaa edustavalle löydökselle? On aivan selkeitä todisteita siitä, että ESP-ilmiöt ovat niitä odottaville ihmisille, niihin uskoville ja myönteisesti niistä ajatteleville ERITTÄIN todennäköisempiä kuin niihin uskomattomille. Useat ns. paranormaalit kirjat ovat jostain 1960-1980 –luvuilta. Esimerkiksi suomalainen tieteellinen para2000 –tutkielma antaa argumenteilleni tukea. Uskoisin, että tiedostamattomalla tasolla tämä valinta kokea jotakin tehdään joka tapauksessa, vaikka tietoinen ja tajuinen mieli ei näin kykenisi tekemään. Kysymys on tahdon luonnetta koskeva ja filosofinen. Nähdäkseni ihmisellä on vapaa tahto.

EI OLE KÄYTÄNNÖLLINEN? Hetkinen, en tiedä kenen kokemuksista puhut, mutta hyvin monet ihmiset ovat kokeneet henkisesti voimakkaan ihmisen läsnäolon eheyttävä ja parantavana. Näitä parantavien enegioiden vaikutuksia sekä ihmisten välisiä käytännöllisiä kaukovaikutuksia on rekisteröity mm. uusimmissa venäläisissä huipputason tutkimuksissa, joissa uusin ja herkin laitteisto on käynnissä. Ei kannata tukeutua kovinkaan vanhoihin tutkimuksiin tieteenaloilla!

Hoitotyössä olen vielä itsekin nähnyt ja kokenut kuinka erilaisia sähköisiä ja magneettisia (sähkömagneettisia) sekä luonnon eri fysikaalisia voimia yhdisteleviä ylinormaaleja voimia on vaikuttanut tilanteessa. Näin ovat omilla silmillään nähneet ja kokeneet myös asiakkaat. Tällöin puhutaan vuorovaikutuksesta. Hoitotyö ei ole vain toisen ihmisen sisäisten voimavarojen/odotustilojen/uskon herättämistä. Aivan lonkalta heitettynä voisi arvioida, että noin 10 % ainakin tiettyjen henkilöiden hoitotyössä on erilaisten ylinormaalien voimien aikaansaamia muutoksia ja 90 % asiakkaan/hoidetun voimavarojen kohdentumista oikeisiin uomiin. (Sisäisten voimavarojen käsittelemisen prosessissakin ylinormaalit ja selittämättömät ilmiöt toimittavat osuuttaan.)

Usko ja uskonnollisuus on osa ihmistä, eikä ihminen voi sivuuttaa sitä edes vapaan tahtonsa avulla. Tällöin emme objektiivisesti voi tutkia mitään, subjektiivisesti voi kokea mitään, vaan aina osallistumme ympärillämme ja sisällämme tapahtuviin asioihin (vrt. professori Henrik Skolimowskin teoriat ja kvanttifysiikan uudet tutkimustulokset osallistuvuudesta). Siksi para- tai ylinormaaleissa asioissa, kuten normaaleissakin asioissa meidän tulisi kiinnittää huomiota ennen kaikkea turvallisuustekijöihin ja rakastavan tajunnantilan laatuun.

Kiinnostunut kirjoitti:

Kiitos hyvistä lisäkommenteistasi.

Ensinnäkin tahtoisin vielä mennä käsitteen ”paranormaali” etymologiaan. ”Para”-liite on ikivanha ja tarkoittaa ”rinnakkainen, joka on vieressä, lähellä tai muuntunut, poikkeava, SAIRAS. (ks. sivistyssanakirja). Para-liite ei ole alun perin englanninkielestä.

Normatiivinen taas tarkoittaa ”ohjeellinen, ohjeena tai MALLINA oleva”. Täten meillä on yhteisesti hyväksi koettuja ohjeellisia tajunnallisia ja fysikaalisia malleja. Nämä ohjeelliset mallit jollakin tavoin ylittävät tai poikkeavat ilmiöt/tajunnantilat voivat olla nähdäkseni hyvin kuvattuja käsitteellä ”ylinormaali = ohjeellisen mallin ylittävä, ohittava ilmiö/tajunnantila”.

Paranormaali ilmiö voi olla hyvä tai paha kvalititeetiltaan. ”Paranormaali” –käsite on tiedepiireissä lähes kirosana, vaikka tutkimuksen laatu, meta-analyysit ja tulokselliset näytöt ovat olleet hyvin useissa tutkimuksissa huippuluokkaa. Täten nähdäkseni on kutsumusta uusien käsitteiden luomiseen jo vanhahtaneille käsitteille. Yritettiinhän aiemmin jo lanseerata mm. psykotroniikan käsitettä kuvaamaan alan tiettyjä ilmiöitä. Paranormaali –käsitteen alkuperäiskielen konnotaationa oleminen ei ole riittävä argumentti korvaamaan jo leimaantunutta ja vanhaksi käyvää sanaa.

Onko naapurin todennäköisyys voittaa lotossa suurempi, jos olet esim. prekognition avulla saanut numerot lottoon ja vaikka naapuri olisi tehnyt sata riviä? Todennäköisyys on silloin omalla puolellasi!

Yhden tai kahden ihmisen spontaani ja toistamaton kokemus, jossa sohva leijuu ei ole millään tavoin vielä vahva tieteellinen evidenssi, jos kokemusta ei ole rekisteröinyt mitkään laitteet tai koe ei ole toistettavissa. Tällöin voidaan puhua eri aineiden vaikutuksesta tajunnan tilaan. Selitysmalliksi voidaan myös antaa transsitila, joka on syntynyt hyperventilatorisen hypokapnian ja alkaloosin avulla. Aivojen anaksiasta voidaan myös puhua tai deluusioiden mahdollisuudesta. Kokemus on voinut olla myös jälkihypnoottinen suggestio tai illuusiota. Tämäkö on vahvaa parapsykologista ilmiötä…?

No, teksti oli hieman karrikoitua, sillä mahdollisuus suuren esineen telekinesiasta on yhtä mahdollinen kuin eksistenssifilosofisesti ilmiön sallimme olevan olemassa. Tällaistakaan ilmiötä ei kuuluisi kokea ilman syventynyttä emotionaalista turvapohjaa suhteessa kokemuksen voimakkuuteen. Näin totean terapeuttisen asiantuntijuuteni pohjalta.

”Fenomenologisessa paranormaalin kirjallisuudessa, esimerkiksi perinteisempi parapsykologian kirjallisuus, useimmiten viitataan juuri löydöksiin, ettei väitetty yliluonnollinen kyky ole syntynyt omasta valinnasta, ja että harvoin se on ns. käytännöllinen”, kommentoit.

Voisitko antaa lähdeluettelon näin dikotomista näkökulmaa edustavalle löydökselle? On aivan selkeitä todisteita siitä, että ESP-ilmiöt ovat niitä odottaville ihmisille, niihin uskoville ja myönteisesti niistä ajatteleville ERITTÄIN todennäköisempiä kuin niihin uskomattomille. Useat ns. paranormaalit kirjat ovat jostain 1960-1980 –luvuilta. Esimerkiksi suomalainen tieteellinen para2000 –tutkielma antaa argumenteilleni tukea. Uskoisin, että tiedostamattomalla tasolla tämä valinta kokea jotakin tehdään joka tapauksessa, vaikka tietoinen ja tajuinen mieli ei näin kykenisi tekemään. Kysymys on tahdon luonnetta koskeva ja filosofinen. Nähdäkseni ihmisellä on vapaa tahto.

EI OLE KÄYTÄNNÖLLINEN? Hetkinen, en tiedä kenen kokemuksista puhut, mutta hyvin monet ihmiset ovat kokeneet henkisesti voimakkaan ihmisen läsnäolon eheyttävä ja parantavana. Näitä parantavien enegioiden vaikutuksia sekä ihmisten välisiä käytännöllisiä kaukovaikutuksia on rekisteröity mm. uusimmissa venäläisissä huipputason tutkimuksissa, joissa uusin ja herkin laitteisto on käynnissä. Ei kannata tukeutua kovinkaan vanhoihin tutkimuksiin tieteenaloilla!

Hoitotyössä olen vielä itsekin nähnyt ja kokenut kuinka erilaisia sähköisiä ja magneettisia (sähkömagneettisia) sekä luonnon eri fysikaalisia voimia yhdisteleviä ylinormaaleja voimia on vaikuttanut tilanteessa. Näin ovat omilla silmillään nähneet ja kokeneet myös asiakkaat. Tällöin puhutaan vuorovaikutuksesta. Hoitotyö ei ole vain toisen ihmisen sisäisten voimavarojen/odotustilojen/uskon herättämistä. Aivan lonkalta heitettynä voisi arvioida, että noin 10 % ainakin tiettyjen henkilöiden hoitotyössä on erilaisten ylinormaalien voimien aikaansaamia muutoksia ja 90 % asiakkaan/hoidetun voimavarojen kohdentumista oikeisiin uomiin. (Sisäisten voimavarojen käsittelemisen prosessissakin ylinormaalit ja selittämättömät ilmiöt toimittavat osuuttaan.)

Usko ja uskonnollisuus on osa ihmistä, eikä ihminen voi sivuuttaa sitä edes vapaan tahtonsa avulla. Tällöin emme objektiivisesti voi tutkia mitään, subjektiivisesti voi kokea mitään, vaan aina osallistumme ympärillämme ja sisällämme tapahtuviin asioihin (vrt. professori Henrik Skolimowskin teoriat ja kvanttifysiikan uudet tutkimustulokset osallistuvuudesta). Siksi para- tai ylinormaaleissa asioissa, kuten normaaleissakin asioissa meidän tulisi kiinnittää huomiota ennen kaikkea turvallisuustekijöihin ja rakastavan tajunnantilan laatuun.

Lue lisää

Kiitos vastineesta, kirjoituksesi osoittaa selvästi syvällistä tietämystä aihepiiristä.

Para-etuliite todellakin on vanha ja etymologia-sanakirja tarjoaa etuliitteenä käytetylle "paralle" kreikkalaista alkuperää. Tarkempaa syntyajankohtaa ei ilmeisesti tunneta, mutta sensijaan "paranormal" liitetään samaisen lähteen mukaan vuoteen 1920. Täytyy kyllä myöntää, etten odottanut noin myöhäistä ajankohtaa. Puolustan muutoin edelleen paranormaalia käyttökelpoisena terminä, koska sillä on vakiintunut käyttöyhteys sekä termi mielestäni sisältää yhdessä selittämättömän ja yliluonnollisen elementit.

Todellakin tiedepiireissä helposti pyritään tuomaan oma lusikka soppaan ja luomaan uusia termejä kuvaamaan vanhaa asiaa. Tämä on perusteltua, jos uusi termi oikeasti kuvaa paremmin ilmiötä kuin vanha termi. Mielestäni helposti ajaudutaan kuitenkin siihen, että uudella termillä tehdään "kasvojenkohotus" ilman todellista tarvetta, vaikka todellinen syy pitäisi olla esimerkiksi ilmiökokonaisuuden uudelleenluokittelusta aiheutunut terminologian uusintatarve. Lainasanoissa ollaan Suomessa erityisen tiukkoja; jostain syystä useimmilla tieteenaloilla tuntuu olevan "tarve" suomentaa muista kielistä tulevia sanoja. Monissa ulkomaisissa kielissä otetaan helpommin lainasana sellaisenaan vastaan, mutta Suomessa on kokonainen kielenhuoltoinstituutio suomentelemassa lainasanoja. Tässä on toki sekä hyvät ja huonot puolensa.

Lottoesimerkkini perustui siihen, ettei prekognitiota käytetä lottorivien täyttämisessä. Kun itse täyttää vain yhden ruudukon ja naapuri 10 ruudukkoa, on naapurilla tietenkin kymmenkertainen voittomahdollisuus ensinmainittua vastaan. Prekognitiota käytettäessa (ja ennenkaikkea siten, että voidaan perustellusti väittää sen olevan prekognitiota) voitaisiin toki ylittää tilastolliset todennäköisyydet. Tilastollisen todennäköisyyden voittamiseenhan perustuukin useat parapsykologisia ilmiöitä (kuten PSI) koskevat testit.

Kommenttisi sohvan leijumisesta olivat erinomaisia; toisaalta en puhunutkaan ilmiön tieteellisestä evidenssistä vaan ilmiön kokemisesta, tiedostamisesta; ilmiön "vahvuus" vaikuttaa siihen, kuinka selvästi se poikkeaa tavanomaisesta ja näin sen tiedostamiseen. Sohvan lentely on aika selkeästi havaittavaa ja kaukana arkipäivästä. Jos taas ajateltaisiin evidenssiä, niin tieteellisessä todistustavassahan pitäisi pohtia myös tutkimuksen ja tutkijan ontologista näkemystä, sekä epistemologista ongelmaa eli paranormaalista ilmiöstä saatavan tiedon subjektiivisuutta. Tämä jälkimmäinen viittaakin juuri noihin antamiisi esimerkkeihin. Mainitsit, että "jos kokemusta ei ole rekisteröinyt mitkään laitteet..."; kokemistahan on mahdotonta tallentaa mitenkään objektiivisin välinein, mutta fysikaalinen ilmiö voisi ollakin tallennettavissa. Paranormaali kokemus (voitaisiin puhua tässä ilmiön havainnnoimisesta) voi hyvinkin johtua esittämistäsi syistä, mutta se ei ole toki sama asia kuin itse ilmiö. Tietysti tutkimuksessa tässä pitäisi valita, tutkitaanko kokemusta vaiko ilmiötä. Toisinsanoen onko tutkimusilmiönä paranormaali kokemus vaiko paranormaali ilmiö (heh, kivasti sekoittaa). Niillä voi olla yhteys toisiinsa tai niillä ei ole yhteyttä. Subjektiivisuuden merkitystä ja ongelmia paranormaalin tutkimuksessa on käsitelty mukavasti esim. Jahn, R.G., & Dunne, B.J. (1997). Science of the subjective. Journal of Scientific Exploration, 11, 2, 201-224.

Tuo lähdeluettelon pyynti kommentilleni siitä, että yliluonnolliset kyvyt eivät ole yleensä käytännönläheisiä, oli aika paha. Näin äkkiseltään kaiken tuollaista väittäneen kirjallisuuden esiinkaivaminen olisi turhan kova vaatimus. Onneksi kuitenkin onni oli myötä ja heti pinon ensimmäinen artikkeli jo mainitsikin tästä PSI-ilmiön käsittelyn yhteydessä eli saan heti tästä yhden esimerkin. Artikkelissa: Kennedy, J E(2003). The capricious, actively evasive, unsustainable nature of psi: A summary and hypotheses. Journal of Parapsychology, 67(1), (pp. 53-74) mainitaan PSI:tä koskevan kokoomakatsauksen yhteydessä, että PSI-kokemuksilla on harvoin ollut käytännön hyötyä. Suurin hyöty on ollut artikkelissa mainittujen tutkimusten mukaan se, että se muuttaa henkilön maailmankuvaa, ajatuksia elämisen tarkoituksesta ja hengellistä asennoitumista. Myös J. Fahler kirjassaan Parapsykologia kertoo korteilla tehdyistä PSI-sokkotesteistä, joissa osumatodennäköisyys olikin parempi, kun verrattiin vastausta kysyttävää korttia seuraaviin tai edeltäviin kortteihin. Tuollaisen "täsmäosuman" puuttuminen tekee kieltämättä käytännön sovellukset aika vaikeaksi; tuskin esimerkiksi pelikasinolla löisi rahoiksi, jos ei tiedä nimenomaan vuorossa olevaa korttia. Edelleen käytännönläheisyyden puuttumisesta kielii esimerkit, joissa väitetään vaikkapa, että pystytään muuttamaan valokuvan värien tummuusastetta tms. Myöskin "vanhan kansan" kertomuksissa esiintyvät yliluonnolliset kyvyt ovat usein aika hyödyttömiä sinänsä.

Pysyn edelleen kannassani, ettei useinkaan henkilö ole voinut vaikuttaa tai valita yliluonnollista kykyään. Ennemmin kysyn, missä on löydökset, jossa henkilö olisi itse valinnut, että haluaa vaikkapa telepatia-kyvyn ja sitten olisi sen saanut? Olen tosin samaa mieltä kanssasi, että yliluonnollisten ilmiöiden havaitsemiseen ja yliluonnollisten kykyjen ilmenemiseen vaikuttaa asenne, eli positiivisuus tai negatiivisuus asiaa kohtaan. Viime vuosina on kylläkin rajatiedon hengellisen kasvun kirjallisuuteen ja liiketoimintaan pesiytynyt ajatuksia, että tietyin keinoin, esim. meditaatio, tietynlaiset joogat, henkiset opit ja mikä milloinkin, voidaan saavuttaa yliluonnollisia kykyjä, kuten telepaatiokyvyt, levitaatiokyky tai näkymättömyys. Tälläinen kuvaa kuitenkin ennemmin rajatiedon megatrendejä; nykyisin trendinä on yksilöstä lähtevä henkinen kasvu ja piilevät henkiset kyvyt, sekä vaihtoehtoisterapiat ja -hoitokeinot.

Huomautus muuten tuosta sisäisten voimavarojen prosessista parantamisen yhteydessä; mainitsit että siinä ylinormaalit ja selittämättömät ilmiöt toimittavat osuuttaan. Puhuinkin aiemmassa viestissäni siitä, että parantamisessa voi olla kyse yhtä hyvin henkilön omalähtöisestä parantumisesta, kuin sosiaaliseen interaktioon perustuvaan energiavirtaan. Tieteessäkin tunnetaan toki ilmiö, jossa yksilön sisälähtöinen parantuminen perustuu uskoon/illuusioon vaikkapa lumelääkkeen toimivuudesta. Tästä ns. placebo-ilmiöstä on tieteessä kirjoiteltu, joten ei se ole enää niin selittämätön asia sekään. Katsopa muuten Tiede-lehti 7/2004 "Näin lumelääke vaikuttaa"; siinä on kuvattu yksinkertaisella tavalla prosessia. Tämä prosessi ei todennäköisimmin omaa ylinormaalia komponenttia edes sitä 10% jonka mainitsit. Siksi olisi mielenkiintoista lukea tutkimuksia, jossa todetaan nimenomaan todellisen, havaittavan energiavirran merkitys parantumisprosessissa.

Olisiko muuten antaa lähdeluetteloa noista mainitsemistasi uusimmista venäläisistä huipputason tutkimuksista, joissa uusin ja herkin laitteisto on käynnissä ja joissa on rekisteröity parantavien energioiden vaikutuksia? Antaisitko lisäksi parantamisasiaa hyvin tuntevana samalla muutamia esimerkkejä siitä, mitä tarkalleen itse sekä asiakkaasi ovat omilla silmillään nähneet? Parantavien energioiden molemminpuolinen näkeminen ei ole sellaista aineistoa, mihin tavallisesti törmää. Olisi mielenkiintoista kuulla ilmiön kuvausta sellaiselta, joka kertoo omakohtaisesti tälläisen ilmiön havaitsemisesta.

Jaa. Virittäytymisessä on vaara, että laskee tapahtumien oikeellisuuden rimaa eli alkaa kehitellä yliluonnollista itse asettamalla itse itsensä tiettyyn alihavaitsemisen tilaan. Samoin usko on kuin sulkisi toisen silmän todellisuudelta, yli- tai ali- sellaiselta.

Siis miksi yliluonnollinen karttelisi minua, jos kerran haluan kokea sen kaksi silmää auki, aistit valppaina ja normaalissa valveillaolotilassa? Pelkääkö yliluonnollinen paljastuvansa luonnolliseksi?

ATH kirjoitti:

Jaa. Virittäytymisessä on vaara, että laskee tapahtumien oikeellisuuden rimaa eli alkaa kehitellä yliluonnollista itse asettamalla itse itsensä tiettyyn alihavaitsemisen tilaan. Samoin usko on kuin sulkisi toisen silmän todellisuudelta, yli- tai ali- sellaiselta.

Siis miksi yliluonnollinen karttelisi minua, jos kerran haluan kokea sen kaksi silmää auki, aistit valppaina ja normaalissa valveillaolotilassa? Pelkääkö yliluonnollinen paljastuvansa luonnolliseksi?

Lue lisää

"Siis miksi yliluonnollinen karttelisi minua, jos kerran haluan kokea sen kaksi silmää auki, aistit valppaina ja normaalissa valveillaolotilassa? Pelkääkö yliluonnollinen paljastuvansa luonnolliseksi?"

Henkilokohtaisesti olen kokenut ns. yliluonnollisia ilmioita ihan valveilla olleissani ja (selvin pain):)...niita oikeastaan sen kummemmin "kutsumatta"...

Toisaalta joskus pyrin tietoiseen "transsitilaan", jolloin melkeinpa 100-prosenttisella todennakoisyydella oletan kokevani jotain tavallisuudesta poikkeavaa...(kyse on lahinna henkilokohtaisesta olotilasta - ei siita, etta ufoalus laskeutuisi nenani eteen)...

Siita, mika on yliluonnollista tai luonnollista, voidaan varmaan filosofoida koko loppu elinika...Kaikkihan on suhteellista...

Noita-Nainen kirjoitti:

"Siis miksi yliluonnollinen karttelisi minua, jos kerran haluan kokea sen kaksi silmää auki, aistit valppaina ja normaalissa valveillaolotilassa? Pelkääkö yliluonnollinen paljastuvansa luonnolliseksi?"

Henkilokohtaisesti olen kokenut ns. yliluonnollisia ilmioita ihan valveilla olleissani ja (selvin pain):)...niita oikeastaan sen kummemmin "kutsumatta"...

Toisaalta joskus pyrin tietoiseen "transsitilaan", jolloin melkeinpa 100-prosenttisella todennakoisyydella oletan kokevani jotain tavallisuudesta poikkeavaa...(kyse on lahinna henkilokohtaisesta olotilasta - ei siita, etta ufoalus laskeutuisi nenani eteen)...

Siita, mika on yliluonnollista tai luonnollista, voidaan varmaan filosofoida koko loppu elinika...Kaikkihan on suhteellista...

Lue lisää

Niin, ei filosofoida nyt käsitteestä 'yliluonnollinen'. Sinulle sitä siis tapahtuu normaalitilassa ja minulle ei. Missä siis vika, kun mulle ei? Tämä oli se alkuperäinen kysymys, eikä vastausta tunnu löytyvän. Aika luonnollista?

ATH kirjoitti:

Niin, ei filosofoida nyt käsitteestä 'yliluonnollinen'. Sinulle sitä siis tapahtuu normaalitilassa ja minulle ei. Missä siis vika, kun mulle ei? Tämä oli se alkuperäinen kysymys, eikä vastausta tunnu löytyvän. Aika luonnollista?

Lue lisää

Lue kohta "Et ole virittaytynyt"... uudelleen.:)