Miten vanhempanne suhtautuisivat, jos jäisit kiinni osallistumisesta kommunistiselle marssille itsenäisyyspäivän aikoihin?
(Jos ajatellaan että olisin ollut 15.)
Isäni olisi istunut nojatuolissaan viskilasi kädessään (niin kuin aina). Hän olisi mulkoillut minua ja kävellyt mielenosoituksellisesti perässäni huoneesta toiseeen yrittäen aloittaa keskustelun. Hän olisi kuitenkin päätynyt vain tuijottamaan minua ja tekemisiäni, ja kommentit olisivat olleet tällaisia:
- Noinko aiot kanakeiton lämmittää
- Voihan sen siihenkin laittaa jos on ihan pakko (vittumaiseen, pisteliääseen äänensävyyn)
- Niinpä tietenkin (marttyyriseen, mielenosoitukselliseen äänensävyyn)
- Nyt on Suomi sitten itsenäinen (tuijottaen ikkunasta ulos viskilasi kädessä, aforistis-apaattisella äänensävyllä)
Humalluttuaan lisää hän olisi alkanut soittaa musiikkia, ensin Sibeliusta, josta hän tokikin pitää. Olisi tullut viulukonsertot ja kaikki mahtipontiset Finlandiat, ja Venäjän säälittävät töttörööpillit olisivat hävinneet Suomen vaskille, ja lautasten paukatessa äiti olisi tullut jokin rätti käsissään valittamaan, että eikö tuota voi panna pienemmälle. Isä olisi laittanut volyymia isommalle ja jatkanut koko illan musisointia esmes Griegin tai jopa Tsaikovskin musiikin parissa, mutta kännipäissään julistanut vaikkapa venäläisestä pianokonsertosta, että "tällaista venäläiset eivät olisi saaneet aikaan koskaan".
Äiti taas olisi kysynyt minulta että oliko siellä mukavaa tai että tapasinko kivoja ihmisiä.
(Jos ajatellaan että olisin ollut 15.)
Isäni olisi istunut nojatuolissaan viskilasi kädessään (niin kuin aina). Hän olisi mulkoillut minua ja kävellyt mielenosoituksellisesti perässäni huoneesta toiseeen yrittäen aloittaa keskustelun. Hän olisi kuitenkin päätynyt vain tuijottamaan minua ja tekemisiäni, ja kommentit olisivat olleet tällaisia:
- Noinko aiot kanakeiton lämmittää
- Voihan sen siihenkin laittaa jos on ihan pakko (vittumaiseen, pisteliääseen äänensävyyn)
- Niinpä tietenkin (marttyyriseen, mielenosoitukselliseen äänensävyyn)
- Nyt on Suomi sitten itsenäinen (tuijottaen ikkunasta ulos viskilasi kädessä, aforistis-apaattisella äänensävyllä)
Humalluttuaan lisää hän olisi alkanut soittaa musiikkia, ensin Sibeliusta, josta hän tokikin pitää. Olisi tullut viulukonsertot ja kaikki mahtipontiset Finlandiat, ja Venäjän säälittävät töttörööpillit olisivat hävinneet Suomen vaskille, ja lautasten paukatessa äiti olisi tullut jokin rätti käsissään valittamaan, että eikö tuota voi panna pienemmälle. Isä olisi laittanut volyymia isommalle ja jatkanut koko illan musisointia esmes Griegin tai jopa Tsaikovskin musiikin parissa, mutta kännipäissään julistanut vaikkapa venäläisestä pianokonsertosta, että "tällaista venäläiset eivät olisi saaneet aikaan koskaan".
Äiti taas olisi kysynyt minulta että oliko siellä mukavaa tai että tapasinko kivoja ihmisiä.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Sinulla on taas kerran kivemmat vanhemmat kuin minulla.
Isä: "No mut kyllähän meidän pitää tietää, missä piireissä sä liikut." Ja myöhemmin vittumaiseen sävyyn: "Niin että sillä tavalla ajattelet."
Äiti: "Me vaan halutaan sun olevan onnellinen. Me välitetään susta." Myöhemmin: "Olis kiva kuulla jotain perusteluja."
Pahin on vielä edessä.
Tuo äitisi logiikka ei ihan aukea.
Ei minullekaan. Mikä osa sinusta epäselvää?
Onnellisuus. Se, että hän haluaa sinun olevan onnellinen. Tajuan sen sinänsä, mutta tuon asian liitoskohta muuhun...
Se on äidin peruslässytystä.
Arvaa oliko yllä kuvattu iskä helppo. Niinku loppupeleissä.
Ehkä ulkopuolisena saan siitä irti jotakin koomista. Joskus toivon, etteivät he välittäisi, jottei minunkaan tarvitsisi välittää.
Se oli muuten iskä, joka sytytti ne verhotkin yhtenä itsenäisyyspäivänä. Joo, olihan tuo koomista noin jälkikäteen ajateltuna, mutta voi saatana että otettiin välillä yhteen sen kanssa.
Ja sit tää hippiäiti siinä jonkin vihannessössön kanssa: "oliko teillä mukavaa", vaikka oltais yltä päältä paskassa.
Minä vain nauraisin.
Se olisi todellista välittämistä.
Pidän äidistäni, koska hän on hauska ja heittää läppää (ei ota asioita liian tosissaan) ja ennen kaikkea hän muistaa, millaista oli olla nuori...
Ai mikä olisi todellista välittämistä?
Henkisestä hyvinvoinnistani välittäminen.
Öööhhöhhöö! Rehellisesti, minulla ei ole koskaan ollut sellaista tunnetta, että kelpaisin äidilleni sellaisena kuin olen.
Hän on oppinut hyväksymään joitakin asioita, joo, mutta oli raskasta saada niin paljon negatiivista feedbackia kuin sain.
Hän sitten tyytyi sellaiseen pinnalliseen ota juuressosetta-asenteeseen ja kaikki muu oli ihan sama. Valittaa ei saanut.
Sillä olisi hyvä. En haluakaan valittaa heille. Pääasia on, että haluan helvettiin täältä. Taidan valita Itäkeskuksen lukion ihan kiusallani, koska se on lähellä kommaritoimistoa.
No en minä tiedä. Äiti varmaan selittäisi läpällä jotain siitä, että minun iässäni hän oli juopottelemassa ja tuskin vetäisi sen kummempia kilareita.
Iskä taas saattaisi valittaa tai sitten ei.
Kun saisin ne tajuamaan, että tämä on paras keino pitää minut poissa ryyppyporukoista, mutta ei mene perille...
Mitä helvettiä? Olette kommunisti jotta ette ryyppäisi? Mikset samantien liity raittiusseuraan :§D
Kommunistiporukoissa ei juuri ryyppäillä, kun tehdään politiikkaa, enkä minä ole paikalla hengailemassa vaan tekemässä politiikkaa.
"Tekemässä politiikkaa."
Naurattaa aivan helvetisti... Vähennä tuota... Vasemmistoanarkistit piirissä "tekemässä" politiikkaa! Muuta ne eivät osaa...
Hei, nyt keksin: aion tappaa sinut nauruun!
Olemme kuule muuttamassa maailmaa! Kantamme on tärkeä!
Kyllä tuo "tekemässä politiikkaa" oli hyvä. Otapa luottoluokitukset ja jakkupukuhomma siihen mukaan, niin tulee jo hyvä.
Minä käytän jo kauluspaitoja. Nyt vielä panen kravatin kaulaani ja kutsun äitiäni maanomistajaksi.
Siin' sitä istuttii piirissä tekemässä politiikkaa, välillä teki vähän kipeetä, mutta kyllä se siitä onnistui...
Mihin aktiin nyt viittaat?!
Sit pikkutakki. Ei helvetti mikä outfit XD Sun nykyiset kamppeet ja siihen päälle vaan musta pikkutakki! Se olis nerokas asu.
Vääntämässä anarkisteille (ja muille kommareille) uutta poliittista kantaa.
Minulla on sellainen. Haluatko, että menen kouluun siinä huomenna? Minulla olisi tyylikäs pioneeripinssikin kiinnitettäväksi siihen. XD
Miksi se kipeää tekisi?
Tarkoitan tärkeilypikkutakkia. Sisällä pidettävää, sliipattua mustaa. http://www.duetto.fi/Ralph-Lauren-jakku
Kommunismi on sen verran kovan luokan paskaa ettei sitä irtoa helpolla.
Nyt kun rupesin miettimään tuota yhdistelmää (muuten kaikki sama, musta pikkutakki päälle), niin se olisi aivan mahtava! Toisaalta hulvaton, toisaalta sellainen, että moni olisi valmis tunkemaan sen muotiblogiinsa.
Älä yllytä. Voin laittaa vahaakin hiuksiini.
Niin että persehän tässä on joka tapauksessa kipeänä.
Minä ajattelin ennemmin helmiä kaulaan.
Iskä saa tietää: *vaikuttaa normaalilta, kiinnostuneelta* Aijaa vai sellasessa sitä on oltu. *vähän myöhemmin, hieman harmistuneena* Miksi?
Äiti: *hajamielisenä* Teijän pappanne, minun isäni, taisi olla kommunisti... Ei sillä paljoa mitään ollut, niin olivat köyhiä... Ei se tietenkään mikään sellainen venäjän kannattaja ollu, mutta... Ajat olivat kovia... Köyhiä olivat, musta pirtti ja miljoona penskaa... aina meidän suku on sinne päin ollut kallellaan... sitä minä en vain ymmärrä että miksi nyt...
.... Ja kuinka tilanne pelastetaan:
Meillä näin. Valikoidaan kaveriporukasta (kommunistiporukasta) sisäsiisti yksilö, joka sitten tulee puhtaat vaatteet päällä ja selvin päin kylään. Eteiseen hän jättää näkyvästi esmes vaikkapa pasuunan.
Isä sitten tulee siihen ja örisee että tekös siellä olitte mars, hetkinen onkos tuo pasuuna. Onpa hieno pasuuna. Jukra sentään. Oletko kauankin soittanut, kokeillaanpa, onpa mahtava ääni. Nytpä keitetään kahveet, joo tule toistekin kylään.
Kai tuota voi soveltaa, vaikkei iskäsi olekaan samanlainen?
Siitäpä tulisikin kivaa.
Isäni: Missäs olet töissä?
Kommari: Ööh, postissa... (Jostakin syystä ne kaikki ovat töissä postissa.)
(Herr Doktor) Isäni: Jassoo.
Äitini: Ette kai te uhraa ihmisiä Saatanalle
Kommari: Emme
Äitini: Mitä minä sanoin!
Noni, eli ihan hyvin.
Just joo. Kuulen, kuinka ne kuiskuttelevat, perkele. Pitää yrittää tässä nyt sitten nukkuakin, joten hyvää yötä alustavasti!
yötä
isä: . . . . . . . . . . (kuolleet ei puhu)
äiti: kusetitko Retua? jos et nii painu pihalle ja tuotki sitte kaljaa mukanas. mulla ei nyt ole, nii ostat omillas. ja tuutki ennen puolta yötä, tai annan Retun raiskata sun tyttöystäväs