AMK-Insinöörikoulutus tuntuu ajantuhlaamiselta

Kyllä se kk-tutkinto kuitenkin kannattaa loppuun pinnistää, jos sullakin jo kolmas vuosi kerran on menossa. Lisäksi sulla on tuosta vielä mahdollisuus jatkaa yliopistossa / teknillisessä kk:ssa, jos ei töitä ala löytyä.

IT-alan näkymät ei tosiaan ole kovin hyvät nyt kun on jäänyt paljon kokeneitakin insinöörejä työttömiksi.

Jotkut pääsee pahimman yli sillä että jatkaa opintoja DI:ksi ja tutkija-asteelle, jolloin työnäkymät paranevat kansianvälisille työmarkkinoille. Se edellyttää lahjakkuutta ja intohimoa alaa kohtaan.

Jos tuntuu, että IT-alalla työskentely on vain tapa saada rahaa, eikä ala sinänsä tarjoa mitään suurempia kicksejä, niin ehkä kannattaa vaihtaa alaa. Asiantuntijatyötä ei kannata tehdä ilman intohimoa alaa kohtaan. Jos työnteon tarkoitus on vain saada rahaa ja palkallinen loma, niin silloin kannattaa mennä perusduunariksi, jolla hanskat tippuu kädestä kun kello tulee 15. Suomessa ei ole suurta eroa palkoissa ja verotus tasaa sen pienenkin eron.

Monelle on burnout-tilanteessa toiminut kuitenkin pieni irtiotto. Voihan vaikka lähteä vaihtoon vaikka vain muutamaksi kuukaudeksi, tai jos tutkinto on loppusuooralla, niin tekee se valmiiksi ja lähtee ulkomaille töihin. Tai jos työnhaku ulkomailta ei onnistu, niin tekee vuoden verran niitä perusduunarin hommia ja säästää reissurahat ja lähtee vähäksi aikaa kiertämään kivoja paikkoja rinkan kanssa. Sen jälkeen maailma näyttäytyy yleensä aivan erilaisena. Tule takaisin tänne sitten kunn täällä menee vähän paremmin.

Yksi idea oli toki myös yrittää vetää koulutus loppuun iltakoulutuksena.

Insinöörin touhuihin mulla on sinänsä jonkun sortin intohimo. Tykkään koodamisesta käytännössä kielestä riippumatta, ja olen hyvä oppimaan uusia kieliä. Kaikki muu on toisaalta pakkopullaa, jolla en näillä näkymin tule ikinä tekemään mitään. Tai siis varmasti tuun, mutta sanotaanko näin, että sen onnellisen ajan, kun toimin php-koodarina firmassa, joka meni valitettavsti konkkaan, en ikinä tehnyt mitään derivoinnilla tai yrityksen hallinnan perusteilla.

Perusduunia olen monesti ajatellut. Vaan eihän sellaisenkaan pääse ilman koulutusta. Kyllä minä mielelläni ottaisin vasaran tai jakoavaimen käteen, mutta kun ei ole koulutusta... Uuden koulutuksen hankkiminen taas on pitkäaikainen ratkaisu, ja mä tarviin jotain nyt ja heti.

Ja myös ne duunit, joita mainitsin ylhäällä eivät sovi minulle henkilökohtaisista syistä. Puhelinmyynti ja face-to-face rahankeruu on mun maailmankatsomuksessa verrattavissa terrorismiin. Siivoajaksi en pystyisi menemään, koska en pystyisi lakaisemaan roskia maton alle (Meinaan, että näin miten siivoajat tekee töitä. Jos olisin niiden pomo, en maksaisi niille penniäkään. Ja jos taas tekisin sitä kunnolla, niin saisin potkut, koska olisin älyttömän hidas). Kaupan kassa on sinänsä ok, ja olen sitä joskus tehnytkin ja yritän edellen päästä, mutta se on kyllä melkolailla joko yhteyksillä, tai sit vuokratyövoimana, mikä ei ole jees.

Onkos kyseisellä insinöörillä tietoa millaiset mahdollisuudet koneinsinöörillä on työllistyä? Äläkä heitä kirvestä kaivoon. Usko itseesi että työllistyt. Satsaa harjotteluihin, mikäli teillä niitä on niin saatat saada jalkaa ovenväliin.

Jos ihmisellä on työuraa edessä ainakin 50 vuotta, niin alkuvaiheen ongelmat eivät siinä paljoa paina. Tämä hetki nyt vain sattuu olemaan onnetonta työllistymisen kannalta, mutta kyllä se siitä aikaa myöten paranee. Ainakin tähän saakka näin on joka kerta käynyt, ja siksi ihmettelisin, jos niin ei kävisi tälläkin kerralla.

Siksi ei kannata kenenkään ryhtyä nakkelemaan kirveitään järveen.

Vielä eräs näkemys. Motivaatiosi (aloittaja) kumpuaa tällä hetkellä pitkälti siitä, että toivot opintojen työllistävän. Eli motivaatio on ulkoista.

Totta kai tällainen hyvin käytännöllinen näkemys on ihan ok ja hyväkin olla. Se myös on erittäin yleinen, ja vaikkapa päättäjien ja kansantalouden näkökulmasta jopa toivottava. (Yksilötasolla tällaiset vaatimukset -- mikäli ne sisäistää ikään kuin liiallisesti -- voivat sitten alkaa tehdä "tuhoa"). Mutta eipä siinä mitään. Moinen ajattelu vain saattaa olla kk-opintoihin usein riittämätöntä, koska opinnot kuitenkin yleensä kestävät vähintään nelisen vuotta. Edes hieman sisäistäkin motivaatiota pitäisi siis löytyä.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että sitten kun omiin opintoihin on selvästi ns. "sisäistä paloa", eli kun opiskelee oppimisen ja kiinnostuksen vuoksi tai löytää edes jonkin muunkin kipinän kuin pelkän hyötynäkökulman, niin homma alkaa sujua. Olin aikoinaan lukiossa melkoinen hälläväliätyyppi. Hauskaa oli ja homma hoitui ns. vasemmalla kädellä, mutta opintomenestyksellä ei voi kehuskella. Kokeilin välissä amk:ta, mutta vasta kun sain pinnistettyä itseni yliopistoon ja nimenomaan haluamalleni alalle innostuin muutenkin opiskelusta ja itseni sivistämisestä, alkoi homma sujua arvosanojen ynnä muun kannalta ns. kiitettävästi (ei niin että arvosanat nyt välttämättä hirveästi mitään osoittaisivat).

"Yrittäjä raataa enemmän kuin perus duunari, ja saa vähemmän. Valtio tekee tietenkin kaikkensa, jotta yrittjillä ei olisi turhan helppoa. Mistä tiedän"

Minä olen yksinyrittäjä (freelancer) myös palkkatyössä. Turhan helppoa ei tosiaan, mutta sen voin sanoa, että yrittäjyydessä on kuitenkin oma vapautensa, mikä on omalla tavallaan hieno juttu. Palkkatyökin on minulla sellaista, että suht. vapaasti omasta työstäni päätän -- onneksi. Toisinaan on eräänlaisia "rakenteista" ja "byrokratiasta" johtuvia juttuja, joiden takia työn järjestämisessä voi olla tiettyä jäykkyyttä, mutta suht. itsenäinen saa olla ja itse päättää sen, miten työnsä tietyissä puitteissa hoitaa.

IT-alasta en niin tiedä, mutta voisin olettaa, että IT-alallakin jonkinlaista freelancer-hommaa voisi olla. Riippuu tietysti omasta osaamisesta, eli onko osaamista, jolle olisi kysyntää. Freelancer-töitä (ja ylipäänsä töitä) saa aina helpommin omalla Y-tunnuksella kuin verokortillisena, etenkin jos olet ennakkoperintärekisterissä. Tällöin työnantajan tai siis toimeksiantajan ei tarvitse työn sivukuluja miettiä. Tosin yrittäjänä on tietty hallittava yrittäjyyden erinäiset pikku kiemurat (jotka nyt eivät mitenkään ylitsepääsemättömiä kylläkään ole).

Meinaan tässä nyt sitä, että voihan tuo olla ihan mahdollista esim. yksinyrittäjänä tai freelancerina päästä IT-alallakin kohtalaisiin ansioihin -- en sis tiedä mutta oletan.

Niin, kannattaa ehkä tutkailla yrittimisajatustakin opintojen oheen, kunhan vain huomioi siihen liittyvät "riskit" (eli siis sosiaaliturva (menettäminen) verotus eläkkeet kuivat kaudet). Se pitää myös muistaa, ettei kaikki työstä nettona tilille kilahtava ole niin sanotusti omaa rahaa, eli pienoisen yksinyrittäjänkin on osattava pistää osa sivuun, jotta lakisääteiset kuviot hoituvat.

Allekirjoitan viestisi.

Itse olen viimeisiä opintoja valmiiksi suorittava tietoverkkoalan opiskelija, jonka motivaatio viimeisten pisteiden opiskeluun on käytännössä mennyt. Kyseessä näes ovat harjoitteluista ropisevat pisteet ja viime vuoden keväästä lähtien olen laittanut päälle sata hakemusta ties mihin tietokantoihin ja sähköposteihin. Pari haastattelua on tullut, hedelmätöntä sellaista.

Hiipii epäilys, että jos edes harjoittelijaksi ei haluta ottaa, millä taikatempulla tässä voi kuvitella työllistyvänsä alalle. IT-ala kiinnostaa minua ja juuri tietoverkot, mutta niissä harvoissa vastauksissa työnantajalta kyseltiin pitkälti kyvykkyyttäni ja kokemustani ohjelmoinnista. Ohjelmointiin en tunne juurikaan paloa enkä usko olevani tarpeeksi luova siihen hommaan.

Jos siis olet ohjelmointialalla, suosittelen pysymään kelkassa mukana. Näinä aikoina, jolloin lähes jokainen firma leikkaa it-tuesta ja -infrasta, koodiorjuus noussee ainoaksi it-työllistäjäksi seuraavan viiden vuoden aikana.