Jotenkin musta tuntuu ettei musta oo mihinkään tässä maailmassa. Ainoa asia jonka takii mä jaksan elää oo se et ilman mua välkillä ois aika tylsää (on niitä muitakin syitä, oikeastaan). Taidan olla ainoa ihminen (siinä koulussa), joka jaksaa hymyillä ja kertoa surkeita vitsejä aina ja ikuisesti. Mut ainoo juttu josta mä oon todella iloinen on se et mulla ei oo rakkaushuolia, olen helpottunut, huh, huh. Täytyy sanoa että ilman rakkaushuolia elämä on miljoona kertaa helpompaa, ainakin sen perusteella mitä oon täältä lukenu ja kokenu.
Elämä haisee!
*****
4264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niimpä niin... Varmaan kaikilla on joskus niitä fiilareita ettei ittestä oo mihinkään...
Mutta hyvä että sulla on ainakin yks hyvä syy elää...
Kerroit noista rakkaushuoli jutuista.
Nooh, niistä voi olla montaa eri mieltä, mut mulle mun rakas, on yks syy herätä uuteen aamuun.
Tottakai rakkaus tuottaa huolia ja se kuuluu asiaan mut kaiffarin sanoja lainaten; "...rakastaminen ja vastarakkauden saanti on ehkä elämän parhaimpii fiilareita!"
*Terkut vaan Eerikille* :)
Jees, mutta ne sun koululaiset tarvii sua ja toivottavasti sä ees jotain sun kaverii, joten keep on moving.
-peace-
Oletko yhtä naseva ja itsevarma tosielämässä, mitä olet täällä kirjoittaessasi? Sussa on jotain aksenttia =)
Juu ja en, olempa vaan tällänen älyttömän bimbo tyyppi.
elämä tuntuu tosiaan paskalta aika ajoin, täytyy myöntää :) Mutta on hienoa että olet koulussa positivinen , tuot muille hyvän mielen varmasti.. mut on varmaan aika ankeeta jos kaikki on sellasia kulmat kurtussa - tyyppejä.
Niin.Noista rakkaushommista voi olla monta mieltä. Kuten Kata (??) mainitsi niin rakkaus ja vastarakkauden saaminen on niitä hienoimpia tunteita elämässä.. mutta yksipuolinen rakkaus on aika raastavaa..uh. Siitä on vain jotenkin päästävä yli , niin vaikeaa kuin se onkin.
Älähän nyt kyllä se sullekin tulee se rakkaus eteen niin et voi välttyä niiltä huolilta.
Mä luulen olevani rakastunut erääseen ihmiseen,
jonka kanssa en ole edes kunnolla jutellu.
Mutta tuntuu kuin olisin koko elämäni tuntenut
hänet , ihan kuin pystyisin lukemaan hänen olemuksestaan ja silmistään hänen ajatuksensa.
Sit meillä on kuin sattumalta samanlaisia harrastuksia jne. Ja ku joskus yläasteella mietin et millanen mun jätkän pitäs olla ulkonäöltään (tollasia sen aikasia lapsellisia yleistysjuttuja..) niin tämä jätkä on just
siihen "muottiin" eli toisin sanoen sillä on vaaleat hiukset ( heh heh..tolle jutulle nyt on ihan sama , mut..) .
Toi tunne on jotain käsittämätöntä.Multa menee aina jalat alta ku näen ko. henkilön. Sen silmät näkee mun sieluun asti. Enkä mä saa sitä ihmistä pois ajatuksistani , en vaikka mitä tekisin.
juups , so long :D Tsemiä sulle seuraavaan päivään