Miten asia saadaan etenemään?
Jos epäily vakavammasta on uhrin omaisten
ja ystävien mielestä ilmeinen?
Mennäänkö itse "murharyhmän" puheille?
AUTTAKAA!
Jos epäily vakavammasta on uhrin omaisten
ja ystävien mielestä ilmeinen?
Mennäänkö itse "murharyhmän" puheille?
AUTTAKAA!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pitää näyttää toteen ensisijaisesti teon suunnitelmallisuus. Suunnitelmallisuus ja/tai erityinen raakuus ovat ne kriteerit, mitkä voivat johtaa tuomioon murhasta. Murhatuomio on valitettavan harvinainen Suomen oikeuskäytännössä. "Murha" katsotaan tuomioistuimessa lähes aina tapoksi - ja jos ei, niin viimeistään KKO sen usein tapoksi "pudottaa". Varsinkin nuorten raa´an henkirikoksen tehneiden kohdalla tämä on valitettavan yleinen linjaus (vaikka itse teko pitäisikin olla se pääarviointiperuste, ei tekijän ikä).
Tuomiokäytäntömme välinpitämättömyydestä ja ihmiselämän arvostamattomuudesta on hyvä esimerkki nämä Savonlinnassa heinäkuussa 17-vuotiaan Mikon erittäin raa´asti - mm. silmittömästi päähän ja ympäri ylävartaloa potkimalla, pään päällä hyppimällä yms. - tappaneet 18-vuotias Joonas Luostarinen ja 20-vuotias Niko Silvennoinen, jotka tuomittiin erittäin julmasta teostaan VAIN törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta! Ei edes taposta!! Ja koko oikeudenkäynnin ajan tämä kaksikko vain ilkikurisesti hymyili ja virnuilu, eikä piitannut pätkääkään koko oikeuskäsittelystä, saati tuomiosta. Oikeusjärjestelmämme olisi mielestäni pitänyt näyttää mm. näillekin Savonlinnan MURHAAJILLE rohkeasti oma paikkansa, eikä vain pönkittää heidän epätodellista vallan tunnetta, että voivat tehdä täällä keskuudessamme aivan mitä tahansa ikinä haluvat, ja nauraa räkättää paskaset naurut vielä päälle, yhteiskunnan heille langettamille naurettaville tuomioille. Jotain tarvitsisi yhteiskuntamme asialle siis tehdä ja nopeasti - tai meidän ihmiselämää ja lähimmäisiämme kunnioittavien "kunnon" kansalaisten ainoaksi vaihtoehdoksi jää pian silmä-silmästä -toimintamalli! Ja tällainen "ammattipalkkatappajien värväys" ei sivistysvaltioon kuitenkaan mielestäni oikein sovi, ELI jotain olisi siis todellakin yhteiskunan asialle tehtävä...ennen kuin on liian myöhäistä...
Kiitos vastauksesta.
Tohon aiemmin mainittuun juttuun ja tuomittavaksi(!) pitäisi saada liitettyä mukaan toinen henkilö, joka oli tapahtuman aikana mukana.
Puhuu ja todistaa tietenkin nyt tuomitun puolesta,
joka siis on ottanut "syyt niskoilleen".
Ja "lieventävin asianhaaroin" yrittävät päästä mahd vähällä...
Eikö yhdessä toimiminen ja esim. avunannon vitkuttelu kerro suunnitelmallisuudesta ja siten ole murhan tunnusmerkkejä?
Murhan suunnitelmallisuudesta kertoo mm. se kun surmaaminen on suunniteltu etukäteen ja sitä varten on esim. hankittu välineitä, ko. surmaamisvälineet ja niiden käyttötapa, surmaamispyrkimys eli -tarkoitus, tekijä/t/ on esittänyt jo aiemmin uhriin kohdistuneita tappouhkauksia JA - Huom! tämä on tärkeä - -> kun mielellään useampi henkilö on kuullut näitä uhkauksia, niitä voidaan pitää vakavasti otettavia, ja ne ovat silloin vankka osoitus vakaasta harkinnasta/suunnitelmallisuudesta ja siitä, että ajatus tappamisesta ei ole ns. äkillisesti syntynyt. Vakaasta harkinnasta kertoo myöskin se, että tekijällä on ollut teon kestäessä "aikaa ajatella" toimintaansa ("kesto") ja sen seuraamuksia, ja myöskin mm. uhriin osuneiden laukausten tai puukoniskujen (tai potkujenkin) lukumäärä yms.
Erityisestä raakuudesta ja julmuudesta kertoo mm. se kun surmaaminen on tapahtunut erityistä raakuutta osoittaen, tarkoituksellisesti kovia tuskia aiheuttaen tai niitä jopa kiduttamalla pitkittäen - lisäten näin uhrin tuskaa, surmaaminen on toteutettu käyttämällä päättäväisesti useaa eri välinettä lukuisia kertoja tms. ja osoittamalla näin surmaamisen tarkoituksenmukaisuutta ja päättäväisyyttä. Uhriin osuneiden laukausten ja puukoniskujen lukumäärä liittyy luonnollisesti myös tähän kohden, kuten myöskin teon tarkoituksellisuutta ja tahallista tuottamuksellisuutta osoittava mainitsemasi avunannossa vitkuttelu.
Jos murha on tapahtunut "hetken mielijohteesta" äkillisesti, ja tilanne on kehittynyt odottamattomasti tekijän kiihtymystilan tms. seurauksena, on kysymyksessä - voisi sanoa - poikkeuksetta korkeintaan tappo. Kuulostaa todella epäoikeudenmukaiselta ja typerältä, mutta kun oikeus/tuomioistuinkäytäntömme todella tarkastelee asiaa näin.
Kärjistetyin esimerkki murhaajien tuomiokäytännöstä maassamme, mikä mieleeni muistuu, on 90-luvun puolivälin tienoilla, kun neljän nuoren porukka tappoi heille aivan tuntemattuman ihmisen Forumin edustalla Helsingissä, potkaisemalla hänet yht´äkkiä arvaamatta katuun. Kuulusteluissa kaikki vaikenivat, eikä kuolettavan potkun antajaa näin ikinä saatu selville, ja kaikki todettiin yllätys, yllätys, syyntakeettomiksi uhrin surmaamiseen!!
Todistamisen vaikeuden ongelma on siis todellinen, kun tekijöitä on mainitsemasi kaksi ja he molemmat väittävät kiven kovaan vain toisen heistä osallistuneen surmaamiseen, ja suoltavat muutakin "paskaa" tapahtumista, ja vielä kun tämä toinen murhaaja puolustaa henkeen ja vereen tätä kaikki syyt niskoilleen ottanutta. Todistajat ovat tässä tilanteessa tietenkin kullan arvoisia, mutta jos silminnäkijöitä tapaukselle ei ole, voi rikospaikkatutkimuksesta sormenjälkien yms. perusteella paljastua jotain, mikä osoittaisi murhaajien puheet mahdollisesti valheellisiksi ja/tai asettaisi epäuskottavaan valoon.
Surmapaikan rikostutkinnan ja uhrin vammojen/ruhjeiden perusteella selviää surmatapa ja todennäköinen kuolinsyy yms. tutkinnalliset seikat, ja silminnäkijöiden tärkeyttä todistajina ei voi koskaan vähätellä, jos heitä on saatavilla, MUTTA yhtä asiaa haluan korostaa, millä voit ajaa murhatuomiota, toteennäytät suunnitelmallisuuden, eli tekijöiden vakaan harkinnan surmata uhri. SUORA OTE TEKSTIN ALUSTA: "surmaamispyrkimys eli -tarkoitus, tekijä/t/ on esittänyt jo aiemmin uhriin kohdistuneita tappouhkauksia JA - Huom! tämä on tärkeä - -> kun mielellään useampi henkilö on kuullut näitä uhkauksia, niitä voidaan pitää vakavasti otettavia, ja ne ovat silloin vankka osoitus vakaasta harkinnasta/suunnitelmallisuudesta ja siitä, että ajatus tappamisesta ei ole ns. äkillisesti syntynyt".
Kerroit, että epäily vakavammasta on uhrin omaisten ja ystävien mielestä ilmeinen. Ei muuta kun mahdollisimman moni ystävä ja omainen todistamaan siitä, että uhri on kertonut heille tekijöiltä saamistaan tappouhkauksista ja on ollut silminnähden peloissaan... Muutamakin henkilö jos näin voi todistaa, niin suunnitelmallisuusehto, ts. teko on tapahtunut vakaassa harkinnassa, on mielestäni toteennäytetty, ja se vaikuttaa tuomion pituuteen. Jos surmatapa on ollut suunnilleen alussa selostetun kaltainen, erityisen raaka/julma, voivat edellytykset murhatuomiolle täyttyä. Ensiarvoisen tärkeää on, että toteennäytätte yhdessä kavereiden ja omaisten kanssa suunnitelmallisuuden (jos vain suinkin pystytte).
Raakuus ei merkitse tuomioita annettaessa yhtään mitään, käytännössä ei myöskään uhrin nöyryyttäminen, vaikka laki selvästi sanoo törkeyttä lisäävän uhrin nöyryyttämisen esim. tekemällä teko uhrin läheisten joutuessa katselemaan, sukupuolinen häpäisy yms. Esimerkiksi Eveliina Lappalaisen surmaamista oikeus piti kevyenä, lievänä ja kokonaisuutena arvioiden anteeksiannettavana pikaistuksissa tehtynä jollainlailla oikeutettuna kurinpalautuksena ja kostona. Näiden lieventävien asioiden lisäksi teon oikeutusta lisäsi se, että surmaaja itse pystyi elämään vuoden pitämällä tekonsa vain omana tietonaan joten voikin kysyä mm. mitä se suunnitelmallisuus teon raakuutta arvioitaessa tarkoittaa? Eikö jonkinlainen suunnitelma ole ollut jos jättää uhrin kuolleena surmapaikalle (ei esimerkiksi hävitä ruumista, eikä kerro kenellekään, jatkaa normaalia elämää jne. jne.)jotta teko näyttää siltä mitä se onkin: suunniteltu surmaaminen. Oikeushan antoi tälle surmaajalle oikeuden ja mahdollisuuden elää surmaamishimonsa kanssa samantapaista toimintaa harjoittaen, koska ei pitänyt listimistä edes mielenhäiriössä tehtynä tekona. Kuinkahan monta lasta/tyttöä tulee saman käden kautta menettämään henkensä ennenkuin oikeus toteaa ettei se nyt ihan oikeinkaan ollut?