Kannattaako ryhtyä kirjailijaksi? Kannattaako ylipäänsä kirjoittaa yhtään mitään? Tekstejä on lukemattomia eikä kaikkia edes lueta, kirjat jäävät pölyttymään kirjaston hyllyihin eikä kukaan kaipaa sitä yhtä jonka minä olen kirjoittanut.
Olen aloittanut kirjoittamaan "loistavaa" tekstiä, sitten huomaan että juoni on suoraa jostakin aiemmin lukemastani kirjasta. Alitajuntani poimii kaiken ympäristöstä sen sijaan että loisi mitään itse. Onko tähän parannusta tai mitään vippaskonstia? Onko muilla samoja ongelmia?
Olen aloittanut kirjoittamaan "loistavaa" tekstiä, sitten huomaan että juoni on suoraa jostakin aiemmin lukemastani kirjasta. Alitajuntani poimii kaiken ympäristöstä sen sijaan että loisi mitään itse. Onko tähän parannusta tai mitään vippaskonstia? Onko muilla samoja ongelmia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjoittamalla oppii itsestään ja maailmankatsomuksestaan paljon sellaista, jota ei ehkä muuten hoksaisikaan. Siinä mielessä kannattaa kirjoittaa.
Jos haluaa kuuluisaksi tai tuottaa jotakin 'oikeasti merkityksellistä' yhteisössään, kannattaa ehkä valita muu ura.
Mikä täällä nyt kannattaisi, kirjoittaminen ei ainakaan rahallisesti.
Toisaalta eip nuo kirjastot ainakaan omasta mielestäni pursu hienoja hauskoja kirjoja, lukiessa usein miettii että kiva kirja mutta... Tuo mutta on syy kirjoittaa, kuvittelen kirjoittavani jotain jota lukiessa joku kaltaiseni henkäisee, että juuri tällaista kirjaa olen etsinyt.
Alitajunta poimii aina kaikkea kaikkialta, mitään uniikkia tuskin pystyy kirjoittamaan, kirjoja on jo sitä paljon kirjoitettu. Eiköhän kaikki ihmiskohtalot ole jo läpikäyty, toisaalta eikö jokainen elämäkin ole uniikki, jokaisen oma tapa katsoa maailmaa.
Jos noin mietit on ehkä turha väkisin vääntää tekstiä, kun tulee tarve kirjoittaa kirjastonhyllyt pikemmin innostavat ylittämään itsensä kuin masentavat. Katsoppa niitä hyllyntäytteitä tarkemmin. Moniko niistä on mielestäsi ihan täydellinen?
Ei kannata.
Kirjoittamisella ei elä, eikä kukaan nykypäivänä saa sen suurempia elämyksiä kirjoja lukiessaan. Totta puhuen kustantajat eivät edes etsi uusia kykyjä enää. Vanhoilla konkareilla tienaa tarpeeksi ja ainahan voi markkinoida jonkun julkkiksen tekelettä. Surullista mutta kutakuinkin totta...
Jos idea on hyvä ja juoni kantava, hahmot hyviä, alkavat ne sitten, sanoisinko, elää omaa elämäänsä
silloin onkin aika kysyä aikooko jättää henkilöt kuolemaan muutamille kirjoitetuille sivuille vai kertooko tarinan loppuun.
jos tarina on niin hyvä että et voi olla jakamatta sitä kaikkien kanssa, niin helpointa on laittaa se vaikka tänne. mutta eihän suklaakarkkikaan maistu yhtä hyvälle jos se löytyy ilmaiseksi jostain? jos tarina on niin loistava, että sen arvolle sopii enemmänkin tulla luetuksi kovien kansien välistä karhealle paperille kirjoitettuna niin lähettää sen kustantajalle, joka tottakai kustantaa sen.
Ja jos nykyiset "parhaat" kirjailijat ovat pelkkää puppumaakareita jotka joutuvat elämään tv-ohjelmien siivellä, ei se ole kustantajien syy vaan sen, että taso ei ole tarpeeksi korkealla?
Jos suomen kirjallisuus tällä hetkellä ei miellytä niin paras tehdä se itse
Yhtä hyvin voisi kysyä, että kannattaako elää, kannattaako tehdä yhtään mitään?
- Hyvin harvasta elämästä jää loppujen lopuksi mitään jälkeä, hyvin harva tekeminen on loppujen lopuksi mitenkään merkityksellistä.
Kysymyksesi asettelu mitätöi mielestäni koko olemassaolon ja vastausta siihen ei ole. Tai on tietenkin, mutta se on vaihtoehtoinen ja vapaavalintainen, kuten lähes kaikki muukin tässä maailmassa. Eihän meillä ole kuin muutama pakko; syntyä, elää ja kuolla. Vain niihin emme voi vaikuttaa, vain niitä on jokaisen kokeiltava.
Luoda? Onko se mielestäsi jokin tekijästään irrallinen prosessi, joka synnyttää uutta pelkästä uuden synnyttämisen ilosta ja helppoudesta.
Minun mielestäni luoda on aliarvostettu sana, joka vallitsevissa nykykäsityksissä ei sisällä läheskään kaikkia niitä ominaisuuksia, joita luomistyöhön liittyy.
Luominen ei mielestäni ole helppoa, eikä sen kuulukaan olla sitä. Idean saattaminen valmiiksi asti tarvitsee työtä, työtä ja lisää työtä.
Loistava teksti ei synny, se synnytetään. ja synnyttäminen sattuu, vie voimia, vaatii pitkäjänteisyyttä ja aikaa, puristaa synnyttäjänsä kuiviin.
Pelkkä lahjakkuus ei riitä, tarvitaan myös aika lailla lujaa tahtoa ja kovaa työtä, jotta mitään loistavaa voi syntyä.
Tähdenlennot ovat asia erikseen, mutta pelkästä pyrähdyksestä eteenpäin pääseminen vaatii jotain paljon enemmän.