Meillä on tosiaan asiat hyvin.
MInulla ja bioäidillä on hyvät välit meillä ei ole koskaan ollut riitoja meillä on sama rakkauden kohde joka on hänen lapsi joka on vain minulla lainassa.
Alku meillä oli hieman hankalaa lapsi ja äiti eivät heti minua hyväksyneet,mutta mieheni kautta asiat onnistuivat.
Ajan kanssa lapsi oppi luottamaan ja äiti myös bioäiti ei ole koskaan sanonut meistä pahaa.
lapselle hän kunnioittaa meidän toiveitamme. pyyntöjämme, joskus alkuaikoina äiti lupasi lapselle moottoripyöran,auton, mika häkkinenkin tavataan lapsi odotti ja pettyi kun ei asiat tapahtuneetkaan kerroin lapselle että jos äidillä olisi mahdollisuus hän varmaan tekisi näin lapsi suuttui äiti ainakin lupasi tuoda minulle reipanit(aurinkolasit) äiti tuli lapsi kysyi onko reipanit äiti selitti olivat jääneet kotiin lapsi hyvin levoton.
Sitten oli kahdenkeskinen keskustelu lupaukset oli loputtava tai tuo sovitun tavaran.
Lupaukset loppuivat ja jos äiti lupaa jotain,niin hän myös pitää sen.
Tämän jälkeen meidän välit tuli hyväksi ja kunnioitamme toisiamme ja jos hän haluaa antaa lapselle jotain suurempaa hän puhuu ensin meidän kans ja jos kiellämme asian hän tyytyy siihen hän ei koskaan puhu lapselle ensin.
Hän tuo minulle joka kerta jotakin kukkia ta jonkun pienen asian mutta ottaa huomioon, ei koskaan arvostele lapsen kuullen muistuttaa lasta miten hyvä hänellä on kun me pidetään huolta hänen lapsestaan.
Pari vuotta sitten sairastuin ja lapsen matka oli peruttava jouduin sairaalaan sain lapsen suvulta kukkakimpun ja kortin parene pian.Olin todella ihmeissäni,mutta onnellisen kipeä.Joku kirjoitti täällä,että sijaisäiti oli sanonut tekee kaikkensa että välit omaa äitiin menisivät poikki olen pahoillani, että tälläisiä sijaiäitejä on.Vaikka lapsi asuu sijaiperheessä lapsella on jossakin oma äiti ja olkoon se minkälainen tahansa se on lapsen ÄITI. Olen hyvilläni,että meillä asiat on kunnossa,mutta pahoillani siitä kuinka paljon on toisenlaisia perheitä.Olisin kiitollinen jos bioloogiset antaisivat kommentteja
MInulla ja bioäidillä on hyvät välit meillä ei ole koskaan ollut riitoja meillä on sama rakkauden kohde joka on hänen lapsi joka on vain minulla lainassa.
Alku meillä oli hieman hankalaa lapsi ja äiti eivät heti minua hyväksyneet,mutta mieheni kautta asiat onnistuivat.
Ajan kanssa lapsi oppi luottamaan ja äiti myös bioäiti ei ole koskaan sanonut meistä pahaa.
lapselle hän kunnioittaa meidän toiveitamme. pyyntöjämme, joskus alkuaikoina äiti lupasi lapselle moottoripyöran,auton, mika häkkinenkin tavataan lapsi odotti ja pettyi kun ei asiat tapahtuneetkaan kerroin lapselle että jos äidillä olisi mahdollisuus hän varmaan tekisi näin lapsi suuttui äiti ainakin lupasi tuoda minulle reipanit(aurinkolasit) äiti tuli lapsi kysyi onko reipanit äiti selitti olivat jääneet kotiin lapsi hyvin levoton.
Sitten oli kahdenkeskinen keskustelu lupaukset oli loputtava tai tuo sovitun tavaran.
Lupaukset loppuivat ja jos äiti lupaa jotain,niin hän myös pitää sen.
Tämän jälkeen meidän välit tuli hyväksi ja kunnioitamme toisiamme ja jos hän haluaa antaa lapselle jotain suurempaa hän puhuu ensin meidän kans ja jos kiellämme asian hän tyytyy siihen hän ei koskaan puhu lapselle ensin.
Hän tuo minulle joka kerta jotakin kukkia ta jonkun pienen asian mutta ottaa huomioon, ei koskaan arvostele lapsen kuullen muistuttaa lasta miten hyvä hänellä on kun me pidetään huolta hänen lapsestaan.
Pari vuotta sitten sairastuin ja lapsen matka oli peruttava jouduin sairaalaan sain lapsen suvulta kukkakimpun ja kortin parene pian.Olin todella ihmeissäni,mutta onnellisen kipeä.Joku kirjoitti täällä,että sijaisäiti oli sanonut tekee kaikkensa että välit omaa äitiin menisivät poikki olen pahoillani, että tälläisiä sijaiäitejä on.Vaikka lapsi asuu sijaiperheessä lapsella on jossakin oma äiti ja olkoon se minkälainen tahansa se on lapsen ÄITI. Olen hyvilläni,että meillä asiat on kunnossa,mutta pahoillani siitä kuinka paljon on toisenlaisia perheitä.Olisin kiitollinen jos bioloogiset antaisivat kommentteja
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko lapsi teillä vain väliaikaisesti ja tiedätte jo ajan jolloin mahdollisesti palaa omaan kotiin? Vai onko äiti hyväksynyt mahdollisen sijoituksen lapsen loppuelämäksi? Miten miehesi auttoi bioäitiä ymmärtämään tilanteen? Haluaisin omankin tilanteen hoituvan yhteisymmärryksellä ja sen vuoksi kaipaan lisää onnistumistarinoita.
jos ja kun bioäiti hyväksyy huostaanoton ja sijoituksen, on yhteistyö helppoa.
kun molemmilla on samat tavoitteet lapsen elämän suuntaviivoista: koulu käydään, ammattiin valmistutaan, on se sitten lentäjä tai putkimies. koelinjaksi riittää hyvä seiskan taso, koska älynlahjat mahdollistaisi paremmankin tason jne jne. niin mikäs tässä on porskutellessa.
ekan sijoitetun äidin kanssa näin onkin. hänestä pojalle on lottovoitto olla meillä. ja poika onkin asettunut meidänpojaksi vuosien mittaan. yhdessä haetaan kesän lomaviikot ray:lta äidille ja pojalle, yhdessä mietitään hankinnat ja harrastukset.
mutta jos vanhemmat tai muu kantaa ottava suku vastustaa sijoitusta, alkavat ristiriidat. tulevat haukut, katteettomat lupaukset ja pettymykset puolin ja toisin.
eli jos bio suostuu myöntämään, että hänellä on ongelma, jonka johdosta hän ei voi parastaan tarjota lapselleen, mutta on valmis antamaan sijaisperheelle tilaisuuden tarjota sitä lapselle, niin mikäs on porskutellessa
Tietone on ihmeellinen kirjoitin pitkän viestin ja lähetinkin minne lie kadonnut kuka saa viestin josta ei ymmärrä mitään.
yritetään uudelleen.Lapsi asuu meillä varmaan niin kauan kun on aikuinen tai lähtee opiskelemaa toivon ainakin. Äidin kanssa asiasta keskusteltu ja hän on sanonut ettei jaksa ja on niin paljon muuta ja hän tietää,että lapsen on hyvä olla.Olen joskus sanonut,että jos viisastuisit ja lopettasit sen kaiken muun ja ottaisit lapsen hän sanoi,että lapsi ollut vuosia meillä hän on kerran pahasti pettänyt ei tekisi sitä toistamiseen. Hyvä näin.
Minun mielestäni äiti hyväksynyt täysin sijoituksen ja meidät.Miten mieheni sai lapsen ja äidin hyväksymmän mieheni ei varsinaisesti sanonut mitään mutta teot puhuivat puolestaan Äidin mukaan kun hän näki kun lapsi istui mieheni sylissä ja miten lapsi seurasi miestäni hänen tehdessään jotain remonttia korjasi jotain äidinvaisto oli sanonut,että tämä hyvä,mutta sitten olin minä joka myös piti hyväksyä kyllä minäkin hyväksymmän sain ajan kans.
Me kunnioitamme äitiä kysymme hänen mielipiteitään asioihin ei hän koskaan sano tai on yleensä meidän kanssa samaa mieltä mutta me silti kysymme ja hän onkin sanonut,että on tosi hyvä että saa osallistua vaikka olisi pieni asia .Me olemme rehellisiä äidille kerromme myös huonot asiat ja sitten asiosta keskustellaan.
Silloin alussa kun saimme kuulla,että lapsi tulossa kuvittelin itseni bioäidin asemaan kaikkine nöyrytyksineen luopuminen ja mitä muuta kaikkea minulle se antoi paljon ymmärsin myös toista osapuolta.Tämä ei tarkoita,että hyväksymme äidin tekemiset,mutta ei ole meidän tehtävä arvostella.
Kun kasvatamme lasta tavallaan yhdessä näin lapsi on hyvin tyytyväinen, koskaan ei pidä moittia lapsen biovanhempia meillä molemminpuolin kannustetaan ja se on hyvä.
Minusta siirillä on hyvä lähtökohta asioihin,koska hän ymmärtää lapsen ja äidin parasta.
Uskon että kaikki sijaisvanhemmat ymmärtävät tämän,mutta aina ei ole mahdollista toteuttaa.
hei!
olen itse sijaislapsi, asunut perheessä jo 10 vuotta, nyt alan vedellä viimeistä vuotta. Olen seurannut paljon tätä palstaa..
Sinun kirjoituksesi herätti minussa paljon tunteita ja ajatuksia..
Miten hienosti olet hoitanutkaan asian, sinun ja tytön biologisen lapsen välillä! hatunnoston arvoinen!
Juuri tuollaisia sijais perheitä kuin teidän perhe on, kaivattaisiin paljon enemmän. Kirjoituksessasi näkyy miten todella välität sijaistytöstä ja hänen suvustaan, se on erittäin hienoa!
Samalla lailla kuin sinun sijaistyttösi on saanut monet kerrat pettyä, niin olen myös minäkin.
Tiedän miten paljon sijaistytöllesi merkitsee se, että juuri sinä hyväksyt hänen äitinsä ja teillä on hyvät välit! ennen kaikkea se että hän saa pitää yhteyttä äitiinsä, se on kultaakin kalliimpaa!
Moni sijais äiti ei ole yhtä ymmärtäväinen ja suvaitsevainen biologista äitiä kohtaan, joka on aika harmillista.
Niinkuin sanoit, jokaisella on oma biologinen äiti, joka tulee olemaan aina se rakkain ja ensimmäinen sydämmessä; oli se sitten punkkari, täys juoppo, mielisairas, hullu, kerjäläinen jne.. Mutta se on äiti!
iloista talvea!