Erästä ketjua lukiessa tuli mieleen että oliko muilla iltarukouksia, minulle tuo levolle lasken luojani on tuttua tutumpi ja luulen sen aina ymmärtäneeni.
No siihen ne jäi rukoukset, lapsuuteen.
No siihen ne jäi rukoukset, lapsuuteen.
Mikäs se olikaan, lapsuuden iltarukous
hoska
45724
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Päivä sammuu iltaan, yöhön
hiljennymme viime työhön.
Nöyrä pyyntö Luojallemme,
tule isä turvaksemme.
Enkeltesi suojan saamme,
nimessäsi Jeesus, aamen.
Niinpä,isona huomas et ei niitä kukaan kuuntele.
Sama oli minunkin iltarukoukseni.
Kyllä minulla vieläkin on tietty lyhyt mantra, jonka nukkumaan mentäessä toistan.
Itselleni päivän rauhoittumisen ajaksi sen koen.
Kuunteleeko joku vaiko ei, tuskin. Kunhan itse saan mietityksi.
Levolle lasken luitani
suojaa sänkypuitani.
Pienen pojan iltarukous joskus kauan sitten, ..ja auta myös äitiä navetassa sonnan luonissa...:)
Meillä rukoiltiin ja rukoillaan useita kertoja päivässä polvistuneena kohti Mekkaa ja lausumme mielessämme Pyhän Joraanin tekstejä, jos esirukoilijaa ei ole paikalla.
Hyvä polvista porukkaa, sitä aina ihmettelen kun noita rukoilukuvia näen.
Minun polveni ei moiseen touhuun taivu.
Eiköhän sitä enimmäkseen kokeillut Luojan huumorintajua ihan omin sanoin pikku murheineen ja huolineen. Niistä valmiista loruista kun ei ymmärtänyt tuon taivaallista.
Omat lapseni pitivät ääneen iltarukouksia. Niistä sai aina hyvin kuulla, mikä heidän mieltään painoi milloinkin. Joskus kyllä meinasin tukehtua tyynyyni. Niinkuin silloin; "Auta Herra Jumala minua selvittämään, kuka on oksentanut tutipullooni". Hän oli jotenkin häivyttänyt puolikkaan vellipullonsa lelukoppaan ja löysi sen sieltä yäääk-hajuisena päivien päästä.
Tota, joskus sun juttusi vaikuttavat keksityiltä, harva lapsi imee velliä tuttipullosta niin isona että puhuu jo noin hyvin.
Harvapa harva. Minulla on kyllä siitä todistusaineistoa valokuva-albumissa. Vanhempi lapsistani halusi syödä vellin tutipullosta just niin kauan kuin hänen kaksi vuotta nuorempi sisarensa. Ja toisekseen, vanhempi lapsistani alkoi puhumaan harvinaisen aikaisin (eikä sen jälkeen ole hiljaa ollut, puhuu unissaankin).
Ja hah-hah! Eipä silti, hänen pikkusiskonsa 32v joi vettä ja velliä tutipullosta jopa tässä pari viikkoa sitten, kun ei pystynyt leikkauksen jälkeen nielemään paljon kerrallaan. Siinä sinulle lisää epäilyn aihetta.
Mä en ihmettele jos nelivuotias puhuu, mutta sitä ihmetten kuinka kaksivuotias onnistuu oksentamaan tuttipulloon eikä äiti huomaa mitään. Luulisi jonkin verran ohikin menevän ja kuinka hän sai tuttiosan pois ja paikalleen.
Hyviä kysymyksiä.
Vellli happanee, haisee ja näyttää pahalle, kyllä parivuotias helpolla mieltää sen oksennukseksi, koska ei ole kaikkien alojen erikoisasiantuntija. Asia tuli kyllä selville siivoojan kommentissa, mutta sitä ei väännetty rautalangasta. Että mieti sä vaan, miten tuttipulloon helpoiten oksentaa, jos se niin kiinnostaa.
Parivuotias? Nelivuotiashan tuossa rukoili, ei ole sullakaan kaikki muumit laaksossa.
Ei mikään siisti äiti, kun happamat vellipullot lojuu lelulaatikossa.
Tulipa siitä asiasta vakava kysymys. On se kiva, että jotain kehittävää ajattelemisen aihetta osaan minäkin antaa palstalle.
Oksennus oli sattuva aihe.
"niin kai"
Eikä!
Lintuihin vain sattuu.
Niillä on kiviä mahassa.
Ihan omasta syystään.
H.
Joskus?
Yleensä aina.
Rakas Jeesus siunaa meitä
Anna meille enkeleitä
Siivilläsi meitä peitä
Älä meitä koskaa heitä.
Ja toinen oli Isämeidän.......................
Oikeesti se menee että siivillänsä meitä peitä, eihän jeesuksella ole siipiä, enkeleillä on.
Joo saattaa olla mut tuo oli minu lapsuuenrukkous :). Siskoni rukoili jossain vaiheessa et siivilläsi meitä heitä ja luuli oikeasti et se menee niin.
Voisihan rukoilla että siivillesi meitä heitä :)
Juu, versiot on monet.
Huvittavaa miten tääll jutut rönsyilee lähtien lapsuudenrukoukista oksennukseen tuttipullossa :))
Rakas Jumala
taasen on ilta
yö joutuu ja nukutaan
surut lievitä vanhemmilta
ovat joskus he murheissaan
kotieläimet läävässä nukkuu
nuo kiltit lempeät niin
rakas Jumala, tähtien takaa
nää niidenkin vuoteisiin
uni rauhaisa kaikille anna
aamen
Sehän on palstan ilon aiheita ;)
Juu :)
Eipä ole ollut Demari-lapsen lapsuudessa moisia.
Ehkä oli jotain koulu-kasvatuksia, niitä en muista.
Vanhemmiten sitten kyllä ihmettely lisääntyi.
Nyt 64-vuotiaana ei enää ole niitäkään.
Tähänkin aloitukseen piti ihan keksiä joku loru.
Iän mukainen viisas, tietenkin.
"Jos huomenna päivä on samanlainen
kun ollut on päättyvä tämä.
Minä olisin taaskin onnellinen
pidä siitä huoli elämä.
Hyi olkoon"
Jokainen saa luvan lausua tuon ihan vapaasti.
Vaikka aamuisinkin.
H.
H.
Onpahan outo värssy, eihän tuo sovi kuin niihin elämän hyviin päiviin.
Minulle ei olisi tullut mieleenkään lausua moista viime aikojen ilta-tai aamurukoukseksi.
Ei silti että sellaista seköpäisyyttä muutenkaan harrastaisin.
Jos olisin terve, jaksaisin keksiä sanat, jotka sopisivat myös elämän veemäisten päivien lopuksi.
Mutta ainahan runoilija joitain harhauttaa sanoillaan.
Jos olisi ihan pakko jotain taikamenoja iltojensa päätteeksi suorittaa, juuri tällä hetkellä voisin tehdä sen näin sanoen:
Yskä paha pysy poissa
keuhkot hiljaa rahinoissa
päänsärky älä kiusaa ohimoissa
kuume ei saa nostaa päätään
muuten vähiin jää uni tää.
Terveenä ollessa:
Silmät kiinni, unta palloon,
kauniit unet tulla saa, pahat pois ne karkoittaa.
Jos tuohon vielä saisi lisättyä ettei runsaasti hajusteita käyttävä istuisi yskäisen viereen bussissa :/
Kyllä me se johonkin kohtaan sijoitetaan ja sitten vielä että tupakanhajuiset
turjakkeet saa myös pysyä kaukana. Etenkin astmaatikoista.
Älä liikaa tuoksu, haise,
ellet ole mätäpaise.
Jätä tuoksupullo kaapin nurkkaan,
hajut nikotiinin kätke purkkaan.
Anna meille merituuli
sekä mintunraikas pusuhuuli.
Jos on raikas vieras pusuhuuli
kotona nousee myrskytuuli
silloin ei laula kunnian kukko
olkoon isokin ukko
Paras on tuttua huulta imeä
vaik airan toisella puolla
ois vierasta limeä.
En puhu kokemuksesta,luettua tietoa.
Mollis ja k/k, hienoja värssyjä olette kyhänneet.
Aamurukous:
Anna minulle yskimätön päivä
anna ääneni takaisin
en haluaisi raakkua tällä tavalla.
Suo voimia
että jaksan juoda sadannen mukillisen
vaniljateetä.
Autsis.
Äläkä saata meitä kiusaukseen.
Kun vanhempani eivät olleet uskonnollisia ja varsinkin äiti oli jopa epäileväisempi. Yritti opettaa Isän meidän -rukousta ja Levolle laske ..., kun niitä rippikoulussa sitten kysytään. Äitini täti oli uskonnollinen ja tivasi kerran siskoltani ja minulta, millainen on iltarukouksemme. Hän ei oikein ymmärtänyt, kun vastasin, että rukoukseni on joka ilta erilainen. Puhun Jumalalle kuin parhaalle ystävälle ja ei kerrota opittuja juttuja ja lausuta runoja. Nainen närkästyi ja ei oikein ymmärtänyt etten osaa rukoilla. Vielä tänäänkin rukoukseni on vapaata. Isä meidänkin rukous ei ole vain ulkoa opittua vaan sisältöä pitää ajatella ja voi muotoilla asiat omin sanoin.
Tämän opetin lapsilleni ja lastenlapsille;
Minä lapsi pienoinen,
aamuin illoin rukoilen,
pienet kädet yhteen liitän,
taivaan isää aina kiitän.
Lapsuuteni oli kuten monella muullakin, Levolle lasken...
Aloitukseen
Ei mitään iltarukouksia kuulunut minun lapsuuteeni. Tuon sinulle tutun rukouksen olisin varmasti ymmärtänyt väärin, niin luulen. Olisin ilmeisesti ollut päästävinäni jonkun luojan levolle. Että menepäs nyt lepäämään siksi aikaa kun minä nukun.
Lapset eivät aina ymmärrä sanallista viestintää läheskään niin hyvin kuin mitä helposti kuvittelemme, ja toisaalta taas ymmärtävät sanatonta viestintää tai sanallisia kiertoilmaisuja välillä aivan käsittämättömän hyvin.
Muistan yllättyneeni kun huomasin että kokonainen joukko (ja heidän mukaansa varmasti koko luokka) tokaluokkalaisia luuli kuoronsa esittämään ohjelmaan kuuluneen "Kalevalainen vieraan tervehdys" alun olevan 'jotain kai eestiä tai saamea'. Olivat aivan hämmästyneitä kun kerroin sen olevan suomea, eivät oikein meinanneet uskoakaan.
Ei minunkaan kotini mikään uskonnollinen ollut. Olenkin miettinyt että miksi se rukous oli minulle opetettu, äiti ilmeisesti sen oli opettanut.
Mutta, ei siitä mitään iloa.
Jouduin 6v sairaalaan(osasin rukouksen), kun äiti tuli hakemaan, tapasin hänet itkemässä huoneessa jossa kaksi hoitajaa. Olivat pitäneet äidille puhuttelun, en ollut suostunut lukemaan iltarukousta ja tämä oli tulkittu ettei minulle ollut sitä opetettu. Huono äiti.
Olin muutenkin ilkeä, pyyhin niihin valkoisiin verhoihin käteni, sotkeutuivat isäni tuomista kevätkarkeista
Mutta sitä ne ei tienneet että piilotin voileivät sen pönttöuunin taakse, ei maistunut leipä eikä ruoka.
Russakoille ruokaa.
Ei meilläkään rukouksia opetettu. Äiti oli sen verran suoraviivainen toiminnan ihminen että ei arvostanut krumeluureja eikä ulkokultaisuutta.
Koulussa noita loruja kuuli. Minä ajattelin että siinä haluttiin pelotella lapsia kuolemalla kun lausuttiin joka ilta että aamulla jos en nousiskaan taivaaseen ota luoksesi.
Olen kuitenkin koko elämäni rukoillut iltarukouksen omin sanoin ilman loppusointuja. Niin kauan kun minulla on ollut oamt lapsoset olen heille varjelusta pyytänyt nöyrästi.
Tuolla ketjun alkupäässä kun kiisteltiin noista lasten puhumisista niin oma poikani alkoi puhua lauseita jo vaippaikäisenä tuttipullopoikana. Hän on aina ollut sellainen puhelias tapaus eikä puhekaan alkanut yksittäisinä sanoina vaan heti tuli koko asia ilmaistua.
Ja tuosta siivottomudesta sen verran että vaikka kuinka siivoat niin lapsiperheessä jää sinne tänne joskus jotain happanemaan. Itse löysin lastenhuoneen komerosta homeisen lihapullan ja kerran oli jäätelötuutti piilotettu kaappiin. Sinne se oli sulanut ja kuivunut ajastaan. Kaikkia paikkoja ei vain aina ehtinyt eikä jaksanut kun oli työ ja huusholli ja mukulat ja ukko passattavana.
Levolle lasken Luojani,
Armias ole suojani,
jos vuoteeltani en nousisi,
Taivaaseen ota tykösi.
Tämä oli lapsena iltarukoukseni, saman luimme lasteni kanssa iltasadun jälkeen.
Sama oli minullakin lapsena, mutta vuoteeltani sanan sijaan oli sana sijaltain.
Äitini lauloi usein Lapin äidin kehtolaulua,jotenkin näin se meni
Äiti lastaan tuudittaa,lasta tuntureitten jne...kauniit sanat ja surullinen melankolinen sävel,kaunis kuin mikä silti.Joskus tuli surullinen olo sitä kuunnellessa.