Voiko koiran alistaa näin:?

Minä en alkujaankaan anna pennun hyppiä ihmisiä päin.Näin ei tarvitse kestää hyppimisiä, eikä miettiä miten sen saa loppumaan :)

Kunnonkuri, rääkäise vaikka, tai rahjää.Kiinni voit sen ottaa, estää sen kulkua.
Mutta älä koskaan lyö tai satuta koira, sitten menee luottamus koiralta omistajaan, ja koira pilalle.

Ongelmia tekevät yleensä itse omistajat, antavat koiralle liikaa valtaa ja vapauksia.ja asettautuvat itse alimmaiseksi, päällehypittäväksi, tai puruluuksi XD

Tuo perässä seuraaminen on jotenkin hölmöläisen hommaa.
Nään tuossa muutenkin monta ongelmaa. Isoin ongelma ei kuitenkaan ole koira.

1-vuotias ei vielä pomottele, se leikkii. Pomottelu alkaa siinä 2-3 vuoden ikäisenä - tuolla menolla. Ei siis välttämättä.
Nyt olet ensin antanut sen pentuna leikkiä ja se on saanut hyppiä, nyt sitten teet alun oikein, eli olet riittävän jämäkkä, mutta "jahtaat" koiraa eli pelottelet sitä. Et siis luottanut itseesi, että komentosi riittää. Lisäksi tunnet itsesi epävarmaksi kun se ei tottele sinua ajatuksesta koko ajan.

Ensinnäkin olet jo ollut hieman hölmö painimalla pennun kanssa, mutta sitten et jotenkin edes erota koska painitaan jne. Yksivuotiaan kanssa ei pitäisi olla minkään valtakunnan johtajuusongelmia vielä, eikä ne tuossa tule esiinkään. SINULLA sen sijaan on johtajuusongelma: ei koirallasi.
Jos sinulla on alunperinkin ollut epävarmuutta itsestäsi, kuten on, koska jo "pitkään" olet painimistakin harrastanut pennun kanssa, joka ei uhmaa vaan joka ei ymmärrä, sinulla on epävarmuuksia ja liian vähän tietämystä koiran kanssa.

Koira ei opi itsestään mitään. Kyllä niille ne asiat pitää ihan opettaa eikä se eteti koira ymmärrä, ole aina uhmaa.

Kannattaa yrittää kannustaa koiraa olemaan kaikki jalat maassa: toki se täytyy töniä alas, jos se hyppii, mutta tehokasta on myös rapsuttaa vain kun kaikki jalat on maassa. Tönäiseen sen alas ja siellä rapsuttaa jos rapsuttaa. Kieltää noin hyvin ja selkeästi ja odottaa hetken. Ja sitten rapsuttaa. Kehuu maassa, ei kehu koskaan hyppimisestä. Jne.

Jos koira hyppii selkään, teit aivan oikein, että selkeästi ja riittävän ponnekkaasti sanoit EI, käännyit isompana eli tosissaan, ja osoitit olemuksellasi että olet tosissaan.
Koira säikähti jo ja sitten sinä juokset perässä uhkailemassa sitä. Sitten se ei enää keksinyt muuta, niin osoitti "älä hyökkää, en minä tee mitään" alistit sen turhaan. Toisella kertaa se alkoi jo näyttää merkkejä että ei pidä tilanteesta (se ei selkeästi tiedä mitä tahdot): mutta se olet sinä joka osoitat heikkoutta.
Jos olet jo johtaja, miksi sinun pitää hankkia johtajuus siltä? Sitä sinä nimittäin nyt teet.
Sinun olisi pitänyt luottaa itseesi ja omaan komentoosi.

Kannattaa hankkia ehkä enemmän tietoa siitä, miten koira viestii, minkä ikäisenä koira on pentu, mitä on koiran uhma ja että sitä ei tule hyvän, loogisen ja varman kasvattajan kanssa lainkaan. Lisätiedosta voisi olla apua paljon.
Lapsikaan ei joka kerran "uhmaa" vanhempaansa, kun se ei ymmärrä jotain, omaa parastaan, tms. Ymmärrätkö mikä ero on ymmärtää viesti ja osata toteuttaa se, kun "uhmata" ja yrittää "ottaa valta"?

Odotuksesi ovat myös liian suuret. Odotat että koira on itsestään jotain. Se onkin: se on itsestään koira. Koirat painivat, hyppivät toisiaan päin, leikkivät, jne. Me emme itseämme kohtaan kyseistä käytöstä halua, joten etsimme tavan saada se pois, mutta kun koira ei osaa lukea ajatuksiasi pennusta saakka, kyse ei ole "uhmasta".
Totta kai se koira lopulta irvisteli, koska SINÄ haastoit riitaa. Et siis vain kertonut mitä haluat vaan haastoit riitaa. Ja se on ongelma, että sinä ajat sen tuolla käytöksellä uhmaamaan.
Koska sinä haastat riitaa, eli sinä osoitat ettet olekaan ehdoton johtaja, vaan olet kilpailemassa johtajuudesta. Sinä menet jo pentuna sen tasolle, etkä olekaan selkeästi vanhempi ja viisaampi jne. Isoin ongelmasi on tuossa että käyttäydyt oudosti, olet epälooginen, et luota itseesi eikä koiran jahtaamisesta jää sille mieleen kuin kiusanteko.
Sen hyppimiskiellon se unohtaa samantien, koska sinä siirrät jahtaamalla sen huomion muualle.

Eli sen lisäksi että sinulla on epävarmuutesi johdosta ongelmia, pilaat ne hyvätkin hetkesi sitten sähläämällä muuta.
Jos haluat kieltää hyppimisen, kiellä se. Jätä jahtaamisleikit muuhun.
Jos et kerro sille mitä haluat ja vaan olet siihen selin, niin mistä hemmetistä sen pitäisi tietää mikä leikki se on?

Että ei, ei ole hyvä tapa se loppu ja kyllä, koiran jahtaaminen on hölmöä ja turhaa eikä asiasi painotu.
Lisäksi jos olet ottanut koiran, ja alitajuisesti olet niin epävarma itsestäsi, että keksit johtajuusongelmia, sinun pitäisi myös muutenkin ottaa lisää selkoa asioista. Että lisäisit omaa varmuuttasi ja tietouttasi. Nyt sinulla on selkeästi iso koira, jota pelkäät ettet hallitse.

Koira seuraa mielellään loogista ja määrätietoista johtajaa ja koira on mielellään lauman jäsen. Ei se useimmiten haasta yhtään kertaa hyvää ja selkeää johtajaa, jolla on loogiset toiveet, selkeä ilmaisu ja resurssit itsellä. Ei se uhmaa, vaikkei se aina ymmärrä. Pennut kasvavat siihen asemaan mikä niillä on.
Joten ota enemmän selvää asioista, ja teepä itsellesi se asennetarkastus, niin ongelmat katoavat.
Toivottavasti ainakin.

Periaatteessa toimit oikein, mutta jätä se jahtaaminen. Heti kun koira reagoi kieltoosi alistumalla, jätä se rauhaan, huomiotta. Ei mitään rapsutuksia, johtajuutta ei pyydellä anteeksi, se vesittää viestiä. On sangen kohtuullinen vaatimus, että päälle ei hypitä.

Koiraa ei alisteta, koiratkaan harvemmin ketään pakolla alistaa, kyllä se heikompi luonteinen alistuu ilman pakottamista. Mene tilanteesta pois, hyppikööt vaikka, mene vaikka kylppäriin oven taakse, saa koira miettiä mikä sille tuli. oma koirani on pieni että oli helppo viedä jäähylle, eli toiseen huoneeseen kun oli tarvis, oli tylsää kun yksin jäi ja sai tulla pois kun osasi käyttäytyä, joinakin iltoina meni useamman kerran peräkkäin, vaan oppi sitten.

Koirat eivät automaattisesti ymmärrä sanaa 'ei', se pitää niille opettaa. Tai no, tommonen nöyrä paimen kun mulla on, niin se reagoi enemmänkin siihen äänensävyyn, joten kun ärähtää ei, niin se tietää, että jotain on vialla. (Merkillistä kyllä, sitä voisi joku pomottaja jahdata maailman tappiin eikä se antaisi mitään alistumiseleitä, mutta koko ruumis kyllä kertoisi yleisestä paniikista ja hämmennyksestä.) Perinteisesti 'ein' merkitys on ollut, että omistaja ei tykkää, ikävyyksiä tulossa, ja koira oppii sen käytännön kautta ('ei' -> rangaistus). 'Ein' voi myös ajatella eräänlaiseksi laajennetuksi irti-käskyksi, jolloin sen voi teoriassa opettaa myös makupaloilla (nk. luopumisharjoitukset).

Eräs alistamaton tapa opettaa koira olemaan hyppimättä, on opettaa sille vaihtoehtoinen tapa tervehtiä. Sitä varten pitää valita jokin sellainen liike, jota tehdessään se ei voi hyppiä. Esim. mene omalle paikalle tai istu. Tämä käsky opetetaan ensiksi luotettavaksi erikseen. Kun koira osaa suorittaa liikkeen käskystä, se sanotaan tervehtimistilanteessa hyvissä ajoin ennen kuin koira alkaa hyppiä. Yksi temppu on tietysti kuivaharjoitella eli rampata ovesta sisään ja ulos, vaatteet päällä tai ei, reppu tai kassi mukana tai ei, käskeä koira istumaan ja palkata ja näin ehdollistaa, että ovissa kulku tarkoittaa paikallaan oloa. Koira pitää myös palkita, kun se tekee oikein eli istuu tai menee paikalleen tai mitä sen pitikään tehdä. Se palkka voi olla namia tai huomionosoitus, sitä huomiotahan koira tervehtiessään kai hakee. Palkitessa koira saattaa yrittää villiintyä uudestaan, silloin antaisin vaan uuden käskyn. Namit voi ajan mittaan jättää pois, jos niitä on käyttänyt. Kehut sen sijaan eivät kulu käytössä.

Tämä tapa vaatii paljon työtä ja hyppimisen estäminen sillä aikaa voi olla vaikeaa.

Joka tapauksessa, oli se tapa sitten kielto tai vaihtoehtoinen käytös, niin sen kiellon tai käskyn pitää tulla siinä silmänräpäyksessä, kun koira AIKOO aloittaa hyppimisen. Sillä sekunnilla, kun sen aivot päättävät lähettää käskyn rynniä tykö ja ponnistaa. Silloin kielto on tehokkaimmillaan. Siinä vaiheessa, kun koira jo pomppii, se voi olla jo niin innoissaan siitä hyppimisestä, ettei huomaa mitään komentoja ennen kuin tullaan päälle. Vaihtoehtoisen käskyn taas voi antaa jo aiemmin, koska sen tarkoitus on vain kertoa koiralle, mitä sen halutaan tekevän, ei sitä, mitä sen ei haluta tekevän.

Minkä tyylinen koira sinulla on? Mikä rotu? Anna mun arvata, iso sekarotu-mix palveluskoiraa, ehkä jotakin vartioivaa rotua tai ehkä osaksi metsästyskoira? Yleensä rotukoirien ottajat saavat ja pyytävät kasvattajalta toimivia järkineuvoja koiransa opetukseen..
No asiaan: ekaksi voisit vakavasti miettiä haluatko olla juuri tämän koiskan emäntä seuraavat 10-15 vuotta? Rivien välistä luin että itseäsikin on alkanut epäilyttää?
Kerropa muuten (ja tähän tarvisimme rodun referenssiksi) mitä teet koirasi kanssa päivittäin? Paljonko lenkkiä ja mitä muuta harrastatte?
Jos tekstini tuntuu ärsyttävältä/loukkaavalta, lopuksi hyvä neuvo: kastraatioon mars ja sitten palataan asiaan parin kk kuluttua.
Luonnollisesti viet koiraa parin tunnin reippaille kävely-juoksulenkeille päivittäin noin rutiininomaisesti?