Pärjääkö koira ilman rakkautta?

Pärjää kyllä ilmankin, vaikka se outoa onkin olla hellimättä. Ehkä koira ei tunnu omalta eikä isällesi ole muodostunut niin vahvaa tunnesidettä koiraan. Koira pärjää niin kauan kun sen hoitoa ja pitoa ei laiminlyödä.

Mistä tiedät paljon se lässyttää tai hemmottelee koiraansa kun ei muita näkösällä.Joillekkin miehille vaan ei sovi egoon, jotta muut näkee moisen sehän on "heikkoutta2 miesten piireissä.

Onko isäsi ollut metsästäjä tai syönyt joskus jauhelihaa? Jos on, niin kyse on sairaalloisesta eläintenlahtaamisesta eli metsästyksestä ja metsäkoiruleiden pieksämisestä. Olen kuullut, että metsästäjät vihaavat koirujaan. Yksi koiruus oli mennyt kerran rauhallisissa aikein hirven tykö ja pyytänyt potkua päähän, kun isäntä oli ollut niin julma. Parempi kuolla sorkkaan kuin suruun. Mainitun sikaisännän serkun tuttu oli juossut koskeen. Syystä että häntä oli ahdistanut. Ruumiinavaaja oli löytänyt hirvisoppaa suolesta. Ajatelkaapa tätä koirien vihaajat.

Koiruliressukka voi ehkä elää jonkinlaista kituelämää vailla rakkautta ja huomiota -mutta miten sä voit elää ilman että puutut tupohon. Ala sä antamaan koizulille oikein paljon välittämistä ja rapsutteluja aina kun suinkin ehit. Se kärsii nyt kun on menettäny omistajansakin äskettäin ja vaihtanu kotia. Et sä vois ottaa sitä ressukkaa luokses asumaan? Samalla saisit itsekin sellaista rakkautta, kiintymystä ja välittämistä mitä ykskään ihminen ei pysty sulle antamaan.

tehtävänsä, toivottavasti. Tottakai kaikki tarvii sitä hellyyttäkin, mutta antaa ajan hoitaa tehtävänsä. Tutullani nyt jo kuusi vuotias uros tommonen seurakoira. Tuli taloon viisivuotiaana. Tuli meitä vastaan, eikä halunut edes ottaa kontaktia minuun tai koiriini. Nyt tulee häntä heiluen vastaan ja selvästi rakastaa omaa laumaansa. On toisin sanoen kotiutunut uuteen kotiinsa. Koira sopeutuu hyvässä hoidossa. Tämänkin tapaus varmasti sopeutuu uuteen tilanteeseen, mutta se ei käy käden käänteessä. Kun koira alkaa ottaa kontaktia uuteen isäntäänsä, niin veikkaanpa, että sieltä silloin tällöin se taputus/rapsutus tulee jne. Pikku hiljaa molemmin puolin. Monta ihanaa vuotta vielä eessä päin on hällä. Kaipa isäsi näköjään hoitaa edes ne perus tarpeet ja koira sitten loppu peleissä muun. En ikinä halua, että koirani lopetetaan, jos minulle tai siipalleni sattuu esim. kuolemaan johtava asia, vaan jotta saa suht. hyvän kodin, joka huolehtii. Tosi itsekin olemme pitäneet näitä ns. rakkaimpana kaikista. En kumminkaan hyväksy sitä, että eläin jolla vuosia vielä jäljellä, pistetään terveenä piikille. Jos ei muuta, niin eläinten vanhain kotiin. Elämä on arvokas meille kaikille. Jos vaihtoehtona on huono elämä, niin puhutaan jo aivan muusta.

Mitä on ylimääräinen huomio ? Sitä en ymmärrä, koira on jo kahdeksan vuotias ja takuulla nauttii elämästään, pääsee lenkille ja saa torkkua, koirat rakastaa torkkua. Vaikkei isäsi rapsuta koiraa sinun nähden voi se sitä tehdä kun et ole paikalla, se on vanhojen miesten tapa, niin oli oma isänikin, ei rapsutellut koiria eikä kissoja, silti koira oli se joka lähti aina merelle mukaan, kissa oli se jonka kanssa jutteli yömyöhään keittiössä. Jos koira ei tottunut esim. rapsutuksiin, voi se tuntea rapsutukset epämiellyttävänä, meille tuli eläinkodilta sellainen koira, kuitenkin "jutteli" pitkät pätkät muttei kosketuksesta välittänyt.