.. kaikki se kaunis loppui toukokuussa enkä enää uskalla edes ihastua. Tavattiin viikonloppuisin ja lomilla..
Ei mun ikäinen enää jaksa... en uskalla edes tykästyä, elämä on ilotonta.
Pitäisi vaan löytää elämänsisältöä lisää! Te miehet, tykkään teistä vaan en jaksa enää.
Olen liian romattinen, en turhan omistushaluinen, mutta en kestä kun miehellä on "monta rautaa tulessa"...
Kunhan kirjoitin kun yritin nukkua ja - turhaan...
Ei mun ikäinen enää jaksa... en uskalla edes tykästyä, elämä on ilotonta.
Pitäisi vaan löytää elämänsisältöä lisää! Te miehet, tykkään teistä vaan en jaksa enää.
Olen liian romattinen, en turhan omistushaluinen, mutta en kestä kun miehellä on "monta rautaa tulessa"...
Kunhan kirjoitin kun yritin nukkua ja - turhaan...
Vastaukset 8
Vanhimmat
niin..miksi miehellä on monta rautaa tulessa...voi kun sen joskus ymmärtäisi...
Yhteenkään rautaan ei voi luottaa ,että se pysyisi lämpimänä.
Kun löytyisi edes yksi rauta tuleen...
Olen korviani myöten rakastunut erääseen mieheen, mutta en tiedä, mitä hän oikein ajattelee minun suhteeni. Tavatessamme tunteet roihuaa, mutta sitten saattaa mennä päiväkausia, ettei miehestä kuulu mitään. En edes tiedä, seurustelemmeko me vai tapaammeko vain satunnaisesti silloin tällöin. Tämä on turhauttavaa. Mies on ihana ja hän tuntuu kuitenkin ihailevan minuakin, ainakin puheista päätellen.
En tiedä kauanko jaksan tätä epätietoisuutta. Tässä iässä ei nyt viitsisi kuukausikaupalla odotella.
ihanaa rakastua vieläkin, mutta kun pelottaa....
...jos se toinen sitten hylkääkin; liian paljon on kerinnyt tapahtua jo tuon aikaisemman elämän aikana...
Myös minulla oli hyviä hetkiä toukokuussa, mutta sitten kaikki muuttui, kuin salaman iskusta.
Nyt kun on saanut "oman päänsä" jotenkin taas kondikseen, ei uskalla enää aloittaakkaan mitään uutta. Jos taas sattuu...
Minä en uskalla, olkaa te rohkempia! Sinulle, joka et tiedä seurusteletteko vai ette, paha sanoa mutta näe totuus siinä miehessä. Mieltäsi en halua pahoittaa, mutta ei noin voi olla.
Siritys, kyllä minä näen totuuden siitä miehestä. Olen tuntunut hänet vuosikausia, mutta vasta lähiaikoina tämä juttumme muuttui "läheisemmäksi". Hän on vaan niin epävarma kaikesta, ettei kait oikein itsekään tiedä, miten haluaisi edetä. Minä olisin kyllä varma asiasta ja hänkin sen tietää. Ajattelen nyt tässä katsella aikani. Elän kyllä muutakin elämää kuin että vaan odottelisin hänen yhteydenottoaan. En katso, että mun pitäisi kädet ristissä kotona odotella kun en kerran tiedä, mikä on meininki.
Toivon kuitenkin hartaasti, että hän ottaisi asiassa jonkin suunnaan, joko eteen tai taakse :)
Pidän hänestä todella paljon ja siksi kai jaksan tätä, vaikka tämä kummallista onkin.
Sulla onkin asiat reilassa! Aina ei eka viestin perusteella tajua, miten juttu menee. Sulle onnea, toivottavasti mies miettii miettimisensä pikapuoliin :)