Onko kellekään muulle käynyt näin? Olen asunut monta vuotta mukavassa vuokrakämpässä kantakaupungissa. Tuntui kuitenkin turhalta maksaa vuokraa, kun smalla rahalla lyhentäisi omaa, tosin paljon vaatimattomampaa ja kauempana keskustasta. Kiersin näytöissä 1,5 v kun aloin turhautumaan, mikään kun ei tuntunut kelpaavan. Sitten päätin, että ostan ensimmäisen asunnon, jossa voisin kuvitella asuvani edes sen pari vuotta ja nyt on kaupat tehty lähiöläisestä pienestä asunnosta, muuttamaan pääsen helmikuussa...
Nyt kaduttaa ja rankasti. Iltaisin vaan itkettää kun kauppaa ei peru enää mikään ja kohta joudun lähtemään rakkailta kotikulmiltani outoon lähiöön... Muuttuuko tämä fiilis koskaan vai kuolenkohan melankoliaan uudessa kamalassa kämpässäni?
Nyt kaduttaa ja rankasti. Iltaisin vaan itkettää kun kauppaa ei peru enää mikään ja kohta joudun lähtemään rakkailta kotikulmiltani outoon lähiöön... Muuttuuko tämä fiilis koskaan vai kuolenkohan melankoliaan uudessa kamalassa kämpässäni?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei se tunne valitettavasti poistu minnekään. Luulenpa, että et pysty asumaan siellä lähiössä. Tarpeeksi kun painit mustalaisten, juoppojen ja muiden sosiaalipakolaisten kanssa alat kaivata kunnon alueita. Toisaalta sen havaittuasi on asuntosi helppo myydä, sillä nykymarkkinatilanteessa ei tarvitse huolehtia myyntivoittoverosta. Ostit asunnon hetkellä, jolloin korot ovat pohjalukemissa ja asuntojen hinnat huippulukemissa. Ei siinä valitettavasti tiliä tehdä.
Ostin vähän alle 2 vuotta sitten ensiasuntoni keskustasta. En ole katunut.
Odottelin aikani mahdollista hintojen taittumista, ja kun sitä ei kuulunut, ostin asunnon viime elokuussa.
Nyt olen tajunnut, että huiman velan lyhentäminen on koko elämän kestävä prosessi, jonka aikana ei paljoa matkustella saati tehdä mitään muutakaan. Lisäksi ylihintainen asuntoni sijaitsee rupuisessa lähiössä, jonka kansainvälisestä ilmapiiristä pääsee nauttimaan metelin muodossa myös neljän seinän sisällä.
Itkettää ja harmittaa :(. Naapurin kollikin kehui vain makailevansa vuokra-asuntonsa sohvalla ja odottelevansa hintojen romahdusta. Hän tekee kuulemma hulppean tilin pelkällä makailulla ja puhnuttelulla.
Kyllä ottaa päähän. Joudun koko elämäni tanssimaan korkohumppaa pankkien pillin mukaan, vaikka reilut puoli vuotta odottelemalla olisin voinut lyhentää 8-10 vuotta laina-aikaani ostamalla halvemman asunnon. Korkohumppaa on ikävä tanssia, kun naapurissa rommausralli raikaa ja balalaikka soi.
En taida uskoa typeriä kertomuksiasi
Lopeta aluksi tuo sairaalloinen valehtelu niin ehkä tilanteesi paranee
Onko asuntokauppoja? = Asuinmies = Jölli yksi sama vedättäjä ? Rehelliset vastaukset alle :-)
Asuinmies on yksi ainoa henkilö, muita nimimerkkejä en käytä. Voi toki olla, että lainailen fraaseja muilta ;0)
Olet ilmeisesti niin pumpulissa kasvanut, ettei sinulla ole todellisia murheen aiheita ollutkaan. No, kyllä sinullekin niitä joskus tulee vastaan, ja silloin (ehkä) huomaat miten idioottimaista on ollut valittaa jotain tuon tasoisia juttuja. Kaikkea hyvää vaan.
Kuten totesitkin, maksat omistusasunnosta itsellesi. Asunnon voi aina myydä, eikä myyntivoittoverokaan ole mahdoton maksettava, vain voitosta maksetaan. Asuntokauppa ei ole bisnes, vaan käytännön tekijöiden ja kodin etsinnän summa.
Saatat viihtyä uudessa paikassa hyvinkin. Muuttaminen pois tutuista ympyröistä on aina hankalaa, riippumatta siitä onko omistus- vai vuokra-asunto.
Onnea uuteen kotiisi.
Oletko muuten laskenut kuinka paljon oikeesti maksat omaan pusiin, kun ostat asunnon kokonaan lainalla. Lainan korot vastike kun yltää usein lähes vuokran tasolle. Ihmiset vaan luulee, kun maksavat korkoa ja vastiketta, että maksavat omaan pussiin? Mistä tämä johtuu? Tuon lyhennyksen verran kun osaat sijoittaa muualle saat siitä 20 prossan tuoton ja viimeinenkin tappio vuokralla asumisesta katetaan.
Vuokralla asumalla se tili kohta tehdään
Kannattaa muistaa, että jos asunnossa ei oikeesti viihdy ja toteaa sen jo alussa, ni rohkeasti vain myymään, vaikkei 2 vuotta olisikaan täynnä. Mitä sitä itseänsä kiduttamaan? Menetät mahdollisesta myyntivoitosta n. 30%, mutta onko tuo rahasumma sen arvoinen ,että joka ikinen päivä kiroat omaa kotiasi? Kokeile ensin asumista ja tee vaikka pientä pintaremppaa jos se ei muuta vaadi. Saatat yllättyäkin. Jos et viihdy, myy.