Millatavalla te hyvät uusioperheiden naiset suhtaudutte miehenne exiin, väliaikaiaiin naisystäviin, yhdenillanjuttuihin jotka ovat olleet ennen teitä? Vai onko niitä ollut ja oletteko tietoisia? Itselläni ei aimmin ollut suurta kiinnostusta, mutta nyt istuin ystäväni kahvipöydässä ja vastapäätä nainen, joka paljastui mieheni viikonloppuromanssiksi hieman ennen minun kuvioihin mukaan tuloa. Nyt selvisi, mieheltä kun kysyin, ettei se ole lainkaan ainut, vaan niitä "mukavia" naisia on ollut useampia... en ole itsekään mikään pyhimys, vaan toki ihmissuhteita takana muutama, mutta sairas mustasukkaisuus nostaa päätään... Argh, oikeesti onko kukaan tuntenut vastaavaa tuskaa...? Yritän sanoa ittelleni että minun kanssahan hän on jo ollut vuoden päivät pian ja ollaan yhteistä kotia hakemassa kaikkien lasten kanssa... Pakosti kai mua rakastaa... Vaan rakastaako tarpeeksi... olenko rakkain...yms. Jotenkin itseluottamus putosi pohjalle ja... en tiedä? Ymmärtääkö kukaan? Onko mitään samalaista kellään - ja miten "vahvemmaksi"?
mustasukkainen?
hiisi
4751
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Me menimme naimisiin viime kesäkuussa. Yhdessä olemme nyt olleet jo yli kaksi vuotta. Mieheni tuntuu ja on SE unelmieni mies. Mutta,
kaikki naiset ennen minua (tai oikeastaan minun ja ex-vaimon välissä olleet) saavat minutkin, edelleen mustasukkaisiksi. Tämä on todella outoa ja kai sairastakin välillä. Minäkin olin ennen nykyistä miestäni naimisissa ja yhden viikonlopun juttuja löytyy minultakin. Mutta silti tunnen aivan samoin kuin sinäkin. Se on ihan uskomatonta.
Mieheni tietää asiasta ja siitä asiasta on keskusteltu, paljonkin.
Tiedän mieheni rakastavan minua, pakkohan hänen on, kun kestää meidän arkea kolmen lapsen kanssa (minun kaksi ja hänen yksi). Mutta silti sitä tulee epäiltyä toisen rakkautta.
Ilahduin tavallaan kirjoituksestasi, kun huomasinkin etten olekaan ainut, joka tuntee samoin...
Nimittäin toi, että itselläsi on ollut muita ihmissuhteita ja miehen suhteista olet mustis. Mieti, mitä itse tunnet ex-kumppaneitsi/hoitojasi kohtaan ja ajattele, että mies tuntee samoin. Eli tavallaan ymmärrän, mutta en kokonaan. Munkin miehellä on takanaan avioliitto ja lukuisia irtosuhteita, mutta en niitä kyllä koskaan mieti.
Se ainakin on varma, että tarpeeksi asiasta vänkyttämällä ja vaatimalla jatkuvasti todistelua siitä, että olet ainoa ja paras ikinä ja siitä, että rakastaa vain sinua, tulee suhteeseen ongelmia...
Itse olen huomannut, että puhuminen on auttanut asiassa.
Pakko tajuta, että se mikä on ollut on ollut, on luotettava toiseen, että elämä on tässä ja nyt.
Meillä jokaisella on omat kuviot takana.
En kuvittele, että olisin ainut ja se ensimmäinen miehelleni kuten ei hänkään minulle.
Olet epävarma itsestäsi ja miehestä, parisuhteesta..
Ei se helppoa ole hyväksyä kaikkea, mutta jos meinaa suhteen pitää koossa ei ainakaan jankuttamaan kannata alkaa.
Jutelkaa asioista!
Itsellänikin kävi noita samantyyppisiä mustasukkaisuuden tunteita suhteemme alkuaikoina. Mies onneton vielä kertoi innoissaan nuoruusaikansa tohelteluistaan, ei ymmärtänyt vihjettäni..
Olen järkeillyt asian niin, että minullakin on ollut suhteita ennen tätä miestä - minäkin olen joskus ollut hurjan rakastunut exääni ja se on kuitenkin mennyt ohi. En välitä exästä enää, joten miksi olisin mustasukkainen miehelleni hänen exästään??!!
Ja aina kun tulee mustasukkaisuuden tunnetta miehen mennyttä kohtaan, muistutan hiljaa mielessäni itse itseäni omasta menneisyydestäni ja sinkkuajastani ja ex-suhteista.
Pahalta tuntuu kuitenkin se, että mies kokee mustasukkaisuutta minun tiettyä elämänaikaani kohtaan...
Siinä se on pikkuhiljaa mennyt ohi, tämä minun mustasukkaiuus miehen mennyttä kohtaan.