Hei! Olen 27- vuotias ja olen kiinnostunut aloittamaan opiskelun. Harrastan piirtämistä, maalaamista ja teen paljon käsitöitä sekä luen kirjoja. En oikein tiedä mikä olisi oma ala ja mitä haluaisin tehdä työkseni. Miten olet päässyt omalle alallesi tai löysitkö heti peruskoulun jälkeen?
Suunta hukassa
vanillaflower
31299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Eipä näytä olevan puutetta aloista.Tee ne kaikki,jos lohkot päiväsi osiin,eihän sitä pianoakaan jaksa 8 tuntia pimputella yhteen menoon.Ohjeista mä laskutan yleensä pienen summan ?
Lasku tulee perässä.
Harrastuksillasi et kummoisesti elä. Nyt on haettava mihin tahansa koulutukseen ja sitä tietä töihin. Sinulle sopii melkein kaikki. Rupea jo aikuiseksi, olet aikuisen ikäinen, muuten et aikuistu koskaan ja mietit vielä 30 vuodenkin päästä, mikä sinusta isona tulisi. Silloin huomaat, että oho, et ehdi enää mitään. Elämä meni. Se on sitten vanhuuden masennus.
Joo pitäisi varmaan miettiä muutakin kuin koulutusta. Miten opintojen ja muun yhteen sovittaminen onnistuisi?
Haluaisin aloittaa opinnot, mutta en vain tiedä mikä ala olisi. Pelkään tekeväni virhevalinnan.
Pahin virhevalinta on nyt se, ettet valitse mitään. Muista virhevalinnoista selviydyt kyllä.
Ei huvittaisi opiskella ja todeta sitten, että ei tämä ollutkaan sitä mitä haluan tehdä.
Siis olet piirrellyt ja maalaillut, tehnyt käsitöitä sekä lukenut kirjoja toistakymmentä vuotta ja sossu on sopan tuonut?
Ei kannata pilata uravalintaa kiireellä, vaan tuumia asiaa toinenkin vuosikymmen. Siinä kun on tuo virhevalinnan mahdollisuuskin.
En oikein tiedä mitä haluaisin tehdä.
Miten olisi kuvataiteen tai käsityönopettajan ammatti? Voisi yhdistää omaa harrastuspohjaa ja työ mahdollistaa ainakin kesäkuukausina paneutumisen omiin harrastuksiin. Tosin varoituksena; jos opettaminen ei natsaa, kannattaa unohtaa koko juttu...
En tiedä onko minusta sellaiseen ammattiin. Kuvataiteen opettajalta vaaditaan paljon tekemistä. Toisaalta tekemisestä pidän. Opetustyö on aika vierasta.
Ota joku opinto-opas käteen ja selaa kaikki mahdolliset koulutukset ja paikkakunnat. Lue mitä ne tutkinnot vaatii, mitä ne pitää sisällään, mihin ne työllistää ja minkälainen työtilanne on valmistumisen jälkeen. Tutkaile eri opintopolkuja ja ammatteja ja mieti minkälaiset mahikset sulla on päästä mihinkin koulutukseen jne. Mieti mikä olisi kiinnostavinta ja mikä kuitenkin työllistäisi sinua. Ei kannata valita ammattia, mikä ei työllistä yhtään mihinkään. Joudut valmistumisen jälkeen sitten suoraan kortistoon. Satsaaminen hyvään ammattiin kannattaa, saat hyvän työpaikan, hyvän palkan, vanhuksena on sitten hyvä eläke etkä joudu työttömänä olemaan ja kittuuttelemaan sossun rahoilla lopun elämää.
Oppaita on tullut luettua, mutta voi niitä selailla vielä kaiken varaksi.
Opettaminen ei natsaa ainakaan kokopäivätyöksi. Nyt se on kyllä vain pakko tehdä päätös.
Mikähän on tyypin pohjakoulutus? Peruskoulu? Ja kuten jo sanottiin harrastuksilla ei saa palkka ellei ole sitten SM tasonen jääkiekkoilija.
Pohjakoulutus on lukio. Käsityön ja kuvataiteen opettaminen kuulostaisi kivalta, mutta opetustyö ei taida olla minun juttu.
Minä olin sentään tuon ikäisenä jo tohtori. Vaikka akateemiset hankkivat tunnetusti loppututkintonsa tolkuttoman vanhoina.
Jotkut löytävät oman alansa myöhemmin.
Olen miettinyt, jos kiinnostavin ala on ns. ei-työllistävä, onko mieltä hakea koulutukseen enää. Työpaikkoja saisi etsiä vaikka mistä. Sitten saattaa harmittaa myöhemmin, jos ei lähdekään kiinnostusta vastaavaan koulutukseen sen hetkisen työllisyyden takia.
Itselläni ja monella muulla on se kokemus, että kiinnostuksen kohteet vaihtelevat elämän varrella ja tulee joka tapauksessa tilanteita, jolloin hiukan harmittaa, ettei valinnut jotain muuta. Näistä pääsee yli, jos on työpaikka.
Jos työtä ei ole, niin mieluisinkin opiskelu on ollut turhaa. Se vasta harmittaakin, ja siitä ei pääse yli.
Toivoisin, että löytäisin alan, jolla viihtyisin ja, jossa olisi töitä.
Sitähän kaikki toivovat. Viihtyminen ainakin riippuu itsestä eli siitä, että huomaa työn hyvät puolet, olipa työ mikä vain.
Se on totta, että olipa työ mikä vain niin siinä voi oppia pärjäämään.
En usko, että on olemassa mitään ihannetyötä. Jokaisessa työssä on omat hyvät ja omat huonot puolensa. Niitten kanssa on pakko oppia pärjäämään tai sitten pitää jossain vaiheessa vaihtaa työtä.
Hyvien ja huonojen puolen kanssa pystyy elämään töissä.
Ei kannata hakea sellaiselle alalle mikä ei työllistä Järkikin jo tämän sanoo. Esimerkiksi media-alan opintie johtaa todennäköisesti suoraan kortistoon.
Riitääkö opistotason tutkinto tai yo-pohjaisen amislinjan paperit? Koska oot käyny jo lukion (hyvä juttu) niin kannattaa tosin harkita mieluummin amk/yliopistoa. Näihin opintoihin menee enemmän aikaa mutta se kyllä maksaa itsensä takaisin, pääset todennäköisemmin parempipalkkaisiin hommiin kuin vain toisen asteen koulutuksella. Poikkeuksia tähän tietysti on, mutta yleisellä tasolla asia lienee näin.
Harrastuksistasi saa sen kuvan että teikäläistä kiinnostaa taide. Sillä ei tosin saada leipää pöytään, joten kannattaa piirtämiset ja maalaamiset jättää ihan suosiolla harrastustasolle.
Lyhyesti: Etsi joku itseäsi paljon kiinnostava koulutus millä on myös hyvät työllisyysnäkymät. Molemmat asiat täytyy täsmätä, muuten saatat tulla katumapäälle ja palaat lähtöpisteeseen.
Koulutuksia, jotka ovat olleet mielessä on muun muassa medianomin tutkinto. Opistotasoinen koulutus kelpaa myös hyvin, jos on hyvä ala.
Medianomeja on jo kortistossa pilvin pimein. Tietysti, jos olisit tehnyt käytännössä medianomin hommia ilman koulutusta jo monen vuoden ajan, niin tutkinto tietysti nostaisi mahdollisuuksiasi. Tuonikäisenä parhaat vuotesi tuoreena medianomina ovat valitettavasti jo takanapäin.
Taide- ja kulttuurialat työllistävät parhaiten yrittäjänä, mutta jos haluaa leipänsä päälle muutakin kuin ylähuulen, pitää olla todella aktiivinen ja aikaansaapa. Tuo toteutunut historiasi ei vain tuollaista osaltasi osoita.
Medianomi on varmaan hyvä tutkinto. Alalla on kuitenkin ylikoulutusta ja siten työllistyminen erittäin hankalaa.
Jotenkin sinun kaltaiselle jahkailijalle nopeatempoinen, paljon energisyyttä ja vahvaa aktiivisuutta vaativa ala saattaa olla ylivoimainen.
Paremmin voisi onnistua laskenta ja kirjanpito. Tylsää, mutta töitä on.
Olen harkinnut myös merkonomin tutkintoa, mutta en ole ollut hyvä matematiikassa koskaan.
Eräs tuttava valmistui talous- ja toimistopuolen merkonomiksi ja ei ole löytänyt työtä hakemuksista riippumatta.
Merkonomin matematiikkaan riittää neljä peruslaskutapaa. Ylimerkonomin tulee osata vielä prosenttilasku.
Kirjanpitotradenomin pitää osata kaikki nuo ja lisäksi vielä loogista ajattelua säännöksiä tulkitessaan.
Toimistotyöt ovat melkoisesti vähentyneet, kun oletetaan, että jokainen osaa käyttää tietokonetyökaluja kaikessa raportoinnissaan ilman toimistotyöntekijöiden apua. Tosin en vieläkään ymmärrä, miksi kallispalkkaisen erikoisasiantuntijan pitää tehdä toimistomerkonomin töitä huonommalla osaamisella mutta paljon korkeammalla palkalla.
Merkonomin tutkinto ei ilmeisesti ole kovin vaativa.