Hetkittäin on niin väsynyt ettei saa puettua sitä kunnolla edes sanoiksi. Yksin jaksat lapsen kanssa joka on maailman ihanin, sinun lapsesi. Lapsen isä on elämäsi rakkaus, mutta hän on sairauden myötä kuin eri ihminen. Ei edes itsestään pysty huolta pitämään. Se on rankkaa huomata miten unelmat sortuu pieniksi siruiksi. Mut jonkun on aina pakko jaksaa, kun toinen luovuttaa.
Mieheni sairastui pahaan skitsofreniaan 3 vuotta sitten, kun vielä odotin lastamme. Sain hänet pakkohoitoon vuosi sitten, kun hän oli hakannut minut sairaalaan ja jättänyt pienen poikamme yksin heitteille. Kolme kuukautta sairaalassa ja hän pääsi pois... Lopetti lääkkeet ja muutti yksin asumaan. Vaatimalla vaatii oikeuksiaan, kun meillä on yhteishuoltajuus. Ei ymmärrä, kun yritän selittää ettei hän pysty huolehtimaan edes itsestään... Mitä sitä voi tässä tilanteessa tehdä? Minä jos kuka haluan,että lapsellani (kaikilla lapsilla) on isä. Mutta ei lapsen pidä on terapia muoto tai korvike jota käydään katsomassa jottei omatunto kolkuttelisi. Pitää osata olla vanhempi, se turva ja tuki joka auttaa ohjaamaan läpi elämän. Niin minä koen vanhemmuuden ja sitä minä yritän lapselleni olla.
Missä vaiheeessa voi toiselle sanoa että hän on haitaksi lapselle vai voiko niin sanoa kukaan? Yhteishuoltajuus ja yksinhuoltajuus mitä se muuttaa? Minusta tuntuu, että jos haen yksinhuoltajuutta riistän lapsen isän. Mutta käytännössä olen aina yksin huolehtinut lapsestamme. Miehen sukulaiset sanovat, että jos yksinhuoltajuuden haen vien lapsen isältä viimeisen mahdollisuuden normaaliin elämään???
Neuvoja???
Mieheni sairastui pahaan skitsofreniaan 3 vuotta sitten, kun vielä odotin lastamme. Sain hänet pakkohoitoon vuosi sitten, kun hän oli hakannut minut sairaalaan ja jättänyt pienen poikamme yksin heitteille. Kolme kuukautta sairaalassa ja hän pääsi pois... Lopetti lääkkeet ja muutti yksin asumaan. Vaatimalla vaatii oikeuksiaan, kun meillä on yhteishuoltajuus. Ei ymmärrä, kun yritän selittää ettei hän pysty huolehtimaan edes itsestään... Mitä sitä voi tässä tilanteessa tehdä? Minä jos kuka haluan,että lapsellani (kaikilla lapsilla) on isä. Mutta ei lapsen pidä on terapia muoto tai korvike jota käydään katsomassa jottei omatunto kolkuttelisi. Pitää osata olla vanhempi, se turva ja tuki joka auttaa ohjaamaan läpi elämän. Niin minä koen vanhemmuuden ja sitä minä yritän lapselleni olla.
Missä vaiheeessa voi toiselle sanoa että hän on haitaksi lapselle vai voiko niin sanoa kukaan? Yhteishuoltajuus ja yksinhuoltajuus mitä se muuttaa? Minusta tuntuu, että jos haen yksinhuoltajuutta riistän lapsen isän. Mutta käytännössä olen aina yksin huolehtinut lapsestamme. Miehen sukulaiset sanovat, että jos yksinhuoltajuuden haen vien lapsen isältä viimeisen mahdollisuuden normaaliin elämään???
Neuvoja???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hakkasi Sinut sairaalaan ja pieni poika heitteille ?
Siinä on kyllä suuri syy hakea yksinhuoltajuutta, ei kannata eikä saa välittää mitä mieltä miehen sukulaiset ovat, luulisi heidän tajuavan mikä on lapsen etu. Vai ovatko hekin skitsoja.
Lapseni äiti joi ja sekoili, en millään olisi halunnut tehdä mitä sitten kuitenkin tein, vein asian oikeuteen ja olen lapsen YH.
Ratkaisu on vaikea, mutta kun ajattelee lapsen etua, tietää kyllä mitä pitää tehdä.
Kyllähän lapsen isällä on mahdollisuus normaaliin elämään, jäähän hänelle tapaamisoikeus jne
Itse olen pyrkinyt olemaan yhteydessä lapseni äitiin, nytkin kirjoitin että tulisi käymään, tuskinpa juomakiireiltään ehtii. On kaukanakin, vaikka eihän suomessa mikään matka ole pitkä kun on kysymys oman lapsen tapaamisesta.
Kannattaa nuo asiat ratkaista mahdollisimman pian,
lapsi kärsii jos on kiistoja ja menee huonosti.
Päätöstä tehdessäsi ajattele mikä on parasta lapselle. Se päätös on varmasti paras myös vanhemmille. Kerrothan miten kävi !
Hienoa että jaksat yksin. Muista aina ajatella lapsen etua. Tässä tilanteessa turvallinen kasvuympäristö on kaikkein tärkein asia. Hae yksinhuoltajuutta rohkeasti, äläkä välitä sukulaisista. Kysehän on lapsen edusta, ei eksäsi. Jäähän lapsen isälle edelleen tapaamisoikeus. En kyllä ymmärrä miten pakkohoidosta voi päästä noin nopeesti...
Kiitos teille rohkaisevista sanoista. Lapsen etu on tärkein, tietysti. Miten yksinhuoltajuus haetaan? Tapahtuuko se lastenvalvojan kautta? Tämä on älyttömän vaikea asia... Kiitos vielä kerran teille molemmille!! =) Mitä tuohon pakko hoitoon tulee niin suomessa on sellainen tilanne, että itsemurhan yrittänytkin pääsee kolmen/neljän päivän päästä hoidosta pois jos itse niin haluaa. Joten se kolmen kuukauden hoito oli "onnenpotku".
Lämpöisiä hetkiä näinä kylminä iltoina
Lastenvalvojan kautta juu. Siinä on kyllä omat hankaluutensa. Eksäs ei välttämättä siihen suostu ja riitatapauksissa pitäis sit mennä rosiksee... En oikeestaa usko et yksinhuoltajuudest sinänsä on mitää hyötyy sulle. Parempi olis valvotut tapaamiset. Ota nyt itteäs niskasta kii ja anna sen eksäs elää omaa elämäänsä. Älä kaveeraa sen kanssa liikaa. Ite yritin olla kiltti eksälle ku kuvittelin et olis lapsille helpompaa mut se sit päättiki et ku oon nii kiltti nii se voi "pomotella" mua miten haluu. Nyt on se tilanne et sain tarpeekseni ja kaikki yhteydenpito tapahtuu tekstareilla ja voin kyl sanoo et on helpompaa. Et ikinä pääse eteenpäin jos annat eksäs olla osa elämääs, sori vaa mut on tullu todettuu ite. Sitä ei myöskää mitkää "uudet" rakkaudet suvaitse...
Toivon sinulle jaksamista lapsesi kanssa.
Onneksi hänellä on sinut ja jaksat kun on pakko.
Miehesi ei voi mitään sille, että sairastui ja on hyvä, että sait hänet hoitoon.
Toivoa sopii, että hän huolehtii lääkityksensä, jolloin sairaus pysyy kurissa.
Missä kunnossa hän nyt on?
Ajattelin vain, että skitosofrenian kanssa pärjää, toisinaan paremmin toisinaan huonommin.
Siksi on vaikea luottaa siihen, että mies pystyy lapsesta huolehtimaan.
Varmaankin sinun pitää olla yhteydessä sosiaalitoimeen, ehkä valvottuja tapaamisia?
Hänellä on varmaankin avohoidossa kontakti, samoin kuin esim. omahoitaja sairaalassa?
Mielestäni sinun ei tarvitse sanoa hänelle, että on haitaksi lapselle, ei kenenkään tarvitse niin sanoa.
Olisiko paikalla verkostotapaaminen kaikkien osapuolien kanssa yhdessä?
Siinä voisitte neuvotella ja sopia pelisäännöt, jos mies on valmis sitoutumaan johonkin.
Sinä et riistä mieheltä isyyttä, vaikka hakisitkin yksinhuoltajuutta, sitä ei kukaan voi riistää.
Lasta sinun tulee suojella ja sen varmasti teetkin.
Tavallaan miehen sukulaiset yrittävät syyllistää sinua, ei se sinun tai lapsen vika ole, että mies sairastui.
Eikä skitsofrenikko parane , vain sillä, että elää ns. normaalia elämää.
Exä lopetti lääkkeet heti päästyään sairaalasta. Ne kuulemma saavat hänet hulluksi. Yritettiin sosiaalitoimen kanssa valvottuja tapaamisia ensi ja turvakodilla, mutta se onnistui vain kerran. Miehen mielestä on turhauduttavaa käydä siellä. Että yritetty on..
Tila on välillä hyvä välillä huonompi. Vaikea oikeastaan sanoa, koska näemme nykyään harvemmin.
Mutta nyt on taas se huonompi kausi. Isän päivän takia ollaan nyt oltu enemmän tekemisissä ja huomasin hänen koiransa olevan laiha ja erittäin säikky. Itse exäni myönsi ettei pysty välillä koirastaan huolehtiin. Eilen hän tuli meidän luo ja kertoi, että koira on mennyt hukkaan. Koira löytyi onneksi eläinkodista ja tänään pääsi taas vanhalle omistajalleen.
No, eksyimpäs aiheesta...=)
Tahtoisin auttaa häntä ja tehdä kaikin puolin oikein, mutta tässä asiassa en näe helppoa ja kaikille oikeaa ratkaisua. Mutta kuten jo kirjoitinkin lapsen etu tärkein.
Helppoja ratkaisuja ei ole olemassakaan, ne ratkaisut jotka teet ovat sillä hetkellä oikeita.
Auttaa jokainen haluaisi, mutta joskus on pakko luovuttaa, kun kaikkeen ei pysty, ei sairaan ihmisen kanssa.
Yksi hyvä keino saattaisi olla etäisyyden ottaminen exääsi. Siis konkreettisesti. Jos mahdollista, muuta kauas pois ja yritä aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Minulla on exääni etäisyyttä n. 1000km. Auttoi.