Yksin asuminen

Home alone

Minkälaisia tunteita teillä on herättänyt muuttaa yksin asumaan ensimmäistä kertaa elämässä? Miten sopeuduit yksin asumiseen?
Itse muutin juuri omaan asuntooni ja tämä yksinäisyyden tunne vain korostui kun ei ole edes vanhempia joiden kanssa jutella. Olen selvästi liikaa tukeutunut vanhempiini sen suhteen että en ole täysin tuntenut oloani yksinäiseksi kotona vaikka eihän se hyvä juttu ole. Tässä vaiheessa tajuaa miten tärkeitä olisi omata kaveripiiri.

Ehkä tämä yksin asuminen pakottaa olemaan aktiivisempi sosiaalistumisen suhteen, tuli vähän aika sitten sellainen fiilis että pakko käydä jossain ihmisten parissa, aikaisemmin kun asuin vanhempien kanssa niin aivan tällaista fiilistä ei ollut koska en ollut täysin yksin.

205

10649

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hgghgfgd

      "kaveripiiri" on sanahirviö. Hanki koira tai kissa kaveriksi.

      • home alone

        Nuorempana kissan hankkiminen kiinnosti mutta sen jälkeen kun vietin aikaa ihmisen luona joka asui kissansa kanssa niin tajusin että en jaksaisi pitää kissaa, se olisi koko ajan änkeämässä seuraan, karvoja olisi joka paikassa ja uudet huonekalut naarmuilla. Pahimmillaan se voisi virtsata ympäriinsä.
        Aina pitäisi miettiä että onko kissalla ruokaa ja juotavaa ja jos on joku matka niin pitää miettiä että mihin kissan saa vietyä hoitoon.
        No thanks.


      • Anu 26
        home alone kirjoitti:

        Nuorempana kissan hankkiminen kiinnosti mutta sen jälkeen kun vietin aikaa ihmisen luona joka asui kissansa kanssa niin tajusin että en jaksaisi pitää kissaa, se olisi koko ajan änkeämässä seuraan, karvoja olisi joka paikassa ja uudet huonekalut naarmuilla. Pahimmillaan se voisi virtsata ympäriinsä.
        Aina pitäisi miettiä että onko kissalla ruokaa ja juotavaa ja jos on joku matka niin pitää miettiä että mihin kissan saa vietyä hoitoon.
        No thanks.

        Voi-voi...,äidin pikku mussukka lähti
        yksin kylmään maailmaan.
        Soita äiskällä aina iltaisin ja kysy monenko
        aikaa on hyvä mennä tutimaan,
        entä herätä aamulla?
        Miten kananmunat keitetään,tuleeko kattilaan vettä?
        Olo on yksinäinen kun mamma ei ole illalla peittelemässä ja
        laittamassa iltateetä.
        Suosittelen et menet vielä takaisin vanempien hoiviin,
        tosta ei hyvää seuraa.


      • tytti k
        Anu 26 kirjoitti:

        Voi-voi...,äidin pikku mussukka lähti
        yksin kylmään maailmaan.
        Soita äiskällä aina iltaisin ja kysy monenko
        aikaa on hyvä mennä tutimaan,
        entä herätä aamulla?
        Miten kananmunat keitetään,tuleeko kattilaan vettä?
        Olo on yksinäinen kun mamma ei ole illalla peittelemässä ja
        laittamassa iltateetä.
        Suosittelen et menet vielä takaisin vanempien hoiviin,
        tosta ei hyvää seuraa.

        Olipa ilkeä vastaus.


      • Oli joo
        tytti k kirjoitti:

        Olipa ilkeä vastaus.

        mutta ehkä se herättää...


      • Tomppa28
        Oli joo kirjoitti:

        mutta ehkä se herättää...

        Minusta olia asiaa,
        totuus joskus sattuu,
        mutta se on vaan kestetttävä!


      • Äiti myös...
        Anu 26 kirjoitti:

        Voi-voi...,äidin pikku mussukka lähti
        yksin kylmään maailmaan.
        Soita äiskällä aina iltaisin ja kysy monenko
        aikaa on hyvä mennä tutimaan,
        entä herätä aamulla?
        Miten kananmunat keitetään,tuleeko kattilaan vettä?
        Olo on yksinäinen kun mamma ei ole illalla peittelemässä ja
        laittamassa iltateetä.
        Suosittelen et menet vielä takaisin vanempien hoiviin,
        tosta ei hyvää seuraa.

        Hei, eikö sinulla ole muuta tapaa vastata kuin negatiivisella asenteella? Se on normaalia kasvukipuja , jota varmasti jokainen on tuntenut elämänsä aikana. Joku vähemmän joku taas enemmän... Tuo ei kyllä osoita kypsyyttä tuo sinun asenne vaan enemmän kypsyyttä osoittaa se, että uskaltaa sanoa ääneen, miltä tuntuu!


      • onnea sulle
        Oli joo kirjoitti:

        mutta ehkä se herättää...

        Kenet se herättää. Tuskin sinua ainakaan tajuamaan että olet ilkeä ihminen.


      • juures
        Anu 26 kirjoitti:

        Voi-voi...,äidin pikku mussukka lähti
        yksin kylmään maailmaan.
        Soita äiskällä aina iltaisin ja kysy monenko
        aikaa on hyvä mennä tutimaan,
        entä herätä aamulla?
        Miten kananmunat keitetään,tuleeko kattilaan vettä?
        Olo on yksinäinen kun mamma ei ole illalla peittelemässä ja
        laittamassa iltateetä.
        Suosittelen et menet vielä takaisin vanempien hoiviin,
        tosta ei hyvää seuraa.

        Toihan oli hyvä,että alottaja otti asian esiin ja halus vaan kokemuiskia,ei jonkun idiootin haukkuja!


      • Anu 26 kirjoitti:

        Voi-voi...,äidin pikku mussukka lähti
        yksin kylmään maailmaan.
        Soita äiskällä aina iltaisin ja kysy monenko
        aikaa on hyvä mennä tutimaan,
        entä herätä aamulla?
        Miten kananmunat keitetään,tuleeko kattilaan vettä?
        Olo on yksinäinen kun mamma ei ole illalla peittelemässä ja
        laittamassa iltateetä.
        Suosittelen et menet vielä takaisin vanempien hoiviin,
        tosta ei hyvää seuraa.

        Oletpas sinä tökerö! Sinä puhut uusavuttomuudesta jne.. yksinäisyyden tunteen tuleminen on ihan normaalia!! Missään nimessä ei pidä muuttaa sinne "vanhempien helmaan" vaan juurikin ylös ulos sohvalta ja harrastusten/ ihmisten pariin. Taitaa anulla olla itsellään niinpäin, että äiti ja isi antoi "vapaan kasvatuksen" hohhoijaa syrjäytyneitä on jo ihan liikaa ja tuollainen haukkuminen vaan lisää sitä. Kasva sinä ihmisenä ja lopeta muiden alentaminen!


      • Mari-68
        Anu 26 kirjoitti:

        Voi-voi...,äidin pikku mussukka lähti
        yksin kylmään maailmaan.
        Soita äiskällä aina iltaisin ja kysy monenko
        aikaa on hyvä mennä tutimaan,
        entä herätä aamulla?
        Miten kananmunat keitetään,tuleeko kattilaan vettä?
        Olo on yksinäinen kun mamma ei ole illalla peittelemässä ja
        laittamassa iltateetä.
        Suosittelen et menet vielä takaisin vanempien hoiviin,
        tosta ei hyvää seuraa.

        Ilkeä ihminen! Aloittajalla on hyvät suhteet vanhempiinsa, koska ikävöi heidän seuraansa. Toisin taitaa olla sulla...


      • terapiaan?
        Anu 26 kirjoitti:

        Voi-voi...,äidin pikku mussukka lähti
        yksin kylmään maailmaan.
        Soita äiskällä aina iltaisin ja kysy monenko
        aikaa on hyvä mennä tutimaan,
        entä herätä aamulla?
        Miten kananmunat keitetään,tuleeko kattilaan vettä?
        Olo on yksinäinen kun mamma ei ole illalla peittelemässä ja
        laittamassa iltateetä.
        Suosittelen et menet vielä takaisin vanempien hoiviin,
        tosta ei hyvää seuraa.

        Katkera muija ja tosi nuija.


      • Senkin ----
        tytti k kirjoitti:

        Olipa ilkeä vastaus.

        Niin oli.


      • hähhääää
        Anu 26 kirjoitti:

        Voi-voi...,äidin pikku mussukka lähti
        yksin kylmään maailmaan.
        Soita äiskällä aina iltaisin ja kysy monenko
        aikaa on hyvä mennä tutimaan,
        entä herätä aamulla?
        Miten kananmunat keitetään,tuleeko kattilaan vettä?
        Olo on yksinäinen kun mamma ei ole illalla peittelemässä ja
        laittamassa iltateetä.
        Suosittelen et menet vielä takaisin vanempien hoiviin,
        tosta ei hyvää seuraa.

        suosittelen että opettelet kirjoittamaan.


      • vanhuus turvattu!

        Ja sitten vielä kun, jotkut elävät parisuhteen ja toinen puolisoista jättää niin ovat eläneet sen parhaat vuotensa ja otetaan uusi kaveri riesaksi joka joutuu sen sairaudet katsomaan ja hoitamaan ja kenties hautaankin saattamaan. Parempi pysyä yksin kun, ottaa jämät?!!!!


      • miten on?
        tytti k kirjoitti:

        Olipa ilkeä vastaus.

        Anu 26 lentänyt himastaan kylmään maailmaan ja nyt on katkera, kun toisilla on koti missä on myös hyvä olla.


      • rerererer
        Anu 26 kirjoitti:

        Voi-voi...,äidin pikku mussukka lähti
        yksin kylmään maailmaan.
        Soita äiskällä aina iltaisin ja kysy monenko
        aikaa on hyvä mennä tutimaan,
        entä herätä aamulla?
        Miten kananmunat keitetään,tuleeko kattilaan vettä?
        Olo on yksinäinen kun mamma ei ole illalla peittelemässä ja
        laittamassa iltateetä.
        Suosittelen et menet vielä takaisin vanempien hoiviin,
        tosta ei hyvää seuraa.

        Ehkä paluu äidin ja isin luo sinulla olisi ihan paikallaan. Tai en tiedä miten he ovat sinut kasvattaneet kun tuohon malliin täytyy purkautua.

        Edessä on myös joskus sinulla se hetki elämässä kun joudut pohtimaan mitäs nyt..ei tää elämä mennytkään ihan niin kuin piti


      • 62 Una
        Anu 26 kirjoitti:

        Voi-voi...,äidin pikku mussukka lähti
        yksin kylmään maailmaan.
        Soita äiskällä aina iltaisin ja kysy monenko
        aikaa on hyvä mennä tutimaan,
        entä herätä aamulla?
        Miten kananmunat keitetään,tuleeko kattilaan vettä?
        Olo on yksinäinen kun mamma ei ole illalla peittelemässä ja
        laittamassa iltateetä.
        Suosittelen et menet vielä takaisin vanempien hoiviin,
        tosta ei hyvää seuraa.

        Anu 26, minä suosittelen sinulle saatanan räkäperse mahdollisimman suurta lääkitystä ja pakkopaitaa tai vaihtoehtoisesti voisit vaikka hypätä pää edellä kaivoon. Se, että sinulla ei ole hyviä välejä vanhempiisi ei oikeuta sinua mollaamaan niitä, jotka ovat väleistä huolta pitäneet. Jossakin vaiheessa sinäkin olet maailmalle lähtenyt. Jos olet näitä "what ever " lissuja, jotka eivät ole vanhempiaan arvostanut ja siksi vieraantunut heistä narkkaribileisiin ja siideripissittelyyn jo nuoressa iässä, suosittelen paluuta todellisuuteen mahdollisimman äkkiä. Jostakin syystä näitä perkeleitä sikiää jostakin, jotka arvostelevat muiden hyviä välejä vanhempiin tai muihin sisaruksiin, aivan kuin se olisi jokin perisynti.

        Minä lähdin maailmalle vasta siinä iässä, kun koin taloudellisen tilanteen varmaksi. Ikää oli muutamaa kuukautta vajaa 20v. Kaiken oppii kun itse tekee, ruoanlaitonkin. Ja jos ei tiedä, aina voi kysyä. Vai oletko näitä asennevammaisia ihmisiä, joiden mielestä isästä ja äidistä välittäminen ja heiltä neuvon kysyminen on jotenkin lapsellista? Se että lyttää toisen, ei auta pitkän pennin jeesusta. Minä veikkaan Anu, että olet näitä 26 vuotiaita ikineitsyitä, jotka mulkunsaamattomuuden katkeruudesta elävät elämäänsä toisia haukkuen ilman minkäänlaisia perusteita. Vai oletko kenties kovan nuoruuden elänyt joka kylän jakovittu/teiniäiti joka ei tiedä edes oman lapsensa isää ja siksi olet katkera, kun maailmaan lähtö olikin äkkilähtö. Mikä ero on sinussa ja minussa? No ainakin se saatanan fakta, että minä sanon suoraan enkä kiertovittuile asioista niille, jotka eivät osaa itseään puolustaa, sinä saatanan lapsellinen mussuttaja.


        Kirjoituksen aloittajalle: Hyvin se menee. Yksinäisyyden tunne on normaalia. Yksinäisyyden tunne helpottaa kyllä äkkiä. Jos et osaa / tiedä, kysy neuvoa. Sen jälkeen tee ja opi. Kavereita saat varmasti. Älä anna muiden masentaa. Pärjäät ihan varmasti, tsemppiä!


      • pelle mikä pelle
        Anu 26 kirjoitti:

        Voi-voi...,äidin pikku mussukka lähti
        yksin kylmään maailmaan.
        Soita äiskällä aina iltaisin ja kysy monenko
        aikaa on hyvä mennä tutimaan,
        entä herätä aamulla?
        Miten kananmunat keitetään,tuleeko kattilaan vettä?
        Olo on yksinäinen kun mamma ei ole illalla peittelemässä ja
        laittamassa iltateetä.
        Suosittelen et menet vielä takaisin vanempien hoiviin,
        tosta ei hyvää seuraa.

        Naisistakinko löytyy tällaisia teinipoikakeskustelijoita. Anu 26 on pelle. Vai onko se Anu 2 vai 6 v.


      • Noormus
        Anu 26 kirjoitti:

        Voi-voi...,äidin pikku mussukka lähti
        yksin kylmään maailmaan.
        Soita äiskällä aina iltaisin ja kysy monenko
        aikaa on hyvä mennä tutimaan,
        entä herätä aamulla?
        Miten kananmunat keitetään,tuleeko kattilaan vettä?
        Olo on yksinäinen kun mamma ei ole illalla peittelemässä ja
        laittamassa iltateetä.
        Suosittelen et menet vielä takaisin vanempien hoiviin,
        tosta ei hyvää seuraa.

        Bu-huu. Joillekin äiti ei koskaan opettanut alkeellista netikettiä, tai kyvyt eivät riittäneet johtamaan sitä itse jo olemassaolevista käyttäytymissäännöistä.

        Halusi tai ei, vastauksesta kuultaa läpi katkeruus maailmaa kohtaan kun se ei antanut imeä nisää niin pitkään kuin henkisesti olisi ollut riittävää, joten tulee tarve purkaa sitä sitten muihin.

        Mikä täysin asiallisessa kysymyksessä aiheuttaa niin suurta painetta tulla kertomaan muille että pitää itse jo tytön pöksyjä? Hyvä tyttö! Oikein hyvä. Oletko ylpeä kun teit sen ihan itse? Tuosta kun vielä kasvat niin opit sitomaan kengännauhasi ja saatat kehittää joskus vielä eläytymiskyvyn ja ehkä jopa omantunnon. Jos ei muuten, niin muutamat samalla pallolla elävät tulevat sitä kiittämään.

        Yleensä mitä onnellisempi ihminen, sitä vähemmän tarvetta vinoilla muille ilman provokaatiota. Toki joidenkin kohdalla on hyvä käyttää heidän kotikieltään.

        Suosittelen kokeilemaan empatiaakin joskus. Voit yllättyä miten se saattaa tulla ja antaa joskus kuulua itsestään kun sitä vähinten odottaisi.


      • Sivusta huudellen
        Anu 26 kirjoitti:

        Voi-voi...,äidin pikku mussukka lähti
        yksin kylmään maailmaan.
        Soita äiskällä aina iltaisin ja kysy monenko
        aikaa on hyvä mennä tutimaan,
        entä herätä aamulla?
        Miten kananmunat keitetään,tuleeko kattilaan vettä?
        Olo on yksinäinen kun mamma ei ole illalla peittelemässä ja
        laittamassa iltateetä.
        Suosittelen et menet vielä takaisin vanempien hoiviin,
        tosta ei hyvää seuraa.

        Olipa lapsellinen vastaus. Jos olet oikeasti 26-vuotias etkä 16-vuotias, niin täytyy sanoa, että olet kehityksestä jäljessä. Tuon ikäiselle aikuiselle pitäisi olla kehittynyt jo empatiakykyä, keskustelutaitoja sekä kykyä ymmärtää muutakin kuin itseään, mutta väheksyvästä vastauksestasi niistä ei löydy jälkeäkään. Ymmärrän kyllä pottuiluvastaukset jotkus, mutta en tässä.

        Minusta on hieman hassua, että sinä suosittelet palaamista vanhempien hoiviin, kun oma vastauksesi on tuommoinen. Lisäksi joku toivoo vastauksen "herättelevän", ja mietin vaan että todella sen pitäisi herättää.

        No, kyllä se herätti minuakin jälleen kerran pohtimaan mitä tästäkin nykyihmisestä on tulossa.
        Nyky-yhteiskunta tuntuu koostuvan pääosin kahden tyyppisistä ihmisistä. Toiset on holhoajia ja muiden väheksyjiä, mitään ei kestetä ja läheisriippuvuus kaikissa eri muodoissaan vallanhalusta itseinhoon on voimissaan.
        Toiset on narsisteja. Muita väheksytään ja empatiakykyä ei löydy, kaikki on muiden vikaa ja jokaisen pitäisi löytää syitä itsestä, paitsi tietenkin narsistin.

        Ei ole ihme että on masennusta. Tuntuu tämä suomalaisten kansallissairaus olevan 1% verran oikea ja aito kemiallinen häiriö ja loput 99% ihan vaan narsismia ja itsesääliä, kun niin kauheita vastoinkäymisiä sitten tulee. Enkä viittaa aloittajaan, vaan nimenomaan Anuun.
        Hänen tyyppisensä ihmiset pottuilevat muille, mutta kun itsellä puhkeaa allergia ja poikaystävä jättää, ollaan kriisikeskuksessa. Onko tämä sukupolvi edelleen sodan uhreja? Sodan uhrit traumatisoituivat, suuret ikäluokat kärsivät köyhyydestä ja kylmyydestä, me seuraavat olemme saaneet sitten niskaamme sen ja kasvattaneet kasan läheisriippuvaisia narsisteja ja kylmiä narsisteja, jotka kaikki rypee itsesäälin suossa ja muiden julmassa kohtelussa?
        Kuvottava suoritusyhteiskunta missä "kelan ämmiä" riittää joka hommaan, ja missä apu on pelkkää vallan himoa, byrokratia tärkeämpää kuin ihmiset, kusipäisyys meriitti, narsisteja ihaillaan jos niillä on rahaa...
        Anu 26 vuotta edustaa AIKUISIA? Eikö noin lapsellinen ja mustavalkoinen asenne kuuluisi hieman enemmän sinne 16-20 vuotta osastolle kuin 20-26 vuotta osastolle?

        Eikö polven pitänyt parantua pojasta?


      • 11+11
        Oli joo kirjoitti:

        mutta ehkä se herättää...

        Mihin? Ei ap vaikuttanut kovin uusavuttomalta ihmiseltä, joka ei tiedä miten perunat keitetään, vaan hieman yksinäiseltä.

        En tuntenut oloani kovin yksinäiseksi kun ensimmäisiä kertoja muutin pois vanhempieni luota, koska muutin kimppakämppään ja lähdin opiskelemaan, jonka parista sin kavereita. Mutta nyt valmistumisen jälkeen, kun kaveripiiri on levinnyt ympäri Suomen, olo on välillä kovin yksinäinen. Ei puhelin riitä karkottamaan tunnetta, pitää olla joku oikeasti läsnä.


      • Täti 44 v.
        Anu 26 kirjoitti:

        Voi-voi...,äidin pikku mussukka lähti
        yksin kylmään maailmaan.
        Soita äiskällä aina iltaisin ja kysy monenko
        aikaa on hyvä mennä tutimaan,
        entä herätä aamulla?
        Miten kananmunat keitetään,tuleeko kattilaan vettä?
        Olo on yksinäinen kun mamma ei ole illalla peittelemässä ja
        laittamassa iltateetä.
        Suosittelen et menet vielä takaisin vanempien hoiviin,
        tosta ei hyvää seuraa.

        Anu, sinä olet pilalle hemmoteltu äidin ja isin pullamössökakara. Käytöksesi olisi kolmevuotiaallekin epäkypsää. Sinulta ei ole koskaan vaadittu käytöstapoja ja muiden huomioimista, ja 26-vuotiaana sitä onkin jo aika rankkaa opetella. Äitsi ja isäsi ovat laiminlyöneet kasvatuksen, ja ilmeisesti nykyään koulukaan ei opeta tapoja. Nämä äidin ja isin ihmelapset toki heti tekevät opettajasta rikosilmoituksen jos tämä yrittää hillitä röyhkeyttä, sillä näillä kultamussukoilla on vain oikeuksia, ei sääntöjä eikä velvollisuuksia.

        Anu, sinä et ole maailman napa. Olet typerä pikkutyttö joka ei tiedä mistään asiasta yhtikäs mitään. Pidä suusi kiinni, ketään ei kiinnosta sinun typerät kommenttisi. Jos et osaa olla netissä, niin mene pois täältä tekemään jotain hyödyllistä.


      • Anonyymi
        tytti k kirjoitti:

        Olipa ilkeä vastaus.

        Mielisairas se tyokin kirjoittaja on.

        Sääliä tuollainen vain tarvitsee


    • smokealldayeveryday

      hiekkalaatikko vaihtuu ja leikkikaverit siinä sivussa, sellasta se elämä välillä on mutta NO HÄTÄ niinku kaj kunnas sanoisi, olethan vielä nuori vissiin? oppia ikä kaikki

    • smokealldayeveryday

      miten sopeuduin yksin asumiseen?
      helkutin hyvin koska ei ollut enää mikään auktoriteetti kattomassa perään.
      tottakai voit vielä jutella vanhemmillesi vaikka yksin asutkin vai ovatko he kuolleet?
      yksinäisyys on kuin varjo joka seuraa sua kaikkialle, sun täytyy löytää vain joku valo elämään joka sen varjon poistaa.
      kyllä se napanuora siitä katkeaa kun tarpeeks sahaa.

      • home alone

        Joo, vanhemmat elossa ja eivät asu kaukana joten voin käydä siellä milloin vain haluan mutta parhainta olisi nyt etsiä kavereita ja muuta elämänsisältöä.


      • kkaveri
        home alone kirjoitti:

        Joo, vanhemmat elossa ja eivät asu kaukana joten voin käydä siellä milloin vain haluan mutta parhainta olisi nyt etsiä kavereita ja muuta elämänsisältöä.

        missä päin suomea sinä podet yksinäisyyttä?


      • home alone
        kkaveri kirjoitti:

        missä päin suomea sinä podet yksinäisyyttä?

        Pk-seutu, missäs itse?


      • kkaveri
        home alone kirjoitti:

        Pk-seutu, missäs itse?

        olen itse lähempää napapiiriä.
        mistä sä oot kiinnostunut?


      • tanssijajatar
        kkaveri kirjoitti:

        olen itse lähempää napapiiriä.
        mistä sä oot kiinnostunut?

        Jos home alonella ei ole opiskelupaikkaa niin sellainen pitää hommata. Sieltä ne parhaat kaverit löytyvät. Jos oma ala ei ole tiedossa niin pitää soitella firmoihin, kauppoihin, hampurilaisbaareihin ym. ja etsiä duunia. Sieltä löytyy myös kamuja.

        Katsoppa joku tanssikurssi ! Opettele tanssimaan foxia ja fuskua ja lähde Korsoon tanssimaan. Siellä avataan uusi nuorekas tanssipaikka raittiille porukalle. Humallutaan toisistamme ja tanssista ;))

        Tanssikurssillakin on kivoja tyttöja ja muita henkilöitä joiden kanssa voi kerätä ystäväpiiriä.


    • syrjäytymätön nuori

      Masennuin. Itsetuhoisia ajatuksia. Tuskallinen ahtaan paikan kammo välillä (15neliön kämppä). Lisäksi köyhä sisällötön elämä. Tuntui kuin olisin ollut häkissä. Sulkeuduin sinne yksin ja olin ahdistunut... En yrittänyt sosialisoitua sen enempää kuin ennenkään. Itsetuhoisuus ei ollut pelkästään ajatusten tasolla.. Tein jotain, mitä en nyt voi edes käsittää.. Muistan vain jotenkin hämärästi... ei mulla nytkään niin hyvin mene, mutta ero on varmaan silti valtava.. :/


      Hyvät asunnon vuokraajat, olkaa kilttejä älkääkä vuokratko

      • smokealldayonceaweek

        tuli tosta mieleeni että ihmisiä asuu ns. köyhemmissä maissa vielä pienemmissä tiluksissa ja voi henkisesti paremmin kuin me täällä hyvinvointivaltiossa(korni sana)


      • syrjäytymätön nuori
        smokealldayonceaweek kirjoitti:

        tuli tosta mieleeni että ihmisiä asuu ns. köyhemmissä maissa vielä pienemmissä tiluksissa ja voi henkisesti paremmin kuin me täällä hyvinvointivaltiossa(korni sana)

        Niin, tiedän... Olen kyllä tullut ajatelleeksi. Slummeissa on elämä vähän erilaista... Voi onnellisia slummiasukkaitakin olla paljonkin. Miljoonia ihmisiä. Heillä on paljon kavereita. Toisaalta voi olla tosi paskasta...

        Japanissa yöpyy (kodittomia) ihmisiä sellaisissa nettikahviloissa, joissa ei mahdu edes suorassa nukkumaan. Sekin on hyvinvointivaltio. Aika perseestä, että joutuu vielä maksamaankin siitä kopista joka yö. :/


      • home alone

        15 neliötä! Vaikea edes ajatella noin pientä tilaa, itse olen sen verran onnellisessa asemassa että kyse on lähemmäs 50 neliön kaksiosta.


      • ....................

        Niin, ihmisillä ei välttämättä ole varaa, koska asuminen on kallista. Kuten joku täällä väläyttikin, pitäisi yksinäisen saada lapsilisään verrattavaa tukea, yksin asuminenhan on suhteessa kalliimpaa kuin kaksin asuminen, jälkimmäiset kun voivat maksaa kaiken kahdesta palkasta.

        Vituttaa kun hehkutetaan tasa-arvon toteutumista, nyt kun kaikenmaailman homot voivat viedä puppelinsa alttarille. Oliko tuokin nyt jumalauta ihan oikeasti niin vakava asia, että nyt voi sanoa tämänkin yhteiskunnan olevan radikaalimmin tasa-arvoinen? Entäs ne yksinäiset, joilla ei ole mahdollisuutta "rengastaa" ketään? Ongelmaa ei ilmeisesti ole, kun etusijalle menee ihmiset, joilla on jo toisensa tukemassa, myös rahallisesti, ja joiden elämän pitäisi olla tämän vuoksi onnellista, mutta jotka kitisevät siitä, etteivät voi viedä kultsuaan, alkujaan uskonnolliseen rituaaliin, joka oli miehen ja naisen välille solmittavaksi tarkoitettu, jumalansa edessä. Jostain syystä se, että nämä ihmiset voivat nyt todistella muille tunteitaan tämän shown myötä, on nyt sitten tehnyt tästä yhteiskunnasta huomattavasti paremman. Asunnot maksetaan kahdestaan, samoin kuin kaikki muutkin menot, ja toisen potkaistessa tyhjää saadaan vielä lailliset leskeneläkkeet. Missä vitussa on yksinäisyydestä kärvistelevän ihmisen avut ja tuet? Miksei yksinäisellä ole mahdollisuutta saada menetetyn elämän eläkettä? Paitsi, että yksinäisyydestä kärsivän elämä ei ole kivaa, on se myös kallista. Maailman parantaminen alkaa aina niistä, joilla se maailma on jo lähtökohtaisesti parempi paikka. Tämän vuoksi tasa-arvo ei voi koskaan toteutua. Tai no, eihän yksinäisiä taideta edes laskea tähän tasa-arvo -pelleilyyn, vaikka ovat veroa maksavia muurahaisia koneistossa, koska he eivät tuota tulevaisuuden veronmaksajia, eivätkä ole niin trendikkäitä ja täydellisiä kuin homot.


      • syrjäytymätön nuori
        home alone kirjoitti:

        15 neliötä! Vaikea edes ajatella noin pientä tilaa, itse olen sen verran onnellisessa asemassa että kyse on lähemmäs 50 neliön kaksiosta.

        Olen asunut myös 11 neliön asunnossa :D ... muutaman kuukauden


      • syrjäytymätön nuori
        syrjäytymätön nuori kirjoitti:

        Olen asunut myös 11 neliön asunnossa :D ... muutaman kuukauden

        Noei oikeesti naurata... mut onneks se on ohi jo :)


      • syrjäytymätön nuori
        syrjäytymätön nuori kirjoitti:

        Noei oikeesti naurata... mut onneks se on ohi jo :)

        Omakotitalon tilava sauna voi olla varmaan ton kokonen... ? Saunojakin on eri kokosia.


      • heheho
        .................... kirjoitti:

        Niin, ihmisillä ei välttämättä ole varaa, koska asuminen on kallista. Kuten joku täällä väläyttikin, pitäisi yksinäisen saada lapsilisään verrattavaa tukea, yksin asuminenhan on suhteessa kalliimpaa kuin kaksin asuminen, jälkimmäiset kun voivat maksaa kaiken kahdesta palkasta.

        Vituttaa kun hehkutetaan tasa-arvon toteutumista, nyt kun kaikenmaailman homot voivat viedä puppelinsa alttarille. Oliko tuokin nyt jumalauta ihan oikeasti niin vakava asia, että nyt voi sanoa tämänkin yhteiskunnan olevan radikaalimmin tasa-arvoinen? Entäs ne yksinäiset, joilla ei ole mahdollisuutta "rengastaa" ketään? Ongelmaa ei ilmeisesti ole, kun etusijalle menee ihmiset, joilla on jo toisensa tukemassa, myös rahallisesti, ja joiden elämän pitäisi olla tämän vuoksi onnellista, mutta jotka kitisevät siitä, etteivät voi viedä kultsuaan, alkujaan uskonnolliseen rituaaliin, joka oli miehen ja naisen välille solmittavaksi tarkoitettu, jumalansa edessä. Jostain syystä se, että nämä ihmiset voivat nyt todistella muille tunteitaan tämän shown myötä, on nyt sitten tehnyt tästä yhteiskunnasta huomattavasti paremman. Asunnot maksetaan kahdestaan, samoin kuin kaikki muutkin menot, ja toisen potkaistessa tyhjää saadaan vielä lailliset leskeneläkkeet. Missä vitussa on yksinäisyydestä kärvistelevän ihmisen avut ja tuet? Miksei yksinäisellä ole mahdollisuutta saada menetetyn elämän eläkettä? Paitsi, että yksinäisyydestä kärsivän elämä ei ole kivaa, on se myös kallista. Maailman parantaminen alkaa aina niistä, joilla se maailma on jo lähtökohtaisesti parempi paikka. Tämän vuoksi tasa-arvo ei voi koskaan toteutua. Tai no, eihän yksinäisiä taideta edes laskea tähän tasa-arvo -pelleilyyn, vaikka ovat veroa maksavia muurahaisia koneistossa, koska he eivät tuota tulevaisuuden veronmaksajia, eivätkä ole niin trendikkäitä ja täydellisiä kuin homot.

        Kukaan ei ole vastuussa sinun elämästäsi, ei kukaan muu kuin sinä. Jokainen elää omien varojensa mukaan, joillekin yksin asuminen om valinta. Ei valtio voi sinulle morsianta etsiä itsesi puolesta. Homot sentään on saaneet asioita aikaan toisin kuin sinä ressukka, kun ovat pistäneet asioita tapahtumaan ainaisen voivottelun ja itsesäälin sijaan.

        Se se vasta olisikin että valtion oikeinnpitäisi vielä kannustaa ihmisiä syrjäytymään ja yksinolemiseen maksamalla siitä ylimääräistä... njoo toki verotusta voisi hieman keventää vähempi-osaisilta.


      • tyttö

        Asun yksin 147 neliön talossa ja silti ahdistaa. Kuolisin jos joutuisin olla yhdessä huoneess eli se 15neliötä. En voi edes kuvitella. Miksi sosiaalisen ihmisen pitääkin olla yksin ja miksi meitä on näin paljon. Miksi en kelpaa. Mulle riittäisi etä olisi joku jonka kanssa katsos sohvalla yhdessä telkkaria vaikka ei edes puhuttaisi.


      • yksin yskin
        heheho kirjoitti:

        Kukaan ei ole vastuussa sinun elämästäsi, ei kukaan muu kuin sinä. Jokainen elää omien varojensa mukaan, joillekin yksin asuminen om valinta. Ei valtio voi sinulle morsianta etsiä itsesi puolesta. Homot sentään on saaneet asioita aikaan toisin kuin sinä ressukka, kun ovat pistäneet asioita tapahtumaan ainaisen voivottelun ja itsesäälin sijaan.

        Se se vasta olisikin että valtion oikeinnpitäisi vielä kannustaa ihmisiä syrjäytymään ja yksinolemiseen maksamalla siitä ylimääräistä... njoo toki verotusta voisi hieman keventää vähempi-osaisilta.

        Yksineläjille jää pelkkä maksajan rooli, kun muut ihmisryhmät nauttivat eniten etuuksista.
        En nyt väitä että pitäis tukea syrjäytymistä, mutta vois vähän helpotusta jossain asiassa edes olla. Ja miettiä, tartteeko niitä leskeneläkkeitä lopun elämää muille maksella, eikö se riitä että sitä saisi vain siirtymäajan, että se leskikin tottuu tähän kamalaan yksineloon?
        Kyllä ne lesketkin varmaan oppii muutamassa vuodessa tulemaan toimeen ilman leskeneläkettä kun me yksinäiset ei koskaan olla sellasta saatukaan ja silti hengissä ollaan? Saati että olis kumppanin kanssa yhdessä hankittua omaisuutta ja perintöä kertynyt.


      • Tulipa mieleen
        smokealldayonceaweek kirjoitti:

        tuli tosta mieleeni että ihmisiä asuu ns. köyhemmissä maissa vielä pienemmissä tiluksissa ja voi henkisesti paremmin kuin me täällä hyvinvointivaltiossa(korni sana)

        Suhteellinen köyhyys masentaa todennäköisesti paljon useammin kuin absoluuttinen köyhyys.


      • soit just poitsulle
        tyttö kirjoitti:

        Asun yksin 147 neliön talossa ja silti ahdistaa. Kuolisin jos joutuisin olla yhdessä huoneess eli se 15neliötä. En voi edes kuvitella. Miksi sosiaalisen ihmisen pitääkin olla yksin ja miksi meitä on näin paljon. Miksi en kelpaa. Mulle riittäisi etä olisi joku jonka kanssa katsos sohvalla yhdessä telkkaria vaikka ei edes puhuttaisi.

        Lähde sieltä tilavasta asunnostasi ihmisten ilmoille. Konserttiin, baariin, tanssikurssille tai vaikkapa keilaamaan. Kokeile edes. Jos olet oikeasti sosiaalinen niin lähdet automaattisesti etsimään ihmisiä ympärillesi.

        Puhu edes puhelimessa. Soita heti jollekkin ! Edes äitdille. Äidit kaipaavat AINA lapsiaan.


      • syrjäytymätön nuori
        tyttö kirjoitti:

        Asun yksin 147 neliön talossa ja silti ahdistaa. Kuolisin jos joutuisin olla yhdessä huoneess eli se 15neliötä. En voi edes kuvitella. Miksi sosiaalisen ihmisen pitääkin olla yksin ja miksi meitä on näin paljon. Miksi en kelpaa. Mulle riittäisi etä olisi joku jonka kanssa katsos sohvalla yhdessä telkkaria vaikka ei edes puhuttaisi.

        Miten toisen nimimerkki varastetaan?


      • tilan puute
        smokealldayonceaweek kirjoitti:

        tuli tosta mieleeni että ihmisiä asuu ns. köyhemmissä maissa vielä pienemmissä tiluksissa ja voi henkisesti paremmin kuin me täällä hyvinvointivaltiossa(korni sana)

        "tuli tosta mieleeni että ihmisiä asuu ns. köyhemmissä maissa vielä pienemmissä tiluksissa ja voi henkisesti paremmin kuin me täällä hyvinvointivaltiossa(korni sana)"

        Ihmiset vertaavat elämäänsä ja olemistaan muihin.

        Nuo 15 neliöt saattavat olla todellisuutta isoissa suurkaupungeissakin ja vuokrat ovat siitä huolimatta pilvissä.

        Joillekin se ei ole mikään ongelma, mutta jos entistä enemmän ahdistaa niin sitä vaikeammalta tuntuu.


      • ....................
        yksin yskin kirjoitti:

        Yksineläjille jää pelkkä maksajan rooli, kun muut ihmisryhmät nauttivat eniten etuuksista.
        En nyt väitä että pitäis tukea syrjäytymistä, mutta vois vähän helpotusta jossain asiassa edes olla. Ja miettiä, tartteeko niitä leskeneläkkeitä lopun elämää muille maksella, eikö se riitä että sitä saisi vain siirtymäajan, että se leskikin tottuu tähän kamalaan yksineloon?
        Kyllä ne lesketkin varmaan oppii muutamassa vuodessa tulemaan toimeen ilman leskeneläkettä kun me yksinäiset ei koskaan olla sellasta saatukaan ja silti hengissä ollaan? Saati että olis kumppanin kanssa yhdessä hankittua omaisuutta ja perintöä kertynyt.

        Sama juttu kansanedustajien sopeuttamiseläkkeiden kanssa. Nostavat jatkuvasti palkkojaan ylöspäin ja omaisuutta on takuulla kertynyt. Heillä on oikeus saada vielä pääomatuloja, ja sitten kun "työt" loppuvat pitävät he itsestäänselvänä hakea sopeuttamiseläkettä, jota saadaankin sitten useampi tonni kuussa, sen sijaan, että menisivät työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi, kuten muu kansa. Mutta näinhän se on joka asiassa. Ne joilla on, niille annetaan loputkin, ja ne joilla ei ole mitään, viedään loputkin. Nämä ovatkin vässyköitä, he eivät kestäisi sellaista elämää, mitä vähäosaiset ja huonogeeniset elävät.


      • ....................
        heheho kirjoitti:

        Kukaan ei ole vastuussa sinun elämästäsi, ei kukaan muu kuin sinä. Jokainen elää omien varojensa mukaan, joillekin yksin asuminen om valinta. Ei valtio voi sinulle morsianta etsiä itsesi puolesta. Homot sentään on saaneet asioita aikaan toisin kuin sinä ressukka, kun ovat pistäneet asioita tapahtumaan ainaisen voivottelun ja itsesäälin sijaan.

        Se se vasta olisikin että valtion oikeinnpitäisi vielä kannustaa ihmisiä syrjäytymään ja yksinolemiseen maksamalla siitä ylimääräistä... njoo toki verotusta voisi hieman keventää vähempi-osaisilta.

        Niinhän se on, että yksinäiset ja huono-osaiset saavat aina syyttää itseään elämästään, kun taas onnekkaammat ottavat kaiken kunnian menestyksestään itselleen, siitä huolimatta, että ovat perineet miljoonansa, taikka äiteihinsä on ruiskittu parempigeenistä mälliä.

        Myös lisääntyminen on oma valinta, ja miksi siitä pitäisi maksaa avustuksia, jos joku itsekkäästä kiimastaan saa aikaan vahingon? Varsinkin kun niillä lapsiperheillä tuntuu olevan varaa törsätä mielin määrin. Itsekin tiedän lähipiirissäni työttömän pariskunnan, joilla on kaksi pentua, ja emännällä on varaa diivailla rakennekynsillään ja huulenturvotus -aineillaan. Varaa on tilailla kalliita merkkivaatteita ja käydä joka ikinen päivä kaupassa ja tulla kotiin täysien ruokapussien kanssa, eivätkä he todellakaan ostele mitään halpismerkkejä. Lisäksi he saavat aina joulun alla jonkinlaisia rahallisia avustuksia jouluostoksia varten. Eräät vanhemmat istuvat jatkuvasti kapakoissa ja rööki palaa hampaissa jatkuvasti. Nämä muijat ovat jatkuvasti paksuna eri äijille, ja tällä taataan tukien tulo. Pennuistaankin takuulla tulee ongelmanuoria, mutta hienoa on syytää rahaa näille.

        Jos ne homot ovat niin helvetin toimeliaita, niin on se kumma, että he eivät halua tehdä jotain oikeasti merkittävää, vaan näkevät vaivaa aivan turhanpäiväisen symbolisen rituaalin vuoksi, joka ei muuta yhtään kenenkään elämää oikeasti parempaan suuntaan. Se on varmaan hienompaa dipata pippeliään paskaiseen ryppyreikään, kun on oikein sormus sormessa.

        Valtiohan kannustaa ihmisiä juopottelemaankin, kun antaa puliukoille ilmaiset kämpät ja ryyppyrahat kouraan, sekä vielä taksikuponkejakin, että pääsee kätevästi kotiovelta alkoon. Valtio kannusta myös etelän hetelmiä loisimaan maahamme, koska antavat heillekin ilmaiset kämpät ja isot rahat kouraan. Tähän päälle vielä edestakaiset lentomatkat, jotta pääsevät käymään äiskää moikkaamassa kotimaassaan. On se kumma, että yksinäisten ja yksinasuvien syrjintä on oikeutettua, eikä kukaan näe asiassa minkäänlaista epäkohtaa. Homotkin vetävät toisiaan suu virneessä perseeseen, kun yhteiskunta korjasi hirvittävän epäkohdan. Vaikkei tätä hirveää epäkohtaa oltaisi korjattu, homot vetäisivät siltikin toisiaan suu virneessä perseeseen. Mitään merkittävää täällä ei saada aikaiseksi.


      • wreesfr

        Onneton olisi onneton isommassakin kämpässä.

        Minä viihdyn 15 neliön kanakopissani loistavasti. Toisaalta en möllötä siellä koko päivää seuranani vain surkeat ajatukset, vaan urheilen ja tapaan kavereita. Yöni haluan nukkua rauhassa, siksi valitsin mieluummin pikkiriikkisen yksiön kuin halvemman solun.

        Jos ahtaus ahdistaa, niin voisi muuttaa vaikka soluun sen sijaan, että ruikuttaisi ympäristöään muuttumaan jokaisen mielenliikkeensä myötä.


      • ,,,,,,,,,,,
        .................... kirjoitti:

        Niinhän se on, että yksinäiset ja huono-osaiset saavat aina syyttää itseään elämästään, kun taas onnekkaammat ottavat kaiken kunnian menestyksestään itselleen, siitä huolimatta, että ovat perineet miljoonansa, taikka äiteihinsä on ruiskittu parempigeenistä mälliä.

        Myös lisääntyminen on oma valinta, ja miksi siitä pitäisi maksaa avustuksia, jos joku itsekkäästä kiimastaan saa aikaan vahingon? Varsinkin kun niillä lapsiperheillä tuntuu olevan varaa törsätä mielin määrin. Itsekin tiedän lähipiirissäni työttömän pariskunnan, joilla on kaksi pentua, ja emännällä on varaa diivailla rakennekynsillään ja huulenturvotus -aineillaan. Varaa on tilailla kalliita merkkivaatteita ja käydä joka ikinen päivä kaupassa ja tulla kotiin täysien ruokapussien kanssa, eivätkä he todellakaan ostele mitään halpismerkkejä. Lisäksi he saavat aina joulun alla jonkinlaisia rahallisia avustuksia jouluostoksia varten. Eräät vanhemmat istuvat jatkuvasti kapakoissa ja rööki palaa hampaissa jatkuvasti. Nämä muijat ovat jatkuvasti paksuna eri äijille, ja tällä taataan tukien tulo. Pennuistaankin takuulla tulee ongelmanuoria, mutta hienoa on syytää rahaa näille.

        Jos ne homot ovat niin helvetin toimeliaita, niin on se kumma, että he eivät halua tehdä jotain oikeasti merkittävää, vaan näkevät vaivaa aivan turhanpäiväisen symbolisen rituaalin vuoksi, joka ei muuta yhtään kenenkään elämää oikeasti parempaan suuntaan. Se on varmaan hienompaa dipata pippeliään paskaiseen ryppyreikään, kun on oikein sormus sormessa.

        Valtiohan kannustaa ihmisiä juopottelemaankin, kun antaa puliukoille ilmaiset kämpät ja ryyppyrahat kouraan, sekä vielä taksikuponkejakin, että pääsee kätevästi kotiovelta alkoon. Valtio kannusta myös etelän hetelmiä loisimaan maahamme, koska antavat heillekin ilmaiset kämpät ja isot rahat kouraan. Tähän päälle vielä edestakaiset lentomatkat, jotta pääsevät käymään äiskää moikkaamassa kotimaassaan. On se kumma, että yksinäisten ja yksinasuvien syrjintä on oikeutettua, eikä kukaan näe asiassa minkäänlaista epäkohtaa. Homotkin vetävät toisiaan suu virneessä perseeseen, kun yhteiskunta korjasi hirvittävän epäkohdan. Vaikkei tätä hirveää epäkohtaa oltaisi korjattu, homot vetäisivät siltikin toisiaan suu virneessä perseeseen. Mitään merkittävää täällä ei saada aikaiseksi.

        täytyy sanoa että on aika hyvää luettavaa tää sun teksti. kirjoittele ihmeessä enemmän. hyvin on sana hallussa.


      • yksinasuja
        .................... kirjoitti:

        Niin, ihmisillä ei välttämättä ole varaa, koska asuminen on kallista. Kuten joku täällä väläyttikin, pitäisi yksinäisen saada lapsilisään verrattavaa tukea, yksin asuminenhan on suhteessa kalliimpaa kuin kaksin asuminen, jälkimmäiset kun voivat maksaa kaiken kahdesta palkasta.

        Vituttaa kun hehkutetaan tasa-arvon toteutumista, nyt kun kaikenmaailman homot voivat viedä puppelinsa alttarille. Oliko tuokin nyt jumalauta ihan oikeasti niin vakava asia, että nyt voi sanoa tämänkin yhteiskunnan olevan radikaalimmin tasa-arvoinen? Entäs ne yksinäiset, joilla ei ole mahdollisuutta "rengastaa" ketään? Ongelmaa ei ilmeisesti ole, kun etusijalle menee ihmiset, joilla on jo toisensa tukemassa, myös rahallisesti, ja joiden elämän pitäisi olla tämän vuoksi onnellista, mutta jotka kitisevät siitä, etteivät voi viedä kultsuaan, alkujaan uskonnolliseen rituaaliin, joka oli miehen ja naisen välille solmittavaksi tarkoitettu, jumalansa edessä. Jostain syystä se, että nämä ihmiset voivat nyt todistella muille tunteitaan tämän shown myötä, on nyt sitten tehnyt tästä yhteiskunnasta huomattavasti paremman. Asunnot maksetaan kahdestaan, samoin kuin kaikki muutkin menot, ja toisen potkaistessa tyhjää saadaan vielä lailliset leskeneläkkeet. Missä vitussa on yksinäisyydestä kärvistelevän ihmisen avut ja tuet? Miksei yksinäisellä ole mahdollisuutta saada menetetyn elämän eläkettä? Paitsi, että yksinäisyydestä kärsivän elämä ei ole kivaa, on se myös kallista. Maailman parantaminen alkaa aina niistä, joilla se maailma on jo lähtökohtaisesti parempi paikka. Tämän vuoksi tasa-arvo ei voi koskaan toteutua. Tai no, eihän yksinäisiä taideta edes laskea tähän tasa-arvo -pelleilyyn, vaikka ovat veroa maksavia muurahaisia koneistossa, koska he eivät tuota tulevaisuuden veronmaksajia, eivätkä ole niin trendikkäitä ja täydellisiä kuin homot.

        Kenenkään ei ole välttämätön pakko asua yksin, aina voi yrittää hommata vaikka kämppistä. Yksin asuminen on valinta.


      • 8+16
        yksin yskin kirjoitti:

        Yksineläjille jää pelkkä maksajan rooli, kun muut ihmisryhmät nauttivat eniten etuuksista.
        En nyt väitä että pitäis tukea syrjäytymistä, mutta vois vähän helpotusta jossain asiassa edes olla. Ja miettiä, tartteeko niitä leskeneläkkeitä lopun elämää muille maksella, eikö se riitä että sitä saisi vain siirtymäajan, että se leskikin tottuu tähän kamalaan yksineloon?
        Kyllä ne lesketkin varmaan oppii muutamassa vuodessa tulemaan toimeen ilman leskeneläkettä kun me yksinäiset ei koskaan olla sellasta saatukaan ja silti hengissä ollaan? Saati että olis kumppanin kanssa yhdessä hankittua omaisuutta ja perintöä kertynyt.

        Oletko ajatellut, että leskeneläkkeellä on tarkoitus elättää myös edesmenneen lapsia?


      • 11+4
        .................... kirjoitti:

        Niinhän se on, että yksinäiset ja huono-osaiset saavat aina syyttää itseään elämästään, kun taas onnekkaammat ottavat kaiken kunnian menestyksestään itselleen, siitä huolimatta, että ovat perineet miljoonansa, taikka äiteihinsä on ruiskittu parempigeenistä mälliä.

        Myös lisääntyminen on oma valinta, ja miksi siitä pitäisi maksaa avustuksia, jos joku itsekkäästä kiimastaan saa aikaan vahingon? Varsinkin kun niillä lapsiperheillä tuntuu olevan varaa törsätä mielin määrin. Itsekin tiedän lähipiirissäni työttömän pariskunnan, joilla on kaksi pentua, ja emännällä on varaa diivailla rakennekynsillään ja huulenturvotus -aineillaan. Varaa on tilailla kalliita merkkivaatteita ja käydä joka ikinen päivä kaupassa ja tulla kotiin täysien ruokapussien kanssa, eivätkä he todellakaan ostele mitään halpismerkkejä. Lisäksi he saavat aina joulun alla jonkinlaisia rahallisia avustuksia jouluostoksia varten. Eräät vanhemmat istuvat jatkuvasti kapakoissa ja rööki palaa hampaissa jatkuvasti. Nämä muijat ovat jatkuvasti paksuna eri äijille, ja tällä taataan tukien tulo. Pennuistaankin takuulla tulee ongelmanuoria, mutta hienoa on syytää rahaa näille.

        Jos ne homot ovat niin helvetin toimeliaita, niin on se kumma, että he eivät halua tehdä jotain oikeasti merkittävää, vaan näkevät vaivaa aivan turhanpäiväisen symbolisen rituaalin vuoksi, joka ei muuta yhtään kenenkään elämää oikeasti parempaan suuntaan. Se on varmaan hienompaa dipata pippeliään paskaiseen ryppyreikään, kun on oikein sormus sormessa.

        Valtiohan kannustaa ihmisiä juopottelemaankin, kun antaa puliukoille ilmaiset kämpät ja ryyppyrahat kouraan, sekä vielä taksikuponkejakin, että pääsee kätevästi kotiovelta alkoon. Valtio kannusta myös etelän hetelmiä loisimaan maahamme, koska antavat heillekin ilmaiset kämpät ja isot rahat kouraan. Tähän päälle vielä edestakaiset lentomatkat, jotta pääsevät käymään äiskää moikkaamassa kotimaassaan. On se kumma, että yksinäisten ja yksinasuvien syrjintä on oikeutettua, eikä kukaan näe asiassa minkäänlaista epäkohtaa. Homotkin vetävät toisiaan suu virneessä perseeseen, kun yhteiskunta korjasi hirvittävän epäkohdan. Vaikkei tätä hirveää epäkohtaa oltaisi korjattu, homot vetäisivät siltikin toisiaan suu virneessä perseeseen. Mitään merkittävää täällä ei saada aikaiseksi.

        Avioliitto ei ole merkityksetön, symbolinen rituaali. Oletko koskaan kuullut esimerkiksi perintökaaresta, leskeneläkkeestä tai perheen sisäisestä adoptio-oikeudesta? Joillekkin näillä asioilla on merkitystä.

        Lisääntyminen on välttämätön pakko ihmislajin jatkumiseksi. Mutta sinähän ilmeisesti et välitä muista kuin itsestäsi.

        Yksinasumisen kalleuteen on helppo ratkaisu. Hommaa kämppis, joka jakaa kanssasi asumiskustannukset. On erittäin yleinen tapa muualla maailmassa, etenkin kalliissa kaupungeissa, kuten Lontoo tai New York.


      • ....................
        8+16 kirjoitti:

        Oletko ajatellut, että leskeneläkkeellä on tarkoitus elättää myös edesmenneen lapsia?

        Mihinkäs se lapsilisä loppuu, jos toinen kuolee? Se lapsilisähän on nimenomaan sitä lasta varten, ja hyvinhän ne satunnaispanosta paksuksi poksahtaneet yksinhuoltajatkin tulevat pentujensa kanssa toimeen ilman leskeneläkettä. Sitäpaitsi myös lapseton voi saada leskeneläkettä, mikäli tietyt ikään perustuvat jutut täyttyvät, joten ketäs tuolla rahalla elätellään ja miksi?


      • ....................
        11+4 kirjoitti:

        Avioliitto ei ole merkityksetön, symbolinen rituaali. Oletko koskaan kuullut esimerkiksi perintökaaresta, leskeneläkkeestä tai perheen sisäisestä adoptio-oikeudesta? Joillekkin näillä asioilla on merkitystä.

        Lisääntyminen on välttämätön pakko ihmislajin jatkumiseksi. Mutta sinähän ilmeisesti et välitä muista kuin itsestäsi.

        Yksinasumisen kalleuteen on helppo ratkaisu. Hommaa kämppis, joka jakaa kanssasi asumiskustannukset. On erittäin yleinen tapa muualla maailmassa, etenkin kalliissa kaupungeissa, kuten Lontoo tai New York.

        Tokihan noilla asioilla on joillekin merkitystä, kun saa etuja. Sekö se avioliiton merkitys sitten on, että saa fyrkkaa, kun toinen kuolee huit helvettiin? Leski ei tarvitse eläkettä, koska yksinäisetkään eivät saa avustusta, vaikka eläisivät koko elämänsä vasten tahtoaan yksin.

        Miksi ihmislajin pitäisi jatkua? Äläkä yritäkään väittää, että kaikki lisääntyvät ajattelevat vain kyseisen paskalajin etuja. He ovat niitä todellisia itsekkäitä, jotka tekevät kaiken vain omista fantasioistaan. Pennun alulle pistäminenkin on varmaan niin rankkaa työtä, että tuollaisestakin uroteosta varmaan pitäisi lyödä mitali rintaan? Raiskaajille kanssa, hehän raatavat myös niska limassa, eikä missään nimessä tyydytä kiimaisia himojaan, kuten eivät nämä vahinkojen alulle panijatkaan. Minä välitän pennustani niin paljon, että jätän suosiolla sellaisen tekemättä tällaiseen maailmaan. Ymmärrän myös, että maailma on ylikansoitettu. Ymmärrän myös, että maailmassa on iso määrä lapsia, jotka elävät kadulla yksinään. Tästä huolimatta nämä mainitsemasi ihmiskunnan pelastajat haluavat saada sen ihan ikioman pennun, jotta voisivat siirtää itsekkäästi omia geenejään tulevien polvien "ihailtavaksi", vaikka katulapsen adoptiolla lyötäisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ei edesautettaisi maailman ylikansoittumista, ja joku, joka on kotia ja vanhempia vailla, saisi sellaiset. Adoptioprosessi taitaa kumminkin vaatia vähän enemmän, kuin jalkojen levittämisen ja pussien tyhjentämisen, joten nämä ihmiskunnan pelastajat pitävät mieluummin itsejään mielessään sankareina, kuin olisivat jotain, mitä voisi enemmän sellaisena pitää. Ja eihän kukaan nyt vieraista pennuista piittaa, eihän niillä ole mitään merkitystä, paitsi silloin kun halutaan meuhkata pedofiileistä ja vetää silläkin vain pointsit kotiin. Minäkö olen se itsekäs?

        Miksi vitussa haluaisin ventovieraan ihmisen majailemaan yhteen huoneeseen kanssani? Eiväthän pentuja vääntävienkään tarvitse niin tehdä, vaan he saavat lapsilisiä.


      • ....................
        yksinasuja kirjoitti:

        Kenenkään ei ole välttämätön pakko asua yksin, aina voi yrittää hommata vaikka kämppistä. Yksin asuminen on valinta.

        Aivan kuten myös lisääntyminen on oma valinta ja hyvin itsekäs sellainen, mutta siitä huolimatta tällaisilla tuet pyörivät. Mikä välttämätön pakko on ihmisillä nussia ja lisääntyä ja ruveta sitten siitäkin repimään tukia? Pystyväthän yksinäisetkin olemaan ilman. Sitten pidetään kohtuuttomana sitä, että yksinäinen ei halua ventovieraita asuntoonsa. Eiväthän perheellisetkään mieluusti ota ylimääräisiä kämppäänsä, vaan repivät mieluummin niitä tukia.


      • 8+16
        .................... kirjoitti:

        Mihinkäs se lapsilisä loppuu, jos toinen kuolee? Se lapsilisähän on nimenomaan sitä lasta varten, ja hyvinhän ne satunnaispanosta paksuksi poksahtaneet yksinhuoltajatkin tulevat pentujensa kanssa toimeen ilman leskeneläkettä. Sitäpaitsi myös lapseton voi saada leskeneläkettä, mikäli tietyt ikään perustuvat jutut täyttyvät, joten ketäs tuolla rahalla elätellään ja miksi?

        Leskeneläkkeellä kompensoidaan pariskunnan tulojen äkkinäistä laskua, koska toinen vanhemmista kuolee ja on täten pois työmarkkinoilta. Leskeneläke loppuu puolison uudelleen avioituessa tai käsittääkseni myös muuttaessa avoliittoon. Ja kyllä, kuollut puoliso on todennäköisesti maksanut myös työeläkettä.

        Yksinhuoltajuus on osaltaan valinta ( ja yksinhuoltaja saa elatusapua), puolison kuolema harvoin on.


      • 6+1
        .................... kirjoitti:

        Tokihan noilla asioilla on joillekin merkitystä, kun saa etuja. Sekö se avioliiton merkitys sitten on, että saa fyrkkaa, kun toinen kuolee huit helvettiin? Leski ei tarvitse eläkettä, koska yksinäisetkään eivät saa avustusta, vaikka eläisivät koko elämänsä vasten tahtoaan yksin.

        Miksi ihmislajin pitäisi jatkua? Äläkä yritäkään väittää, että kaikki lisääntyvät ajattelevat vain kyseisen paskalajin etuja. He ovat niitä todellisia itsekkäitä, jotka tekevät kaiken vain omista fantasioistaan. Pennun alulle pistäminenkin on varmaan niin rankkaa työtä, että tuollaisestakin uroteosta varmaan pitäisi lyödä mitali rintaan? Raiskaajille kanssa, hehän raatavat myös niska limassa, eikä missään nimessä tyydytä kiimaisia himojaan, kuten eivät nämä vahinkojen alulle panijatkaan. Minä välitän pennustani niin paljon, että jätän suosiolla sellaisen tekemättä tällaiseen maailmaan. Ymmärrän myös, että maailma on ylikansoitettu. Ymmärrän myös, että maailmassa on iso määrä lapsia, jotka elävät kadulla yksinään. Tästä huolimatta nämä mainitsemasi ihmiskunnan pelastajat haluavat saada sen ihan ikioman pennun, jotta voisivat siirtää itsekkäästi omia geenejään tulevien polvien "ihailtavaksi", vaikka katulapsen adoptiolla lyötäisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ei edesautettaisi maailman ylikansoittumista, ja joku, joka on kotia ja vanhempia vailla, saisi sellaiset. Adoptioprosessi taitaa kumminkin vaatia vähän enemmän, kuin jalkojen levittämisen ja pussien tyhjentämisen, joten nämä ihmiskunnan pelastajat pitävät mieluummin itsejään mielessään sankareina, kuin olisivat jotain, mitä voisi enemmän sellaisena pitää. Ja eihän kukaan nyt vieraista pennuista piittaa, eihän niillä ole mitään merkitystä, paitsi silloin kun halutaan meuhkata pedofiileistä ja vetää silläkin vain pointsit kotiin. Minäkö olen se itsekäs?

        Miksi vitussa haluaisin ventovieraan ihmisen majailemaan yhteen huoneeseen kanssani? Eiväthän pentuja vääntävienkään tarvitse niin tehdä, vaan he saavat lapsilisiä.

        "Miksi vitussa haluaisin ventovieraan ihmisen majailemaan yhteen huoneeseen kanssani? Eiväthän pentuja vääntävienkään tarvitse niin tehdä, vaan he saavat lapsilisiä. "
        Mulla oli opiskeluaikoina kämppis, jonka tunsin entuudestaan. Nyt asun puolisoni kanssa. En siis asu yksin vaan JAAN asuinkustannukseni puolisoni kanssa. Asuin välillä yksin, mutta en viitsinyt valittaa asumisen kalleudesta, koska se oli mun OMA VALINTA ja tiedostin asuiskustannusten nousevan kun päätin olla ottamatta kämppistä entisen tilalle.

        Avioliitolla voi olla eri merkitys eri ihmisille. Kaikki ei (onneksi) ajattele niinkuin minä. Mutta kyllä, on hyvä olla olemassa juridinen sopimus (joka on sama kaikille) ja joka turvaa perheen tilanteen kuoleman sattuessa (en näe kuolemantapausta etuna) tai sallii puolison toimivan lähimpänä omaisena, jos sattuu vaikka sairastumaan vakavasti.

        Jos elät vapaavalintaisesti yksin, se on sun ongelma (tai siunaus, riippuu ihmisestä).


      • ....................
        6+1 kirjoitti:

        "Miksi vitussa haluaisin ventovieraan ihmisen majailemaan yhteen huoneeseen kanssani? Eiväthän pentuja vääntävienkään tarvitse niin tehdä, vaan he saavat lapsilisiä. "
        Mulla oli opiskeluaikoina kämppis, jonka tunsin entuudestaan. Nyt asun puolisoni kanssa. En siis asu yksin vaan JAAN asuinkustannukseni puolisoni kanssa. Asuin välillä yksin, mutta en viitsinyt valittaa asumisen kalleudesta, koska se oli mun OMA VALINTA ja tiedostin asuiskustannusten nousevan kun päätin olla ottamatta kämppistä entisen tilalle.

        Avioliitolla voi olla eri merkitys eri ihmisille. Kaikki ei (onneksi) ajattele niinkuin minä. Mutta kyllä, on hyvä olla olemassa juridinen sopimus (joka on sama kaikille) ja joka turvaa perheen tilanteen kuoleman sattuessa (en näe kuolemantapausta etuna) tai sallii puolison toimivan lähimpänä omaisena, jos sattuu vaikka sairastumaan vakavasti.

        Jos elät vapaavalintaisesti yksin, se on sun ongelma (tai siunaus, riippuu ihmisestä).

        "...kämppis, jonka tunsin entuudestaan."

        Tämähän ei ole sama asia kuin ventovieras, ja jostain syystä itsekin otit mieluummin tutun kämppiksen. Kaikilla ei ole niitä tuttuja.

        "Nyt asun puolisoni kanssa. En siis asu yksin vaan JAAN asuinkustannukseni puolisoni kanssa."

        Et kai? Ihanko on taas oma valintasi? Sinulle se puoliso on siis kustannusten jakaja, jonka olet jostain käynyt vain hakemassa, vai? Yhtään ei tee mielesi asua, tai hässiä hänen kanssaan, mutta päätit vain valita noin kustannusten puolittamiseksi? Oletko ajatellut ottavasi lisää noita kulujen osittajia, sittenhän teidän ei tarvitsisi maksaa noinkaan paljoa? Eikö olisikin kätevää, varsinkin kun ei olisi omaa rauhaa panokaverisi kanssa, kun kämpässänne pyörii vieraita tyyppejä? Luuletko todella, että haluan yhden huoneen yksiööni majailemaan jonkun vieraan ihmisen, minkä vuoksi minulla ei olisi hetkenkään omaa rauhaa? Onhan se helvetin kohtuutonta puhua omista valinnoista ja ettei saisi valittaa yksinelämisen kalleutta, kun pariskunnillakin täytyy olla useampi huone kämpässään, vaikka luulisi, että yksiö kelpaisi aivan mainiosti kun sitä ollaan nyt niin yhtä, ja yksiö olisi halvempikin. Mutta jostain syystä täytyy saada enemmän tilaa ja sitten ihmetellään kun joku toinen ei halua vierasta ihmistä samaan huoneeseen pälyilemään kellon ympäri.

        Mikähän muuten mahtoi olla syy siihen, ettet ottanut uutta kämppistä tilalle? Eikö löytynytkään enää kämppää vailla olevia tuttuja?


      • ....................
        8+16 kirjoitti:

        Leskeneläkkeellä kompensoidaan pariskunnan tulojen äkkinäistä laskua, koska toinen vanhemmista kuolee ja on täten pois työmarkkinoilta. Leskeneläke loppuu puolison uudelleen avioituessa tai käsittääkseni myös muuttaessa avoliittoon. Ja kyllä, kuollut puoliso on todennäköisesti maksanut myös työeläkettä.

        Yksinhuoltajuus on osaltaan valinta ( ja yksinhuoltaja saa elatusapua), puolison kuolema harvoin on.

        Juu sama juttu kun noilla poliitikkojen sopeutuseläkkeillä. Kun on totuttu elämään yltäkylläisyydessä, niin täytyy "töiden" päättymisen jälkeen saada useampi tonni helppoa rahaa tilille, kun olisi niin tavattoman vaikea ruveta elämään tavallisella palkalla ja elää ilman kerskakulutusta. Jostain kumman syystä tavalliset duunarit siihen pystyvät, kun marssivat työkkäriin uutta työtä etsimään. On se kumma, kun eivät lesket pärjää omillaan, vaan tarvitaan yhteiskunnalta rahaa, vaikka sitä pentua varten yhteiskunnalta jo saadaankin rahaa. Entäs ne lesket, joilla ei ole pentuja, miksi heidänkin täytyy saada leskeneläkettä? Jokainen palkansaaja maksaa kaksi prosenttia näitä eläkkeitä, nekin, jotka ovat pienituloisia, eivätkä ole avioliitossa. Itseäni ainakin vituttaisi maksaa rikkaiden leskiämmien eläkkeitä, vaikka itse en saa minkäänlaista avustusta, vaikken rikas olekaan. Mutta enpä olekaan maksanut vuosikymmeneen veroja, joten...

        Siinä asiaa tästä täysin mädästä systeemistä:
        http://www.etlehti.fi/artikkeli/elake/oma_talous/9_kysymysta_mika_on_leskenelake_ja_kuka_sita_saa

        Lue myös kommentit.


    • 4369890

      Kyllähän tämä tylsää on. Aika ei tahdo kulua. En tosin ole ensimmäistä kertaa asumassa yksin mutta historian myötä on tuhoutunut monta ystävyyttä ja uusia en oikein ole onnistunut solmimaan joten nyt olen entistä enemmän yksin. Kotona ei taas enää kehtaa asua koska ikääkin on jo, mutta siellä kyllä olisi tosiaan edes vanhemmat kelle puhua. Vaikea sanoa kumpi on järkevää, asua yksin ja kärsiä yksinäisyydestä vai asua liian vanhana kotona ja tietää että ihmiset halveksuvat vanhempiensa nurkissa elävää loista. Tosin, eipä sitä tiedä vaikka halveksuvat nytkin koska olen niin paljon yksin, kenties.

      • itämaantietäjä

        kumpikaan noista ei kuulosta järkevältä, kaikista järkevinta olisi olla onnellinen asui sitten yksin autiolla saarella tai keskellä hippikommuunia


      • home alone

        Joo, itse asuin liian vanhaksi asti kotona ja kyllä ihmisissä huomasi halveksuntaa jos nyt eivät suoraan sitä sanoneet niin sellaisesta vaivautuneisuudesta huomasi.

        Kolmas ja paras vaihtoehto meille molemmille olisi hankkia kavereita mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Pitäisi aloittaa uusi harrastus ainakin..
        Missäs päin sinä asut?


      • Takaisin kotiin

        Mä olen tällanen ikisinkku keski-ikäinen nainen, oon ollut yksin aina ja ei sitä vanhana opi enää miesten kaa heilastelemaan. Eikä niitä tällaset kokemattomat vanhatpiiat kiinnostakaan, joten oon kyllä ajatellut muuttavani äitini luokse jossain kohtaa, ollaan siitä jo juteltukin. En tajua miksi se on niin kauhea tabu?
        Pitäiskö meidän molempien väen vängällä asua erillämme vain koska nolottaa?

        Äitini vanhenee ja hänellä jo muisti reistaa, joten auttelisin häntä, toki oman jaksamiseni rajoissa kun mulla kuitenkin duunit hoidettavana.
        Muualla maailmassa on ihan normaalia että lapset auttavat vanhempia.
        Säästyy verorahojakin kun ei liian hyväkuntoista, mutta vaan vähän muistireistailevaa heti laiteta vanhainkotiin. Että siinä mielessä ei voi mielestäni puhua "loisesta".
        Tai sit on pariskunnatkin loisia, hyötyyhän hekin toisistaan rahallisesti.


      • ihan miten vain
        Takaisin kotiin kirjoitti:

        Mä olen tällanen ikisinkku keski-ikäinen nainen, oon ollut yksin aina ja ei sitä vanhana opi enää miesten kaa heilastelemaan. Eikä niitä tällaset kokemattomat vanhatpiiat kiinnostakaan, joten oon kyllä ajatellut muuttavani äitini luokse jossain kohtaa, ollaan siitä jo juteltukin. En tajua miksi se on niin kauhea tabu?
        Pitäiskö meidän molempien väen vängällä asua erillämme vain koska nolottaa?

        Äitini vanhenee ja hänellä jo muisti reistaa, joten auttelisin häntä, toki oman jaksamiseni rajoissa kun mulla kuitenkin duunit hoidettavana.
        Muualla maailmassa on ihan normaalia että lapset auttavat vanhempia.
        Säästyy verorahojakin kun ei liian hyväkuntoista, mutta vaan vähän muistireistailevaa heti laiteta vanhainkotiin. Että siinä mielessä ei voi mielestäni puhua "loisesta".
        Tai sit on pariskunnatkin loisia, hyötyyhän hekin toisistaan rahallisesti.

        Ei kannata ajatella mitä muuta ajattelevat vaan tehdä just niinkuin itse haluaa.

        Likkakaverini avomies kuoli ja hän muutti vanhan äitinsä luokse asumaan ja laittoi oman asuntonsa vuokralle. Likkakaverillani on pitkät työpäivät ja hän matkustelee paljon mutta äidistä on myös seuraa ja puhumattakkaan hänestä on äidille turvaa.


      • Takaisin kotiin
        ihan miten vain kirjoitti:

        Ei kannata ajatella mitä muuta ajattelevat vaan tehdä just niinkuin itse haluaa.

        Likkakaverini avomies kuoli ja hän muutti vanhan äitinsä luokse asumaan ja laittoi oman asuntonsa vuokralle. Likkakaverillani on pitkät työpäivät ja hän matkustelee paljon mutta äidistä on myös seuraa ja puhumattakkaan hänestä on äidille turvaa.

        Kiitos ymmärryksestä, juuri noin ajattelin itsekin toimia. Eli laitan oman asuntoni vuokralle. Mutta ei vielä ajankohtaista, mulla maksettavaa asunnosta vielä ja äitikin on edelleen hyvässä kunnossa.
        Näin olemme kuitenkin alustavasti jutelleet, ellei ihme tapahdu ja löydänkin vanhoilla päivilläni miehen ;)
        Mutta ei vanha hurtta uusia temppuja opi, joten en laske sen varaan.


    • lifesurf

      Oliko yksinmuutto sun oma päätös vai enemmänkin pakotettu toimenpide? Mietitkö etukäteen seurauksia siitä ja valmistelitko itseäsi siihen ja kannustivatko vanhempasi sinua? Kuinka kauan on siitä, kun muutit omillesi?

    • jouto

      Huomaat ennenpitkään, että yksin asuminen ja yksinäisyys turruttaa mielen, katkeroidut ja koteloidut itseesi, mulle on niin tapahtunut...

      • bbbbbbbbbbbbbrah

        ja nouset lentoon taas feenixin lailla....


      • ikinuorinainen
        bbbbbbbbbbbbbrah kirjoitti:

        ja nouset lentoon taas feenixin lailla....

        ja opit pitämään hauskaa (se on elämän tärkein juttu) ... muistakaa se. Tanssikaa, naurakaa, jutelkaa, flirttailkaa niin elätte onnellisina ja pitkään.

        Älkää syrjäytykö kämpppiinne.


    • tympääntynyt

      ei yksin asumisessa mitään vikaa ole jo muuten asiat kunnossa. turhauttavinta on pelkästään se että kaikki tarttee tehdä itse. mutta toisaalta asuttuani muutaman ENTISEN kaverin kanssa kimpassa ja muutaman eukon kanssa kans olen tullut siihen tulokseen että mieluummin yksin kun jatkuvassa kinastelutilassa suurinpiirtein kaikesta laskuista roskapussin roskikseen vientiin asti. mutta hei, jokainen taaplaa tavallaan. paras oli kun tuli riitaa eukon kanssa hammastuubin käytöstä puristustilanteessa. :D

      • susienlahtaaja

        paras oli kun tuli riitaa eukon kanssa hammastuubin käytöstä puristustilanteessa. :D

        Tuon takia on laitettu avioeropapereita vetämään...vakava asia tuo tuubin puristelu.Sitä kuuluu puristella peukalolla sieltä alapäästä :) ei sillee koko nyrkin voimalla ryttyyn tyylillä !

        Yksinäisyyteen kyllä tottuu mutta kaksin kuitenkin kaunehimpaa...


      • tympääntynyt
        susienlahtaaja kirjoitti:

        paras oli kun tuli riitaa eukon kanssa hammastuubin käytöstä puristustilanteessa. :D

        Tuon takia on laitettu avioeropapereita vetämään...vakava asia tuo tuubin puristelu.Sitä kuuluu puristella peukalolla sieltä alapäästä :) ei sillee koko nyrkin voimalla ryttyyn tyylillä !

        Yksinäisyyteen kyllä tottuu mutta kaksin kuitenkin kaunehimpaa...

        ... no sille siippaehdokkaalle oli myös täysi tyrmistys että hän ei saanut itselleen talousvaroja ja minä velkojen maksua. ja lähtiessään vei viellä kaapista makaroonit hernesoppapurkitkin. :D sängyn sentään jätti, varmaan sen takia kun ei saanut sitä purettua ja raahattua ulos. :D vielläkin huutelee kylillä kuinka minä häntä kaltoin kohtelin ja hänen rahoillaan siipeilin. :D en vaan tiedä millä rahoilla kun olin taloutemme ainut työssäkäviä suhteen ajan. onneksi ei tullut tehtailtua lapsia vaikka hanakkaasti yritti. silloin vasta kusessa olisin ollut.:D joten ei pidä hukata hyviä vuosia yksinäisyyttään ruikuttaen. kohta saattaa olla hommat pirun paljon pahemmin. :D


      • tympääntynyt
        tympääntynyt kirjoitti:

        ... no sille siippaehdokkaalle oli myös täysi tyrmistys että hän ei saanut itselleen talousvaroja ja minä velkojen maksua. ja lähtiessään vei viellä kaapista makaroonit hernesoppapurkitkin. :D sängyn sentään jätti, varmaan sen takia kun ei saanut sitä purettua ja raahattua ulos. :D vielläkin huutelee kylillä kuinka minä häntä kaltoin kohtelin ja hänen rahoillaan siipeilin. :D en vaan tiedä millä rahoilla kun olin taloutemme ainut työssäkäviä suhteen ajan. onneksi ei tullut tehtailtua lapsia vaikka hanakkaasti yritti. silloin vasta kusessa olisin ollut.:D joten ei pidä hukata hyviä vuosia yksinäisyyttään ruikuttaen. kohta saattaa olla hommat pirun paljon pahemmin. :D

        ... ja paria kaveria olen jeesannut sohvapaikan vuokrauksella muutamaksi viikoksi. sitten muutama kuukausi myöhemmin kun olen koittanut kohteliaasti ilmaista että olisi aika haistella uusia tuulia ja etsiä omaa kortteeria niin mimmonen vinkuna , valitus, haistattelu ja panettelu vihjailu mimmonen sydämmetön mulkku olen. eli ei enään ikinä. kotini on linnani ja tarvittaessa hautani mutta enään ikänä en katsele lepakoita tai hiippareita sohvallani tai kämpässäni josta ITSE maksan vuokrani. mikälli räkälästä ruusun pokaan niin sen luokse iltaa viettämään. kettu ei omaan pesään kuse. tarvittaessa sanon vaikka että asun kodittomien asuntolassa.


      • etsin hauskaa miestä
        tympääntynyt kirjoitti:

        ... ja paria kaveria olen jeesannut sohvapaikan vuokrauksella muutamaksi viikoksi. sitten muutama kuukausi myöhemmin kun olen koittanut kohteliaasti ilmaista että olisi aika haistella uusia tuulia ja etsiä omaa kortteeria niin mimmonen vinkuna , valitus, haistattelu ja panettelu vihjailu mimmonen sydämmetön mulkku olen. eli ei enään ikinä. kotini on linnani ja tarvittaessa hautani mutta enään ikänä en katsele lepakoita tai hiippareita sohvallani tai kämpässäni josta ITSE maksan vuokrani. mikälli räkälästä ruusun pokaan niin sen luokse iltaa viettämään. kettu ei omaan pesään kuse. tarvittaessa sanon vaikka että asun kodittomien asuntolassa.

        Kuules nyt mies. Miksi et löydä kunnollista naista. Ettsitkö vääristä paikoista ?? Kokeile netistä !!


      • tympääntynyt
        etsin hauskaa miestä kirjoitti:

        Kuules nyt mies. Miksi et löydä kunnollista naista. Ettsitkö vääristä paikoista ?? Kokeile netistä !!

        jaa. varmaan sen takia että niitä kunnollisia naisia ei ole. en ole kranttu. kyllä se vähemmän kunnollinenkin kelpais koska itse en ole se häikäisevin palkintopokaali, sanoisinko ennemmin reipas ritari ruosteinen. kaitpa sitä tullut iän myötä varovaiseksi. on näet ollut jos mimmosta justiinaa tyrkyllä ja vaikka pää on puuta niin klommo siihenkin jää.


    • vanhana

      Ap:lle
      Nuorena yksin asuminen oli todella mukavaa. Silloin oli oman onnensa seppä. Vanhana vakavan sairauden kanssa se on masentavaa.

    • jhfhkkbb

      Vanhempien luonta pois 18-vuotiaana ja nyt 38-vuotiaana yhä yksin. Voin sanoa, että yksinäisyyteen olen jo tottunut. Elämä on ainakin helppoa, ehkä välillä liiankin helppoa :-D.

      • ihana elämä

        Niin just .. liiankin helppoa. Mutta mukavaa kun voi nytkin vain surffailla täällä eikä tarvitse keittää lihakeittoa ....


    • Itsenäinen ja ylpeä

      Haloo, miksi kukaan ei täällä ota puheeksi soluasuntoa?

      En ymmärrä, miksi nuorien annetaan muuttaa pois kotoa 15-18-vuotiaina yksiöön. Ei mitään tolkkua, en voi suositella sivusta seuranneena kenellekään.

      Itse muutin 15-vuotiaana pois kotoa, suoraan opiskelijasoluun kahden vieraan tytön kanssa. Asuin erinäisissä opiskelija-kimppakämpissä n. 7 vuotta. Välillä asuin myös vaihtareiden kanssa. Kaikkien kanssa oppii tulemaan toimeen, tuo jos mikä on parasta elämänkokemusta, ja kasvattaa niin omaa kuin muidenkin ihmisten tuntemusta ja joustavuutta puolin ja toisin. Noilta vuosilta olen saanut parhaat oppini työelämään saakka.

      Nyt olen 26 ja mulla pyyhkii aika hyvin. Asun yksiössä, en ole yksinäinen, koska sosiaaliset piirit lähti heti laajenemaan opiskelujen ja noiden kämppisten kanssa opiskeluvuosien alkupäästä asti.

      One more time: ÄLKÄÄ MUUTTAKO KOTOA SUORAAN YKSIÖÖN!

      • kukkatäti ll

        Jos mahdollista niin vieraile kotonasi aina välillä. Tai pyydä vanhempiasi kyllään. Kerro heille suoraan että olet hieman yksinäinen ja kaipaat välillä heidän seuraa. Onko sinulle sisaruksia? (huonoja ei kannata nähdä)

        Mieti mitä voisit harrastaa?


      • 5+17

        "One more time: ÄLKÄÄ MUUTTAKO KOTOA SUORAAN YKSIÖÖN! "

        Ylipäätään kenenkään ihmisen ei tulisi joutua asumaan niissä kanikopeissa. Useimmissa ei ole edes parveketta ja seinät tulee väkisin syliin.

        Ylipäätään ihmisasumuksen minimimitan tulisi olla 60m2


      • soluun jos ei kamuja
        kukkatäti ll kirjoitti:

        Jos mahdollista niin vieraile kotonasi aina välillä. Tai pyydä vanhempiasi kyllään. Kerro heille suoraan että olet hieman yksinäinen ja kaipaat välillä heidän seuraa. Onko sinulle sisaruksia? (huonoja ei kannata nähdä)

        Mieti mitä voisit harrastaa?

        Hei itsenäinen ja ylpeä !! Mulla sama homma. Ei yksiöön vaan kamujen kanssa. Haloo. Mielipiteesi on mahtava.


      • 7+4

        Suomalaiset on jotenkin niin tottuneita omaan tilaan, että kimppa-asuminen kuulostaa ilmeisesti kamalalta. Mutta siitä on huomattavasti hyötyä, sillä saa helposti pienennettyä asumiskustannuksia ja jopa ruokakustannuksia.

        Kimppa-asuminen on erittäin yleistä muualla maailmassa, jossa asuntojen hinnat on vielä korkeammat kuin mitä täällä meillä.


    • Yksin asuminen

      on mahtava juttu.

    • rgr3e2

      Joo kyllähän se alku tuntu oudolta ja yksinäiseltä, mutta sitten siihen tottu ja nyt vaan nauttii omasta rauhasta :) Ne ensimmäiset kuukaudet on pahimmat.

    • ._._.____

      Kyllä ön hyvä öllä kävereiden känssä enemmän jös äsyntö ähdistää vöi myyten tyllä hyllyksi. Äinähän vöi keksiä jötäin kimppäkivää

      • ha ha haa

        Joo ÄÄÄmiehen kommennttia tässä jo kaivattiinkin. Sulla on hyvä tyyli ja sulla menee paremmin kuin yksinäisillä. Very GÖÖD !!


    • foieor

      Yksinasuminen ei ole aina mukavaa, ihminenhän on ns. laumasielu, haluaa kuulua johonkin ryhmään. Jotkut ovat tietysti erakkoja jo kotonaankin. Monet kärsivät silti yksinäisyydestä. Etelä-Euroopassa, monissa maissa, asuvat aikuiset lapset kotona, elleivät ole avioituneet ja joskus jopa perheitä asuu yhdessä. Myös Englannissa on tapana asua siellä ja täällä, vaihtelevasti...Mutta Suomessa jostain syystä pidetään kunnia-arvoisena aloittaa oma itsenäinen elämä yksin asuen..siitähän ne masennuksetkin alkavat usein. Nyt kun olet jokatapauksessa yksin asunnossasi, ainoaksi lohduksi voisin neuvoa etsimään harrastuksia, käymään kylissä ja kutsumaan vieraita. Mutta eihän se ole samalaista, kuin asua muiden kanssa. Tsemppiä silti elämään! Aikuistuessa tulee kyllä elämään muutoksia itsestäänkin ja sopeutuminen vie aikaa. Joskus voit vaikka tykätä asua yksinkin...

      • Missä ystävät?

        Se vaan ihme juttu, että yksin asuva on kuin joku spitaalinen. Silloin kun vielä seurustelin, mulla oli ystäviä jotka tuli kylään ja kävin itsekin heillä.
        Mutta kun erosin ja jäinkin sitten lopullisesti yksin, ei kukaan enää soittanut, ei tullut kylään ja jos koitan kutsua, on niin kiire kaikilla..
        Ei kuitenkaan niin kiire, ettei muiden PARISKUNTIEN kanssa ehditä treffailla.

        Näin se näyttää ainakin meillä naisilla menevän, olen huomannut että miehet ei ole tässä asiassa niin nuukia, kyllä sinkkumies voi ystävystyä naimisissa olevienkin miesten kanssa ja käydään yhdessä ulkona.
        Enkä todellakaan oo kenenkään miestä koskaan pokaillut kun mulla oli vaan se yksi mies silloin nuorena ja en oikein osaa olla miesten kanssa, en ole järin seksuaalinen ja tykkään olla yksin, elän ihan siveellistä elämää.

        Jos joku naisystävistäni eroaa, hän haluaa heti tavata mut, mutta sitten taas kun löytää uuden miehen, mulla ei ole enää mitään asiaa kylään, mut vaan unohdetaan ja laitetaan vaan facebookissa sydämmiä.
        Joskus mietin, että haluaisin miehen ihan vaan sen takia, että voisin taas tavata kavereitani, mutta kun en oikeastaan halua miestä enää, oon tottunut yksinoloon.
        Liika yksinäisyys vaan on liikaa kun ei edes ystäviään saa tavata.

        Erään ystävättäreni mies sanoi ihan suoraan sille ystävälleni, että ei sen Jaanan (nimi muutettu) kanssa kannata viettää aikaa kun se on tollanen ikisinkku.
        Ihan ku tällane ikuinen vanhapiika veisi jotenkin pahoille teille, en ole koskaan viettänyt ns.sinkkuelämää, en edes käy missään baareissa tms. Enkä tapaile miehiä ollenkaan.


      • tanssihullunaikkonen
        Missä ystävät? kirjoitti:

        Se vaan ihme juttu, että yksin asuva on kuin joku spitaalinen. Silloin kun vielä seurustelin, mulla oli ystäviä jotka tuli kylään ja kävin itsekin heillä.
        Mutta kun erosin ja jäinkin sitten lopullisesti yksin, ei kukaan enää soittanut, ei tullut kylään ja jos koitan kutsua, on niin kiire kaikilla..
        Ei kuitenkaan niin kiire, ettei muiden PARISKUNTIEN kanssa ehditä treffailla.

        Näin se näyttää ainakin meillä naisilla menevän, olen huomannut että miehet ei ole tässä asiassa niin nuukia, kyllä sinkkumies voi ystävystyä naimisissa olevienkin miesten kanssa ja käydään yhdessä ulkona.
        Enkä todellakaan oo kenenkään miestä koskaan pokaillut kun mulla oli vaan se yksi mies silloin nuorena ja en oikein osaa olla miesten kanssa, en ole järin seksuaalinen ja tykkään olla yksin, elän ihan siveellistä elämää.

        Jos joku naisystävistäni eroaa, hän haluaa heti tavata mut, mutta sitten taas kun löytää uuden miehen, mulla ei ole enää mitään asiaa kylään, mut vaan unohdetaan ja laitetaan vaan facebookissa sydämmiä.
        Joskus mietin, että haluaisin miehen ihan vaan sen takia, että voisin taas tavata kavereitani, mutta kun en oikeastaan halua miestä enää, oon tottunut yksinoloon.
        Liika yksinäisyys vaan on liikaa kun ei edes ystäviään saa tavata.

        Erään ystävättäreni mies sanoi ihan suoraan sille ystävälleni, että ei sen Jaanan (nimi muutettu) kanssa kannata viettää aikaa kun se on tollanen ikisinkku.
        Ihan ku tällane ikuinen vanhapiika veisi jotenkin pahoille teille, en ole koskaan viettänyt ns.sinkkuelämää, en edes käy missään baareissa tms. Enkä tapaile miehiä ollenkaan.

        Jospa alkaisit pitämään hauskaa sinäkin. Lähde lähibaariin vaikka alkajaisiksi. Tai tanssikurssille ja sit lavoille venyttelemään tangoja. Miltäs kuullostaa ??


      • Missä ystävät?
        tanssihullunaikkonen kirjoitti:

        Jospa alkaisit pitämään hauskaa sinäkin. Lähde lähibaariin vaikka alkajaisiksi. Tai tanssikurssille ja sit lavoille venyttelemään tangoja. Miltäs kuullostaa ??

        En ole baarihenkinen ihminen, mutta käyn kyllä joskus ihmisten ilmoilla muutenkin kuin töissä. Tykkään esim. käydä messuilla paljon, löytyy kaikkea kivaa osteltavaa.
        Ja näyttelyissä. Ja kaupoissa shoppailemassa, kahviloissa, ravintoloissa jne.
        Oikeestaan käyn yksin edelleen samoissa paikoissa, missä ennen kävin kavereideni kanssa..
        Mutta siellä on muut porukalla liikkeellä ja minä aina yksin.

        Miten ihmeessä minä yksin menen johonkin valmiiseen porukkaan kaveeraamaan?
        Juttelen kyllä ihmisten kanssa aina niissä, mutta niin ne muutkin juttelevat.
        Eipä siellä silti ystävystytä.
        En oo silleen ujo ja estynyt, että jutustelen kyllä mielelläni jos huomaan jonkun olevan sillä tuulella että tahtoo jutella, mutta en voi tietenkään alkaa seuraani väkisin tyrkyttämään, jos joku selvästi ei tykkää.

        Ja kuten sanottu, joka puolella ihmiset näkyy olevan porukkana liikkeellä.
        Minäkin Turun messuilla törmäsin vanhaan ystävääni miehensä kera ja hän kysyi heti ekana "siis ootko sä yksin täällä?" No kenen kanssa sitten olisin?
        Pitää sitä yksinkin jossain edes käydä, pitääkö sitäkin ääneen ihmetellä?
        Ja hyvä kun kävin, ostin kauhean kasan kaikkea kivaa ;)


      • 6+4
        Missä ystävät? kirjoitti:

        En ole baarihenkinen ihminen, mutta käyn kyllä joskus ihmisten ilmoilla muutenkin kuin töissä. Tykkään esim. käydä messuilla paljon, löytyy kaikkea kivaa osteltavaa.
        Ja näyttelyissä. Ja kaupoissa shoppailemassa, kahviloissa, ravintoloissa jne.
        Oikeestaan käyn yksin edelleen samoissa paikoissa, missä ennen kävin kavereideni kanssa..
        Mutta siellä on muut porukalla liikkeellä ja minä aina yksin.

        Miten ihmeessä minä yksin menen johonkin valmiiseen porukkaan kaveeraamaan?
        Juttelen kyllä ihmisten kanssa aina niissä, mutta niin ne muutkin juttelevat.
        Eipä siellä silti ystävystytä.
        En oo silleen ujo ja estynyt, että jutustelen kyllä mielelläni jos huomaan jonkun olevan sillä tuulella että tahtoo jutella, mutta en voi tietenkään alkaa seuraani väkisin tyrkyttämään, jos joku selvästi ei tykkää.

        Ja kuten sanottu, joka puolella ihmiset näkyy olevan porukkana liikkeellä.
        Minäkin Turun messuilla törmäsin vanhaan ystävääni miehensä kera ja hän kysyi heti ekana "siis ootko sä yksin täällä?" No kenen kanssa sitten olisin?
        Pitää sitä yksinkin jossain edes käydä, pitääkö sitäkin ääneen ihmetellä?
        Ja hyvä kun kävin, ostin kauhean kasan kaikkea kivaa ;)

        Netti? Siellä tutustuu ihmisiin. Ihan kaveripohjalta jopa.

        Jos olet urheilullinen, miten olis joku joukkuelaji? Tai muu harrastus, jossa on muitakin ihmisiä?


    • näin täällä

      Kannattaa asua vanhempien luona niin pitkään kuin mahdollista. Mitä väliä mitä muut ihmiset siitä ajattelevat? Ei tarvitse elää jollain tietyllä tavalla vain mielyttääkseen muita. Säästyy ainakin rahaa ja ei tule mielenterveysongelmia. Lisäksi on ainakin ihmisiä lähellä joiden kanssa keskustella.

      Suomessa on muka jotenkin hienoa että muutetaan mahdollisimman nuorena sinne omaan yksiöön. Sitten ravataan sossun luukulla ja psykologilla kun ei kantti kestä.

      Eli älkää nyt hyvät ihmiset muuttako omilleen jos on kannattavampaa asua vanhempien luona.

      • hyvä puhe, kiitti

        Toi on kans typerää, kun voi asua veronmaksajien rahoilla. Ei ihme, että valtio on veloissa. Perjaattees on hyvä, et opiskelija saa asuttua lähempänä koulua, mutta se jää päälle, kun valmistuu (tai keskeyttää) ja suuri osa ei työllisty koskaan, koska kehitys on hävittänyt työpaikat. Miks kaikki pitää koneellistaa?? ? ? ?? Eikä kaikki sovi yrittäjiksi. Työpaikan etsiminen ainakin on helpompaa jos asuu kotona, kun ainakin joku kannustamassa siihen( siis tää riippuu vanhemmista) jotkun niistä ei ymmärrä sen päälle eikä niitä kiinnosta vaikka lapsista tulisi pulsuja. Lisäännytään vaan, kun luonto ohjaa siihen. Ja ollaan onnellisia vaikka kaikki päin persettä.


    • Betonikuutio

      Jos asut kerrostalossa et ole yksin, hyvässä tapauksessa alle puolen metrin päässä seinän takana on joku toinen yksinäinen.

      • Nainen betonikuutios

        Minä aikoinani muutin kotoa ja siitä saakka oon yksin ollut. Olen asunut 10v samassa kerrostaloluukussa ja naapurit vaihdelleet paljon, koskaan ei ole yksinäistä ollut naapurissa, paitsi yks liikemies kerran joka oli koko ajan matkoilla. Muuten on pariskuntia ollut.
        Oli yks ikäiseni nainenki kerran, mutta silläkin oli joka päivä kauheasti ihmisiä kylässä, että mene sinne sitten pimpottaan ovikelloa tällasena täysin yksinäisenä luuserina "saanks mäki tulla, täältä kuuluu aina niin hyvä meininki?" Hullunahan pitäisivät, sarjamurhaajana kenties.
        Kauhean epäreilua, että jotkut ihmiset elää koko elämänsä täysin yksin. Ja sitä tulee vaan aremmaksi muita ihmisiä kohtaan kun ketään ei kiinnosta yksinäiset ihmiset vaan ne, joilla on jo paljon kavereita. Yksinäinen on aina jotenkin outo muiden ns.normaalien ihmisten silmissä vaikka minä esim. oon ihan tavis työssäkäyvä asuntolainaani makseleva ihminen. Yksinäisessä ajatellaan olevan jotain vikaa koska on niin yksin, mikä vaikeuttaa sitä seuran löytämistä entisestään. Lapsuudenystäviä minulla oli pitkälti yli parikymppiseksi, mutta kun he alkoivat seurustelemaan ja minä en, ei mun seura enää kiinnostanut vaan pariskunnittain tykätään olla liikkeellä. Mikään yksinäinen hiippari ei sinne pariskuntien sekaan mahdu.


    • Pakkorako

      Kylhän se rankkaa oli aluks kun 18 veenä muutin. Melko pian muutin vielä vuodeksi takaisin vanhempien luo. Vuokraaja kun oli sukulaiseni joka ymmärsi. Toisella kerralla onnistui kun jo tiesin mitä yksin asuminen on ja sain luotua päivärytmin elämiseen.

    • naimaton vanhus

      On ja saa olla tietämättään vakoiltu tai seurattu tai vaaniskeltu tai olla kiinnostuksen kohteena. Mailmassa esiintyvien pelkotila diagnosi Hallinto ja oma kiinnostavinta Valtiossa/... sillälailla - osta nyt dildo tai vagina sex kaupasta, et jää yksin, mukaan tulee mailman tuhoisimmat palvelut, joko puolesta tai vastaan, oma asunto ja varallisuus määrää itse kunkin oman edun tai olemassa olon tähden, minua ei kyllä kadehdittu mutta pyöritellään tänäänkin, siksi tämä ksysmys kaikille asunnottomuudessa ta asunnoissa "maistraatti sanoo täällä on asunto oltava"? Jotenasunnossajonossa - voi alkaa tarkastella kuinka kiven kovan varma on ettei rikollinen/poliisi tai poliittinen naimattomuus tai sinua seuraavat poliisi tai rikolliset tai kiimaiset ... ikäluokkansa edustajat, joten poissa pelistä ja tarkkailuun, mitä tapahtuu ympärillä ja seudulla ja ennakko tapauksin varmistukseksi... töissähän tässä elämämme asumisessa aina sanoo ... sanon: "ympäristön hallinta ja pidättyväisyys ihmissuhteissa jos toisessakin varaa suhteen kaveri kaveri, kaveri kaverilta löytyy aina sellaista mihin tarvittaessa poliisi ryhtyy, se voi olla tapauskohtaisesti myöhäistä, ennemminkin korostan vaikka huvia uskontokentällä Jeesus Kristus on Herra!"

      • ziisus, kaikkee...

        Hallelujaa tälle!


    • Täti

      Alussa vaan totuttelua,kyllä se yksin asuminen alkaa sujua ,ja tuntua mukavalta.
      Jokaisella normaalilla nuorella se on edessä jossakin vaiheessa.On täysin ymmärrettävää että tunnet olevasi vähän kuin hukassa,mutta usko pois ,kyllä se siitä lä'htee. Tsemppiä.

    • kitupiikki ll

      soluasunnossa on puolensa, mutta jos huonosti käy niin saa kestää huonetoveria jota ei haluaisi edes nähdä. tavaroiden lainaaminen ja varsin niiden palauttaminen UNOHTUU. kas sinne meni levyt jne.

    • Elämä hymyilee

      Itse muutin vanhempieni luota omaan yksiöön viime vuoden syksyllä 29 vuotiaana.
      Porukoitten luona käyn viikon tai parin välein pesemässä pyykkiä, kun en ole opiskelijana vielä pyykinpesukonetta ostanu ja myös sisarusten kanssa tulee oltua yhteydessä melko usein. En ole ajatellu meneväni naimisiin enkä halua lapsiakaan tehdä ja pidän yksin elämisestä tosi paljon. Kavereitakaan ei liiemmin ole enkä kavereita edes kaipaa.

    • Se on jokaisella alulla se alkuräjähdys - minä henkilönä aloitin pysyttelee ja viihtyilee yksin oloissa "rukoilemme Jeesus Kristus kauttasi sellaista ihmettä, jottei pääsisi sielultaan saatanana hallusta yksikään, joka vastoin jumalan todellista elämää yksinoloissamme koettaa saada meitä peliintymään/peliä olee heille, joista olen edellä maininnut Saatanan Haltuun sellaiset sielut".

      • höhöhöhöhöh

        sssssss tuo kirjoituksesi on pois työntävää......Jumala on hyvä eikä tee ihmisitä "outoja"!


      • ufo on ufo

        osallisuus päästä yhteydestä vallasta kanssakäymisestä todistaa jo Roomalainen ja Danielin selvä Suomennos ..., todistavat Jumalan sana selittämättömyys on selitetty, pyyntörukouksella


    • okokokoko

      en tykännyt yhtään...yksinäidyys oli kamla tunne....tuntui että seinät kaatuvat päälleni...en viihtynyt ykin yhtään.......tunnen tuntemuksesi ja otan osaa...etsi ystävä ja men naimsiin!

    • dfoi

      Home Alonelle:

      Tuttuja asioita. Itse en ole asunut yksin kovinkaan paljon ja 30-kymppiseksi asti erilaisin kokoonpanoin yhteisöasumisessa. Nyt vasta hieman aikuisempana yksin asuessa, olen oikeastaan ollut aika yllättynytkin siitä, miten yksinäiseksi voi itsensä tuntea, vaikka joka päivä käyn töissä ja matkustan julkisilla liikennevälineillä ollen pakotetusti tekemisissä ihmisten kanssa.

      Kaikki kulminoituu juuri siihen kotona yksin olemiseen...

      Tärkeää on muistaa erottaa kokemus ja tunne toisistaan... Se että joskus kokee yksinäisyyttä ei välttämättä ole negatiivinen asia, vaan luonnollinen tapa reagoida muutokseen elämäntilanteessa. Ehkä se, että koet yksinäisyyttä ajaa sinua sosiaalisiin tilanteisiin, jotka voivat johtaa uusiina asioihin kuten esim. seurustelusuhteeseen :) jos tutustut sopivaan kumppaniehdokkaaseen, kun ensin olet puoliväkisin itsesi raahannut johonkin sosiaaliseen tilanteeseen.

      Onnea sinulle uudessa elämäntilanteessa! Itsenäistyminen on tärkeä vaihe nuoren aikuisen elämässä, vaikka voikin joskus aiheuttaa ikäviä tunteita.

    • Mukkelis makkelis

      Tunnistan itseni täysin aloittajan viestistä. Muutin viitisen vuotta sitten opiskelun vuoksi toiselle paikkakunnalle ja ensimmäistä kertaa elämässäni omaan vuokrayksiöön. Fiilikset olivat kaksinaiset. Olen ollut koko kouluajan ala-asteelta läpi lukion koulukiusattu ja oli vapauttavaa päästä viimein pois tuosta oravanpyörästä. Olo oli voitonriemuinen, selvisin hengissä ja nyt koitti vapaus! Sain viimein aloittaa uuden elämän täysin puhtaalta pöydältä.

      Jonkin aikaa tuota riemua kesti, kunnes "kuherruskuukauden" jälkeen tajusin, että olen täysin yksin. En asunut solukämpässä, vaan yksityisessä vuokra-asunnossa. En osallistunut opiskelurientoihin ja muihin juttuihin, koska en aiempien kiusaamistapausten vuoksi rohjennut osallistua. En muutenkaan ole biletysihmisiä, enkä yöeläjä. Näin ollen en siis tutustunut keneenkään. Eräässä Chisun laulussa sanotaan jotenkin niin, että "halusin olla vapaa ja yksin, mutta minusta tulikin vapaa ja yksinäinen." Tämän lualun sanat osuvat täysin naulan kantaan.

      Onneksi olen viiden vuoden aikana saanut rohkeutta tutustua uusiin ihmisiin. Se piti opetella kantapään kautta. Nyt minulla on pari läheistä ystävää, ei varsinaista kaveripiiriä. Olen tyytyväinen tähän.

      • mude neuvooo

        .... ja nyt voit vielä kerätä uutta kaveripiirä. Sitä voi tehdä koko elämän ajan. Ole vain vastaanottava mutta välttele hankalat tyypit edelleenkin. Kaikkien kamu ei todellakaan tarvitse olla.


    • ei kiva yksin

      En koskaan sopeutunut elämään yksin. Sen takia menin naimisiin ja minulla on lapsia isoilla ikäeroilla (5 vuotta lasten välissä). Siten on aina on joku kotona. Isoin lapsi menee jo omia teitään mutta vauva on jaloissa koko ajan...Mieheni rakastaa rauhaa ja hiljaisuutta. Minä tykkään siitä, että on ääntä ja elämää...

      • oieppwr

        Kaikki elämisen äänet tuovat turvallisuutta ja sitä oikeata elämää. On kurjaa asua yksin, ellei sitten ole ns. yksinasuja-tyyppi. Ihminen haluaa ja kaipaa seuraa jokapäiväiseen elämään, myös töistä kotiin tultua. Eräs henkilö, jolta kuoli koira osti uuden, koska hänen mielestään oli kurja tulla kotiin, kun ei edes koira odottanut...Tällä ihmisellä ei sentään kovin pitkä työpäivä ole. Yksi toinen tuttavani taas sanoi, että ainoa joka ottaa iloisena vastaan töistä kotiin tultua on koira...no, se koirista siis...eiväthän ne kyllä oikein kerrostaloon sovi odottelemaan, ainakaan aina...Äitini taas tapasi sanoa, että parasta aikaa olivat ne ns. työntäyteiset vuodet, se tuntui elämältä.


    • Tiesän tunteen ja pää pystyyn etiäppäin! Rohkeasti tutustumaan uusiin seikkailuihin ja uusiin ihmisiin! Minäkin tein niin ja nyt minulla on kavereita!

    • Yksin ei yksinäinen

      Ap.
      Sinä olet fiksu kaveri. Olet huomannut, että kotona oli muita ihmisiä, vanhempasi.
      Olit tottunut kertomaan sitä sun tätä päivän tapahtumista ja monista muistakin asioista heille sitä mukaa, kun asiat mieleesi tulivat. Nyt on toisin. Siitä tulee helposti yksinäisyyden tuntu.

      Yksin muuttaminen ei tarkoita sitä, että pitäisi olla koko ajan yksin. Sinä voit edelleen käydä vanhempiesi luona ja soittaa heille. Löydät itsellesi ja heille sopivan rytmin, joka jopa vaihtelee tilanteiden mukaan. Yksinäisyyttä on lupa tuntea. Voit sanoa heillekin, että on outoa, kun ei heti koulusta/töistä tullessa voi kertoa asioita jollekin tms. Sehän pitää paikkansa ja antaa arvon vanhemmillesi kuuntelijoina.

      Vähitellen totut siihen, että sinun pitää olla itse aktiivinen, kun haluat jutella jonkun kanssa. On soitettava tai mentävä käymään tai kutsuttava kylään. Pari sanaa rapuissa vastaan tulevalle naapurille voi olla ensiaskel pois yksinäisyydestä. Nyt on hyvä aika myös aloittaa joku uusi harrastus, josta saa uusia kavereita. Ainakin saa vähän uuta ajateltavaa.

      Yksinäisyys ei tapa, kun siihen ei jää kiinni. Yksin voi tehdä myös monta kivaa asiaa.

      Varmaan jokainen, joka muuttaa yksin asumaan, huomaa muutoksen. Eri asia on se, mitä sitten tekee. Jos jää odottamaan, että ovikello soi, voi joutua odottamaan kauan.

      Yksin oleminen on kivaa, kun on sen asenteen löytänyt.

    • Home alone:

      On hyvä, että muutit omaan asuntoon. Pieni itsetutkiskelu on joskus paikallaan, ennenkuin esim. lähtee suhteeseen. Yksin olemiseen oppii ja siitä oppii jopa tykkäämään! Suhteessakin sitten tarvitsee omaa aikaa, kannattaa ottaa!

      Komppaan tuota edellista dfoi-kirjoittajaa. Lisään siihen vielä, että yksinäisyys ajaa myös uusiin harrastuksiin!

      Onnea ja tsemppiä!

      cooll

    • kyllä se siitä

      Kannattaa tehdä päiväjärjestys. Työ tai opiskelu joissa seuraa riittää, ota kontaktia naapureihin joista on ainakin vähän juttuseuraa, hanki muutama harrastus illoiksi ja mielellään sellainen joista voi löytää juttukaveria, viikonloput voi käydä sukuloimassa myös siellä vanhempien ja kenties sisarusten luona. Kutsu kavereita kylään, laita vaikka ruokaa. Jos tuntuu tyhjältä ja osaat, sinulla on tarpeeksi varaa ja jaksat, voit hankkia esim. koiran jos pidät eläimistä. Tietenkin kannattaa alkaa katselemaan vastakkaista sukupuolta myös sillä silmällä ja napata sellainen, joka pitää samoista asioista ja elää suunnilleen samaan tapaan kuin sinä itsekin.

    • Sami Koivuneva

      Eherottomasti, chill out

    • Jos haluat tutustua mukaviin nuoriin - käy jossakin seurakunnassa, vaikka helluntailaisessa. Muista kuitenkin käydä jossakin nuortenillassa. Sieltä löytyy kivaa väkeä. :)

      • uskonto mäkeen

        Shhhhh


      • uskonto mäkeen kirjoitti:

        Shhhhh

        Kuittaan yhden asian tän kaverin kanssa: "Uskonto mäkeen." Se mitä seurakunnassa tapahtuu, on kaikkea muuta kuin uskonnon harjoittamista. Siellä luodaan suhde Jumalaan. Uskonnollisuus on kaikkea muuta kuin hyvää.


      • one dance
        pastorin_poika kirjoitti:

        Kuittaan yhden asian tän kaverin kanssa: "Uskonto mäkeen." Se mitä seurakunnassa tapahtuu, on kaikkea muuta kuin uskonnon harjoittamista. Siellä luodaan suhde Jumalaan. Uskonnollisuus on kaikkea muuta kuin hyvää.

        Voisi olla ihan hyvä vaihtoehto kenelle tahansa. Tunnen myös uskiksia ja ole kirkossa itsekkin.

        Oma olemäni on kuitenkin toisenlaista. En ryyppää mutta tanssin ja laulan ja nauran .... tykkään musiikista ja liikkumisesta sen mukaan. Siis lavoille tanssimaan on mottoni ollut aina. Se on elämää.


      • shglknlglmmgnxxöl
        pastorin_poika kirjoitti:

        Kuittaan yhden asian tän kaverin kanssa: "Uskonto mäkeen." Se mitä seurakunnassa tapahtuu, on kaikkea muuta kuin uskonnon harjoittamista. Siellä luodaan suhde Jumalaan. Uskonnollisuus on kaikkea muuta kuin hyvää.

        No nyt en kyllä älynnyt. Muuta kuin uskonnon harjoittamista---luodaan suhde Jumalaan. Eikös se suhteen luominen Jumalaan juuri ole ihan syvintä mahdollista uskonnon harjoittamista?


      • shglknlglmmgnxxöl kirjoitti:

        No nyt en kyllä älynnyt. Muuta kuin uskonnon harjoittamista---luodaan suhde Jumalaan. Eikös se suhteen luominen Jumalaan juuri ole ihan syvintä mahdollista uskonnon harjoittamista?

        "Eikös se suhteen luominen Jumalaan juuri ole ihan syvintä mahdollista uskonnon harjoittamista?"

        Kai sinä voit pukea asian niin kuin haluat. Mutta minä puhuinkin "uskonnollisuudesta". Ja se on sitä, että tehdään tiettyjen kaavojen mukaan asioita, uskomalla että siinä olisi jotakin hyötyä. Mutta kun ei ole. Pelkkien kaavojen mukaan meneminen, ilman, että sydän on siinä mukana, se on uskonnollisuutta. Raamatussa ehkä paras esimerkki tällaisesta on fariseukset, joista Jeesus sanoi aika ankaraan sävyyn opetuslapsilleen:

        (Evankeliumi Matteuksen mukaan 5:20 - "Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.")

        Toisin sanoen - jos on uskonnollinen, muttei uskova, joka luo suhteen Jumalan kanssa, ei täytä taivaaseen pääsemisen kriteerejä.


      • Joulupukin tytär
        pastorin_poika kirjoitti:

        "Eikös se suhteen luominen Jumalaan juuri ole ihan syvintä mahdollista uskonnon harjoittamista?"

        Kai sinä voit pukea asian niin kuin haluat. Mutta minä puhuinkin "uskonnollisuudesta". Ja se on sitä, että tehdään tiettyjen kaavojen mukaan asioita, uskomalla että siinä olisi jotakin hyötyä. Mutta kun ei ole. Pelkkien kaavojen mukaan meneminen, ilman, että sydän on siinä mukana, se on uskonnollisuutta. Raamatussa ehkä paras esimerkki tällaisesta on fariseukset, joista Jeesus sanoi aika ankaraan sävyyn opetuslapsilleen:

        (Evankeliumi Matteuksen mukaan 5:20 - "Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.")

        Toisin sanoen - jos on uskonnollinen, muttei uskova, joka luo suhteen Jumalan kanssa, ei täytä taivaaseen pääsemisen kriteerejä.

        Luuletko sinä tosiaan tietäväsi, että kuka pääsee taivaaseen? Taivaskriteerit on sulla mielestäsi hallussa, kun isikin on Jessellä duunissa.

        Muuten vinkkinä, mitään taivasta ei ole. Sinua on huijattu. :(


    • yksin tai kaksin

      Samoja fiiliksiä. Ja ihan ymmärrettäviä ja hyvin tavallisia tuntemuksia tuossa uudessa tilanteessa. Kaikki, tai melkein kaikki itsenäistymme jossain vaiheessa ja tulee kasvukipuja siitäkin huolimatta, että olemme jo aikuisia. En kehtaa sanoa minkä ikäinen olin kun muutin asumaan pois vanhempieni luota (olin melko iäkäs). Fiilis oli tosi yksinäinen, koska minulla ei ollut ystäviä, paikkakunta oli vieras, mutta - niin, en tiedä tilannettasi muuten, opiskeletko vai käytkö työssä vai jotakin muuta - minulla oli opinnot ja työ samanaikaisesti, jotka veivät kokolailla energiaani. Muutama vuosi meni melkeinpä siten, että kävin vain asunnollani nukkumassa. Kävin vanhempieni luona usein 200 km päässä melkein joka viikonloppu. SItten tapasin mukavan miehen, jonka kanssa menimme lyhyen seurustelun jälkeen naimisiin ja muutimme yhteen. Oikeastaan vasta silloin minusta tuntui, että olin jälleen "kotona". En missään tapauksesas tarkoita väittää, etteikö yksinasuva ihminen asuisi "kotona". Koti on se, missä paikka on, oli perhettä tai ei, mutta minä koin niin, että koti oli se missä asuin vanhempieni kanssa ja sitten koti se minkä perustin mieheni kanssa, vaikka meille ei siunaantunutkaan lapsia. Mutta silti.

      Kyllä se siitä. Harrastuksia on hyvä olla. Ja on paljon asioita joita voi tehdä myös yksin. Ei tarvitse olla isoa laumaa ympärillä. Mutta kukin tyylillään.

      Mutta se pääpontti asiassa on se, että tuntemuksesi ovat erittäin tuttuja meille kaikille. Kyllä se olo siitä helpottuu. Ihan varmasti. Tavalla tai toisella.

      Hyvä, että välit vanhempiin on kunnossa. Me tulemme aina olemaan "lapsia" vanhempiemme näkökulmasta.

    • asdafafo442345

      Oletko töissä tai opiskeletko?

      Vai oletko yksin kaikki päivät kotona?

      Itse kun muutin yksin asumaan pois vanhempien luota ensimmäistä kertaa melko pian armeijan jälkeen, olin jo työelämässä mukana.

      Ei tuntunut yhtään yksinäiseltä olla iltoja yksin kotona töiden jälkeen....

    • setämiess

      Miten se meni niiinkuin omasta mielestä ?

    • Päätös yksinäisyydes

      Hai onhan köyhällä ystäviä. On kirppui satiaisia toukkii lutikoi kärpäsiä hyttysii hiiruloita ja täitä. Ei voi olla koskaan yksin vaikka joskus niin haluaisikin.

    • skype

      Kirjoittele vanhempiesi kanssa Skypessä. Minä teen niin poikani kanssa. Joku päivä kirjoitellaan enemmän ja joku toinen päivä taas vähemmän. Voisiko olla teidän juttu? Huumoria viesteihin hymiöiden kera :)

      • ihana lapsi

        Minä taas soittelen pojalleni ja hän käy mulla syömässä kuukausittain. Hänellä on tyttöystävä ja olen jäänyt siksi kakkoseksi ;)) Tyttö on ihan kiva ja käy myös täällä silloin tällöin.

        Pitää vissiin hommata itsellenikin miesystävä. Olen vain pikkusen ronkeli ja tottunut jo olemaan yksin parisen vuotta. Toki minulla on ystävia vaikka miten paljon ja ihailijoitakin koska tapaan harrastuksissani paljon miehiä.
        Elämä on.
        Olen tyytyväinen kuitenkin että poikani pärjää elämässään erittäin hienosti.


    • mentori

      Muutin intin jälkeen omaan asuntoon ja kokemukseni oli seuraavanlainen:

      Aivan mahtavaa! Kavereita tuli käymään ja ei tarvinnut olla hipihiljaa myöhään ilalla, kuten vanhempien luona asuessa! Ei joutunut enää täysin äänettömästi panemaankaan :D Yökerhosta naisia mukaan viikonloppuisin, panna heitä koko yö, nukkua seuraavana päivänä pitkälle iltapäivään ilman, että kukaan kyseenalaistaisi sitä touhua tai olisi sanomassa "nyt ylös jo sieltä sängystä, kello on neljä iltapäivällä!" :D Niitä naisia ja kavereita oli paljon kivempi kutsua sinne omaan asuntoon, kuin jonnekin isän ja äidin luokse pieneen omaan huoneeseen olemaan hiljaa, että vanhemmat saa nukuttua seinän takana :) Arkisin työpäivän jälkeen oli kiva tulla hiljaiseen ja rauhalliseen omaan asuntoon elpymään ja laittaa vaikka pornofilmi pyörimään, jos siltä tuntui. Tapasinkin monesti työpäivän jälkeen istua sohvalle syömään, laittaa pornoa pyörimään telkkarista, syömisen jälkeen tumputtaa ja mennä hyvillä mielin neljän tunnin päikkäreille lopuksi. Päikkäreiden jälkeen oli mukavasti virtaa viikollakin valvoa myöhään, treenata, käydä baarissa tai notkua jossakin kavereiden kanssa, vaikka piti aamulla herätä töihin! Ihan mahtavaa aikaa olla nuori, tulla ja mennä miten huvittaa jne. ilman, että olisi jotakin hauskanpitoa rajoittavia tekijöitä kuten oli vielä vanhempien luona asuessa. Kyllä mulla nyt oli ihan hauskaa silloinkin, kun asuin vielä vanhempien luona, mutta siellä oli heidän säännöt joita piti edes yrittää hieman kunnioittaa, eikä möykätä ja kiljuttaa tyttöjä pitkin öitä siellä, kun vanhemmat ja nuoremmat sisarukset yrittää nukkua seinän takana :D

      Olihan siinä joitakin asioita, jotka saattoivat olla helpompia kun asuin vielä vanhemmilla, kuten esim. että ruokaa oli aina varmasti pöydässä. Kunnon äidin laittamaa kotiruokaa, eikä mitään eines- tai mättöpaskaa. Mutta ei se ruokailukaan mikään ongelma mulle ollut, viikolla yksi kunnon ateria tuli aina työpaikan ruokalassa päivisin ja kotona sitten söi mitä jaksoi laittaa. Jos ei jaksanut kotona väsätä mitään, niin takki niskaa ja grillille/pizzalle/mäkkäriin jne., ei ne mättösafkat muhun nuorena tarttunut, kun treenasin ja urheilin paljon.
      On tietysti muutamia muitakin pikkuasioita, jotka on sitten täysin omilla harteilla, kun yksin asuu, mutta ne on ihan perusasioita elämässä, että ei niihin voi kenenkään pää hajota oikeasti (esim. siivous, pyykinpesu ym.).

      Kaiken kaikkiaan minulla oli erittäin kivaa aikaa asua yksin ensimmäisessä omassa asunnossani! Tein siitä ajasta kivan itselleni, eikä tullut edes mieleenkään lukkiutua pelkästään sinne asuntooni nyyhkyttämään yksinäisyyttäni ja jotakin "minulla ei ole yhtään ystävää", "baarit eivät ole minua varten", "ottaisinko kissan kaveriksi?" :D

      Kaverit ja ihmis-suhteet on ihmiselle erittäin tärkeä juttu. Nuorena niitä kavereita saa helpommin, kuin vanhana. Osa kaverisuhteista solmitaan lapsena jo ja ne parhaassa tapauksessa kantavat läpi elämän. Myös töistä, harrastuksista ja jopa baareista saa uusia kavereita etenkin nuorena, kun monellakaan ei ole vielä perhettä rasitteena sosiaaliselle elämälle. Suuri virhe nuorella ihmisellä on lukkiutua omaan kotiinsa pelkästään tietokoneen äärelle ja lopulta ahdistua omaan itseaiheutettuun yksinäisyytensä. Nuorena pitää mennä sinne missä on muitakin ihmisiä, saada suunsa auki ja nauttia sosiaalisuudesta, sillä jos noin ei tee niin se kääntyy lopulta itseänsä vastaan.

      • teretulemastallinaa

        ei se käänny ketään muuta kuin sinua vastaan. ymmärräthän että ihmiset ovat erilaisia eikä kaikki kiinnosta samat asiat kuin sinua?


      • mentori
        teretulemastallinaa kirjoitti:

        ei se käänny ketään muuta kuin sinua vastaan. ymmärräthän että ihmiset ovat erilaisia eikä kaikki kiinnosta samat asiat kuin sinua?

        no ketjun aloittajaa vastaan se ainakin on kääntynyt, jolle tuo postaukseni oli suunnattu pääasiassa. Että kyllä se näköjään kääntyy muitakin vastaan...


      • muitelen
        mentori kirjoitti:

        no ketjun aloittajaa vastaan se ainakin on kääntynyt, jolle tuo postaukseni oli suunnattu pääasiassa. Että kyllä se näköjään kääntyy muitakin vastaan...

        mentorilla on ollut hauska ja mielenkiintoinen nuoruus. itse pidin samanlailla hauskaa nuorena naisena. panin kyllä vähemmän.
        minusta oli hauskaa kerätä iso liuta jätkiä ympärillleni tansseissa ja ravintoloissa ja sitten häipyä.

        hauskinta oli saada ne parhaimmat miehet muiden nenänedestä ...

        suoritin kuitenkin AMK tutkinnon ja sain hyvän työpaikankin siinä sivussa ja kelpuutin yhden miehenkin sitten aikoinaan alttarille ...

        kevyttä ja hauskaa nuoren naisen elämää ... ha ha


      • smokealldayeveryday
        mentori kirjoitti:

        no ketjun aloittajaa vastaan se ainakin on kääntynyt, jolle tuo postaukseni oli suunnattu pääasiassa. Että kyllä se näköjään kääntyy muitakin vastaan...

        mielestäni ketjun aloittajaa vastaan ei ole kääntynyt se että hän ei ole tehnyt niinkuin muut tekevät, vaan se että hän ei ole löytänyt omaa juttuaan. voihan se juttu toki olla sama kuin sullakin koska sopeutuminen massaan tuo tiettyä helppoutta elämään


      • mentori
        smokealldayeveryday kirjoitti:

        mielestäni ketjun aloittajaa vastaan ei ole kääntynyt se että hän ei ole tehnyt niinkuin muut tekevät, vaan se että hän ei ole löytänyt omaa juttuaan. voihan se juttu toki olla sama kuin sullakin koska sopeutuminen massaan tuo tiettyä helppoutta elämään

        ketjun aloittaja kirjoitti: "Olen selvästi liikaa tukeutunut vanhempiini", "Tässä vaiheessa tajuaa, miten tärkeää olisi omata kaveripiiri". Eli totesi itsekin, että epäsosiaalisuus muiden kuin omien vanhempien kanssa on huono juttu.

        Jos masaan sopeutuminen tekee ihmisen iloiseksi ja yksin ilman kavereita kotona masentelu ja nyyhkyttäminen surulliseksi, niin eikö luulis olevan aika helppo valinta kumpaa lähtee tavoittelemaan :D

        Jos joku nauttii yksinäisen suden elämästä, niin se kernaasti hänelle suotakoon tietysti. Esim. mä olisin ollut nuorena yksin itseni kanssa pelkästään, jos olisin siitä nauttinut. Ja olinhan mä tietysti välillä yksinkin ja sekin oli ihan kivaa. Ei mulla mitään pakonomaista tarvetta ollut 24/7 olla jonkun ihmisen seurassa ja varmaan vuorokaudesta suurimman ajan olinkin yksin kotona, ainakin arkena (yleensä yöllä nyt kuitenkin tuli nukuttua yksin ja ne neljän tunnin päikkärit ym. tumputtamiset töiden jälkeen iltapäivisin :D). Kun olin yksin niin ei mulle iskenyt mikään pakokauhu ja olisin alkanut ahdistuneena soittelemaan "hätähuutoja" kavereille :D Mä pelalin pleikkapelejä ja potkin seiniin reikiä, jos pelit meni huonosti :D Katselin leffoja ja maksin sohvalla tekemättä mitään, katselin pornoa jos huvitti ja otin muutenkin rennosti, ilman mitään paniikkia suuntaan tai toiseen.

        Ja jos tuo kaikki oli jotakin "massaan sopeutumista" niin mulle se oli juuri oikea vaihtoehto. Mulla oli kivaa! :D


      • mementomori
        mentori kirjoitti:

        ketjun aloittaja kirjoitti: "Olen selvästi liikaa tukeutunut vanhempiini", "Tässä vaiheessa tajuaa, miten tärkeää olisi omata kaveripiiri". Eli totesi itsekin, että epäsosiaalisuus muiden kuin omien vanhempien kanssa on huono juttu.

        Jos masaan sopeutuminen tekee ihmisen iloiseksi ja yksin ilman kavereita kotona masentelu ja nyyhkyttäminen surulliseksi, niin eikö luulis olevan aika helppo valinta kumpaa lähtee tavoittelemaan :D

        Jos joku nauttii yksinäisen suden elämästä, niin se kernaasti hänelle suotakoon tietysti. Esim. mä olisin ollut nuorena yksin itseni kanssa pelkästään, jos olisin siitä nauttinut. Ja olinhan mä tietysti välillä yksinkin ja sekin oli ihan kivaa. Ei mulla mitään pakonomaista tarvetta ollut 24/7 olla jonkun ihmisen seurassa ja varmaan vuorokaudesta suurimman ajan olinkin yksin kotona, ainakin arkena (yleensä yöllä nyt kuitenkin tuli nukuttua yksin ja ne neljän tunnin päikkärit ym. tumputtamiset töiden jälkeen iltapäivisin :D). Kun olin yksin niin ei mulle iskenyt mikään pakokauhu ja olisin alkanut ahdistuneena soittelemaan "hätähuutoja" kavereille :D Mä pelalin pleikkapelejä ja potkin seiniin reikiä, jos pelit meni huonosti :D Katselin leffoja ja maksin sohvalla tekemättä mitään, katselin pornoa jos huvitti ja otin muutenkin rennosti, ilman mitään paniikkia suuntaan tai toiseen.

        Ja jos tuo kaikki oli jotakin "massaan sopeutumista" niin mulle se oli juuri oikea vaihtoehto. Mulla oli kivaa! :D

        eli toisin sanoen, kyllä se maailma siitä iän myötä avartuu, vai mitä sanoo mentori?


      • mentori
        mementomori kirjoitti:

        eli toisin sanoen, kyllä se maailma siitä iän myötä avartuu, vai mitä sanoo mentori?

        mentori sanoo että: huonosti se avartuu, jos jää kotiin lukkojen taakse yksin nyyhkyttämään yksinäisyyttään. Ulos sieltä kämpästä ihmisten ilmoille etsimään niitä ystävyys-suhteita ja harrastamaan kaikenlaista! :D

        Mentori sanoo myös että: Vanhempien pitää tajuta sen oman lapsensa parhaaksi ajaa se nuori aikuinen mailmalle oppimaan miten tullaan toimeen ilman äidin ja iskän holhoamista. Paha virhe on antaa sen lapsensa vanhoille päiville asti asua siellä vanhempiensa vintillä, siinä jää mailma avartumatta.


      • mementomori
        mentori kirjoitti:

        mentori sanoo että: huonosti se avartuu, jos jää kotiin lukkojen taakse yksin nyyhkyttämään yksinäisyyttään. Ulos sieltä kämpästä ihmisten ilmoille etsimään niitä ystävyys-suhteita ja harrastamaan kaikenlaista! :D

        Mentori sanoo myös että: Vanhempien pitää tajuta sen oman lapsensa parhaaksi ajaa se nuori aikuinen mailmalle oppimaan miten tullaan toimeen ilman äidin ja iskän holhoamista. Paha virhe on antaa sen lapsensa vanhoille päiville asti asua siellä vanhempiensa vintillä, siinä jää mailma avartumatta.

        mietitään sellanen tilanne jossa sun oma lapsi on siinä iässä että ajat sen maailmalle oppimaan tulemaan toimeen omillaan.mutta kuinka ollakkaan kaikki ei mene niinkuin satukirjassa. lapsesi on saattanut olla kiusattu jonkun asian takia tai muuten vain herkempi ihminen. ajat hänet jokatapauksessa kotoa pois roikkumasta että hän oppisi muun maailman tavoille. hän kokee olonsa syrjäytyneeksi kun hänet on ajettu pois ja löytääkin samankaltaisensa kaveripiirin josta mukaan tulee päihteidenkäyttö yms pahat tavat..
        oliko tässä tarinassa joku opetus? avartuuko lapsen maailma?


      • mentori
        mementomori kirjoitti:

        mietitään sellanen tilanne jossa sun oma lapsi on siinä iässä että ajat sen maailmalle oppimaan tulemaan toimeen omillaan.mutta kuinka ollakkaan kaikki ei mene niinkuin satukirjassa. lapsesi on saattanut olla kiusattu jonkun asian takia tai muuten vain herkempi ihminen. ajat hänet jokatapauksessa kotoa pois roikkumasta että hän oppisi muun maailman tavoille. hän kokee olonsa syrjäytyneeksi kun hänet on ajettu pois ja löytääkin samankaltaisensa kaveripiirin josta mukaan tulee päihteidenkäyttö yms pahat tavat..
        oliko tässä tarinassa joku opetus? avartuuko lapsen maailma?

        ei tossa sun tarinassa ollut mitään järkevää opetusta. Tokihan sille omalle lapselle pitää tehdä selväksi, että on tervetullut takaisin vanhempiensa luokse, jos asiat kääntyvät huonoon suuntaan jne., mutta eihän sitä lasta nyt kaikenvaralta aleta pitämään kotona vanhoille päiville asti, että ei vaan satu mitään pahaa elämässä :O

        Terve harkinta on suotavaa myös tässä kuten monessa muussakin asiassa. Eli jos sun lapsesi on vammainen, kiusattu, sokea tai vaikka kaksineuvoinen, niin toki edetään tilanteen vaatimalla tavalla.

        Tähdennetään tähän vielä, että heikommillakin hoksottimilla tajuaa :D Kun se oma lapsi ajetaan tai vaikka nyt rohkaistaan (lievempi termi, että ei kuulosta niin kylmältä ja takerruta ainakaan siihen :D ) asumaan omillaan, niin eihän se nyt tarkoita että kyseessä on joku totaalinen ero omista vanhemmista, vaan terveen ajattelutavan omaavat vanhemmat ovat vain puhelinsoiton päässä ja tietysti se oma lapsi on aina tervetullut käymään vanhempiensa luona jne.

        Ja edelleen: Paha virhe on antaa lapsensa asua vanhoille päiville asti vanhempien vintillä, siinä jää mailma avartumatta.

        Mutta hieno juttu on että sinä voit pitää omat lapsesi kotonasi vaikka omaan kuolemaasi saakka ja siitä eteenpäinkin! :D


      • mementomori
        mentori kirjoitti:

        ei tossa sun tarinassa ollut mitään järkevää opetusta. Tokihan sille omalle lapselle pitää tehdä selväksi, että on tervetullut takaisin vanhempiensa luokse, jos asiat kääntyvät huonoon suuntaan jne., mutta eihän sitä lasta nyt kaikenvaralta aleta pitämään kotona vanhoille päiville asti, että ei vaan satu mitään pahaa elämässä :O

        Terve harkinta on suotavaa myös tässä kuten monessa muussakin asiassa. Eli jos sun lapsesi on vammainen, kiusattu, sokea tai vaikka kaksineuvoinen, niin toki edetään tilanteen vaatimalla tavalla.

        Tähdennetään tähän vielä, että heikommillakin hoksottimilla tajuaa :D Kun se oma lapsi ajetaan tai vaikka nyt rohkaistaan (lievempi termi, että ei kuulosta niin kylmältä ja takerruta ainakaan siihen :D ) asumaan omillaan, niin eihän se nyt tarkoita että kyseessä on joku totaalinen ero omista vanhemmista, vaan terveen ajattelutavan omaavat vanhemmat ovat vain puhelinsoiton päässä ja tietysti se oma lapsi on aina tervetullut käymään vanhempiensa luona jne.

        Ja edelleen: Paha virhe on antaa lapsensa asua vanhoille päiville asti vanhempien vintillä, siinä jää mailma avartumatta.

        Mutta hieno juttu on että sinä voit pitää omat lapsesi kotonasi vaikka omaan kuolemaasi saakka ja siitä eteenpäinkin! :D

        tossa tarinassa oli opetus, jonka sä itse selitit viestissäsi omalla tavallasi, koska et pysty käsittämään muuta tapaa, kuin oman tapasi.
        mut eipä tässä mitää...kaikkee hyvää sulle jatkossa


      • mentori
        mementomori kirjoitti:

        tossa tarinassa oli opetus, jonka sä itse selitit viestissäsi omalla tavallasi, koska et pysty käsittämään muuta tapaa, kuin oman tapasi.
        mut eipä tässä mitää...kaikkee hyvää sulle jatkossa

        mun tarinassa oli opetusta ja neuvoja, kuten oli mulla tarkoituskin. Sun viesteissä ei ollut mitään opetusta, vaan pelkkää kyseenalaistamista minun näkemyksiäni kohtaan! :D


      • 16+2
        mementomori kirjoitti:

        mietitään sellanen tilanne jossa sun oma lapsi on siinä iässä että ajat sen maailmalle oppimaan tulemaan toimeen omillaan.mutta kuinka ollakkaan kaikki ei mene niinkuin satukirjassa. lapsesi on saattanut olla kiusattu jonkun asian takia tai muuten vain herkempi ihminen. ajat hänet jokatapauksessa kotoa pois roikkumasta että hän oppisi muun maailman tavoille. hän kokee olonsa syrjäytyneeksi kun hänet on ajettu pois ja löytääkin samankaltaisensa kaveripiirin josta mukaan tulee päihteidenkäyttö yms pahat tavat..
        oliko tässä tarinassa joku opetus? avartuuko lapsen maailma?

        Juuri tälle vuosia todella pahasti koulukiusatulle oli todella tärkeää päästä pois kotoa ja ihan uusiin ympyröihin hankkimaan kavereita, ihmissuhteita ja itsenäistymään. Tiedostin sen itsekin, että olin kuin umpiossa ja elämä oli vähällä jäädä elämättä.
        Äiti olisi halunnut pitää ainokaisensa kotona vaikka ikuisesti, mutta halusin itse todella kovasti ja nopeasti pois syrjäytymisuhan alta, kun lukiossa sain vähän "päätä auki". Lähdinkin siis vuodeksi yli 600 kilometrin päähän kansanopistoon asumaan ja opiskelemaan, ja elämään muiden samanhenkisten ihmisten kanssa.
        Siitä se maailma lähti vihdoinkin avautumaan.

        Pahin karhunpalvelus jonka vanhemmat voivat tehdä on pitää lapsensa kotona aina. Se tappaa sielun, syrjäyttää ja masentaa. Kahlil Gibran kirjoitti "Profeetassa": "Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne... Te olette jousia, joista teidän lapsenne ammutaan elävinä nuolina maailmaan."


      • Hui Hai ja rommia!!!

        Mättösyömistä ,baareja ja seksiä....näyttääpi olevan terveellä pohjalla tuo sinunkin yksin asumisesi,mutta kukin tietysti tavallaan!!!!!!!!!!!!Toivotaan,että tuolla menolla pääsi kestää ja rahapussisi myös!Kyllä ystäviä saa joka ikäisenä,eikä nekään aina baareista löydy ne parhaimmat.


    • solu-/alivuokralla

      Se on tämän nykyisen yhteiskunnan kehityksen tulos, että halutaan asua yksin, vaikkei siivet vielä kantaisikaan. Kimppakämppiä kun ei nykyajan ihmiset tykkää harrastaa.
      Hanki jokin hyvä ryhmäharrastus, jonka kautta voit tutustua samnahenkisiin ihmisiin.
      Jos olet taiteellinen, niin löytyy maalaus- ja piirustuskursseja, ryhmäjumppaa tai muuta liikuntaa, musiikkia, tanssia ym. Hae harrastus, josta todella pidät, niin saat joko paljon tai vähän hyviä kavereita/ystäviä.

      Ennen ei ollut monellakaan maassamme tuota ongelmaa, kun asuttiin joko alivuokraiskämpissä tai soluasunnoissa, niin aina oli joku, jonka kanssa vaihtaa mielipiteitä tai mennä vaikka lenkille, leffaan ja jopa tansseihin.
      Pääasia, kun et jumitu kämppääsi yksin tietoteknisten laitteiden kanssa, koska niistä ei tule henkiystäviä ja puhekumppania.
      Niin, tai ota joku kämppis...

    • Voin paljastaa salaisuuden Ihminen on aina yksin. Yksin tänne tullaan, yksin täältä lähdetään. Kuten juuri yläpuolella ehdotettin voi löytää kommunikaatiokumppaneita eri tyyppisen harrastustoiminnan tms kautta. Joskus on terveellistäkin olla yksin. Tuossa tilanteessa saattaa helposti haksahtaa seuraan kuin seuraan, mutta kannattaa miettiä näitä juttuja etukäteen, ettei mene juurettomasti sinne minne nenä näyttää. Eikä sido itseään itsetarkoituksellisesti mihinkään. Jos hyvä kumppani tms löytyy mikä ettei. Tuossa tilanteessa tyyppien, vaikka mukavien, on helppoa käyttää hyväkseen yksinäisyyttä potevaa henkilöä ja hivuttautua salavihkaa siivelle. Ei siinä mitään, jos homma toimii molemmin päin, mutta merkit kannattaa opetella tuntemaan ja sopia pelisäännöistä. Mieti, mikä sinua todella kiinnostaa. Jotkut ovat löytäneet hyviä juttukumppaneita esim Agricolan Tuomasmessun jälkeisistä kahvituokioista, jotkut urheilullisista, jotkut tiede ym kulttuuririennoista, työväenopistosta, erilaisista harrastus-, ja avustustoiminnoista. Musiikkikin voi yhdistää. jne jne. Lykkyä! Kyllä se siitä.

    • vanhemmat on

      Aluksi voit kysyä vanhemmiltasi, voitko mennä viikonlopuiksi heidän luoksensa. Tai vaikka joka toinen viikonloppu. Kun alkaa tulla kavereita, voi heidän kanssaan viettää aikaa viikonloppuinakin ja harventaa käyntejä vanhempien luona. Näin alat itsenäistyä pikkuhilaa.

      Itsenäistyminen ei tarkoita sitä, ettetkö voi olla vanhempiesi kanssa vaikka kuukausittain tai useamminkin tekemisissä. On hyvä että huomaat miten vanhemmistasi on ollut seuraa ja tukea. Älä unohda heiti. On hienoa että on vanhemmat joita voi kaivata.

      Voit myös käydä auttamassa vanhempiasi, jos tarvivat jotain apua jossain puuhassa.

    • leelooluulaa

      silloin joskus aikoinani kun muutin yksin ajattelin, että nyt näytän närhen munat ja samaan syssyyn tuumasin että apua ärpele en hae mihinkään asiaan, pärjäsin kanssa, mutta niin hiton kaukana kaikista, yksinäisyyden aalto kanssa pyyhki ylitseni. Oli kertakaikkiaan pakko vaan lähteä muualle himasta. Siinä menee oma aikansa totutteluun, jossain vaiheessa tuli netti kuvioihin ja suomi24 chat, se oli jonkin sortin henkireikä, tietokone pelit oli myös kuvioissa, niihin sai upotettua kaikki maailman murheet kun sellaisia oli, sitä kertakaikkiaan unohti kaiken. Jos sinulla on samanhenkisiä ihmisiä, vietä ihmeessä heidän kanssaan aikaayk, mene tapaamaan heitä tai kutsu kylään, minulla ei ollut siihen aikaan samanhenkisiä ihmisiä, oli useimmiten ajatuksineni yksin.

      • ...........

        sulla on leeloo niin mahdoton luonne, että siksi joudut olemaan pääasiassa yksin aina :D Tietokone on sun paras kaveri!


      • jeressss
        ........... kirjoitti:

        sulla on leeloo niin mahdoton luonne, että siksi joudut olemaan pääasiassa yksin aina :D Tietokone on sun paras kaveri!

        siitä sai akka perkel kuulla! Ei taida ignoret toimia täällä bbbbbaaahahhahahhah!


    • egeggd

      Olen jo 40 vee mies mutta asun nyt yksin kun erosin.
      Olisi kiva jutella naisen kanssa ja jakaa asioita mutta nyt on näin.
      Ei siis ole iästä kiinni jos tuntee yksinäisyyttä varsinkin jos on aiemmin ollut ihmisiä ympärillä.Baarista on vaikea kavereita löytää.

    • yksin elämässä usein

      MOI
      Silloin kun itse olin kotoa lähtenyt ja yksin yksiössäni. Lähimmät kaverit seurusteli niin opiskelin iltakoulussa, tein kahta työtä ja kävin tansseissa yksin. Myös paljon näyttelyitä, leffoja, ja eri tapahtumia edullisiakin löytyy. kun jaksaa lähteä. pitää pakottaa itseä johonkin, ettei masennu. Kahvilat ja ihmisten pariin avoimin mielin.
      Ei tarvii olla kummonen tapahtuma, jo ulkoilu piristää. Ja ainahan voi netin kautta ym sos. median kautta jakaa ajatuksia. jos rohkeus riittää seurakunnatkin tarjoaa sinkku tapahtumia eri puolella suomea ym. ym. tapahtumaa ja leirejä.

    • igyl

      > Minkälaisia tunteita teillä on herättänyt muuttaa yksin asumaan ensimmäistä kertaa elämässä?

      Orpous, hämmennys ja stressi.

      > Miten sopeuduit yksin asumiseen?

      Lopulta hyvin. Ei ole ollut paljon aikaa olla yksin ja toimettomana.

      > Olen selvästi liikaa tukeutunut vanhempiini sen suhteen että en ole täysin tuntenut oloani yksinäiseksi kotona vaikka eihän se hyvä juttu ole.

      Siis mikä ei ole hyvä juttu? Miksi ajattelet että "liikaa?" Miksei vanhempien seurassa olisi hyvä olla jos se tuntuu hyvältä?

      • mentori

        kun aikuinen ihminen nyhjää liikaa ja liian vanhaksi omien vanhempien luona/kanssa, niin ei sitä opi muiden kanssa olemaankaan ja perustamaan esim. parisuhdetta. Kyllä siltä kotoa kuuluu lähteä parinkympin kieppeillä ja hankkia oma elämä. Ne vanhemmatkin pitää osata armahtaa ja eikä jäädä miksikään peräkammarin pojaksi vanhempien vintille. Sosiaalisuuden opettelu ja vastakkaiseen sukupuoleen todenteolla tutustuminen on huomattavasti vaikeampaa joskus nelikymppisenä, kuin 20 vuotiaana. Järkevät vahemmat tosin osaavat "ajaa" lapsensa opettelemaan omaa elämää kun noin 20 ikävuotta on saavutettu. On hirvittävä virhe antaa oman aikuisen lapsen olla kotona vanhoille päiville asti ja antaa hänen tottua ajatukseen, että asia tulee olemaan näin aina.


      • Tuutori69
        mentori kirjoitti:

        kun aikuinen ihminen nyhjää liikaa ja liian vanhaksi omien vanhempien luona/kanssa, niin ei sitä opi muiden kanssa olemaankaan ja perustamaan esim. parisuhdetta. Kyllä siltä kotoa kuuluu lähteä parinkympin kieppeillä ja hankkia oma elämä. Ne vanhemmatkin pitää osata armahtaa ja eikä jäädä miksikään peräkammarin pojaksi vanhempien vintille. Sosiaalisuuden opettelu ja vastakkaiseen sukupuoleen todenteolla tutustuminen on huomattavasti vaikeampaa joskus nelikymppisenä, kuin 20 vuotiaana. Järkevät vahemmat tosin osaavat "ajaa" lapsensa opettelemaan omaa elämää kun noin 20 ikävuotta on saavutettu. On hirvittävä virhe antaa oman aikuisen lapsen olla kotona vanhoille päiville asti ja antaa hänen tottua ajatukseen, että asia tulee olemaan näin aina.

        kyse ei ole siitä että asuu vanhemmilla, kyse on sosiaalisesta älystä yms...

        mies joka on älykäs yms...saa naisia parisuhteita ja mitä vaan vaikka asuisi vanhemmillaan

        mies joka ei lähde baareihin tai osaa muuten iskeä naisia ei sitä osaa vaikka asuisi yksin omassa kämpässä...

        asunnolla ei ole merkitystä

        rahalla,älyllä ja peniksen pituudella on
        nainen on vain nainen
        ei mikään robotti joka katsoo vain sitä missä mies asuu


      • 2+17
        Tuutori69 kirjoitti:

        kyse ei ole siitä että asuu vanhemmilla, kyse on sosiaalisesta älystä yms...

        mies joka on älykäs yms...saa naisia parisuhteita ja mitä vaan vaikka asuisi vanhemmillaan

        mies joka ei lähde baareihin tai osaa muuten iskeä naisia ei sitä osaa vaikka asuisi yksin omassa kämpässä...

        asunnolla ei ole merkitystä

        rahalla,älyllä ja peniksen pituudella on
        nainen on vain nainen
        ei mikään robotti joka katsoo vain sitä missä mies asuu

        Ei sitä sosiaalista älyä kehity jos nyhjää vanhempiensa nurkissa. Ja ainakin tästä naisesta olisi omituista jos vielä 25-vuotias mies/poika asuisi vanhempiensa kanssa. Miten sellaisen tyypin kanssa voisi edes harkita parisuhdetta?
        Sellainen on niin äidissään vielä kiinni, ei osaa varmaan edes pyykkiä pestä, pitäisi passata kuin piispaa pappilassa - eikä olisi kunnolla sitä rauhaakaan esimerkiksi seksiin.


    • maailmalle 16-vuotia

      Kyllä yksin on kiva asua, jos ei pelkää elämää.Kun olin avioitumisiässä n 25--30v halusin kokeilla siipieni kantavuutta. En halunnut sitoutua .Parhaat ystäväni alkoivat jo tuossa iässä erota jotka olivat menneet avioon hyvin nuorena .

      Minulla oli tuohon aikaan elämänohjeena, että vapaus on suurinta mitä omistan ja sen hinta on kallis jos joudun siitä luopumaan. Asun isossa kaupungissa ja seuraa saa aina jos ei jää yksin miettimään .Toisetkin etsii seuraa

      • Saman kokenut selvinnytk

        Kuule aloittaja ota haasteeksi tehdä parasta siitä mitä sinulla on ! Aloita siitä 16 neliöstä. Kierrä kirppukset ja SISUSTA SE IHAN HUIPPUPAIKAKSI! Kysy lupa ja maalaa se! Sitten osta yksi kerrallaan jokin tarvekalu sinne! Pari äärihelppoa kukkaa kuten anopinkieli , kirjovehka tai . Vaikkapa 3 jukkapalmua! Laita kämppä jossa olet noin pajon linnaksesi!!!! Se on sun tärkein huone nyt! Sitten ala kutsua ihmisiä sinne! Siitä se lähtee! Hanki pari ajanmukaista pukua! Perusta ihana baari :)! Et usko kuin paljon mahtuu siihen huoneeseen ! Ota jokin teema pyydä muilta apua! Asenna vaikka voikkarenkaat kattoon! Sitten keksi jotain tekemistä mikä sinun intohimot sytyttäisi!


      • Saman kokenut selvinnytk

        Kuule aloittaja ota haasteeksi tehdä parasta siitä mitä sinulla on ! Aloita siitä 16 neliöstä. Kierrä kirppukset ja SISUSTA SE IHAN HUIPPUPAIKAKSI! Kysy lupa ja maalaa se! Sitten osta yksi kerrallaan jokin tarvekalu sinne! Pari äärihelppoa kukkaa kuten anopinkieli , kirjovehka tai . Vaikkapa 3 jukkapalmua! Laita kämppä jossa olet noin pajon linnaksesi!!!! Se on sun tärkein huone nyt! Sitten ala kutsua ihmisiä sinne! Siitä se lähtee! Hanki pari ajanmukaista pukua! Perusta ihana baari :)! Et usko kuin paljon mahtuu siihen huoneeseen ! Ota jokin teema pyydä muilta apua! Asenna vaikka voikkarenkaat kattoon! Sitten keksi jotain tekemistä mikä sinun intohimot sytyttäisi!


    • suom runoilija

      V A kOSKENNIEMI. "Yksin olet sinä ihminen .Yksin synnyt ,yksin kuolet ,oot kaiken keskellä yksin .

      • kunnontyöntekijä

        Aivan. Tässä tuo upea riimittely:

        Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin,
        yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
        Askelen kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
        mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
        hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
        ihmisen, kaltaises – vierasta lämmititkin!


    • Nadjesta

      Minulla oli samat tuntemukset , kun muutin omilleni. Rupesin käymään säännöllisesti aina moikkaamassa vanhempia. Alussa ravasin pari kertaa viikossa ja sitten kävin enää kerran viikossa. Nykyisin käyn aina kun ehdin , mutta en kamalan ikävän takia , vaan vanhemmat ovat huippuja - ovat aina tukeneet ja auttaneet . Uusi harrastus auttoi myös ja sitä kautta ystävystyin kivoihin tyyppeihin ,joiden elämänkatsomus on sama kuin mulla. Nyt olen asunut pari vuotta omillani ,ja olen onnellinen. Tsemppiä !

    • minä vain

      Oikeastaan helpotuin, kun viimein muutin asumaan yksin ja tätä paratiisia en ala jakamaan Eevan kanssa.

    • WhutWhut

      Hmmm itse muutin toiselle puolelle suomea opiskelemaan.. Tämä toi mukanaan omat haasteet, sillä kyseessä on ensimmäinen oma asuntoni, joka on kaiken lisäksi yksiö. Kannustuksena voin sanoa, että tunne helpottaa kyllä. Jos olo on yksinäinen, uskalla lähteä tapaamaan uusia ihmisiä. Nopeasti (jos olet koulussa siis) tapaat uusia ihmisiä joiden kanssa tulee solmittua uusia kaverisuhteita. Se kuulumattomuuden tunne tasoittuu aika nopeasti. Pidät vain mielen avoinna ja yrität pitää sosiaalista asennetta ja toimintaa yllä. Aloita uusi harrastus jne tai käy vaikka kielikursseilla, niistäkin saa äkkiä kavereita :)

    • Aika hyvä provo. Et antanut osoitetta että kukaan pääsisi käymään täältä. Esim. minä

      • allae

        Jokainen MUUTOS elämässä - positiivinenkin - on kriisi. Morsiametkin usein itkevät..


    • Luupas

      Riippuu niin paljon luonteesta. MInä olen nyt sunut 22 vuotta yksin ja olen aivan tyytyväinen. Ja puhutaan yksinäisen joulusta, kuin jostakin kauheasta asiasta. Minä tykkään ollöa jouluna yksin niin kuin muinbakin päivinä. Mutta osaan olla kyllä seurassakin...Kaikki käy,

    • henkinen yksinäisyys

      Riippuu täysin siitä, että millainen lähipiirisi on ja löytyykö töitä yms. harrastuksia. Jos löytyy töitä, harrastuksia, kumppania, kavereita jne. niin tilanne on harvemmille mikään ongelma.

      Jos olet epäsosiaalinen luonne, mutta yksinäisyys ahdistaa, niin se ahdistaa entistä enemmän mainitussa tilanteessa.

      Tilanteesi vähättelijät eivät ole itse koskaan kohdanneet todellista yksinäisyyttä. Se iskee kasvoille kuin tuhat volttia. Kyse on henkisestä yksinäisyydestä, jossa ei ole ketään ystävää.

      • henkinen yksinäisyys

        Yksinäisyydessä on todella monia tasoja. Monet ihmiset ovat tottuneet olemaan kavereiden tai kumppanin kanssa koko ikänsä, joten heille yksinäisyys ei näy konkreettisena tilanteena.

        Toiselle paikalle muuttaminen opiskelupaikan perässäkään ei ole kovin traumaattinen kokemus (yksinäisyydestä huolimatta), koska silloin siihen on aina jokin hyvä syy jne.

        Voikin sanoa että sitä helpompi tilanteesi on mitä normaalimpi se on. Yksinäisyys ei ole suurin ongelma, jos perusasiat ovat kunnossa. Siihen ja sosiaalisuuteen tottuu.

        Vaikeassa tilanteessa seuran saanti olisi ehdoton edellytys, mutta mahdollisuudet siihen ovat heikot.


    • ikierakko

      Olen asunut 10 vuotta yksin ja aikani saan työn ohessa kulumaan pelaamalla tietokonepelejä, katsomalla leffoja, kuuntelemalla musiikkia ja käymällä salilla sekä tietysti syömällä ravintoloissa. En pystyisi edes kuvittelemaan asuvani jonkun nirppanokkadiivan kanssa (jollaisia kaikki naiset ovat) ja kavereita en tarvitse myöskään, koska ei miespuolisia kiinnosta muu kuin juopotteleminen ja edellä mainituista nirppanokista paskanjauhaminen.

      Yksin paras - nyt ja aina!

    • Ankea kokemus

      Ensimmäiset pari viikkoa tuli maattua masentuneena sohvalla. Muutin samalla näet muutin vieraaseen kaupunkiin joten totaalimuutos oli liikaa. Söin, makasin sohvalla ja katsoin elokuvakokoelmaani läpi. Vasta sitten aloin pikkuhiljaa järjestelemään paikkoja ja laittamaan tavaroita kaappeihin. Pari kk myöhemmin tuli silti kokeiltua masennuslääkkeitä.

      Toinen juttu liittyi kerrostaloasumiseen. Siittä en ole koskaan välittänyt ja omakotitalossakin on tullut asuttua. Kun muuttaa viisi vuotta vanhasta asunnosta vuonna 1962 valmistuneeseen, osittain remontoituun asuntoon niin vetäähän se mielen matalaksi. Etenkin jos pierua suuremmat äänet kuuluu.

    • N26..........

      Moikka! Mulla oli vähän samat fiilikset silloin kun muutin pois vanhempien luota. Taidat olla aika nuori, vai?

      Voisit hakea opiskelemaan ja saada sitä kautta uusia kavereita ja sisältöä elämään? Myös soluasuminen ja kimppakämpät ovat ainakin minulle olleet hyviä vaihtoehtoja yksin asumiseen (yksiössä asuin vain sen ekan vuoden ja sitten aina jonkun kämppiksen kanssa, niin että itsellä on kuitenkin reilu oma huone minne mennä kun haluaa rauhaa, ja kämppikset ovat olleet rauhallisia, suht siistejä ja mukavia).

    • Uusioperheen lapsi

      Ei ollut sopeutumista, mistä vanhempien luona asuessani olin aina omissa oloissani omassa huoneessani.

      • Uusioperheen lapsi

        Siis korvaa sana "mistä" sanalla "sillä".


      • joopeli
        Uusioperheen lapsi kirjoitti:

        Siis korvaa sana "mistä" sanalla "sillä".

        sää korvaat mulle mun aivokooman joka aiheutu tosta sun ekasta viestistä prkle...


    • nainen5

      Kyllä se sitä lähtee menemmän päivä kerralla! Lähdin aikoinaan opiskelen ja muutin saman pois kotolta. Oli se ihan uus maailma mutta kyllä siihen tottuu. Tsemppiä!

    • väinöksi

      Asun nyt 29 vuotiaana ensimmäisen kerran yksin erottuani naisesta jonka kanssa vietin tähänastisen "aikuiselämän". Pysyin omistamassani omakotitalossa joten vieraalta paikka ei tunnu mutta tilaa on poikamiehelle reilusti 170 neliössä.

      Välillä on tuntunut hieman yksinäiseltä mutta aika menee kuitenkin varsin nopeasti kun päivät käy töissä, kotona tekee ruuan, lenkittää koiraa ja siivoilee hieman niin yö on taas vastassa.

      Sosiaalisuus ei kuulu vahvimpiin piirteisiin ja some on minulle kirosana.
      Yksin on loppujenlopuksi varsin hyvä olla.

    • hepshei

      Itse kun muutin vanhempien luota yksin omaan kämppään, niin pelkäsin yksinäisyyden tunnetta etukäteen. Sellaista ei varsinaisesti kuitenkaan koskaan tullut, päinvastoin :D Olen kai vain sen luonteinen, että viihdyn hyvin itsekseni. Tottakai sitä joskus voi tuntea itsensä yksinäiseksi, mutta silloin vain tungen porukoille, järkkään kaverin kanssa jotain tekemistä tai lähden muuten vain ihmisten ilmoille (näitä asioita toki teen muutenkin, en ole erakoitunut neljän seinän sisään, heh...) Nykyään yksin asumiseen on kuitenkin jo niin tottunut, ettei jonkun kanssa yhdessä asumisesta varmaan tulisi mitään. Niin omat rutiinit ja tavat joka asiassa.

    • ei kiire itsenäistyä

      Miksi lasten pitäisi 20-kymppisenä viimeistään muuttaa omaan asuntoon?

      Mielestäni kannattaa asua vanhempien luona niin pitkään, että saa opiskelut suoritettua ja vielä senkin jälkeen säästää rahaa jotta voi hankkia oman asunnon.
      No tämä ei liene kaikissa tapauksissa mahdollista, mutta, jos mahdollista niin asu kotona kunnes olet valmis omaan asumiseesi. Ei se ole häpeä vaikka asuisi 30-vuotiaana tai vanhempanakin kotona. Kotona saat ruuan, asunnon ja pyykkäyksen ilmaiseksi (toivon mukaan). Olen nähnyt näitäkin tapauksia joissa tälläiset äidinpojat ovat avioituneet ja sitten omassa kodissa ovat vastuullisesti ottaneet hoitaakseen lapsia, kotia, siisteyttä ja kaikkia kodin asioita.

      • Säälittävää:(

        Joo ja oon nähnyt sellaisiakin, jotka ovat jääneet yli nelikymppisinäkin vielä äitinsä kanssa, eikä äiti päästä lähtemään kun haluaa aikuisen poikansa maksavan vastikkeensa, eikä äiti halua olla yksin koska äiti ei ole koskaan elämässään vielä asunut yksin...


    • selviydyin2005

      Mitä nuorempana muuttaa sen paremmin sopeutuu... mut liian nuorena taas ei ole hyvä ja jokainen itsenäistyy eri aikaan. Ei yleispätevää ohjetta mikä oikea ikä.

      Kuuntele musiikia joka liittyisi lapsuudenkotiisi. Ala ulkoilla. Pidä yhteyttä kavereihisi vaikka niitä olisi vain vähän. Kutsu käymään, käy heillä.
      Mutta, älä missään tapauksessa hautaudu internetin syövereihin.

      Käytä mielikuvaa että olet vain "omassa huoneessasi" omissa oloissa ja vanhempasi ovat niissä muissa huoneissa vaikka asuvat kauempana. Puhelinkin on keksitty kun yksinäisyys yllättää.

    • Yksinäinen minäkin

      Olen kohta nelikymppinen ja asunut periaatteessa koko aikuiselämäni yksin. Mulla on paljon nettikamuja ympäri maailmaa, joitten kanssa illat vierähtää, jos on yksinäistä. Jos skypettää haluaa, niin se on tietty vielä parempaa. www.interpals.net löytyy ihan järkeviäkin ystäviä ympäri maailmaa!

    • nuuskamuikkunenn

      Mua ahdisti kans kolme vuotta sitten, kun muutin omilleni, mutta vähitellen totuin asumaan yksin. Asuin isän ja veljen kanssa ennen sitä ja aluksi oli niitä ikävä, mutta nyt jälkeenpäin olen huomannut, että suhde heihin on parantunut, koska kotona kaksi nuorta ja yksi aikuinen kyllä keksivät vänkäämisen ja riidan aihetta vähän turhankin helposti! :D

      Yksin asumisessa on hyviä puolia: saat mennä ja tulla miten haluat, saat siivota kun siltä tuntuu, kukaan ei ole sotkemassa (paitsi sinä itse), saat tehdä mitä ruokaa haluat, saat laittaa tavarat juuri sinne minne haluatkin, saat kutsua ihmisiä kylään ilman muiden suostumusta - ja mikä parasta, saat olla omassa rauhassasi.

      Jos sinulla ei ole kavereita, niin saat niitä kyllä harrastusten, töiden tai opiskelujen kautta, ja jos et käy missään ja asut kaupungissa, niin ainakin täällä Oulussa on Tyttöjen talo ja Poikien talo, joissa kannattaa käydä avoimin mielin tutustumassa! :) Vastaavanlaisia projekteja nuorille ja nuorille aikuisille on varmasti kunnasta riippuen.


      Tsemppiä ja voimia! :)

    • hopsista

      Ihminen ei niin paljon eläimestä eroa tässä suhteessa. Karhukin vieroittaa edellisvuotiset pentunsa ja niin alkaa niidenkin itsenäinen elämä alkukankeudesta huolimatta rullata pikkuhiljaa. Yksinäisyys voi silti olla taakka, mikäli se kestää pitkään, eikä löydy kavereita, kumppania tai muuta tekemistä, joka täyttäisi elämän. Ongelmana ei ole niinkään yksinasuminen, vaan yksinäisyys. Ainoita neuvoja on lähteä sitä yksinäisyyttä poistamaan kyläilemällä aktiivisemmin, harrastamalla jotain, missä on muitakin. Ravintola-elämää en pitemmän päälle suosittele, siellä vain ihmissuhteet vääristyvät ja rahat katoavat..

    • iso muutos

      Itselläni oli kivuton muutto pois vanhemmilta kun halusin itsenäistyä ja ei heitä ollut koskaan ikävä. Toisaalta pääsin helpolla kun silloin 19-vuotiaana (nyt olen 24 v) muutin yhteen sen aikaisen poikakaverin kanssa suoraan niin ei päässyt yksinäisyys silleen vaivaamaan. Mutta kun erosin exästä n. puolitoista vuotta sitten ja muutin omaan kämppään, joskus tuntui yksinäiseltä. Lähinnä jos pysytteli liikaa sisätiloissa, alkoi tulla vähän mökkihöperö olo. Niinpä aloin liikkua enemmän kodin ulkopuolella.

      Suosittelen hankkimaan jonkin kodin ulkopuolisen harrastuksen jossa tapaa ihmisiä, vaikka joku liikuntalaji jota harrastetaan ryhmässä. Tai jos kiinnostaa vaikka roolipelit, videopelit tai muut niin katso onko paikkakunnallasi sellaista toimintaa. Jos asut pk-seudulla (kuten lunttasin tuolta jostain jos oikein käsitin) niin sieltä varmasti löytyy vaikka mitä.

      Jos kavereita löytyy, heitä kannattaa kutsua kylään tai nähdä kahvilla. Ja jos kavereita ei löydy, ei muuta kun etsimään samanhenkistä porukkaa harrastuksista, opiskelu- tai työpaikoilta tai netistä (mullekin voi skypetellä jos kiinnostaa, mun kiinnostuksen kohteita mm. pelit, leffat, musiikki, historia)! Kahvilaan voi mennä itsekseenkin ihmettelemään (jos ei ihan maalla asu) niin ei ainakaan tule ihan mökkihöperöksi omassa yksiössä. Jos rahasta tekee tiukkaa, kirjasto on myös hyvä paikka olla ihmisten ilmoilla. Toki tuo ei auta siihen jos haluaisi nimenomaan jutella jonkun kanssa päivittäin. Mutta saa siitä ehkä vähän helpotusta.

      Itselläni oli ehkä suurin shokki eron jälkeen se, että tulee aina tyhjään kotiin. Joskus se suretti. Mutta jossain vaiheessa siihen alkoi tottua ja olen pitänyt paljon yhteyttä ystäviin myös netin kautta, se helpottaa yksinäisyyden tunnetta. Syksyllä aloin seurustella ja vaikka emme asu yhdessä, yksinäisyys ei juuri enää pääse vaivaamaan.

      Mutta kyllä se siitä! Isoihin muutoksiin on aina vaikea sopeutua. Jos asut samalla paikkakunnalla kuin vanhempasi, mene toki käymään sinne välillä. Ovat luultavasti iloisia kun pistäydyt kylään. Viestini voisi tiivistää näin: jos kotona yksin oleminen alkaa ahdistaa, lähde ulos, lenkille, pihalle, kirjastoon, minne tahansa. Se ei ehkä poista täysin yksinäisyyden tunnetta, mutta helpottaa kuitenkin. Ja saatat törmätä uusiin ihmisiin ja saada kavereita, varsinkin harrastuspiireissä. Tsemppiä! :)

      • tympääntynyt

        olettekos muuten koskaan miettinyt. mikälli asutte vuokralla niin luultavimmin aikaisemmat asukit on asunut samassa kämpässä, kokeneet samoja tuntemuksia kuin te, kohdannut elämäänsä samoin ja jokunen luultavimmin kuukahtanut siihen kämppään joksi kodiksenne kutsutte. joten turha nyyhkyttää nurkassa kuinka yksin on vaan mennä ulos kohtaamaan ne haasteet jotka jo aikaisemmat ovat joutuneet kohtaamaan. ei ole mitään varmaa, ei pysyvää. ja lopulta me kaikki paskotaan sinapit vaippaan vanhainkodissa. siellä ne jotka on sinne saakka ehtineet voi luonnehtia kahdella tapaa. ne jotka ei ole tehneet muuta elämässään kuin tuijottanut kämppänsä ikkunasta ja ne jotka menneet korkeintaan nukkumaan luukkuunsa seikkailuiltaan. ei siellä kopissa mitään tapahdu ja mikälli on viellä nuori niin ei tartte erakoitua kuin eläkeläinen vain siksi että ei saa kontaktia ulkopuolisiin. mistäs muuten tietää saako jos ei edes yritä?.


    • Home alone

      Kiva huomata paljon positiivisia viestejä. On tämä yksinolo alkanut tuntumaan jo paremmalta ja huomenna on harvinaisesti treffit yhden naisen kanssa, jos hyvin käy niin voi olla että saan ensimmäistä kertaa seuraa asunnolle :)

    • jeesnoniin

      Ihmiset on erilaisia, ja tilanteet on erilaisia. Ei se kaikilla ole niin riemukasta muuttaa omaan asuntoon, vaikka monilla se menee oikein hyvinkin ja on kivaa.

      No, minullahan ei asiat ole niin hyvin sujuneet. Sen sanon, että ei ole hyvä jos liian nuorena muuttaa/joutuu muuttamaan pois kotoa ja vieraaseen kaupunkiin ja jättämään lapsuuden kaverit.

      Tässä muutama ajatus aiheesta, ehkä neuvojakin ketjun aloittajalle.

      En tiedä jouduitko muuttamaan uuteen kaupunkiin, mutta pyri pitämään yhteyttä vanhoihin kavereihin, jos heitä on. Kutsu uusia tai vanhoja tuttuja kylään, vaikka saunomaan jos asunnossasi on sauna. Tai käytte uimahallilla saunassa ja uimassa.
      Tai sanot jollekin ihmiselle tai jollekin porukalle, että hei, tänään voitas lähtee käymään jääkiekko-ottelussa, tai kerrankin vaikka koripalloa katsomassa. Tai katotte televisiosta jonkun pelin tai TV-ohjelman yhdessä.

      Joillakin se vaatii rohkeutta tutustua uusiin ihmisiin. Itselläni ei oikein tätä rohkeutta ole ollut, useimmille se on kai helppoa ja luonnollista, että tulee uusia tuttavuuksia.
      Jos ketjun aloittaja on normaali ihminen ja hänellä on normaali itsetunto, niin asiat kyllä järjestyy, eikä ole mikään häpeä pyrkiä tutustumaan uusiin ihmisiin. Käyt vaikka salilla, kuten nykyään on suorastaan muotia. Voithan siellä esittää tyhmää ja kysellä neuvoja muilta bodaajilta.

      Ja tässä kaikkein tärkein vihje: jos et juo alkoholia ja käy baareissa, se on nuorelle tie syrjäytymiseen ja ulkopuolisuuteen. Alkoholi ja baarit vaan kuuluu suomalaisuuteen, se on sosiaalinen tapahtuma ja ihmisten väliseen kanssakäyntiin tarkoitettua toimintaa. Kaikki nuoret sitä tekee. Kaikki. Eli baariin vaan ja kalja virtaamaan. Voihan siellä käydä vaikkei paljoa joisikaan.

      Itse sen huomasin, että kun istuin illat yksin kotona, niin sillä aikaa toiset, normaalit ja onnelliset ihmiset yhdessä joivat, lauloivat, lempivät ja pitivät hauskaa yhdessä.



      Mutta ei ole

    • sinulle HOme alone, älä sure- et ole Yksin... jokainen meistä joutuu/ tai on joutunut joskus tuohon samaan tilanteeseen eli lähtemään ulos...kylmään maailmaan,, toisille se on helpompaa toisille vaikeampaa,, en osaa sitä mitenkään hienon filosofisesti selittää, mutta tottahan toki siihen vaikuttaa myös se millaisessa perheessä, sosiaalisissa ympyröisssä on kasvanut, henkilön oma persoonallisuus, kuinka sosiaalinen itse on.. tai haluaa olla,,, Jokaiselle löytyy paikka tässä maailmassa- se on sinusta itsestäsi kiinni, eikä kukaan voi tulla sanomaan että et saa mennä vanhempiesi luo tai olet mamman mussu, unohda tuollaiset panettevat kirjoittajat... heillä ei ole itsellään ( Elämää) istuvat reppanat päivät pitkät täällä suomi24 sivustolla ja koittavat vain ärsyttää toisia... kommenteillaan.. Yksi hyvä neuvo tähän loppuun, hanki itsellesi jokin mieleinen harrastus jos sinulla ei vielä ole... ja sellainen jossa mahdollisuus tavata muita ihmisiä.. ja saada uusia kavereita, siitä se lähtee...

    • miilinen

      Sen jälkeen (noin 3 vuotta sitten) kun muutin omilleni, on elämä mennyt mielialan kanssa tasaisesti alaspäin. Äitini sanoi sen minulle ensimmäisenä ja huomasin sitten itsekin sen. Kaverit ovat kadonneet syystä tai toisesta ja nykyään mikään ei innosta eikä kiinnosta. Äitini on ehdottanut että muuttaisin takaisin kotiin mutta pelkkä ajatuskin ahdistaa ja muutenkin, jos menisin takaisin heidän luokseen, jäisin sinne jumiin enkä pääsisi pois moneen moneen vuoteen. Aion siis pysyä omillani vaikka se onkin aiheuttanut todella kipeää yksinäisyyttä. Sekään ei tilannetta paranna että ihmisten seura nykyään ahdistaa, varsinkin jos heistä tulee liian "läheisiä". Meinaan vaan että en pysty (enkä ehkä haluakaan) löytämään ketään jonka kanssa mahdollisesti joskus muuttaisin yhteen. Aikas ahdistavan kuulloista. Taidan olla niitä tyyppejä jotka yksin jääkin vaikka se sattuu kamalasti... Sori, meni vähän sivu aiheen.

    • kungpao

      Mä ihmettelen tässä myöskin että miksi Suomessa vihataan niin paljon näitä ns. peräkammarin poikia? -on luonnollista että kaipaa läheisyyttä, ihminenhän on laumaeläin ja olen kanssa suurin piirtein sinun ikäinen ja voin samaistua.

    • Evia1

      Ap. Silloin kun itse muutin kotoa, niin kyllähän se tuntui oudolta. Jotenkin siihen jossain vaiheessa tottuu. Kannattaa laittaa radiota päälle tai tv.tä, niin ei olisi kovin hiljaista. On luonnollista, että itsenäistyminen käy kipeää. Asiaa ei myöskään kannata liikaa pohtia, vaan keksiä jotain mielekästä tekemistä.

      • Home alone

        Joo, olen alkanut tottumaan kyllä ja ei vanhempien luokse ole ollut mitään haluakaan. Alussa se hiljaisuus vähän haittasi kun ei ollut tv:tä eikä mitään mutta nykyään kun on tv niin eipä sitä koko aikaa tule edes pidettyä päällä.
        Kipeää ei tämä yksin asuminen ole tehnyt, enemminkin oli tylsää ja masentavaa alussa.
        Pari kertaa ollut jo yksi nainenkin kylässä joten mikäs tässä :)


    • <<<<<

      Itse olin hemmetin onnellinen kun muutin yksin asumaan. Voi niitä aikoja :) Pari kaveria asui ihan 50-100 metrin päässä ja muutenkin lähellä oli baari jossa näki lähes aina tuttuja. Tällä hetkellä asun yksin toisessa osoitteessa ja nyt on jotenkin yksinäisempi vaihe kuin kolme vuotta sitten edellisessä asunnossa, siitäkin huolimatta että nykyisen asunnon aikana ollut sosiaalisiakin vaiheita. Mutta, jopa yksinäisyys on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin asua diktaattoriäidin katon alla :)

    • fddddd
    • harrastuksiin

      Ainahan on kotoa joutunut lähtemään eri syistä. Toiset lähtevät ovet paukkuen ja toiset kaihomielin, mutta molemmilla tulee se kaihon tai yksinäisyyden tunne. mutta se on ohimenevää.

    • toinen yksin asuva

      Hommaa jotain näistä:
      - Lemmikki
      - Harrastus -> ystävät

      Mitä enemmän vietät aikaasi ulkona ja vaikka juttelet ihmisten kanssa, se voi viedä tunnetta pois, usein vanhemmat ihmiset tykkäävät kun heille jutellaan....

      Mutta myös harrastuksien kautta tulee uusia ystäviä ja ikäisiäsi.

    • missä empatia on

      Ilkeät vastaukset laittaa miettimään, miksi on yksinäisyyttä. Olisko syynä, tuo joidenkin ilkeys.

    • Lonesome tonight

      Olin 25, kun muutin työn perässä toiselle paikkakunnallle ja asuin ensimmäistä kertaa yksin. Opiskeluaikanakin olin asunut toisten kanssa.

      Selvästi muistan ensimmäisenä iltana nukkumaan käytyä ajatelleeni, että olen nyt täällä, tässä kämpässä täysin yksin. Se tuntui oudolta ja vähän surulliseltakin, vaikka tietysti aiemmissa asuinpaikoissakin olin joskus ollut tilapäisesti yksin.

      Uusi työ ja uudet tuttavuudet veivät kuitenkin niin äkkiä mukanaan, etten muista ainakaan merkittävästi "kärsineeni" yksin asumisesta tuota alkua lukuun ottamatta. Tietysti auttoi, että perheeseen saattoi pitää yhteyttä, vaikkei kännyköitä siihen aikaan ollutkaan, ja nuorena ihminen sopeutuu, kun katse on kuitenkin tulevaisuuteen suuntautunut.

    • Tästä jokaiselle 32 euroa ilmaiseksi:
      https://www.comeon.com/raf/Federation

      Liittymällä 5€ ilmaisveto ilman talletusvaatimusta.

      Varmat kohteet tälle päivälle on Chelsea, Washington, Chicago, NY Islanders.

      5€ ilmaisella panoksella 32€. Ei tarvi ollenkaan omaa rahaa ja homma lähtee käyntiin :) Suomalainen sivusto, joka on toiminut alalla jo pitkään. Kannattaa kokeilla sunnuntaipäivän iloksi!

    • 1234567890

      Mää tykkään asua yksin. Ei tarvitse kuunnella kenekään motkotusta.

    • mies731

      Anu26 puhui täyttä asiaa. Juuri tällaisten uusavuttomien hellanlettasmammanpoikien takia Suomella menee huonosti. Lieneekö edes 24 viettänyt yksin omassa kämpässään, kun jo on "yksinäinen olo". OPETELKAA SCHWIDDU ELÄMÄÄN!

    • ikuisesti y

      Siellä kun olet ollut yksin 30 vuotta niin kyllä siihen alkaa tottua.

      • Anonyymi

        Kyllä yksin asuminen on hienoa, mikä vapaus!


    • Anonyymi

      En osaa olla yksin.. olin kumppanini kanssa 49 v ..
      Hän kuoli helmikuun 2020 alussa.. minulla on nyt uusi kumppani, 29 v mua nuorempi... näemme vain vkn
      loppuisin kun asumme eri kaupungeissa... menen tänään hänen luokseen... ihanaa..

    Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      58
      2342
    2. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      73
      1970
    3. Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta

      Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul
      Maailman menoa
      175
      1766
    4. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      56
      1747
    5. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      4
      1651
    6. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      4
      1629
    7. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      1
      1524
    8. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      5
      1367
    9. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      7
      1321
    10. Revi siitä ja revi siitä

      Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla
      Varkaus
      1
      1228
    Aihe