Odeion
Harrastan satunnaista kirjoittelua jättimäisellä sohvakompleksillamme. Tämä on niin tilava, että tähän mahtuu neljä raatoa nukkumaan samaan yöhön, kokeiltu homma. Olen tässä usein muistelemassa, keksimässä tai valehtelemassa. En juuri suunnittele, sillä minun puolestani suunnitellaan. Olen ulkoistanut tämän ominaisuuden ulos valtapiiristäni, väitän. Kuitenkin minussa on sellainen puoli, joka pääsee aina sinne minne on menossa. Usein suuntamme ja kohteemme ovat kuitenkin lopulta samat.
Kirjoittaminen on siinä mielessä antavaa, että saatan muistaa täysin kadonneita hetkiä elämästäni, jotka ovat olleet käänteentekeviä ja hallitsevia sillä silmällä, että istun nyt tässä lempisohvallani. Eilen, kesken kirjoituksen, naputtelemani sanat veivät minut kirkkaaseen hetkeen, josta minä aloin. Olin silloin viisi tai kuusi, kuitenkin ennen koulun alkamista. Oli kesä ja olimme parhaan ystäväni kanssa teltassa hänen vanhempiensa pihamaalla. Nurmikko tuoksui ja oli hämmästyttävän kaunista ja kirkasta. Hän kumartui puoleeni ja painoi kätensä korvalleni, huulensa lähes siihen kiinni ja kuiskasi jotain. En muista mitä, sillä äkkiä minussa syttyi hämmästyttävä lämmin valo, enkä ymmärtänyt, mitä minulle oli tapahtumassa. Tila oli niin kaunis, että näin ystäväni kasvot kuin auran ympäröimänä, ja minä näin rakkauden ensimmäisen kerran. Minä ikään kuin saavuin tai tulin. Hän jo oli.
Kyllä sitä kelpaa tässä muistella. Se vain syttyy ja loistaa vuodesta toiseen, hiipumatta tai himmenemättä.
(reps)
https://www.youtube.com/watch?v=n2Ry3X0-_d4
Harrastan satunnaista kirjoittelua jättimäisellä sohvakompleksillamme. Tämä on niin tilava, että tähän mahtuu neljä raatoa nukkumaan samaan yöhön, kokeiltu homma. Olen tässä usein muistelemassa, keksimässä tai valehtelemassa. En juuri suunnittele, sillä minun puolestani suunnitellaan. Olen ulkoistanut tämän ominaisuuden ulos valtapiiristäni, väitän. Kuitenkin minussa on sellainen puoli, joka pääsee aina sinne minne on menossa. Usein suuntamme ja kohteemme ovat kuitenkin lopulta samat.
Kirjoittaminen on siinä mielessä antavaa, että saatan muistaa täysin kadonneita hetkiä elämästäni, jotka ovat olleet käänteentekeviä ja hallitsevia sillä silmällä, että istun nyt tässä lempisohvallani. Eilen, kesken kirjoituksen, naputtelemani sanat veivät minut kirkkaaseen hetkeen, josta minä aloin. Olin silloin viisi tai kuusi, kuitenkin ennen koulun alkamista. Oli kesä ja olimme parhaan ystäväni kanssa teltassa hänen vanhempiensa pihamaalla. Nurmikko tuoksui ja oli hämmästyttävän kaunista ja kirkasta. Hän kumartui puoleeni ja painoi kätensä korvalleni, huulensa lähes siihen kiinni ja kuiskasi jotain. En muista mitä, sillä äkkiä minussa syttyi hämmästyttävä lämmin valo, enkä ymmärtänyt, mitä minulle oli tapahtumassa. Tila oli niin kaunis, että näin ystäväni kasvot kuin auran ympäröimänä, ja minä näin rakkauden ensimmäisen kerran. Minä ikään kuin saavuin tai tulin. Hän jo oli.
Kyllä sitä kelpaa tässä muistella. Se vain syttyy ja loistaa vuodesta toiseen, hiipumatta tai himmenemättä.
(reps)
https://www.youtube.com/watch?v=n2Ry3X0-_d4
Vastaukset 11
Vanhimmat
Anekdoottina voitaisiin sanoa, että kauneus tai onnellisuus eivät ole koskaan oikein muodissa. On cuulia kärsiä ja hakata päätänsä seinään. Tällainen trendikkyys ei kuitenkaan allekirjoittanutta kiinnosta.
(naurua)
jos mahdollista jätä noi viimeiset pois (naurua) (reps) muuten mukavaa vaihtelua palstalle.
Kuulun hymiövastaiseen fundamentalistirintamaan, joka ei käytä hymiöitä niiden idioottimaisuuden takia ja vuoksi..
(reps)
nimenomaan, jätetään tekstin tulkitseminen lukijan vastuulle. repsit ja naurut menee yhtää naurettavuuksin kuin hymiöt. Luotat vain siihen mitä sanot, tunnepuoli jää meidän vastuulle miten se otetaan. Kivuliasta itselle sun repist, koska ne on idioottimaista oletusta että meille pitää tavata keveys tai sen tavoittelu.
Mielestäni elän sellaisessa ajassa, jossa repsit ja naurut ovat fokuksessa ja valokiiloissa. Millään ei tunnu olevan kuin se ulottuvuus, että asia on hauska tai pohjattoman oikeassa. Eli jos kirjoitan subjektiivisen tunnepläjäyksen ja sitten kumoan sen yhdellä sanalla, niin tulos on moderni ja kuvaa tätä aikaa erinomaisesti.
Tämä on tietysti vain mielipide.
(naurua)
luovutan
(huokaus)
Fukki mee muualle vinkuun :))
Höpsis. F*ck on parasta tällä palstalla.
Henkioppaani kehoittivat välittämään tämän viestin: kirjoita kirja.
Lähetä henkioppaasi tänne. Pidän kaikesta hengellisestä. Hengettömyydessä kun ei ole oikein mitään katsottavaa, vaikka sitä on kaikki paikat väärällään.
(hengellistä naurua)
Mäpä se just tulin Honey B:n & T - Bonesin keikalta juttutuvasta . Zamperi kun tanssin kauniin vaalean naisen vieressä kun hän meni niin mukaan musiikkiin . Olisin halunnut tutustua mutta kun hän oli niin omissa sfääreissään ja sit lähti kavereidensa kanssa veks . Mutta se silmäys ovelta suoraan mun sieluun oli täysi killeri . Kuolen . En ikinä unohda hänen kroppaansa enkä sitä upeaa tanssitaitoa . Auts !