Miksi nuoret ovat itsekeskeisiä?

Elämä on paljon helpompaa kun ajattelee vain ja ainoastaan itseään, ei tartte miettiä eikä kysellä toisten mielipiteitä eikä tarvi joustaa missään. Esimerkiksi jos hakee jonkun kaverin vaikka elokuvii,, niin ei tartte taistella siitä mikä leffa katsotaan. mene yksin leffaan ja saat yksinoikeudella päättää minkä leffan katot

No ensinnäkin siinä tapauksessa jos yksinäisyys on oma valinta niin silloin se on jokaisen oma ja sitä tulee silloin tietenkin muidenkin kunnioittaa. Mutta sehän tarkoittaa silloin sitä että silloin ei ole aikaa muillekkaan kavereille, mutta kun yleensä se nuorilla menee niin että on vain aikaa tietyille kavereille mutta ei esimerkiksi yksinäisille. Se mitä tässä nyt lähinnä ajan takaa on se että esimerkiksi jos sinulla on vaikka 10 kaveria ja jokaisella heistä on sinun lisäksi myös 10 kaveria. Ja viedät heidän kanssa aikaa joka viikonloppu. Niin se ei ole sinulta eikä niiltä sinun kavereiltasi paljoa pois jos vaikka joka toinen viikonloppu menet jonkun yksinäisen luokse. Mutta sille yksinäiselle se on paljon varsinkin jos hän itse ei halua olla yksin.

Ja mitä tulee itseeni niin ennemmin antaisin edes joskus sen toisen valita sen leffan ennen kuin kulkea joka paikassa aina vain yksin. Toki ymmärrän että varmasti jokainen joskus haluaa olla myös yksin, mutta jos se on jatkuvaa niin kyllä sekin pidemmän päälle alkaa ahdistamaan, ja tuo sellaista henkistä turvattomuuden tunnetta kun kukaan ei välitä.

Onhan se vähän liikaa vaadittu että pitäis pikkusen huomioida toisiakin ihmisiä.

Se on liikaa vaadittu niiltä jotka ovat aina saaneet kaiken mitä ovat halunneet ilman pienintäkään vastinetta, eikä koskaan ole tarvinnut kohdata minkäänlaisia vastoinkäymisiä.

No, itse olen nuori aikuinen, 21-vuotias ja ajattelen muita kuin itseäni. Olenko muka joku poikkeus? Kaikkein viimeiseksi ajattelen itseäni, olen oppinut ajattelemaan aina ennen muita. Kyllä, myönnän jotain (ja jos tämän takia minut hirtettäisiin, so be it): osaan ajatella myös itseäni. Vähän. Jos minulta pyydetään esim. muuttoavuksi, suostun. Jos sillä hetkellä esim. niskat on niin kipeät, että hengittäminen sattuu, menen silti - hetkeksi. Koska en halua joutua makaamaan sängynpohjalle hengittämään hankalasti, vain koska autoin jotakuta.

Tämäkin on teille seliseli, mutta: omassa lähipirissäni ei ole yksinäisiä. Kaikki tuntuu menevän jonnekin tai sanovat, että haluavat olla yksin. Menepä joo siinä pyytämään yksinäisiä. Vieraille en puhu, koska tässä kylässä missä asun, tuntemattomille puhujille suunnilleen näytetään keskisormea tai haistatetaan pitkät paskat tai vitut. Olisikin lähipiirissä joku, jonka luona kahvitella! Jota pyytää kylään! Kun lähipiiri sanoo eioota, paha alkaa itsekseen kahvikestejä järjestelemään.

Minulle on ystävät tärkeitä, mutta ystäviä ei voi olla montaa. Itselläni on kolme. Sekin on jo aika hyvin mulle, joka sain ystävän 13-kesäisenä. Minä tiedän, miltä tuntuu kun kukaan ei pyydä kylään. Tiedän, miten vitun paska fiilis on, kun ketään ei kiinnosta.

Ja olkoonkin, että olisin ainoa nuori: en ole itsekeskeinen, vaan lähimmäisenrakas. En itserakas, ajattelen ensin muita. Muiden tunteita, sitten omiani.

En silti ole ovimatto.