Yläpalkkiin nostettu kuukauden takainen, 14.11. aloitettu keskustelu:
Haluaisin opetella neulomaan
Vain 46 Vastausta 1 061 Lukukertaa
Suuseksi-juttu vasta neljän päivän ikäinen ja jo
Vastauksia: 320 Lukukertoja: 8929
Mä olen ollut koko pikkuikäni innokas puikkojen ja virkkikoukun käyttäjä. Omat on virkkaamani verhot akkunoissa.
Lämpimiä villaneuleita saa ♡ lähipiirini joululahjoiksi.
Että joo, vähän kyllä ärsyttää nuorten naisten uusavuttomuus.
Täs muutama vuos takaperin nuoret miehet kutoivat pipoja, pojot heille!
Tekeekö teidän jälkikasvunne käsitöitä?
Mun ei :/
Haluaisin opetella neulomaan
Vain 46 Vastausta 1 061 Lukukertaa
Suuseksi-juttu vasta neljän päivän ikäinen ja jo
Vastauksia: 320 Lukukertoja: 8929
Mä olen ollut koko pikkuikäni innokas puikkojen ja virkkikoukun käyttäjä. Omat on virkkaamani verhot akkunoissa.
Lämpimiä villaneuleita saa ♡ lähipiirini joululahjoiksi.
Että joo, vähän kyllä ärsyttää nuorten naisten uusavuttomuus.
Täs muutama vuos takaperin nuoret miehet kutoivat pipoja, pojot heille!
Tekeekö teidän jälkikasvunne käsitöitä?
Mun ei :/
Vastaukset 55
Vanhimmat
Neulominen on mieleistä puuhaa. Ainakin nuorimmainen lapsenlapsi on perinyt mummonsa käsityöinnon. Myöskin toinen lapsenlapsi oli innokas neulomaan, taisi into laimeta teini-iän tultua.
Tyttäreni harrastavat myöskin neulomista.
Mun lähipiirissä eräs nuorehko naisihminen istuu kuin tatti neuleineen varsinkinkin näin joulun alla ja mies tekee kaikki jouluvalmistelut ja muut kotityöt ympäri vuoden. Hyvä pakokeino tuo jatkuva neulominen, voi vapauttaa itsensä kaikelta vähemmän kiinnostavalta.
Eivät tee käsitöitä, itse tykkäsin aikoinaan ja kai pakostakin, ommella vaatteita itselleni ja lapsille, kai jotain äidin perintöä, neuloinkin ns.pakolliset. Nyt niskanikamani ei tykkää neulomisesta, ja kirja on kivempi :).
Sisareni oli taitava ja innokas neuloja, minä olen pitänyt enempi ruoan laittamisesta ja yleensäkin touhuta ison perheen kanssa eteen tulevissa töissä. Leipominen on näköjään kahden lapsenlapsen mielipuuhaa, olisiko joku leipomisgeeni siirtynyt minultakin.
Nykyään olen ns tuuri leipoja.
Toinen tyttäreni neuloo paljonkin. Toiselle pienet lapset eikä hän ole oikeastaan koskaan ollut kiinnostunut. Itse neulon sukkia, pipoja, lapasia, ne tulevat kuin itsestään telkkaria katsoessa.
- parahultainen -
Seksi kiinnostaa ilmeisesti ihmisiä enemmän kuin neulominen, siitä tuo ero. Mutta asiaan kyläkoulussa opetettiin myös pojille patalappujen virkkaamista, sekä lapasen neulomista taito valitettavasti unohtunut. Lankavyyhti juuri pysyy käsivarsilla toisen keriessä. Käden taitoja syytä arvostaa , taitajilta syntyy kauniita poppanoita, sein
äryijyjä. Siskoni on innokas neuloja.
Jälkikasvu ei ole perinyt käsityötaitoja suvultani eikä isänsä puolen suvulta.
Silloin kun lapset olivat pieniä virkkasin vaikka mitä, kaduttaa vieläkin kun senkin ajan laitoin sellaiseen räpöstelyyn. Paljon kehittävämpää olisi ollut olla sosiaalinen ja hakeutua muiden nuorten äitien ja perheiden seuraan.
Miten niin nuoret naiset uusavuttomia? Heidän aikansa useinmiten menee kokopäivätyöhön, työn ohessa opiskeluun ja loput valveilla olemisesta lasten läksyjen ja muun toiminnan seuraamiseen, kodin hoitoon sekä itsensä kauniina pitämiseen jotta kelpaisivat miehilleen. . Miksi hiiessä heidän vielä tarvitisisi tehdä käsitöitä ?
Ja miesten, miksi heidän tarvitsee osata korjata autot ja rakentaa talot ja tehdä vielä huonekalutkin töittensä päätteeksi?
Mamma oli taitava käsityöihminen, ompeli, kutoi mattoja, neuloi, virkkasi jne. kuten melkein kaikki ikäpolvensa suomalaisnaiset: sodanjälkeisissä oloissa oli käyhän kansan osattava melkein mitä vain. Perinne ei jatkunut: minusta seuraava siskoni on tuurikutoja ja osaa ommella mutta ei tahdo enää jaksaa eikä ehtiäkään, nuorin sisko ja minä olemme onnettomia käsityöihmisiä.
Tyhjensin mamman komerot (siskojeni luvalla) hänen liinavaateistaan ja toin ne tänne. Itsekasvatettua pellavaa (olin mukana pienenä palomana prosessin joka vaiheessa) josta äiti kutoi verhoja, lakanoita, tyynyliinoja, pyyheliinoja ja pöytäliinoja. Ne ovat minulla tallessa. (Äiti antoi ne minulle eläessään ja sanoi että tytöt, sisareni, ovat saaneet aivan tarpeekseen hänen komeroistaan jo aikaisemmin) ja säilytän niitä aarteenani, muistona äidistäni joka osasi melkein mitä vaan. Melkein kuten äidin isäkin joka äidinäidin lausahduksen mukaan "osaa tehdä vaikka mitä, kun se vain tekisi".
:))kiitos,- viittaan loppulauseeseen :D.
Muuten, kummasti se tuo suvun perimä vaikuttaa vielä lastenlastemmekin kiinnostuksen kohteisiin, esim. mieheni oli sellainen rasvanäppi, aina oli puoliksi traktorin tai auton sisällä romeltamassa, ja niin on poikamme ja pojanpoika. Kysyinkin pojalta.me että miksi viitsitkin aina olla jonkun romun kimpussa, kun ihan vasiten pitää kerätä entisöitäviä autoja ja muita nokipesiä, kuulemma on vastapainoa työlleen ja saa näkyvää heti ajoiksi, jota ilm.leipätyössään koe saavansa. Mie kyllä luulen et se on geenivirhe :-).
Minä yllätyin.
Huomasin uutisissa sanan "toukka-pussi".
Löydettyäni siitä kuvan jotain liikahti.
Kaikkea sitä vanhalle miehelle sattuukin.
Liikahti siis sydämen tienoilla.
Viimeksi taisi sattua kun vauvalle avasin joulu-Lahjan.
Siinä oli pienen-pienet kinthat.
Noh, olinhan itsekin silloin nuori.
Toivottavasti se olin minä, joka ei soittanut pelkkää suutaan.
H.
Heräsi kysymys onkohan "toukka-pussi" mahdollisesti vauvan makuupussi. Pähkäilempä sitä tänään.
- parahultainen -
Guukkelista löytyy ohje toukkapussille :)
Aivan ihana makuupussi pienille vaaveleille.
Ei ole perhe- eikä tuttavapiirissä vauvaa. Vaan voisihan sitä puikottaa itelleen sellaisen isomman. Käy sitten käärinliinasta aikanaan :)
- parahultainen -
Miksi ihmeessä neulominen ärsyttäisi?
Yläpalkkiin tuo neulomisjuttu on nostettu jotta olisi jonkinlainen 'tasapaino' ja jokaiselle jotakin.
Äitini teki taidokkaita käsitöitä, mutta vain yksi meistä kolmesta tyttärestään on 'käsityöihminen'. Itse en osaa neuloa mitään kaulaliinaa monimutkaisempaa. Luultavasti oppisin jos asiakseni ottaisin, mutta toistaiseksi ei ole ollut kiinnostusta.
Olen tehnyt muutamia mielestäni hyvin taidokkaita ja huomaamattomia 'taideparsintoja', miesten päällys- ja irtotakkeihin. Koira harrasti pennumpana vaatteiden alas kiskomista ripustimilta ja teki terävillä hampaillaan vahinkoja. Sain näitä takkeja joko hävitettäviksi tai eteen päin annettaviksi, ja päätin kokeilla osaisinko parsia. Osasin niin hyvin, että taidan sittenkin olla jossain määrin käsityöihminen.
Villaneuleet kuitenkin ostan mieluummin valmiina. Ryijyn ja tilkkutäkin valmistaminen on tavallaan ollut suunnitelmissa, mutta noinkohan tulee toteutumaan. Ja nojatuolin peittojen. Sisareni lupasi opettaa minulle sellaisten isoäidin neliöiden tekemisen kun sisustuslehdessä kuvan nähtyäni niistä innostuin. Homma on jumittunut sellaiseen vaiheeseen, että sisareni soittelee muutaman kerran vuodessa ja kysyy että joko nyt viimeinkin tulet, yhdessä viikonlopussa opit varmasti ja lankoja piisaa.
Sulta meni pointti ohi, mut eihän sille mitään voi. Kun on lusikalla..;)
Ai menikö...
Eiköhän se pointti ole eräänlaisessa selittelyn, osoittelun ja todistelun tarpeessa, typerine 'alleviivauksineen'? Sinä varmaan tiedät vielä ilmeisemmän ja täsmällisemmän pointin, mutta onko sinusta sen kertojaksi?
No ei ollut, yritähän vielä josko se avautuis ;);)
Ärsyttääkö neulominen, joskus hiukka kadehdittaa, miten joillakin on paljon tietoa, taitoa ja varsinkin kärsivällisyyttä kilistellä, kalistella hamaan lopputulokseen jaksaasseen.
Eniten ärrrsyttää kadehtiminen ja pas*anpuhuminen, suoranainen ilkeys.
Jos menee hyvin, on vajaaälyinen lahopää.
Jos valittaa, on itsesääliin uponnut heikkopää.
Kuka ne uusavuttamot nuoret miehet ja naiset on kasvattanut?
Harvempi nuori sekstaa, useampi muori harrastaa muita käden jaloja taitoja.
Ei kai se nyt vielä "uusavuttomuutta" ole, että ei osaa neulevaatteita itse valmistaa?
Se, että ei osaa ommella nappia paikalleen tai jotain muuta pientä korjaustyötä tehdä, taas on.
Hieman, mutta tosiaan vain ihan pikkuriikkisen, minua ärsyttää vanhojen slangisanojen väärinkäyttö. Sekstaaminen tarkoitti vain ja ainoastaan suutelemista alun perin. Joten nimenomaan nuoret sekstaavat, suurimmalle osalle siinä kulkee raja jota ei kovin nuorena ylitetä.
En ole asunut alueella, jossa olisin slangia imenyt äidinmaidossani, hyvin maajalassa, lapsekkaassa kaveripiirissä kasosin.
Itse käytän täällä ihan itseni iloksi sanoja, jotka eivät aina ole omia tuttujani.
Meillähän on rikas kieli.
Nykynuoriso, liekö junan tuomia, puhuvat sekstaamisesta seksiä tarkoittaen.
Olen huomannut, että tuota slangisanaa käytetään hyvin yleisesti väärin nykyään, ihan hiljan huomasin esim. suomenkielisessä tekstityksessä.
Äidinmaidossa en ole slangia imenyt, vanhempani eivät ikinä käyttäneet edes yksittäisiä slangisanoja, eivät myöskään kavereiden vanhemmat. Oli koululaisten käyttämä slangi ja harvat sitä enää aikuisena puhuivat.
Suomen kieli on todella rikas ja minä joskus keksin omia sanoja kuvaamaan jotain. Pääasia, että tulee ymmärrytyksi.
Rikas on, mutta joskus tulee silti käytettyä 'helpointa' omasta mielestä hyvin kuvaavaa sanaa. Tuossa ylempänä käyttämäni "pennumpana" esim.. Epäilen, ettei ole ihan suomea.
Hyvä olisi että ei tulisi myöskään väärin ymmärretyksi.
Totta, no tuon pennumpana kyllä ymmärtää ja kyllä minä i.p. sekstaamisen ymmärsin seksiksi. Tosiaankin on paljon kadonnut muistista noita slangisanoja.
Suomen kielessähän on erikoisuutena, että substanttikin komparoituu.
Jokainen tuntee pentu-sanan, pennumpana, nuorempana kuin ainakin nyt.
Äitini oli aikoinaan kova tikkuamaan. Teki jos jotakin. Myös kankaasta neuloi ihania vaatteita minulle.
Mutta entäs minä, onnistuuko kutominen ja virkkaaminen. Ehkä saisin aikaiseksi jonkinmoisen patalapun tai kenties puolikkaan patalapun, koska en jaksaisi tuijottaa virkkuukoukkua ja kieputella lankaa niin kauaa, että saisin sen valmiiksi. Niin ja jos tekisin jonkun virheen ja pitäisi purata, niin en purkaisi, vaan nakkaisin koko virkkuun seinään ja homma tyssäis siihen :) Ei ollenkaan huvita. Kiinostus on nolla.
Ompeluoneella värkkään pakosta jotakin jos verhot pitää lyhentää tai semmosta helppoa. Saareen tein terassin tuoleihin uudet päälliset ja voi jee, kun tuntui muka työläältä.
Mieluummin askartelen, maalaan, piirrän ja muuta semmosta.
Voi saanko tehdä pikku lisäyksen.
Aloittaja kysyi, että tekeekö jälkikasvunne käsitöitä.
Hauska juttu tapahtui, kun nuorin poikani oli 5-6 vuotias.
Oli isänpäivä kaikkine traditioineen. Kaakkua ja lahjoja ja kortit pojilta.
Yhtäkkiä tää nuorin poika meni huoneeseensa ja toi sieltä itse paketoidun paketin.
Minä katsoin pakettia ihmeissäni, että mistähän hän nyt tuon on saanut.
Isä avasin paketin ja oli naurussa pitelemistä, kun isä levitti farkkukankaisen työkalupussin. Siksi poika sen nimitti.
Se oli leikattu farkuista. Lahkeesta aika pitkä pätkä. Villalangalla poika oli neulonut läpän ympärille koristeita. Keskellä oli nappi (sekin hyvin neulottu) ja läpässä oli napinläpi.
Minä sitä ihaillessa mietin itteklseni, että mistähän farkuista tuo on leikattu. En malttanut sanoa mitään torumisia, vaan menin jossakin vaiheessa etsimään farkkuja, joista olisi puoli lahjetta veks. En löytänyt.
Aikojen päästä ne farkut löytyivät vaatehuoneen perimmäisestä paikasta vaatteitten alta.
Joo, että kyllä mun jälkikasvu on käsityötä tehnyt:)
Nuorempana tein käsitöitä paljon mm. virkkasin 2 sängynpeitettä, kudoin kaksi jakkupukua puikoilla.
Ryijyneulalla tein ryijjyjä ja tyynynkoristepäällisiä.
Monenmonta sukkaa, tumppua, villapaitaa, pöytäliinaa.
Joskus tartun sukankutimeen vieläkin, mutta ei voi pitkää aikaa tehdä, kun alkaa pistämään hartioihin, kuin pieniä sähköiskuja.
On minulla onpelukonekin, ei ole kovin paljon tullut sillä tehtyä.
Kiva, kun vastailitte ja moni neulookin!
"Hei kun keikuskelen" pojan isänpäivälahja oli suloinen! Just noin lapset tekevät, keksivät silmät loistaen.
Minäkin keksin 5-vuotiaana virkata koko perheelle ketjusilmukoilla kaulahuivit kullekin sopivan värisestä villalangasta. Papan kaulahuivi oli musta, isälle taisi olla tummansininen. Muistan, miten vakavana virkkasin ja se oli minusta loistava idea :D
Aina on arvostettu taidokkaita käsitöitä ja arvostetaan nykyäänkin. On luxusta nuorten mielestä.
Tänä vuonna olen kutonut paljon suvun vauvoille.
Ja vaikkei lankaa mene paljon, niin aikaa kuluu pienten vauvaneuleiden tekemisessä yllättävän paljon. Kuten myös isompien neuleiden.
Mutta jos ei tuntipalkkaa laske työlle, niin neulomalla saa edullisesti lahjoja. Käsillä tekeminen on terapiaa, sen saa palkaksi.
Nautinto on myös laittaa oma eskon-puumerkkinsä, vaikka ohjeen mukaan tekeekin.
Itse kudotut matot, verhot, poppanat antavat kotiin omannäköistä ja omanväristä ajatonta viihtyisyyttä. Tykkään.
Ei ole tarvetta seurata sisustustrendejä.
Tyttäreni teki minulle luusta kinnasneulan, mutta sillä on hankala neuloa. Sukkapuikot ovat kätevämmät.
Äiti teki kinnasneulalla kintaita, ja ihan vain vaihtelun vuoksi, puikoilla neulomisen sijaan, vanhempana hänen täytyi allergian takia lopettaa kokonaan villalangan käsittely, mutta sitten hän teki kanavatöitä ja virkkasi milloin mitäkin, äiti ei välittänyt lukea, mieluummin teki käsillään aina jotain, isältä olen luku innostukseni kai perinyt.
Kinnasneula vie kaiken huomion, puikoilla neuloessa saa katseltua telkkaria. Oon ajatellut, että sitten kun pääsen eläkkeelle, niin hankkiutuisin pitsinnypläyskurssille. Se näyttää niiin näppärältä, täytyy toivoa, että nivelet pysyis kunnossa siihen asti.
Nypläys näyttää vaikealta, mutta varmasti myös muistia tukevaa.
Niin näyttää vaikealta, mutta juurikin ajattelin muistin kannalta. Nuorempana olen jonkun verran pitsiä virkannut, mutta tässä iässä se vaatisi hyviä silmiä ohuine koukkuineen ja lankoineen.
Katselen tässä äitini virkkaamia nojatuolin käsinojan suojuksia. Varmaan on tarvittu myös sormivoimaa, niin ovat napakat ja kuvioiden kohdalta todella tiheillä pistoilla (ei liene oikea sana) tehdyt. Kaksi kpl kolmioita, joissa lyyran tapainen kuvio keskellä, ympärillään seppele ja yhdellä sivulla (hypotenuusa) kaunis koukeroinen köynnös.
Haluaisin tuollaiset kahteen muuhunkin nojatuoliini, mutta ikimaailmassa en itse pystyisi tekemään. Epäilen ettei sisarenikaan, en muista olenko kysynyt häneltä, täytyypä muistaessa kysäistä.
Äidilläni muuten oli joku oma nimi noille, mutta en niin millään muista mikä se oli. Ehkä jostain 'kyökkiruotsin' suunnalta se sana löytyisi. Kerran puhuin asiasta hyvin iäkkään alusvaate- ja käsityöliikkeen omistajan kanssa, mutta hänkään ei muistanut.
Joskun hamassa nuoruudessani kävin Raumalla sellaisessa paikassa (tarkemmin en muista), jossa nyplättiin pitsiä. Ihmiset sai katsella. Nyplääjissä oli ainakin 1mies.
Mielikuva virkkaavasta ja kutovasta miehestä.... aika naismainen... en tiedä mikä sen tekee.. vaikka sopiihan se yhtälailla miehellekin.... jos vaan puikot pysyy hyppysissä... Pitsinnyplääjinä on miehiä...
Löytyisikö malli perinne käsitöistä, googlaamalla esim. bessie?
Täytyykin joskus katsoa. Mutta vaikka löytäisinkin, niin en pystyisi itse tekemään noin tarkkaa ja 'tiukkaa' jälkeä. Sormivoimat ja -näppäryys ehkä riittäisi, mutta 'kunnianhimo' ei, tuskin kärsivällisyyskään kun ihan nollasta pitäisi kuitenkin aloittaa.
Kuvionhan ei tarvitsisi olla sama, kunhan on noin saman kokoiset ja väriset kuin tämä pari. Jossa muuten on (äitini tekemäksi) aika iso kokoero. Käytössä sitä ei huomaa, sattumalta kerran viikatessani huomasin. Ajattelin ensin että olen itse pesun jälkeen oikoessani sen aiheuttanut, mutta laskin huvikseni parin sivun 'reiät' ja niissä oli muutaman reiän ero. Ilmeisesti ainakin yksi pari on kateissa ja ero on alun perin ollut kahden parin välinen.
Nyt pitää lähteä pesutuvan kautta koukaten kauppaan.
Muistan, että alakoulussa värkättiin jotain aåuvälineyyä käyttäen patalapun kokoisia kuin lappusia. Pujoteltiin vuorotellen päältä ja alta. Vähän niinkuin parsimistekniikkaa. Yritin googlettaa, mutten löytänyt edes sinnepäinkään tulosta.
aåuvälineyyä = apuvälineitä ;)
Vanhoja ennakkoluuloja.
Tiedän miehiä, joka nypläävät, kuin toisia, jotka kutovat mattoja.
Eivätkä todellakaan ole mitään nanneja.
Leo Jokelakin kutoi harastuksenaan.
Juu, ei vähennä miehekkyyttä yhtään. Ei myöskään naisellisuutta se, että on suu täynnä nauloja ja vasara heiluu.
Mietin tuota julkisuuden mieshenkilöä, kuka kutoi.
Nyt se muistin, kun Sinä sen sanoit. Leohan se.
Olisiko ne olleet jotain ristipisto- tai kanavatöitä.
Nämä äitini tekemät ovat kyllä ihan virkkaamalla tehtyjä, samaa 'laatua' on virkkaamissaan tyynyliinojen ja lakanoiden pitseissä, samoin nimikoinnit ovat tavattoman pikkutarkasti ja huolellisesti tehtyjä. Kaunokirjoituksella enimmäkseen, joissakin taas on oikein vanhanaikaisen näköisiä mutta jotenkin tyyliteltyjä kirjaimia. Enpä ihmettelisi vaikka olisi itse vapaalla kädellä 'kirjoittanut' nimikointien kirjaimet.
Noita kanavatöitä on kanssa tullut tehtyä monia.
Niitten tekeminen on minusta ollut oikein kivaa.
"näpertelijä"
Muistan minäkin tuon tekniikan jolla patalappuja tehtiin. Patalapun kokoisen pahvinpalan ylä- ja alareunaan leikattiin siksak- kuvioita joihin laitettiin ns.loimet ja villalankaa pujoteltiin vuorotellen loimien yli ja ali. Molempiin sivuihin jätettiin pätkä lankaa hapsuiksi. Oli sopiva työ niin tytöille kuin pojillekin.
Siis tälläinen....
https://www.google.fi/search?q=pujoteltu patalappu&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=IhuQVNeWG4H6ywPko4LIBA&ved=0CC4QsAQ&biw=1600&bih=740#facrc=_&imgdii=_&imgrc=FbYWVuQbL6fJXM:;NZfkPSMlgBBznM;http://3.bp.blogspot.com/-t6NITzBGPXA/UpIH8LmOThI/AAAAAAAAAHs/qCThtuB_g9I/s1600/harmaas%25C3%25A4vyt.jpg;http://kasityomajjat.blogspot.com/2013/11/patalappuja.html;584;474
Nyt muistan minäkin tuon. Tein lapsena nukkekotiin pieniä mattoja tuolla tavalla.
muistelija
Juuri tuollaisia! Muistelen, että meillä olisi ollut jokin valmis kehikko. Täytyy alkaa kehittelemään. Kiitos!
Katselin noita linkin kuvia, kyllä oli kauniita.
Muistui mieleen, kun muksuna leikattiin pahvista, missä pykäliä päissä. Sitten luotiin niinkuin loimet päästä päähän. Sitten poikittain pujoteltiin villalankoja tai matonkuteita.
Eräässä blogissa oli aamulla 8732 käviää ja nyt illalla 8795.
Tykkään tehdä käsitöitä, kutoa sukkia, pipoja, lapasia kaulaliinoja.
Olet sinä mahtavan ihana. Ja suosittu
Eikö kutomisessa ole jotain rauhoittavaa
- ite en erikoisen taitava ole, mutta sormet työskentelee jotenkin automaattisesti
ja ajatukset saa samanaikaiseti liidellä jossain avaruudessa?
Ärsyttää, jos kahdenhengen huoneeseen toisen potilaan sängyn viereen tulee juoruämmä kutomaan kudintaan aamusta iltaan asti, josta irtoaa miljoona allergista ärsyttävää kuitua.
Siinä samassa räpätyksessään haukkuu toisen sängyn syöpäsairaan muutaman sukulaisen äärimmäisessä päkätyspuheripulissaan.
Kun sairas kysyy tilanteessa, kehoitetaan, että hänet kuskataan jonnekin toimiston takahuoneeseen.