Eklektisyyden etu

New agea luonnehtii eklektisyys: jokainen valitsee ja kokoaa oman pakettinsa paljolti itse. Etuna tässä on ainakin se, että kenenkään ei tarvitse ottaa kannettavakseen sellaisia uskomuksia ja dogmeja, joita ei koe omikseen. Se ei tarkoita sitä, etteikö johonkin tiettyyn uskomukseen voisi uskoa myöhemmin, jos on esim. kasvun kautta tullut siihen valmiiksi, mutta uskomusten suhteen maalissa ei tarvitse olla jo ennen lähtölaukausta, jos niin voi sanoa.

New agella ominaista onkin avoimuus ja tietynlainen tyrmäys- ja pakottamismentaliteetin puuttuminen. Niin abrahamisia uskontoja kuin materialismiakin, jotka ovat jäyhyydeltään (dogmaattisuudeltaan) samaa luokkaa keskenään, leimaa "vain me olemme oikeassa ja muut todeeeeeella väärässä"-ajattelu. Kun taas new agelainen suhtautuu melko kevyesti kaikkiin sellaisiin uskomuksiin, joita hän ei koe omikseen, ja sallii toisten rauhassa uskoa niihin ryhtymättä mihinkään hävityssotaan toisten uskomuksia kohtaan.

Eklektisyys ei tarkoita sellaista itseriittoista status quohon juuttuvaa asennetta, että mitään "kasvattaviksi" koettuja uskomuksia ei voisi omaksua itselleen. Kyllä myös new agessa voidaan laajentaa uskomusten repertuaaria sellaiseen, joka ei ihan vastaa persoonan tavanomaista mukavuustilaa. Mutta eklektisyydessä on se etu, että mitään uskomusta ei ulkopuolelta pakoteta kenenkään päälle, vaan henkilö itse voi valita alkaa uskoa johonkin tiettyyn uskomukseen, jos hän kokee sen kasvunsa kannalta hyödylliseksi.

Koska new agesta kuitenkin yleensä mm. puuttuvat perille päässeet opettajat (opetusta harjoittavienkin ollessa vielä matkallaan kohti päämääräänsä), ja koska se ei kaiken kaikkiaan ole kunnolla edes mikään liike vaan vain jonkinlainen kattotermi tietynlaiselle henkiselle asenteelle, niin monissa tapauksissa new age onkin vain välivaihe ennen siirtymistä vakiintuneimpiin ja päämäärätietoisempiin (yleensä universaaleihin) systeemeihin, esim. intialaisiin.