On tyttöystävä tällä hetkellä vaihdossa keski-euroopassa. Voin kertoa, että ei oo helppoa. Kaikki pienetkin asiat mitä tulee vastaan, kasvaa jotenkin suunnattomiin mittasuhteisiin. Ja kun ei ole mitään luonnollista yhteydenpitovälinettä, tulee vaikeista asioista keskustelusta tosi vaikeaa. Milläs riitelet tai keskustelet vakavasti, kun on niin pirun helppoa iskeä puhelin tai chätti korvaan kun ei kuule sitä mitä haluaa.
En kyllä voi suositella kenellekään vaihdossa oloa niin että on suhde päällä. Voi olla että mielipide vaihtuu kun päästään taas kotiin yhdessä, jos päästään, mutta ainakin tällä hetkellä on kyllä tosi vaikeaa.
Kannattaa siis todella miettiä ennen vaihtoa, että onko suhde tarpeeksi vahvalla pohjalla kuukausien erossa oloa varten. Ja jos ei ole, niin mitä sitten kannattaa tehdä. Varsinkin jos on vähänkin luottamuspulaa niin voin kertoa, että helppoa ei tule olemaan.
Kumpi on helpompaa, että kummatkin kärsii koko vaihtoajan ja sitten takaisin saavuttaessa huomataan että kaikki ei oo kunnossa ja että kuitenkin homma kusi etäisyyden takia vai että kattoo suhdetta sitten uudestaan ku tulee takaisin tai jättää koko jutun sikseen. Paha sanoa.
En kyllä voi suositella kenellekään vaihdossa oloa niin että on suhde päällä. Voi olla että mielipide vaihtuu kun päästään taas kotiin yhdessä, jos päästään, mutta ainakin tällä hetkellä on kyllä tosi vaikeaa.
Kannattaa siis todella miettiä ennen vaihtoa, että onko suhde tarpeeksi vahvalla pohjalla kuukausien erossa oloa varten. Ja jos ei ole, niin mitä sitten kannattaa tehdä. Varsinkin jos on vähänkin luottamuspulaa niin voin kertoa, että helppoa ei tule olemaan.
Kumpi on helpompaa, että kummatkin kärsii koko vaihtoajan ja sitten takaisin saavuttaessa huomataan että kaikki ei oo kunnossa ja että kuitenkin homma kusi etäisyyden takia vai että kattoo suhdetta sitten uudestaan ku tulee takaisin tai jättää koko jutun sikseen. Paha sanoa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Musta on taas tosi tolloa jättää vaihtomahdollisuus käyttämättä jonkun juipin takia. Jos suhde ei kestä yhden lukukauden/lukuvuoden eroa, niin ei se olisi kestänyt kovin pitkään muutenkaan.
Itselläni oli vähän vajaa 2 vuotta suhdetta takana ja asuttiin saman katon alla kun lähdin vaihtoon. Tosin ongelmia oli jo ennestään, mutta päätettiin silti kattoo. Tai ei kunnolla erottu vaan jätettiin asia roikkumaan. Kerkesin olla ulkomailla n. 2-3 vkoa kun tein lopullisen päätöksen ja lopetin suhteen. Tajusin vaan tilanteen mahdottomuuden ja sen, etten halua olla kiinni tässä miehessä enää. En kadu päätöstäni.
Tosin tiedän yhden pariskunnan joka oli ollu jo pitkään yhdessä ennen kun toinen lähti vaihtoon ja suhde kesti sen vuoden yli ja ovat vieläkin yhdessä. Eli ei voi tietää miten käy.
Mieti siis mitä haluat ja toimi sen mukaan. Helpolla et pääse kuitenkaan, päätät sitten jatkaa tai erota. That's life.. Mutta toivon silti parasta sinulle!! =)
niin no suhde ei välttämättä kestä sitä riepottelua jos toinen on ulkomailla vuoden. Itselleni ei ole tuommoista sattunut, mutta kaverini poikaystävä lähti ja ei siitä tullut yhtikäs mitään..
onhan toki eritapauksia paljon.
Olin itsekin vaihdossa melkein vuoden verran keski-euroopassa. Oltiin poikaystävän kanssa kun lähdin tunnettu noin vuoden verran eikä se helppoa ollut. Kuten mainitsitkin pienistä asioista tuli riitaa ja kommunikointi oli vajaavaista. Suomeen ei aina voinut olla soittamassa ja väärinkäsityksiä sattui. Tavattiin tuona aikana kaksi kertaa, ja ne kerrat saivat uskomaan että tästä selvitään ja selvittiinkin. Tsemppiä kaikille!
Mulla tuli tuosta otsikosta taas ihan eri assosiaatiot, koska itse aloin seurustelemaan vaihdon aikana paikallisen kanssa. Että oli vaikeaa mennä takasin kotiin lukukaudeksi lopputyötä tekemään, kyllä oli pää levitä.
Nyt jatkan opiskeluja poikaystävän kotimaassa. (Valitsimme poikaystävän kotimaan koska elintaso on alhaisempi täällä, niin pärjätään taloudellisesti paremmin.) Ja keväällä lähdetään yhdessä vaihtoon taas jonnekin ihan muualle!
Mutta yhdessä on oltu nyt 2 vuotta ja on hyvä olla.
... eri mieltä kanssasi. On naurettavaa pelotella ihmisiä vaihtoonlähtemisen vaikutuksista suhteeseen. Kysehän on yksittäistapauksista ja suhteen kestävyydestä, tietystä parisuhteesta eikä yleistämisestä.
Myönnän toki, että yhteydenpito on vaikeaa ja ikävä kaihertaa mutta varmasti kiikkustuolissa harmittaa jos jää kotiin toisen ihmisen takia. Kerranhan vaan sitä eletään ja jos toisesta todella välittää niin täytyy päästää toinen lähtemään!
Itse lähdin vuonna 2003 opiskelemaan Keski-Eurooppaan. Lähtiessäni olimme seurustelleet lähes kuusi vuotta ja kaikki on sujunut hienosti. Välillä on toki vaikeaa ja suuri kiitos hyvin toimivasta suhteesta kuuluu poikaystävälleni, joka käy luonani noin kuukauden välein. Itse matkaan Suomeen joka kolmas kuukausi pariksi viikoksi. Tätä hullunmyllyä kestää vielä pari vuotta, sillä opintojeni jälkeen jään vielä töihin Manner-Eurooppaan joksikinaikaa, mutta poikaystäväni suuntaa luokseni sitten pysyvästi kunhan saa omat opintonsa päätökseen.
Haluan rohkaista kaikkia tekemään omat ratkaisunsa: kyllä suhde kestää jos on kestääkseen! Ja se särkyy myös kotisuomessa jos niikseen tulee, ei välimatka siihen vaikuta. Tosin en omaa kokemusta lyhyistä suhteista ennen kaukosuhteeseen astumista joten pystyn puhumaan asiasta vain oman kokemukseni perusteella.
Olen pahoillani että koet tilanteesi tyttöystäväsi kanssa kovin ahdistavana ja toivotan sinulle voimia jaksaa! Tsemppiä syksyyn!
Alkuperäinen kirjoitti: "Kannattaa siis todella miettiä ennen vaihtoa, että onko suhde tarpeeksi vahvalla pohjalla kuukausien erossa oloa varten. Ja jos ei ole, niin mitä sitten kannattaa tehdä. Varsinkin jos on vähänkin luottamuspulaa niin voin kertoa, että helppoa ei tule olemaan."
Sullahan (nimim. Yhdessä 7vuotta) oli kuusi vuotta seurustelua takana ja tasapainoinen suhde, niin että edelliset ehdot ei kai täyty? Tottakai vaihtoonlähteminen vaikuttaa suhteeseen, eikä alkuperäinen sillä pelotellu, totesi vaan, että jos suhde ei ole niin vakaalla pohjalla ja on luottamuspulaa, niin kannattaa miettiä mitä tehdä.
Kirjoitit että "Kysehän on yksittäistapauksista ja suhteen kestävyydestä, tietystä parisuhteesta eikä yleistämisestä." Anteeksi jos rymäytän sinut pilvilinnoistasi, mutta sinun täydellinen suhteesi se tässä kuulostaa olevan se ei-yleistettäväksi kelpaava yksittäistapaus.
Ja useimmilla ei ole edes varaa vierailla ulkomailla opiskelevaa kumppaniaan kerran kuussa.
Ja siitä olen myös eri mieltä, että "Ja se särkyy myös kotisuomessa jos niikseen tulee, ei välimatka siihen vaikuta." Sehän riippuu suhteen sen hetkisestä tilasta, ja suhteen voi tosiaan pelastaa yhdessäolo, ja hajottaa väärään aikaan erilläänolo. Ja tietysti jos on tasapainoinen suhde ja mahdollisuus tavata usein, erilläänolo tuskin hajottaa suhdetta.
Mutta sitä minäkin ehdottomasti kannatan, että menkää vaan rohkeasti ulkomaille opiskelemaan!
Poikaystäväni lähti puoleksi vuodeksi vaihtoon, itse menin parin kuukauden jälkeen perässä viettämään kesälomani hänen kanssaan. Vaikka takana oli jo 3 1/2 vuotta todella hyvää suhdetta, niin kyllä alussa oli vaikeaa. Avomiehelläni oli ollut joku ihastus, ja muutenkin se oli pohtinut yksinasumisen plussapuolia. Vakuutti kyllä silti rakastavansa mua. Mä taistelin ja tein kaikkeni meidän eteen, ja asiat palasivat onneksi ennalleen. Nyt kotona ollaan jopa onnellisempia kuin koskaan aikaisemmin ja suunnitellaan vakavasti yhteistä tulevaisuutta. Tällä haluan vain sanoa, että pitkä ero voi pilata vaikka kuinka hyvän suhteen. Siksi yhteydenpito ja vierailut ovat tosi tärkeitä. Jokaisen kannattaa lähteä ulkomaille (ainutlaatuinen kokemus), mutta siinä tapauksessa suhdetta pitää hoitaa erityisen hyvin!
Lähdin vaihtoon keski-eurooppaan ja lopuillaan oleva suhde jäi tänne suomeen. Opiskeltuani vähän aikaa huomasin kuitenkin oman tyhmyyteni. Piti vissiin mennä kauas, että näki lähelle. No, palasin suomeen myöhemmin häntä koipien välissä ja huomasin, että mies oli viettänyt aikansa erittäin mukavasti, ja tuskin oli kovin ikävöinytkään minua. Ahdisti, itketti jne, mutta puoli vuotta tuon jälkeen olimme jälleen yhdessä ja kovan koulun käyneenä molemmat myös paljon viisaampia kuin ensimmäisellä kerralla. Kymmenen vuotta tulee kohtapuolin yhdessäoloa täyteen ja mukavaa on ollut, varsinkin tuon muutaman vuoden episodin jälkeen.
Dodii.
Ajattelin vaan kirjotella vähän tilannekatsausta.
Muutama kuukausi on vierähtänyt. Yhä olen ihan samaa mieltä kun alussa, että helppoa ei varmasti tule olemaan ja kannattaa todella miettiä mitä tehdä suhteen kanssa kun lähtee vaihtoon.
Itse olen tyttöystävän kanssa saanut välit jo huomattavasti parempaan kuntoon ja nyt kun vaihtoa on jäljellä enää muutamia viikkoja, ei tunnu enää hirveän pahalta. Varsinkin yhdessä vietetty joulunaika auttoi kovasti, yhdessä olo ja kasvotusten puhuminen teki todella terää. Joululomalla kaikki meni todella hyvin ja se vahvisti uskoa että kyllä tästä selvitään.
Sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin, kuitenkin meni välillä todella huonosti, ja näytti välillä pahasti että juttu loppuu siihen, mutta jossain vaiheessa molemmat löysi uuden vaihteen päälle yhteydenpitoon ja saatiin kunnolla juteltua ja selvittiin pahimman yli.
Mutta niinkuin sanoin, olen yhä samaa mieltä kuin viimeksi, harvoilla varmasti menee kovin hyvin vaihdon aikana ja kannattaa todella miettiä mitä tekee. Tai ainakin ennen vaihtoa keskustella järkevästi mitä sitten tehdään jos alkaa tuntua pahalta, miten voisi koittaa parantaa tilannetta vaikka ei pääsekään naamatusten.
Ja vaikka saatiin välit todella hyviksi loman aikana ja kaikki riidat setvittyä, niin silti samat ongelmat on yhä. Yhteydenpidossa puhelimen tai tietokoneen välityksellä tulee niin helposti väärinkäsityksiä, ja kun toista ei nää, sitä olettaa helposti että nyt toinen on vihainen tai jotain muuta.
Jos toinen parista lähtee vaihtoon, todella suosittelen sitä että näätte siinä välissä ainakin kerran pari. Meillä itse asiassa kävi niin, että tarkoitukseni oli lähteä sinne vierailulle ennen joulua ja sitten tulla yhdessä Suomeen jouluksi, mutta pahimmat välirikot sattui juuri sitten niihin aikoihin, että sinne lähtö jäi väliin. Onneksi ennen joulua saatiin käänne parempaan ja jouluna saatiin välejä kuntoon.
Nyt on sillä lailla hyvä mieli, että vaikka aika paljon tuleekin tyhmiä riitoja ja pahaa mieltä, niin silti ei ole kovinkaan todennäköistä että mitään pahaa tässä kävisi enää, eli kun vaan nyt jaksaa kränäystä muutaman viikon niin sitten on sekin ohi. Eli ihan hyvin meillä tämä loppujen lopuksi meni. Mutta todellakaan ei helppoa ole ollut.
Kaikki nää jutut on tietysti ollut vaan mun omasta suhteesta riippuvia, ei samat jutut paina samalla lailla eri ihmisiä, mutta harvalla vaihtoaika tulee suhteen kannalta varmaankaan olemaan mitään herkkua.
Näin loppuun voin vaan suositella, että jos parista toinen vaihtoon lähtee, kannattaa todella yhteydenpitoa ja muita ongelmia miettiä, niin niitä varmaan saa vähän helpotettua. Mutta ei se näköjään mahdotonta ole.
No niin, minä olen nyt se, jonka vuoksi tuo parempi osapuoleni sai tänne kirjoittamaan. Päivitetään tilannetta.
Vaihtoaikani loppui hiljaittain ja olemme edelleen yhdessä, onnellisesti. Koen, että meillä menee paremmin kuin koskaan aikasemmin. Voin allekirjoittaa edellisen, vaikeaa oli ja yhteydenpito takkuili. Pienetkin ongelmat tuntui isoilta ja läheisyyden kaipuu sai joskus ihan epäuskoisen olon. Silti uskoin meihin ja siihen, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Ja nyt musta tuntuu, että niin kääntyikin.
Olen sitä mieltä, että vaihtoon lähtiessä suhteen on oltava kunnossa. Asioista on juteltava ja on oltava rehellinen toisilleen. Meillä ei kaikki nämä asiat olleet kunnossa ja se aiheutti ongelmia vaihdon aikana. Uskon, että kotiin jäävälle osapuolelle vaihto on vaikeampi, sillä ainakin minun aikani ulkomailla meni nopeasti. Joka päivä jotain uutta. Siitä kaikesta huolimatta tiesin mitä halusin ja nyt olen onnellinen, että suhteemme on kunnossa.
Tsemppiä kaikille pareille, joilla vaihto on edessä/menossa! Jos ero tulee sinä aikana, se tulisi muutenkin - niin uskon. Rakkaus on kuitenkin se, joka näyttää oikean suunnan. Hyvää talvea!!!!